Päivitykset ovat jääneet. Jonossa odottaa esimerkiksi Tuhkan keppiprojektin alkuvaiheiden kirjaus, joka odottaa lähinnä videoiden editointia, johon ei nyt ole aikaa. Työt haittaavat harrastamista, vai miten sitä sanotaan.
Hajutreeneissä ollaan käyty viikottain ja vähän useamminkin. Mahlalla alkoi jatkiskakkonen, jossa syvennytään entistä enemmän jälkikoiran kouluttamiseen. Aloitimme taas koko homman ikäänkuin alusta. Mahla joutui rauhoittumaan ja sehän on sille hankalaa.
Tuhkan jatkisykkönen päättyi myös. Viimeisellä kerralla meillä oli "loppukoe" kuuden purkin purkkiradalla. Kohteen lisäksi radalla oli kolme tyhjää, yksi vieras häiriöhaju ja yksi tutun ihmisen häiriöhaju. Etsittävä kohde oli koiralle vieras. Kokeen purkkiradasta teki se, että rata tehtiin täysin sokkona. Ohjaaja ei tiennyt missään vaiheessa, missä kohde on ja palkkasi koiran tietämättä oikeaa. Vasta kaikkien yhteensä yhdeksän radan jälkeen saatiin tieto onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Tuhkan kanssa tämä meni ihan hienosti. Kuten videolta näkyy, ohjaaja ei aina luottanut koiraan, mutta onneksi koira tietää, mitä tekee. Oikein meni siis 8/9 ja väärä tuli oikeastaan liian nopeasta palkkaamisesta. Jotenkin jokaisen setin eka rata meni vähän häiriintyneesti, Tuhka tuli tilaan aina vähän kysymysmerkillä. Mutta sinänsä harjoituksessa oli monta kriteerinnostoa Tuhkalle muun muassa siinä mielessä, että kuuden purkin rataa ollaan tehty aiemmin vain kerran ja Scentressä ollaan tehty viime keväänä kerran purkkista.
Pääasiassa olemme treenailleet asvaltilla yksinkertaisia jälkiä. Mahla on melkoinen menijä, mutta se kyllä malttaa pakosta myös keskittyä tarkkaan työskentelyyn. Taas on treeneissä todettu, kuinka hyvin se keskittyy ja tekee häiriöistä huolimatta. Tuhkan kanssa ollaan palauteltu mieleen tarkkaa työskentelyä. Sen keskittymiskyky ei riitä kuin ihan lyhyeen intensiiviseen työskentelyyn ja toisaalta se keskeyttää tekemisensä ympäristön häiriöistä hyvin nopeasti. Sen kanssa siis saadaan tehdä perusjuttuja paljon, jotta saadaan varmuutta ja pohjaa.
Ollaan parit treenit myös pidetty hauskaa alue-etsinnän merkeissä niin sähkölaitoksella kuin sahallakin. Sahalla halusin molemmilla koirilla kokeilla sitä, että alueella on tuntematon määrä maalimiehiä ja me katsotaan koko alue läpi. Mahla löysi heti alussa yhden ja sen jälkeen haravoitiin koko alue läpi, muita ei löytynyt ja ihan hyvillä mielin pystyin toteamaan, ettei täällä ole enempää. Ja oikeassa olin. Mahlan työskentely on rauhallista ja tarkkaa, se tekee kyllä niin hienosti hommia, että mä pystyn ihan oikeasti luottamaan siihen.
Tuhka ei vielä ole ihan valmis tällaiseen harjoitukseen. Se on löytänyt jostain vauhdin ja innon tähän ja sen myötä tarkkuus on hukassa. Tuhka jaksaa kyllä työskennellä pitkäkestoisesti. Kaksi maalimiestä löytyi ja sen jälkeen lopetettiin ja alue olikin jo tyhjä, että sikäli onnistuimme harjoituksessa. Muutenkin nyt huomasin monia juttuja Tuhkan käyttäytymisestä ja siitä, miten se kohdistaa hajua. Se on siinä aika kokematon ja tekee kokemattoman koiran ylimääräisiä juttuja. Sen lisäksi se myös häiriintyy herkästi ja ikäänkuin unohtaa, että täällähän jossain haisee. Nämä olivat erittäin opettavaiset treenit, ohjaajankin haastamista ja sitä koiraan luottamista, mitä pitäisi harjoitella paljon enemmän. Se kun on niin tärkeää, mutta niin tosi vaikeaa. Mutta jos laskee Tuhkan alue/rakennusetsintäkerrat niin nuohan ovat laskettavissa yhden käden sormilla, että sikäli mä olen tyytyväinen Tuhkan tekemiseen. Se on motivoitunut, haluaa löytää, reagoi hajuun, on kuulolla, irtaantuu ja toimii itsenäisesti ja kykenee pitkäkestoiseen työskentelyyn. Kyllä Mahlalla tuossa kehitysvaiheessa oli paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että kyllä mä uskon, että kokemuksen myötä Tuhkakin rauhoittuu. (Jännä sinänsä, että jossain asiassa haluan mun yltiörauhallisen Tuhkani rauhoittumaan... Kertonee siitä, että tämä sen mielestä ihan huippua hommaa!)
