Tuhka agilityn epiksissä

Tuhkan kanssa tavoitteena on päästä kisaamaan. Ihan viimeistään ensi syksynä, mutta toivottavasti jo vähän aiemmin. Meillä on vielä projektia keppien, kontaktien ja etenkin hyppykorkeuksien kanssa. Suurempi projekti on kuitenkin totutella uusiin halleihin ja kenttiin ja kisamaiseen tunnelmaan. Niinpä lähdettiin Ylökkin uuden hallin avaijaisepiksiin.

Ilmoitin Tuhkan kahdelle mölliradalle. Ensimmäinen oli hyppyrata (14 estettä), jossa rimat olivat muistaakseni sen 55 cm. Rata oli helppo, mutta tahmeaa oli meno. Videolta katsottuna Tuhkan alastulot ovat aivan surkeita (niitä täytyy näemmä paljon työstää vielä) ja itsevarmuus hypyistäkin puuttui. Ne eivät ole rentoja. Rentouteen luulen eniten vaikuttavan kuitenkin tässä tapauksessa uuden kisapaikan ja kaiken jännän, mitä se on tuonut tullessaan. Luokassa oli vain kolme koiraa ja nollatuloksella 5,5 m/s etenemällä Tuhka voitti. Etenemän luotettavuudesta en tiedä, mutta näin se kuitenkin virallisissa tuloksissa oli kirjattu eli rata kuitenkin ilmeisesti mitattu.

Toka rata oli pelkistä putkista koostuva putkiralli, jossa oli kuitenkin pyöritystä jonkin verran. Ainakin ohjaajalle oli haastetta miettiä, mihin putkeen seuraavaksi mennään. Tällä radalla Tuhka rentoutui selvästi paremmin. Ohjaukseen se vastaa hyvin, myös jarrutuksiin eli rataan olen tyytyväinen. Nolla myös tästä ja sijoitus 4./31. Tuhka oli neljänneksi nopein häviten kuitenkin vain alle parilla sekunnilla voittajalle ja ollen nopein maxi.

Putkirallin tuloksia kärkipäästä

Vaikka tuo koira tuntuu tahmealle ja vaikka tällaiset epikset ovat pikkusen huono paikka vertailla aikaa, spekuloidaan silti. Mä olen sen verran tehnyt aikanaan Mahlan kanssa töitä rytmityksen kanssa, että mä olen oppinut luottamaan koiraan ja ohjaustyyliltäni ennakoimaan paljon. Nyt vaikka kyseessä on paljon kokemattomampi koira, mun ohjaamisessa on samoja elementtejä kuin Mahlan kanssa. Nyt kun Tuhka ei ole niin nopea kuin Mahla, mulle tulee tunne, että mulla on ihan hirveästi aikaa. Toisaalta Tuhka kääntyy pienessä tilassa eikä tee ylimääräisiä kaarteita (jollen kovasti epäonnistu ohjaamisessa) niin vaikka se on hieman hidas etenemään, se ottaa kaarteissa kiinni.

Ja kun saadaan Tuhkalle kokemusta kisatilanteista, saadaan ehkä sitä rentoutta, mikä näkyy hyvän hyppytekniikan myötä myös nopeutena. Tai näin mä ainakin toivon ennen kun lynkkaan täysin tuon koiran agilitykelvottomaksi. Sen kanssa on kuitenkin kiva tehä näitä juttuja.

Lappalaiskoirien kevätpäivät

En ole ennen käynyt yhdessäkään erikoisnäyttelyssä. Nyt sellainen oli sopivasti Seinäjoella, missä veljeni asuu, joten lähdettiin mukaan. Mahla jäi tällä kertaa kotiin, vaikka aiemmin olin miettinyt vaihtoehtoa ilmoittaa Mahla kevätpäivien tokokokeeseen. En kuitenkaan ole jaksanut ottaa uusista tokosäännöistä selvää, joten osallistumatta jäi.

Sen sijaan ihan viime tingassa keksin ilmoittaa Tuhkan jalostustarkastukseen ja mahduimme vielä mukaan. Tarkastuksen teki Tapio Kakko. Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:

Yleisvaikutelma: hyvä

Koko: 49 cm

Purenta: ok

Hampaat: ok

Kivekset: ok

Tyyppi: hyvä

Mittasuhteet: ok

Sukupuolileima: saisi olla urosmaisempi

Kallo: sopiva, saisi olla pidempi. Pää saisi olla kokonaisuudessaan pidempi.

Ilme: ok

Kuono: lyhyt

Kirsu: ok

Otsapenger: otsauurre löytyy, hieman voimakkaat kulmakaaret, hieman voimakkaat posket

Korvat: hyvän kokoiset, oikein kiinnittyneet

Silmät: väriin sopivat, hieman pyöreät

Luusto: kevyt luusto

Ylälinja: hyvä

Alalinja: hyvä

Rintakehä: hyvänmittainen, lyhyt rintalasta, eturinta voisi olla voimakkaampi

Eturaajat: suorat

Eturaajojen kulmaukset: riittävät

Lanne: lyhyt

Lantio: riittävän pitkä, oikean asentoinen

Takaraajat: suorat

Takaraajojen kulmaukset: hyvät

Liikunta: liikkuu hyvällä sivuaskeleella, etuaskeleet saisi olla hieman pidemmät

Käpälät: hieman pienet

Häntä: hyvänmittainen, kippura, ylöskiinnittynyt

Karvapeite: voisi olla hieman pidempää, hieman karkeampaa

Väri: tumma riista

Yleiskunto: hieman painunut selkä, ok kunto

Luonne: ystävällinen, vaatii tottumista enemmän

Hyväksytty ulkomuodon ja luonteen osalta

Huomautuksia: saisi olla reilusti urosmaisempi

Tuhka antoi omaan tapaansa käsitellä itseään, mutta ei selvästi nauttinut siitä vaan vääntelehti ja vähän yritti vältellä. Siitä kommentti, että vaatii tottumista enemmän. Mä olen tyytyväinen, että se antaa kopeloida itseään, koska se ei tykkää edes siitä, kun minä sitä kopeloin. Saati sitten vieras.

Sunnuntain näyttelyssä Tapio Kakon arviointi oli seuraava:

"Sopivankokoinen, mutta turhan narttumainen uros. Hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen, mutta hieman pieni pää. Sopivasti kulmautunut. Raajaluusto voisi olla voimakkaampi. Riittävän karkea peitinkarva selällä. Turhan kippuralla kannettu häntä. Liikkuu sivulta hyvin, edestä riittävän voimakkaasti. Hyvä luonne ja esiintyminen. Saisi olla urosmaisempi, joka vaikuttaa kokonaiskuvaan." AVO H

Itse olen tyytyväinen siihen, että vaikka tuo minun 3 vuotias 48-49 cm korkea 17 kiloinen pikku-ukkeli on pieni ja kevyt, narttumainen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyen sen rakenne on hyvä ja terve. Se on sopusuhtainen koira. Hieman lyhyt pää tai kippura häntä ei niiden rinnalla merkitse mitään.

Viikonloppu majoittauduttiin siis veljelläni. Oli oikein mukava olla välillä Tuhkan kanssa kahdestaan liikkeellä. Tuhka käyttäytyi ihan mukavasti ihmisten ilmoilla ja koirahälinässä. Toisia koiriahan se rakastaa, mutta kyllä me kovasti yritettiin osata myös käyttäytyä sivistyneesti.

Nenähommia

Koska jokaisesta treenistä en erikseen kirjoita, kirjoitan taas pientä yhteenvetoa hajutreeneistä. Kolmena peräkkäisenä viikkona käytiin maanantaitreeneissä Tampereen keskustassa. Ekalla kerralla harjoiteltiin sitä, että maalimies oli mennyt kauppaan sisälle. Kummallekin mun koirista maalimies oli Stockmannilla, tosin eri ovilla. Tämä oli hankala harjoitus, Mahla kun haistaa tuoreen jäljen, se on ihan varma, että maalimies on jemmassa ihan missä tahansa.

Seuraavat kerrat tehtiin jälkiä ilman maalimiestä ja vähän sinne rauhallisemmille kaduille (Tuomiokirkonkatu, Aleksanterinkatu). Mahla rauhoittui työskentelemään haastavassa ympäristössä hyvin. Tuhka kehittyi viikko viikolta tosi paljon. Ensin se pysähtyi katsomaan jokaista ihmistä ja autoa, vaikka sitten tuijoteltuaan jatkoi kyllä töitä. Viimeinen jälki keskustassa sujui jo hienosti, vaikka jokusia ihmisiä tuli vastaan ja autojakin meni kadulla. Tuhkalla on siis havaittavissa selkeää kehittymistä häiriönsietokyvyssä. Se on ihan huippua!

Helppoja palauttelevia jälkiä ollaan tehty jokunen, mutta tänään ajettiin noin neljä tuntia vanhaa jälkeä omakotitaloalueella Ylöjärvellä. Mahla on säätämisen mestari ja sen kanssa pitäisi taas vahvistaa sitä tyhjästä pois tulemista. Se paranee aina, kun siitä jaksan palkata. Nyt se on taas jäänyt ja Mahla menee yllättävän kauas väärään suuntaan ennen kuin toteaa tyhjäksi. Ja se ärsyttää mua.

Tuhkan jälki oli reilut 600 metriä ja Tuhka oli tosi hieno! Aiemmin mä olin sitä mieltä, että se sattuu menemään risteyksissä tuurilla oikein. Nyt mun on pikkuhiljaa myönnettävä, ettei se tuuri voi enää jatkua ja sen on pakko oikeasti osata. Tuhka vaan on hyvin vaikeasti luettava koira (jos Mahlakin on, mutta hyvin eri tavalla). Tai toisaalta se on selkeä, koska se ei kovinkaan usein harhaudu jäljeltä. Se puksuttaa menemään ihan kuin olisi lenkillä ja kulmat yms. risteykset se menee siinä samalla, mutta se ei näytä tekevän töitä. Sille siis seuraavat suunnitelmat on tehdä jäljenetsintöjä isommalta alueelta, jotta mä oppisin näkemään, koska se on jäljellä ja koska ei. Esineetkin Tuhka ilmaisee tyynesti vain kääntymällä mua kohti. Se ottaa tämän homman niin lunkisti.

Mä olen oikeastaan odottanut sitä, että Tuhkan kanssa aletaan näkemään tuloksia jäljestyksen suhteen. Se on ollut ihan pienestä asti hyvä erottelemaan hajuja, mutta jälkityöskentelyä on haitannut huomattavasti sen häiriöherkkyys. Nyt sillä alkaa olla taitoja ja kykyä keskittyä jäljestykseen myös pienessä häiriössä. Pitkä tie tästä on vielä varmaan työskentelyyn häiriössä, mutta se tekee ihan hirmuisen hienoa duunia! Eikä se enää kuseksikaan jäljestäessään, koska se on töissä.

Meillä selvästi Tuhkan vahvuus on tuo tarkka jälkityö ja Mahlan vahvuus olisi laajan alueen etsinnässä, haussa. Mutta on tää mielenkiintoinen harrastus. Ihan uskomattomia noi koirat ja miten vähän me vasta osataankaan, mutta toisaalta se on ihan hurjan paljon ja vaikeita asioita, mitä me jo osataan. Niitä osattuja asioita vaan on vaikea nähdä, kun sitä katsoo vain niihin, joita ei osaa. Mutta kyllähän tämä kaikkinensa varmasti yksi haastavimmista harrastuksista on, mitä koiran kanssa voi harrastaa.