Herhautokoja, Lielahtitokoja ja muuta sellaista

Maanantaina mentiin Herhautokoihin. Tehtiin paikkamakuu alkuun. Mä menin oikeastaan Mimmun kannustamana piiloon. Huono idea. Maa ei meinannut pysyä paikallaan ja oli kovasti epävarma. Otettiin sitten treenien aikana itsekseen lyhyempiä pätkiä. Ne oli parempia. Muuten tehtiin seuraamista, kaukoja ja jääviä. Hyppyä treenattiin pitkästä aikaa myös. Siinä kannustin menemään kauemmas. Oli oikein mukavaa.

Tänään poikettiin Lielahdessa, kun mä muistin, että meillä ois ollut treenit. Löytötavaratalon parkkiksella sitten vähän tokoiltiin. Maa oli epävarma ja siksi kehuin oikeastaan kaikesta, mitä se teki. En tietenkään palkannut huonosta tekemisestä, mutta pyrin tekemään vaihtelevasti helpompaa ja vaikeampaa. Oikein ylpeä olen siitä, kuinka Maa sitten lopulta rauhoittui, sai varmuutta ja ääntely ja esim. paikallaanodottamisten eteneminen päättyi. Paikkamakuussa mulla oli hyvä idea, mutta sitten siihen ajoi joku autolla ihan viereen niin jouduttiin keskeyttämään se heti alkuunsa. No, ehkä se oli parempi, että tehtiin kaksi lyhyttä piilossa oloa ja vähän aikaa lähellä näkyvillä. Nämä Maa oli oikein rauhassa ja hyvin.

Ehkä se on vaan niin, että on mentävä sinne, missä on paljon häiriötä ja kasvatettava se itseluottamus siellä kovalla tsempillä. Piippaamisesta en välitä vaan kannustan hyvästä tekemisestä ääntelystä huolimatta. Ehkä se sillä vähenee.

Hajutunnistuksessa ollaan tehty kolmannenlaisia harjoituksia. Eli tavallista purkkirataa yhdellä oikealla hajulla ja muut hajuttomia, pari kertaa ollaan tehty yhdellä purkilla ilmaisua ja nyt hajulappujen haistelua. Pointtina on se, että mun mielestäni purkkiradalla on Mahlalle yksi asia liikaa: purkit. Leikki on Mahlan mielestä se, että mahdollisimman nopeasti käydään tökkimässä purkkeja, palkka tulee sitten jossain vaiheessa. No, ajattelin, että kokeillaan tätä hajuerotteluhommaa yksinkertaistetusti ja niin, että Mahla joutuu tekemään työt, mä en auta sitä. Levittelen siis tyhjiä ja hajustettuja harsoja maton täyteen ja annan Mahlalle lähtöhajun ja pyydän etsimään. Odotan niin kauan, että Mahla tekee ilmaisun oikealle harsolle. Jos se tulee kysymään multa apua, mä annan sille lähtöhajua uudelleen. Pienten alkukankeuksien jälkeen ja välillä on selvästi havaittavissa Mahlasta, että se yrittää oivaltaa. Okei, se kovasti yritti tarjota jokaista lappua, mutta en reagoinut siihen. Kun en palkannut, se kyllä lähti etsimään eteenpäin. Nyt olisi tärkeää, että lappuja on niin paljon, ettei se yksinkertaisesti voi kokeilla kaikkia (myös ero purkkirataharjoitukseen, jossa purkkeja on max 6). Ja kyllä, Mahla otti nenän käyttöön. Toki se kaikki lappuja myös maisteli, mutta en kiinnitä siihen mitään huomiota, se menee ohi, kun Mahla oivaltaa, mistä on kysymys. Mä uskon, että tästä harjoittelusta on hyötyä ja toisaalta ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Hajutyötä sekin. :)

Tokoilua

Tänään oli Leppiksen parkkiksella agilityn pohjataitokurssi. Ennen kurssin alkua tokoiltiin vähän Mahlan kanssa. Perusasentoa annoin sen tarjota. Piippasi kovasti, mutta perusasennossa rauhoittui kyllä. Vähän myös asennonvaihtoja tehtiin ja kaukoja.

Kurssin jälkeen otin Maan uudelleen esiin. Koiratanssijuttuja tehtiin myös vähän. Maa oli oikein pätevä. Seuraamista otettiin myös aika monipuolisesti ja sekin meni kivasti.

Hauska tuon elukan kanssa on vähän puuhastella. :)

Näyttelyhuumassa

Eilen oli Jämillä ryhmänäyttely, jossa Mahlakin pyörähti kehässä. Areena oli tavattoman ahdas. Hetkeksi ajattelin mennä Mahlan kanssa lapinkoirakehää seuraamaan, mutta Mahlalle ei passannut alkuunkaan, että koko ajan joku haistaa sen pyllyä, joten lähdettiin sitten väljemmille vesille. Eteisessä oli sen verran rauhallista, että treenailtiin koirien ohittamista. :) Yllättävän hyvin se menikin. Tungoksessa on ihan helppo kävellä Mahlan kanssa, ei se silloin reagoi muihin koiriin, väistää vaan, mutta paikallaan se ei osaa olla.

Kehässä Mahla oli oikein kauniisti. Vaikkei me mitään seisomista tai ravaamista treenata, niin hyvin se siellä narun jatkona meni ja nameja kerjäsi. Valitettavasti tulos oli EVA eli ei voida arvostella, koska Maa tuomarin mukaan ontui oikeaa takajalkaa. Mahdollista se lienee, koska vaikka lonkkien kipujakso on ohi, Areenan liukkaan lattian takia Maa varmasti varoi askeliaan tai pieni liukastelu ja varovaisuus saattoi sattua sitä ihan oikeastikin lonkkaan. Toisena vaihtoehtona pidän sitä, että kun Maa luontaisesti ravaa vinossa, se saattaa vaikuttaa pientä kehää kiertäessä siltä, että se ontuu. Yhtä kaikki, Mahlalla on kaikki kunnossa eikä se pihalla ontunut. Tottakai sen tsekkasin heti kehän jälkeen. Harmittaa vaan tuomarimuutos ja se, että kun me tavattoman harvoin muutenkin käydään näyttelyissä niin sitten käy näin. No ei voi mitään. Omalle seuralle ne rahat kuitenkin meni. :)

Areenan pihalla sitten tokoiltiin. Vähän seuraamista, mutta pääasiassa leikittiin asentoja. Kaukoja muutama vaihto pääasiassa palkaten kerrallaan yhdestä vaihdosta. Lennosta tehtiin istumista, maahanmenoa ja seisomista. Jostain syystä nämä on Maalla vähän sekaisin nyt. Seisomista tarjoaa mielellään kaikkiin. Täytyy seurata lonkkien tilannetta, voihan se olla, että se kipuilee niitä silti (tai asentoja vaihtaessa), vaikka jumeja ja liikerajoitteita ei taas oikeastaan ole.

Tokokokeita ollaan mietitty kevääksi. Aiemmin mä ajattelin, että mä en mene kokeisiin ennen kuin mulla on hyvä fiilis ja hyvä mahdollisuudet saada ykköstulos. Nyt mä oon vissiin laskenut kriteereitä ja kokeet ovat menettäneet merkityksensä siinä mielessä, että nyt lähinnä on kiva mennä vaan kokeilemaan ja katselemaan, mitä tulevan pitää. Tietää sitten ainakin, mitä treenata. Meidän tokouraa taitaa olla muutenkin niin vähän jäljellä, että oikeastaan haluaisin paketoida tämän(kin) lajin tähän. Toki olen itselleni luvannut, että voittajaan mennään pari koetta vetämään ihan sen vuoksi, että haluan itse saada hieman kokemusta koetilanteesta ja niistä liikkeistä. Mahlan ääntelyn ja kaiken muun takia meillä ei siellä mitään mahdollisuuksia ole tuloksia tehdä, mutta se on aika merkityksetöntä mulle. Eli Mahlan tokoura päätetään kuitenkin siihen TK2:seen ja sen jälkeen mä kokeilen, mitä lystään, mutta mihinkään ei enää tähdätä. :)

Haistelemassa

Eilen oli kurssin neljäs kokoontumiskerta. Aloitettiin purkkirataharjoituksella, jossa oli neljä purkkia neliön muodossa ja yhdessä haju. Mahla oli vähän levoton. Se otti hajun hyvin, mutta yllättävän paljon kävi vaan tökkäämässä kuonoa purkkeihin ja kokeili, mistä saa namin. Se kuitenkin teki hommia ja etsi aktiivisesti. Jalat vaan meinasi viedä enemmän kuin nenä haistaa. :)

Sitten toisella kierroksella otettiin esine-etsintää. Ninna teki esineruudun pienillä metalliesineillä ja taisi joukossa olla joku puutikkukin. Maa näki, kun ruutu tehtiin ja Maa etsi tosi hienosti. Parilla ekalla kerralla en odottanut ilmaisua vaan palkkasin vaan, kun Maa meni esineelle. Sitten se alkoi itse tarjota maahanmenoa. Maa etsi nenällään tosi kivasti ja ilmaisi hyvin. Oikein hyvin. Paitsi että Mahla söi pari metalliesinettä. Sai sitten iltapalaksi purkkiparsaa ja toivomme parasta. Oli kyllä munkin syy, palkkaamisessa on harjoiteltavaa. Esineeltä palkataan, mutta esine toiseen käteen ja toisella kädellä namia niin eivät joudu saman nakin sisään...

Läksyksi saatiin alkaa opettelemaan ilmaisua myös purkilla. Eli yhdellä purkilla ilmaisuharjoituksia. Muuten treenataan normaalisti haistelua monella purkilla eikä vaadita ilmaisua. Se siirtyy sinnekin kyllä vielä.

Koiratansseilua taas

Eilen taas tanssittiin. Treenattiin etuposition liikettä koiran oikeaan eli mua kohti. Maa lähti siihen tosi kivasti mukaan. :)

Tehtiin myös esineruutua. Olen nyt viimeisillä kerroilla antanut sen tarjota itse maahanmenoa. Se toimii ihan hyvin. Vauhtia esineruudussa on ja paljon ja vähän huolimatonta tekemistä. Yhtään ilmaisua ei ole kuitenkaan tehnyt turhaan eli selvästi tietää sen jutun juonen. Ilmaisut ovat myöskin olleet hyviä niin että esine jää Mahlan etutassujen väliin, koska Maa meinaa vähän maistellakin esinettä ja tökkiä sitä kuonolla. Klemmareita olen käyttänyt esineinä. Ne ovat metallia, mukavan pieniä eivätkä väriltään erotu matosta. Saas nähdä, miten homma lähtee käyntiin, jos ruutua suurentaa. Näillä opeilla kuitenkin mennään toistaiseksi kunnes me muuta neuvoa saadaan.

Purkkiradalla ollaan edetty jopa viiteen purkkiin. Tosin niitä on vaihtelevasti eri radoilla, yleensä 3-5. Tein pari testirataa niin, että vaihtelin lähtöhajua. Siis purkeissa oli kaksi oikeaa hajua, joita vuorotellen pyysin hakemaan. Mahla oli aika sekaisin. Se hämmentyi selvästi eli kuitenkaan se ei ole vielä ymmärtänyt lähtöhajun merkitystä oikein. Liian suuri vaikeutusaskel. Sitä ei siis tehdä enää. Eilen tehtiin kahdella eri hajulla. Ekassa kolmen setissä vaihdoin hajua ja se aiheutti hämmennystä. Halusin vaan nähdä, onko Maa käsitellyt asiaa vielä. Ei ollut. Toisessa setissä haetin vain toista hajua, mutta "toinen oikea haju" oli myös radalla ja se aiheutti edelleen hämmennystä Mahlassa. Viimeisessä setissä sitten haetin vuorotellen hajuja, mutta niin, että poistin purkkiradalta aina sen "väärän oikean hajun". Silloin Maa teki hyvin töitä ja merkkasi oikean purkin hyvin.

Jatkossa ei siis tehdä vaikeita, mutta voidaan tehdä sitä, että tehdään kahdella hajulla, mutta poistan purkkiradalta sen väärän "toisen oikean hajun". Silloin se ikäänkuin tottuisi siihen, että aina ei haeta samaa hajua. Vasta kun sitä ollaan harjoiteltu, otetaan mukaan se, että se väärä "toinen oikea haju" on mukana, mutta haetaan aina kolmen setit samaa hajua ja seuraavaan settiin vaihdetaan ja haetaan ne kolme toistoa aina samaa.

Ei ole helppoa, mutta hauskaa on. :) Hajuja on taas kerätty koulukavereilta, ja lauantain näyttelyssä ajattelin sitten kerätä talkooporukalta vähän lisää hajuja.

Koiratanssijuttuja

Tällä kertaa tulee juttua koiratanssista. Toissapäivänä treenailtiin kotona. Ensin harjoiteltiin meidän pomppufiilistä, joka alkaa olla ihan hyvässä vaiheessa. Edelleen siinä on muutama kohta, joista en vielä tiedä, mitä siihen keksitään ja odotellaan ulos vähän lämpimämpiä ilmoja, että päästään treenaamaan sitä koreografiaa ihan oikeasti. :)

Sitten aloin etsiä musiikkia kesällä olevaan koiratanssinäytökseen lastentapahtumassa. Kaikenmoista löysin. Edelleen Vili Vilperi olisi rytmiltään ja fiilikseltään hyvin meille sopiva. Toisaalta kuuntelin tällä kertaa Smurffeja ja siitä tuli lähinnä nostalgisia ala-astemuistoja pintaan. Smurffeilla on tosi hienoja biisejä ja sieltä pari vaihtoehtoa löytyikin. Mutta onko smurffit edelleen lapsille in? No, odotellaan myös sitä cd:tä, jossa on sinä päivänä muuten soitettavaa musiikkia. Ajattelin senkin tsekata läpi.

Vähän hahmoteltiin temppuja ja juttuja, joita me osataan. Mitään varsinaista uutta ei varmaan opetella eli näillä vanhoilla taidoilla mennään. Kierähtäminen samaan aikaan kokeiltiin, mutta siitä tuli mulle melko veikeä olo. Saas nähdä toteutetaanko me semmosia juttuja. Mahla on ihana tanssikaveri, kun se tekee namin perässä ja ohjaamalla ihan melkein mitä vaan. On sen kanssa hauska hassuilla. Mitään kisatasoista koreografiaa en ole miettimässä tuonne esitykseen vaan lähinnä jotain hauskaa hommaa.

Eilen treenailtiin Kalevan Prisman pihalla vähän tokoa. Ensin rakensin ruudun. Yllätys yllätys, Maa ei meinannut millään löytää ruudun keskelle. Ekalla kerralla se kiersi kaikki törpöt. Oiskohan tää meidän purkkirataharjoittelu vähän sekottanut ja se meni nenän kanssa yrittämään, että josko täällä olisi joku haju... :) Ei kauaa ehditty puuhastella, kun eräs ohikulkija tuli huutelemaan, että koira kiinni. Laitoin Mahlan maahan ja annoin olla siinä sen aikaa, kun pappa oli mennyt kulman taakse. Huutelin takaisin, että joo niin täytyy koirien olla kiinni ja puuhailin sitä namien vientiä ruutuun ja namien täyttöä taskuihin. Kyllä meidän ruutuharjoitukset aiheuttivatkin vähän kummastusta ja huvittuneita ilmeitä ohikulkijoissa, mutta lähinnä niitä hymyileviä katseita. :)

Kun oltiin ruutuun menty neljä kertaa, menin seuruuttamaan Mahlaa sinne ruutuun. Kierrettiin törppöjä ja Maa teki tosi hienosti hommia. Veli tuli siihen, mutta Maa ei sinne lähtenyt, vaikka selvästi huomasi, kuka tuli. Oikein tyytyväinen olin Mahlaan.

Tuulta ja tuiskua

Olen monenlaisissa olosuhteissa treenannut tokoa, mutta eilen lensi niin lelut kuin namitkin tuulen mukana, kun yritin koiraa palkata. Herhautokoissa oltiin siis eilen pitkästä aikaa. Peruttujen treenien ja Mahlan juoksun takia on ollut taukoa pitkään. Kun käveltiin valtaväylää ammattiopistolle päin, tuli isoja lumihiutaleita kovassa tuulessa suoraan päin näköä ja taidettiin kumpikin meistä mennä eteenpäin silmät kiinni. Välillä yritin vähän vilkaista, että tiellä pysyn ja pitää koiraan sellainen tuntuma, että se kertoo, missä mennään. :)

Yllättävän moni oli silti treeneihin tullut kamalasta ilmasta huolimatta. Oltiin sen verran ajoissa, että Maa ehti jo tarjota perusasentoa ja kaikkea muuta, kun piti vain odottaa. Vähän treenailtiin sitten sitä edessä odottamista ja Maa oli yllättävän rauhassa (joka siis tarkoittaa, ettei missään nimessä rauhassa ja rentoutuneena...). Päivän ohjelma sisälsi jotain, mutta mä pyysin, että tehdään häiriöityä perusasentoa, kun tarkoitus oli todellakin treenata vain häiriötä.

Mimmu sitten häiriköi. Annoin pari lelua, karvanamilelun ja ihkuvinkun. Ensin Mimmu häiriköi äänillä. Käskyihin, kuten maahan, Mahla ei mennyt halpaan, mutta iloinen "Mahla täällä, tule tule tule, Mahla tule" oli Mahlalle aluksi liikaa. Aika hyvin se kuitenkin tottui siihen, että voidaan häiriköidä ja pönötti silti. Palkkasin ahkerasti. Mahla teki sellaisia pikkusyöksyjä lähtiessään paikaltaan, mutta oli tosi nöyrä, kun kielsin lähtemästä. Leluille Maa meni pari kertaa halpaan, kun Mimmu niitä sen edessä heilutteli, mutta lentäviä leluja Maa kesti erittäin hyvin. Mahla ei myöskään paineistunut häiriöstä mitenkään. Se on hyvä juttu.

Sitten pidettiin vähän taukoa ja käveltiin parkkiksella. Toisena satsina tehtiin Maan kanssa seuraamista ja kaukoja ja luoksaria. Ensin ihan vaan jätin istumaan, menin vähän matkan päähän, tuli takaisin ja palkkasin. Tätä varmuutta se tarvitsee paljon, ettei ala ääntelehtiä. Sitten kaukoja, tosi päteviä avon vaihtoja, mutta seisomaannousussa ponnisti eteenpäin. Kun oli tehnyt tämän kahdesti, otin sitä vain läheltä, jolloin pysyi paikallaan ja pääsin palkkaamaan kaukaa niitä avon vaihtoja. Luoksari otettiin kerran stopilla ja kerran suoraan. Molemmat oli hyviä.

Tauon jälkeen koiratanssijuttuja. Työstettiin nyt (ilman musiikkia siis) sitä ohjelman keskiosaa, jossa liikutaan vähän enemmän. Pääasiassa ollaan siis treenattu positioita, mutta näemmä Mahla tosi hienosti myös pysyy niissä positioissa. Tempon vaihtelua pitäisi ohjelmaan saada vähän enemmän osoittamaan, että se ne positiot oikeasti osaa eikä vaan hengaa mukana. Etupositiossa kahdeksikko meni vallan mainiosti!

Sitten treenailtiin vähän kaikenlaista sekaisin. Seuraamista eri nopeuksilla, erilaisilla käännöksillä ja siitä lennosta jääviä. Istumiset ja maahanmenot jäävissä oli vähän hankalia, joten niitä treenailtiin sitten ihan vaan leikkinä: käsky-nami-käsky-nami-jne. Ja vielä tehtiin leluilla ohjatunnoudon suuntia. Meni toisellekin lelulle hyvin, vaikka toisena oli ihkuvinku. Taidettiin tehdä kaksi vasempaan ja yksi oikealle. Ulkona kun tehtiin niin sain lisättyä sitä etäisyyttäkin vähän. Vois noihin ulkotreeneihin ottaa mukaan keskiesineenkin, jotta Maa siihen tottuisi.

Loppuun tehtiin ryhmässä lyhyt paikkamakuu. Vein Maan riviin hihnassa seuraten, otin heti hihnan poissa ja palkkasin odottelusta. Itse paikkamakuussa en mennyt kauas, vähän meinasi olla pihinää ilmassa, mutta aika levollisen oloisena makasi eikä zuumaillut ympäristöä. Palkkasin tiheään. Käskytin takaisin istumaan muun ryhmän jälkeen ja odotti hyvin siihen asti. Kehuin, palkkasin ja mentiin seuraamalla pois. Näin yritän rauhoittaa paikkamakuutilanteet entisestään, ettei se pääse heti toisten koirien viereen pyörimään.

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis. Maa oli erittäin hyvällä asenteella ja meillä oli hauskaa, vaikka tuuli meinasi viedä mennessään. Taukoja pidettiin niin, että mentiin kiertämään parkkista hihnassa ja se toimi hyvin.

Esine-etsintää ja temppuilua

Purkkiratatreeneistä on ollut taukoa. Muutenkin Mahlalla on ollut rentoutuminen parin päivän teema, jota ollaan harrastettu metsäilyllä ja tekemättömyydellä mitään tottelevaisuuteen liittyvää. :)

Tänään sitten kaivelin esineitä: 5 ja 10 sentin kolikkoja, pieniä hiuspinnejä, jotain kuulakärkikynän metalliosia, klemmari ja sen sellaista. Ja niitä haettiin tummalta matolta pari kertaa tänään. Tein esineruudun ennen kuin päästin Mahlan sitä tutkailemaan. Toisella kerralla ruudun teki Janne enkä mäkään siis tiennyt tarkalleen, missä esineet olivat. Ja ihan tyytyväinen olen esineiden kokoluokkaan ja väriin, kun ei ne mun silmääni sieltä löytynyt. Isommat Mahla kyllä bongasi katseellaan, mutta kyllä se nenän otti käyttöönsä myös. Hyvä. Täytyisi vaan löytää entistä pienempiä esineitä varsinkin nyt kun treenataan sisällä. Sitten kun siirrytään ulos ja isompiin ruutuihin niin sitten saa esineetkin olla vähän isompia. Tärkeintä olisi, että se oppisi käyttämään tuota nenäänsä etsimiseen, mikä oli jo ihan kivalla mallilla toki tänään. Mahla alkoi myös ilmaisemaan esineitä maahanmenolla. En siis vaatinut tai odottanut siltä mitään. Palkan paikalla yritän ohjata sitä pysymään esineellä ja kun palkka tulee esineeltä, siis läheltä maata eli ihan oikeasti esineeltä, niin Maa meni tosi helposti maahan. Ja sitten se jo tarjosikin sitä ihan itse ilman, että ehdin vielä palkkaamaan.

Lisäksi tehtiin vähän koiratanssijuttuja ja noutoa sisällä. Positioiden vaihtoja treenattiin pääasiassa. Kun vaan muistaisin käskyttääkin koiraa, ohjailen sitä pääasiassa vain käsillä, että tota ja tätä. Noutoa tehtiin ohjatunnoudon kapulalla. Ollaan tehty ruokakupille "ohjattua noutoa" siis valintaa kahdesta kapulasta. Tosin mulla on ollut siinä metsku ja ohjatunnoudon puu ja siitä on seurannut, että käsken kummalle vaan niin Maa menee metskulle. Niin, koska metsku on se ällö ja ällöstä saa palkkaa... Kiva logiikka Mahlalla. :)

Lauantaina alkaa Ikaalisissa agilityn pohjataitokurssi, jota mä olen vetämässä. Sinne on paljon tulijoita eikä me olla karsittu tulijoita. Saas nähdä mitä tulee. En ole koskaan vetänyt koulutusta, jossa ei treenata agilitya. Mutta eihän nytkään ole luvassa mitään tokopuurtamista vaan ihan muita juttuja. Kun oon treenejä miettinyt niin tekis mieli kovasti treenata Mahlan kanssa samoja, mutta nyt se ei kyllä onnistu. Kirjoittelen kurssin kulusta myös tänne. Kiva joka tapauksessa päästä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista.

Perjantain purkkirataa ja esine-etsinnän alkua

Tämän viikon treeni siirrettiin viime perjantaille. Meitä oli vain kolme koirakkoa paikalla. Aloitettiin purkkiratatreeni. Ensin kolmella purkilla. Maa teki hienosti hommia. Sitten nopeasti lisättiin neljän purkki. Mahla ei osannut laskea kuin kolmeen ja kun oikea haju oli kauimmaisessa neljännessä purkissa, Maa ravasi kolmen ekan purkin välillä ja kesti aika kauan ennen kuin se keksi neljännen. Sitten kun haju oli ollut pari kertaa niissä kauimmaisissa, se meni sinne suoraan ja jätti ekan ja tokankin purkin haistamatta. Eli Mahlan kanssa on kyllä totisesti tärkeää, että oikea haju on tasaisesti kaikkialla. Se kun menee aika usein eka sille, missä haju viimeksi oli.

Sitten tokalla kierroksella otettiin mukaan vanha häiriöhaju. Kyllä Mahla siihen reagoi, mutta ei sen kummempaa. Kyllä se silti oikealle tosi nopeasti eteni. Nyt alkaa joka tapauksessa tuntua siltä, että Mahla kyllä haistaa ja osaa bongata oikean purkin sieltä.

Toiseksi aloitettiin esine-etsintä treenit. Eli nyt tehdään esineruutuja, jossa pieniä metalliesineitä. Sitten vaan kysytään multa nopeutta, että kerkiän palkkamaan... :) Mahlan kanssa täytyy nopeasti mennä tosi pieniin esineisiin, ettei se opi silmällä katsomaan. Mahla pyrkii tekemään näitä asioita helpomman kautta ja etsimään silmällä tosi nopeasti. Haastetta mulle. Vielä ei olla kotona tehty esine-etsintää. Täytyy alkaa keräämään siihen sopivia esineitä niin, että päästään edes alkuun.