Kesä ollaan lähinnä laiskoteltu. Jokunen hajutreeni, Tuhkalla muutamat aksatreenit ja lehmiä on haettu joitakin kertoja laitumelta. Paljon on koirilla ollut pihalla hengaamista ja mukana kulkemista. Siitä ne tykkää tavattomasti. On ollut ihanaa olla maalla.
Pitkästä aikaa käytiin jossakin virallisissa kokeissa. Mahlan Koiranetin koemerkintä on vuodelta 2014. Tämä kertonee ehkä siitä, minkä muutoksen mä olen omassa harrastamisessani kokenut. Aktiivisesti harrastetaan Mahlan kanssa koko ajan, mutta ei mitään, missä kisattaisiin. Paimennuskokeisiin vihdosta viimein ilmoitin Mahlan. Mikään erityinen hinku ei sinnekään ole ollut, itse kun en viitsi kokeita (enkä treenejäkään) varten ajella kovin kauas ja lähimpään paimennuskoepaikkaan Somerolle on mun mittapuullani pitkä matka. Ajatus oli kuitenkin, että ihan jo rodun vuoksi käydään esikoe suorittamassa.
Ja niin käytiin. Somerollahan emme ole juuri käyneet eikä muutenkaan lammaspaimennusta puuhattu, joten sikäli odotukset eivät kovin korkealla olleet. Lampaat olivat liukkaat verrattuna esimerkiksi Sinikan lampaisiin tai meidän lehmäkantturoihin, joten harjoituksen puutteen vuoksi se synnytti joitakin ongelmia. Itse en osannut ottaa sitä heti huomioon ja niinpä esikokeen alussa otettiin vähän turhan reippaasti lampaat pyöröaidasta ja ne karkasivat heti (häkistä otto 1/10p). Saatiin kuitenkin jatkaa ja vähän tuli epämääräistä suhmurointia ja käskytystä juurikin tuon vauhdin kanssa. Siirtymisissä sain jarruttaa koiraa koko ajan (siirtymiset 13/20p). Laidunnus meni muuten hyvin, mutta lauman kokoaminen lopussa sen yrittäessä karata, ei onnistunut ja siitä pistevähennykset (5/20p). Pysähdys meni muuten kivasti, mutta tehtiin se liian kaukana (6/10p). Uudelleenhäkitys sujui jo vähän rauhallisemmin (10/10p). Suorituksen laadusta 25/30p on aika paljon, mutta käskytyksen takia siitä lähti pisteitä.
Yhteensä kuitenkin 60/100 p. mikä on läpi ja Mahlalle koulutustunnus PAIM-E.
Seuraavana päivänä olimme sitten ykkösluokassa. Haettiin tasapainoisempaa suoritusta edellisen räpellyksen jälkeen ja sellainen saatiin. Pisteillä ei juhlittu, samat haasteet jatkui, mutta suoritus oli silti ehjä. Häkistä otto 12/15p, uudelleen häkitys 5/10p (koira ei tehnyt työtä, kun lampaat tuli ihan ite...), siirtymiset 7/10p, laidunnus ja lampaan kiinniotto 1/10p ja suorituksen laatu samoilla perusteilla kuin edellisenä päivänä 21/30 p. Laidunnus sujui pisteistä huolimatta hyvin. Lampaat eivät olisi hetkeksikään halunneet jäädä laidunnusalueelle, mutta pysyivät siinä. Ilmeisesti tästäkin tuli pistevähennyksiä tuomarin kommenttien perusteella, vaikken ymmärrä miksi, koska lampaat koiran toiminnan vuoksi pysyivät laidunnusalueella, mikä on tarkoituskin... Kun menin laidunnuksen loputtua tekemään lampaan kiinniottoa, ne ottivat hatkat. Mahla reagoi itse ja sai melkein 20 lampaan ryhmästä suurimman osan koottua, mutta kolme lammasta ehti livahtaa karkuun. Tämä oli toinen syy pistevähennyksiin. Saatiin hakea kolme lammasta joukkoon, suorittaa lampaan kiinniotto uudelleen, mikä sujui hyvin. Tulos "hyvä" saatiin pisteillä 46/75p, mikä ei riittänyt kuitenkaan koulutustunnukseen. Tähän rataan olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Jos Mahlaa totuttaisi noihin vähän liukkaampiin lampaisiin niin sen tekeminen voisi näyttää oikein hyvältäkin.
Nämä taisivat olla ensimmäiset ja samalla viimeiset paimennuskokeet. Itseäni tuo touhu ei oikein vakuuttanut. Lähinnä kritisoin ylempien luokkien helppoja ratoja. Itse olen nähnyt työkoiria toimissaan ja lehmätaloudessa kasvaneena ymmärrän sekä eläimiä että mihin paimenkoirasta olisi hyötyä. Tällaisenaan paimennuskokeet eivät mielestäni testaa riittävästi koiran osaamista, ohjaajan osaamista eikä yhteistyötä. Tehtävistä selviää kutakuinkin hienosti koiran kanssa, joka kulkee lammaslauman perässä ja tottelee käskyjä. En nähnyt yhtään tehtävää, jossa olisi punnittu oikeasti koiran työälyä ja se on kuitenkin ehkä suurin asia, mitä paimenkoirissa arvostan.
Mikään paimennustaipumustesti ei kokeiden kuulu olla eikä myöskään tottiskoe. Tehtävien pitäisi olla teknisesti vaativia, joissa tarvitaan sekä koiran paimennusviettiä, ohjaajan kykyä ymmärtää eläimiä että koulutuksen merkitystä. Ei missään muussakaan lajissa ylimmän luokan tuloksia saa helpolla, vähän treenaamalla silloin tällöin vaan ne vaatii oikeasti työtä. Miksi paimennus olisi poikkeus? Miksei edes haluta haastaa koirakoita?
Kokeissa tehtävät ja niiden pisteytykset ovat ennalta määritetyt. Toteutus riippuu tuomarista ja sillä saadaan samoista tehtävistä joko helppoja tai haastavia. Annan esimerkin. Sääntöjen mukaan "radalla tulee olla vähintään kaksi tai kolme mahdollisimman luonnollista vaikeaa kulkuväylää. Ne voivat olla esimerkiksi kapea kulkuväylä viljapeltojen, pensasaitojen tai muiden esteiden välitse, sillan ylitys tai lajitteluaitaus." Meidän kokeissa myös ylemmissä luokissa tämä oli toteutettu kahden pystyssä olevan tolpan välistä menolla. Ihan oikeasti! A) onko se "mahdollisimman luonnollinen" ja B) onko se riittävän haastava? Luonnollinen kapea kulkuväylä rajoittaa koiran toimintaa, antaa lampaille erilaisen paineen, kapeana väylänä tekee laumasta jonomuodostelman, koira ei pysty hallitsemaan lauma etupäätä ja lauman etupää ei ole riippuvainen koiran tekemisistä. Mitään näistä ei tee kahden tolpan välistä meno. Se on sekä koiran että lampaiden näkökulmasta samanlaista tallustamista kuin avopellolla. Ainoastaan ohjaaja voi vaikuttaa siihen, menevätkö lampaat tolppien välistä.
Ja kun kaikki muutkin tehtävät toteutetaan näin avopellolla teennäisillä esteillä, jää paljon paimennuksesta testaamatta. Lähinnä niitä koiran töitä ja sitä koiran älyä ja ohjaajan luottamusta koiraan. Ne kun myös ovat niitä asioita, joita paimenkoira työssään tarvitsee. Koiraa eikä ohjaajakaan laiteta paineeseen. Kaikki tehdään isolla pellolla, jossa onnistumisen mahdollisuudet ovat kaikista parhaimmat. Ja lampaat ovat siinä mielessä helppoja, että hankalia elukoita ei ryhmässä ole yhtäkään. Toki lampaat pääsääntöisesti helpoimmasta päästä paimennettavia on verrattuna esimerkiksi nautoihin tai vuohiin. Mitä paimennuskokeet sitten mittaavat? Itse tulin siihen tulokseen, että lähinnä tottelevaisuutta ja ohjaajan taitoja. Tuhka ei ole lammaspaimen eikä sillä ole siihen oikein kykyjäkään. Kuitenkin mulle jäi sellainen olo, että Tuhkasta voisi pärjätä paimennuskokeissa. Ja silloin ollaan aikalailla hakoteillä... Valitettavasti.
