Tuhkan id-jatkis alkoi

Noniin, eilen alkoi pikkumiehen Scentren id-jatkokurssi. Kurssi on periaatteessa samanlainen kuin tuo, missä olemme syksystä asti olleet Mahlan kanssa. Tosin joissakin sisällöissä on luvassa eroavaisuuksia, kun meidän koekaniiniryhmien (ekat jatkisryhmät) jälkeen on analysoitu, mitä kannattaa tehdä ja miten. :)

No yhtä kaikki. Mä halusin jatkikselle Tuhkan kanssa siksi, että mä koen siitä olevan sille paljon hyötyä. Tuhkan suurin ongelma on häiriöt ja jatkiksella pyritään keskittymään juuri vain siihen tekemiseen ja poistamaan häiriötekijät. Uusi ympäristö ja treenitilanteessa toimiminen tekevät myös Tuhkalle hyvää.

Ja niin mentiin ensimmäiselle jatkiskerralle eilen. Uusi ympäristö (Tuhka on hajukoulutustilassa käynyt kääntymässä aiemmin, muttei ole treenannut siellä), uusia ihmisiä (osa viime syksyn alkeiskurssilaisista ei ole käynyt maanantaitreeneissä, joten ihan uusia naamoja), purkkiradalla hajut olivat metallipalikoissa, ei harsoissa, mihin Tuhka on tottunut. Toki Tuhka on erilaisia materiaaleja ja esineitä etsinyt, mutta purkkista ollaan tehty vain harsoilla siksi, etten ole metallipalikkaleikkiin ryhtynyt ja purkkiradalla kaikkien hajunlähteiden tulee olla samanlaisia, että päästään pelaamaan puhtaiden hajujen kanssa. Ja sitten vielä tehtiin treeniä ilman lähtöhajua eli ei pikkukoiralle edes kerrottu, mitä tässä uudessa paikassa uusien ihmisten keskellä pitää tehdä!

Mutta mitäs mun pätevä pikkumies, se lähti toimimaan yllättävän hyvin. Suurimmaksi ongelmaksi nousi avustaja, joka auttoi palkkaamisessa ja namien jakelussa. Tuhka meni aina ensin avustajan puoleiselle purkille ja kun ei siitä saanut palkkaa, lähti vasta tekemään töitä. :) Ihan viimeisellä kierroksella se tosin kerran tarjosi ilmaisua Sadulle, joka naksutteli ja sitten jopa mulle.

Jos Tuhka meinasi lähteä oikealta purkilta palkkaa kohti, mä vaadin siltä purkille palaamista ihan niinkuin teen kotona. Eli palkka pysähtyy ja vain odotan, että se menee purkille takaisin. Ja vaikka kerran siinä odotellessa mietin, että teinköhän tyhmästi kun en heti palkannut, niin kyllä se vaan kannatti odottaa. Se älyää kerrasta kyllä, että ai niin, sinne purkille pitää jäädä ja seuraavalla kerralla tekee niin. Tuhka on hyvin ajatteleva koira.

 

Mä tykkään Tuhkasta koko ajan vain enemmän ja enemmän, kun pääsen pikku hiljaa sen kanssa samalle aaltopituudelle. Sen vahvuudet ja heikkoudet on hyvin erilaisia kuin Mahlalla, mutta sen vahvuudet ovat juuri niitä, mitä Mahlalla ei ole. Rauhallisuus ja ajattelu on sen ehdottomia vahvuuksia. Mä ajattelin alkuun, että rauhallisuus, harkitsevaisuus ja tietynlaisen moottorin puuttuminen ovat puutteita. Nyt mä olen huomannut, että ei todellakaan. Ne ovat sen vahvuuksia, joista mä olen erittäin iloinen! Mahlalla nuo ominaisuudet tulevat esille oikeastaan vain paimennuksessa ja hajutreeneissä ne ovat kehittyneet huimasti.

Mahla pääsi eilen hallivuorolle temputtelemaan. En aloittanut tokojutuista (joita en edes juurikaan tehnyt) vaan temputeltiin vaan. Pidettiin hauskaa. Mä pysyin lattiatasossa pääasiassa ja se auttoi Mahlaa hirveästi. Se tykkää tehdä ihan kovasti ja sen kanssa on tosi kiva tehdä kaikkea. Kaikista eniten se tykkää uuden oppimisesta ja se on sellainen asia, mihin mä aion jatkossa sen kanssa panostaa. Kaikenlaisten temppujen opettelu on Mahlan mielestä hienointa ja kyllä munkin mielestä, koska Mahla on niin nopeasti älyävä koira. :)

Kuvat ovat tältä aamulta. Päästiin vielä Pehkusuolle kastelematta jalkoja.

Hyppytekniikkaa

Eilen näyteltiin, tänään tehtiin töitä. Ylöjärvellä oli Vappu Alatalon hyppytekniikkaseminaari, osallistuimme yksipäiväisesti vain tänään. Mä halusin mennä näyttämään Tuhkaa Vapun silmien alle, jotta saisin varmistuksen sille, että kaikki on hyvin ja mahdollisesti jos ongelmia on, pääsen niistä jyvälle heti ennen kun aletaan aktiivisemmin agilityyn paneutua.

Päivä alkoi luennolla. Mä olen useampia hyppisluentoja kuunnellut, mutta tässä paneuduttiin hieman tavanomaista enemmän koiran lihashuoltoon ja agilityn vaatimuksiin lihaksiston osalta. Agilitya ehkä pidetään koiralle luonnollisena lajina, mutta ei se sitä ole. Kävimme läpi myös erilaisia jumppajuttuja ja lihaksiston kehitystä.

Alle vuosikkaalla mä en ole tehnyt kuin putkijuttuja, muutaman kerran hyppytekniikkaa ja joitakin ohjausjuttuja. Itse asiassa enempää ei tarvitse. Kontaktiesteille on turvallista mennä vasta yli vuotiaan koira kanssa ja kepit ovat se koiralle fyysisesti vaikein este, joka opetetaan viimeisenä.

Lihashuoltojuttu pohjautui sille, että ihmisen tehtävä agilityssä on pitää koira siinä fyysisessä kunnossa, että koira kykenee selviytymään tehtävistä kunnolla. Toisekseen ihmisen tulee antaa koiralle mahdollisuus oppia hyppäämään. Koiran hyvän tekniikan kehitykselle ihminen itse on usein suurin este, koska ohjaajan sosiaalinen osallistuminen hyppyharjoitteluun on turhaa, harjoite antaa koiralle palautteen, jonka mukaan se kehittyy. Kolmas ohjaajan tehtävä on ottaa käyttöön yksiselitteinen ohjaussysteemi, joka sopii kyseiselle koirakolle.

Tuhkan kanssa tehtiin perussarja kolme kertaa, perussarja viimeisellä okserilla kolme kertaa ja kasvava sarja medi-välein kaksi kertaa. Toistoja tuli siis hyvin vähän, mutta se oli riittävästi. Siinä Vappu näki, mitä halusi nähdä.

Kun perussarjan viimeisenä oli okseri, Tuhka ekalla yrittämällä oli selvästi mietteliäs okserista. Otettiin sitten pelkkä okseri kerran ja tämän jälkeen koko sarja, jolloin Tuhka teki hienosti. Mä olen sen huomannut, että Tuhka on erittäin ajattelevainen. Sen vauhti hidastuu heti, kun se joutuu miettimään. Se siis tarvitsee erilaisia harjoitteita ja erilaisia tilanteita, jotta kaikista tulee sille tuttuja.

Tuhka sai kehuja "täydellisestä" hyppytekniikasta. Se käyttää kroppaa erinomaisesti ja se selvästi käyttää aivoja. Sillä on erinomainen vire. Se on rauhallinen, mutta innokas ja sillä on selvä pyrkimys mennä kovaa targetille. Targettityöskentelystä Vappu antoi hyvää palautetta, pohjat on tehty kunnolla. Tuhkan fokus on kupissa eikä mussa. Tosin se ei oikein usko saavansa lupaa mennä kupille. Annoin luvan aina kun se katsoi kuppiin, tämän jälkeen se vilkaisi mua, kääntyi katsomaan takaisin kuppiin ja lähti. Tätä voisi harjoitella ehkä vähän lisää... Hienoa on kuitenkin se, että se ei syöksy eteenpäin mua katsoen vaan se ensin siirtää katseensa takaisin eteen ja vasta sitten lähtee liikkeelle. Näin sillä on mahdollisuus päästä heti tasapainoon ensimmäisillä hypyillä.

Mahlan hyppyongelmien jälkeen oli tosi huojentava kuulla, että pikkukoira osaa hypätä. Me saatiin lupa aleta treenaamaan kaikkia hyppisharjoitteita ja korkeuttakin saadaan harjoitella pikkuhiljaa. Mitenkään radikaalisti en ala rimoja nostamaan ja hyppytekniikka treenaamaan ennen kuin Tuhkan luusto on kuvattu. Tuhkalla on pitkä selkä ja siitä on pidettävä huolta. Se tarvitsee paljon lihasta selkään. Nyt se harjoituksissa käytti erinomaisesti selkäänsä, mutta se oli ensimmäinen asia koirassa, mikä alkoi väsyä ja levossa se ei jaksanut kannatella selkäänsä kunnolla. Mulla on tarkoitus nyt keväällä käydä tuosta selästä puhumassa fyssarin kanssa ja saamassa vinkkiä, miten erityisesti sitä pitäisi harjoittaa.

Kun katselin muiden aksakoirien hyppistreenejä, väittäisin jälleen, että yksi suurin syy hyppyongelmille on liian korkea vire. Monet leikittivät, riekuttivat koiria, jolloin ne saattoivat olla hyvin etupainoisia jo istuessaan lähdössä. Näiden koirien kanssa tehtiin monenlaisia variaatioita, jotta saadaan koira keskittymään ja katsomaan hyppyjä. Näiden koirien hyppytekniikka saattoi olla aivan hyvä, kunhan ne saatiin rauhoittuneempaan mielentilaan. Musta näyttää koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että haluan Tuhkasta keskittyneen agilitykoiran, jolle en edes yritä saada kierroksia. Ehkä joskus nähdään, mihin tämä mun kokeiluni johtaa. Tällä hetkellä vielä uskon vakaasti siihen, mitä me tehdään ja mielestäni tästä saatiin erinomainen palaute tänään Vapulta. :)

Tuhka Jämijärven näyttelyssä

Tuhkispuhkis kävi tänään junioriluokassa Jämijärvellä Esko Nummijärven tuomaroitavana ja sai hännästään johtuen H niinkuin hyvän.

"Rotutyyppi hyvä. Mittasuhteiltaan oikea uros. Luusto voisi olla vankempi. Oikeanmuotoinen pää. Kauniit korvat. Pitkä hyvä kaula. Häntä kiertyy liikaa. Kevyt riittävän pitkä rintakehä. Hyvin kulmautuneet raajat. Raajaluusto voisi olla vankempi. Hyvä karva. Liikkuu ja esitetään hyvin."

Tyytyväinen olen arvosteluun. Tuhka on hyvin kaunisrakenteinen koira ja väristä mä erityisesti tykkään. Häntä on mitä on, sille ei voi mitään.

Eilen kaivoin näyttelyhihnaa esille ja harjoiteltiin vähän seisomista. Siinä on harjoittelut edellisen marraskuisen näyttelyn jälkeen. Siihen nähden kehässä meni ihan hyvin. Ravaaminen oli välillä vähän sinkoilua ja seisominen istumista, mutta mitä pienistä.

Erityisen iloinen olen siitä, että koirahäiriön sietämisessä ollaan menty hurjasti eteenpäin. Toki se alkuun näyttelypaikalla meinasi olla sinkoilua, mutta hyvin nopeasti se rauhoittui sen verran, ettei ihan jokaisen koiran luo tarvinnut olla menossa. Alkuvuoden aikana asiassa on tapahtunut kyllä suuri muutos parempaan. Myös metsässä ei enää suinpäin ryntää vastaantulevan koiran luo vaan on hienosti kuulolla. Onnistuneita ohituksia on takana nyt jo aika paljon.

Vaikka pikkukoira ei se helpoin tapaus ole, niin mä olen kovin tyytyväinen siihen. En ainakaan luule tai oleta koirieni käyttäytyvän samalla tavalla tai olevan samanlaisia. Ne ovat kuin yö ja päivä lähes kaikessa. Kumpikin omalla tavallaan ihana. Mahlan kanssa on tosi kiva kokeilla, tehdä ja mennä, sen kanssa on erittäin helppo olla ja sen kanssa pystyy kokeilemaan meidän rajoja ja tekemään kaikkea hönttiä. Tuhkalla taas on kaikki edessä ja sen kehitystä on hieno seurata. Mä edelleen toivon, että siitä tulee rento harrastuskoira ja meidän lajivalikoimaksi on tällä hetkellä muodostumassa tunnistusetsinnän lisäksi agility. Tokojuttuja ei olla oikeastaan tehty ollenkaan. Mua ei tällä hetkellä yhtään kiinnosta pilkunviilaus. Ei kummankaan koiran kanssa.

Oli Mahlakin tänään näyttelyhumussa mukana, vaikkei kehään päässyt. :)

Ohituspäivitystä

Me ollaan harjoiteltu ohittamista. Ollaan tehty hihnalenkkejä sitä varten. Ollaan käyty ohitustreeneissä muutamien koirien kanssa. Eilen käytiin agilitykisoissa todellisessa tulikokeessa. Tuhka tempoi alkuun joka suuntaan, mutta rauhoittui kyllä jopa niin, että malttoi mennä maate.

Me ollaan edetty kovasti ohittamisen suhteen. Myöskään metsässä se ei säntäile toisten koirien luo niin paljon vaan kiinnittää ensin huomion muhun. Edelleen toki tähän liittyy mun poispäin lähteminen välillä kovaakin, jotta saan Tuhkan nopeasti mun luo.

Tänä aamuna sitten tietysti tuli yksi irtokoira ykskaks Tuhkan luo, mutta siinäkin tilanteessa Tuhka selvästi mietti, että nyt pitäis kuunnella mua, mutta ei sitten kuitenkaan malttanut, kun toinen oli jo luona ja halusi leikkiä. Se on liikaa vaadittu, mutta niinhän se on. Täytyisi vaan noissa tilanteissa antaa mennä ja antaa olla, kun ei asialle mitään mahda.

Mulla on ihan luottavainen fiilis, että meidän tämä kevään projekti tuottaa ihan silminnähtäviä tuloksia. Jo muutamassa viikossa, kun ollaan oikeasti harjoiteltu, on jo selkeitä askelia otettu eteenpäin.

Aksaa pikkumiehen kanssa

Mä olen monta kertaa ollut sitä mieltä, että Tuhkasta ei tule agilitykoiraa. No ei siitä kyllä sellaista sata lasissa menijää tule kuin Mahla, mutta mun luotto tuohon pikkueläimeen kasvaa oikeastaan treeni treeniltä (joita tänä vuonna takana hurjat kaksi kappaletta).

Mä olin alkuun sitä mieltä, että Tuhka on hidas. Onhan se, vaikka mitään ratasuorituksen keskinopeuden ennustetta on aivan mahdoton vielä sanoa. Kun tehtiin viime syksynä ekoja hyppytekniikkajuttuja, Tuhka oli hyvin hidas. Se selvästi joutui miettimään. Se ei siis ole synnynnäisesti mikään penaalin terävin kynä hyppäämisen suhteen. Takapäänsä se kyllä hallitsee ihan mukavasti.

Kuitenkin tämän vuoden puolella tehdyt hyppistreenit ovat osoittaneet, että sitä vauhtia alkaa tulla kuin pikkuinen ymmärtää, mistä on kyse. Eli varmuus tuo vauhtia. Putkiin se posottaa jo ihan mukavasti ja ennen kaikkea pikkukoiralla on erittäin kivaa. Niin kivaa, että muutkin koirat unohtuu.

Myös keinua pikkukoira oli pohdiskellut muutaman viikon aikana. Enää pamaus ei kuulostanut niin kamalalta kuin aiemmin ja se jopa pystyi koskemaan esteeseen. Keinu, jolla olemme treenanneet, on erinomainen treenikeinu siinä mielessä, että se pitää hirveän kovaa ääntä. Se pamahtaa oikein kunnolla ja se pitää kovaa ääntä ihan kääntyessäänkin ennen kun se pamahtaa alas.

Mitä Tuhkan kanssa on tehty?

- Hyppistreenejä: perussarjaa, kasvavaa, taipumista, laukanvaihtoa ja alastuloa

- Ohjausharjoitusta putkella: persjättö, takanaleikkaus, irtaantuminen, pimeät putkikulmat

- Keinun ääneen totuttelua

- Kiertämistä ollaan treenattu kotona ja metsässä, muttei vielä esteillä

Seuraavia projekteja kevään kuluessa:

- Hyppistreenejä: perussarjaa, kasvavaa, taipumista, hevosenkenkää, laukanvaihtoa, etäisyyden arviointia

- Ohjausharjoituksia putkella: putken päiden valintaa, haltuunotto, irtaantuminen

- Keinun ääneen totuttelua

Ehkä Tuhkasta tulee oikeasti sellainen ajatteleva ja osaava agilitykoira, mitä kovasti siitä yritän tehdä. Edes kokeilumielessä. :)