Tällä viikolla on treenattukin!

Tällä viikolla on treenattukin, ihan oikeasti! Hyvä me!

Keskiviikkona oli koiratanssikurssin viimeinen kerta ja vuorossa esitykset. Aika lupaavia ja hyviä koirakoita siellä on, nyt vaan jatkamaan harrastusta! Mekin esitettiin "uusi" ohjelma vähän helpotettuna, panostin lähinnä haukkumattomuuteen ja alkuosa menikin miltei ääntelemättä. Vähän mä saisin rauhoittua ja tehdä positionvaihdot rauhassa, mutta muuten se meni yllättävän hyvin.

Koiratanssin jälkeen tehtiin ryhmässä paikkamakuu. Mahlan kanssa kokeiltiin Riittan ohjeen mukaan niin, että kylvetään nameja siihen koiran eteen. No niitä kylvettiin ja Maa ei voinut maata, kun ei saanut ottaa vaan lähti pakenemaan. Kävin aina ohjaamassa uudelleen makaamaan, jos koira peruutti. Ja Riitta huuteli sinne piiloon, mitä Mahla tekee. Jos ja kun tätä nyt jaksaisi treenata, niin ehkä siitä vielä hyvä tulisi. Musta vaan tuntuu tällä hetkellä, että siihen tarvitaan aina muita koiria ja ihmisiä, että treenistä on hyötyä. Yksin se on paikallaan paremmin. Tosin, sitäkin voisi hyödyntää tämän ongelman ratkomisessa.

Ja sitten vähän tokoiltiin. Kerran juostiin tyhjään ruutuun. Seurailtiin ja sellaista. Mä yritän tehdä Mahlan kanssa asennetreenejä nyt. Ja sillä lähteä ehkä ratkomaan tuota ääntely- ja härväämisongelmaa. Aina uusia ideoita, joita mä en jaksa kuitenkaan kauaa tehdä. Mutta tätä kokeillaan nyt. Mulla on sen verran kunnianhimoa, että haluaisin saada tämän pakan kuntoon. Tuntuu niin turhalta käydä kokeissa, saada joltain tuomarilta niitä ykkösiä ja koira on aivan surkea. Mä haluan ansaita tulokset, jos niitä on tullakseen. Pääasiassa mä haluan kuitenkin ratkoa ongelman ja uskoa, että tällaiset voi ratkaista. :)

Keskiviikkona käytiin vielä tekemässä jälki keskustassa. Sen oli tehnyt Maalle tuntematon henkilö. Pituutta oli 330m, esineet sukanpaloja ja jälki vanheni tunnin. Aika hienosti selvittiin. Yksi kohta oli ongelmallinen, mutta kierrettyään kolmisen kertaa toisen puskan ja kerran toisen, se pääsi kohdasta eteenpäin. Mahla on ihailtavan sitkeä!

-----------------

Torstaina käytiin Tampereella ja sieltä tullessa poikettiin Viitapuistossa agilityn vapaavuorolla. Mahla ei agilitya päässyt tekemään, mutta hetkeksi mentiin kentälle tokoilemaan ja leikkimään. Kauko-ohjaukseen Mahlan oli vaikea keskittyä, joten sitä vähän hinkattiin. Seuraamisessa tehtiin sitä asennetreeniä ja Maa oli hienosti kyllä mukana. Vähän turhankin innokas.

Sitten käytiin ajamassa eka sokkojälki. Miia H oli tehnyt urheilukentän parkkikselle lyhyen jäljen, mä tiesin vaan lähtöpaikan. Esineet oli pieniä klemmareita, jälki oli vanhentunut noin tunnin ja parkkis oli kovin vilkas jalkapalloilijoiden toimesta. Jäljelle löydettiin ja hyvin ylitettiin "tie" ja jatkettiin matkaa. Esineitä löytyi alkuun kolme, sitten ei yhtään. Mä mietin jo, että missähän ollaan. Kerran vein koiran takaisin sinne, missä oltiin viimeksi varmasti oltu jäljellä ja löydettiin neljäs esine. No, viimeinen esine (erivärinen klemmari) ei löytynyt, joten en tiennyt, mihin jälki päättyy. Lähdettiin vähän aikaa pyörittyämme pois. No, jälkeenpäin kuulin Miialta, että jälki oli päättynyt kutakuinkin siihen, siis esineitä ei pitänyt enää ollakaan montaa. Ja Mahla oli jatkanut jälkeä juuri siihen oikeaan suuntaan, mihin jäljentekijä oli jatkanut. No niin, että näin. Mä oon välillä tosi idiootti. Sokkojäljet on ok, mutta lähtöpaikan lisäksi olisi hyvä kuulla viimeisen esineen sijaintipaikka, jotta vaikka sitä ei löydy, tietäisi, mihin se päättyy...

-------------------------

Perjantaiaamuna tehtiin vähän erilainen jälki. Jäljentekijä oli Mahlalle tuntematon ja jälleen ei-koiraharrastaja. Esineet olivat pieniä kangaspaloja. Erikoista tälle jäljelle teki se, että jälki oli tehty torstai-iltana ja me ajettiin se perjantaina puolenpäivän aikaan. Jälkeä ei ollut vedellä vahvistettu, mutta yöllä oli satanut. Pituutta jäljellä oli reilu 300m ja se meni aika monipuolisessa ympäristössä lukion/yläasteen alueella. Luulin, että piha-alue on rauhallinen, mutta totuus oli toisenlainen. Jäljen alku meni rakennuksen ja aidan välistä tietä, no sitä oli monen monta autoa mennyt perjantaiaamuna parkkipaikalle. Pihassa tehtiin kivetysremppaa tms. ja alueella oli paljon työmiehiä ja -koneita.Alkuun ei löytynyt esineitä, mutta koira oli kyllä hyvin jäljellä. Rappusten jälkeen se jatkoi rantaan, mutta palattiin sieltä takaisin. Alapihalta löydettiin ensimmäinen esine ja sen jälkeen Maa meni parkkiksen poikki ydinjälkeä pitkin ja löysi viimeisen esineen. Oli kyllä hyvä, että Maa löysi vikat esineet niin sain palkattua, koska jälki oli kuitenkin pitkä ja vaikea.

Rakennusetsintää

Torstai-iltana hajutunnistusporukka oli menossa tekemään rakennusetsintätreenit Pirkkalassa erään harrastajan työpaikan varastohallissa. Me mahduttiin mukaan ja hieno reissu olikin.

Halli, missä treenasimme sisälsi musiikkifirman kamoja, joita oli hyllyittäin siellä pakattuna isoihin laatikoihin ja lattialla erilaisia viritelmiä jalustoja yms. Osassa laatikoista oli pyörät alla ja muutenkin "rullakoita" yms. oli varastossa. Varsinaisen varaston lisäksi oli duunareiden toimistotiloja, erittäin voimakkaasti pesuaineelle haiseva pyykkihuone ja vessoja. Tilassa oli kaksi varastoa, mutta käytimme vain puolikasta tällä kertaa, mikä sekin oli aivan riittävästi. Mistään pienestä hallista kun ei ollut kysymys. :)

Tarkoitus oli tehdä ihan periaatteessa hakua. Pyörittiin hallissa ensin kaikki ja sitten aina joku oli maalimiehenä piiloutuen mitä erilaisimpiin piiloihin, joita kyllä varastossa riitti. Koirissa oli paljon tasoeroa: oli nuoria koiria, oli ensikertalaisia (kuten Mahla) ja kokeneita id-jälkikoiria ja sellaisia, jotka ovat tehneet tämäntyyppistä treeniä ennenkin.

Mahla oli varastossa ihan elementissään. Se kiipeili ritiläportaita ylös ja myös toisia "tavallisia" portaita, joissa oli kiiltävä pleksipinta. Se hyppeli pyörällisten laatikoiden päälle ja jonkun rullakontyyppisen päälle niin vauhdilla, että liukuivat seinää päin. Hyvin voimakkaan tuoksuisen pyykkituvan Mahla meni tsekkaamaan ensimmäisten joukossa. Ahtaat paikat olivat Mahlalle mieleen ja keksi se sellaisen leikinkin, että menee sieltä hyllyjen alta seuraavalle käytävälle niin, että mä joudun kiertämään koko hyllykön. :) Mistään Mahla ei ollut moksiskaan. Monipuolisen tavaran lisäksi paikka oli erinomainen hajujen takia. Tavaraa käsitellään paljon ja se matkustaa muihin tiloihin ja muiden käsiteltäväksi paljon firman luonteesta johtuen. Hajumaailma oli siis hyvin runsas.

No, me ei sen kummemmin käskytetty koiria, lähdettiin vaan tsekkaamaan koiran perässä, mitä se löytää. Ohjaaja ei kenenkään kohdalla tiennyt, missä maalimies on, vaan se tuli myös ohjaajalle yllätyksenä eikä siten päässyt auttamaan koiraa. Mahla lähti innolla kiertämään ja tutkimaan varastoa. Ensimmäinen maalimies oli hyllyn alla laatikoiden takana, mutta selvästi näkyvissä istumassa lattialla. Mahla bongasi sen kun mentiin ensimmäisen kerran kyseiselle käytävälle. Mutta Mahla vain katsoi (oli selvästi muuttanut olemustaan) eikä mennyt moikkaamaan. Kun tällaista hakua ei olla tehty eikä lähtöhajuakaan annettu, Mahla ei tiennyt, että siihen äijään siellä piti reagoida. Tokalla kerralla sitten Maa meni haistelemaan maalimiehen taakse (meni siis vierestä ohi selän taakse ottamatta kontaktia) ja sieltä takaa kurkkasi sitten ja sai palkan.

Toisella kerralla meidän maalimies Satu oli piiloutunut oikeastaan melkein umpipiiloon laatikoiden väliin. Mahla paikansi maalimiehen kyllä ja jäi pyörimään alueelle. Se kävi toisella puolella nuuskuttamassa ihan vieressä, mutta ei meinannut löytää sitä n. 20cm:n koloa, mistä maalimiehelle olisi päässyt. Ja luulen, että pimeys vähän häiritsi sitä, koska sitten kun se löysi oikean kolon, meni haistamaan lähemmin ja Satu kehaisi hiljaa, Mahla säpsähti taaksepäin ja sitten vasta ikäänkuin tajusi, että tuohan on ihminen ja punki häntä heiluen rakoon. Mutta kauan tätä etsittiin ja lopulta vähän autettiinkin jäämällä itse pyörimään siihen lähelle, kun Mahla ei meinannut löytää.

Mä haluaisin kokeilla tällaisessa paikassa siten, että maalimies tekee ensin jäljen ja sitten menee piiloon ja Mahlalle annetaan lähtöhaju. Se voisi helpottaa sitä tajuamaan, mitä täältä etsitään ja että siihen johonkin on reagoitava. Kun nyt ongelma ei ollut se, etteikö Mahla olisi löytänyt vaan se, että sillä ei ollut suurempaa hinkua mennä maalimiehen luo, koska meitä muitakin ihmisiä pyöri siellä perässä useampi.

Mutta oli kyllä siistiä! Ja hieno mahdollisuus päästä tuollaiseen! Jatkossakin toivottavasti päästään, koska se on yhden harrastajan työpaikan varasto ja meidän jäljiltä kahvihuone on täynnä pientä herkkua kiitoksena, että saatiin käydä treenaamassa. :)