Tuhka-ukkeli täytti ystävänpäivänä 2 vuotta! Uskomatonta, että pikkumies on jo aikuisen iässä.
Ollaan tehty useita lyhyehköjä (n. 100-200 m) esinejälkiä parkkipaikoille. Pääasiassa nämä ovat olleet aika tuoreita. Talvi on parasta aikaa treenata hajujuttuja, lämpötila nollan tietämissä, puhdasta lunta ja kosteahko alusta. Ei voi epäonnistua, sen parempia olosuhteita ei ole eikä tule! Mahlalla tarkkuustreenit ovat hieman hankalia, Mahla on vähän suurempien linjojen koira. Tuhka on vetänyt näitä aika mukavasti.
Jotain erilaistakin ollaan tehty. Olimme eräässä käytössä olevassa koulussa leikkimässä piilosta. Halusin molemmille koirille harjoitukset niin, että en itse tiedä kuinka monta maalimiestä on piiloutunut ja etsintäaluetta oli kahdessa kerroksessa. Mahlalle maalimiehiä sattui paljon 3 + 2. Mahla teki erittäin järjestelmällistä työtä, mutta sisätiloissa etsiminen ei ole helppoa varsinkaan, kun olemme itse olleet rakennuksessa monta tuntia ja omat hajumme ovat levinneet jo joka paikkaan. Siispä joitakin maalimiehiä mentiin ohikin ekalla kerralla.
Tuhka sai vähemmän maalimiehiä, kummallakin kerralla niitä oli vain yksi ja voi pikkupoikaa, kun treenikaverit olivat molemmilla kerroilla esittäneet luovuutensa piilojen keksimisessä. Ekalla kierroksella maalimies oli pahvilaatikkokasassa. Mä en tajunnut, että siihen edes voi mennä ihminen ja pikkukoira pelkää pahvilaatikoita, joten aika haastava se oli. Kuitenkin pieni huone, jossa laatikkokasa oli, oli ainoa, jossa Tuhka selvästi reagoi saavansa hajua. Kyllä se sieltä lopulta löytyi, kun me molemmat alettiin kaivaa kasaa auki... Tokalla kierroksella maalimies oli korkean kaapin päällä ja vaikka koira sitä hajua kovasti sieltä haki niin ohjaajalla ei hoksottimet oikein pelanneet...
Eilen treenailtiin Herwoodissa risteyksiä. Mahlalla oli aika haastava jälki, mutta ihan kivasti se meni. Ilman apuja ei oltais kyllä kaikista risteysalueista selvitty. Jatkossa näitä haastavia risteyksiä harjoitellaan erikseen, ei pitkällä jäljellä. Mahla ei kuitenkaan häiriintynyt, vaikka jouduin pitämään sitä lyhyellä liinalla ja kutsumaan luokse, kun muuta väkeä oli liikkeellä aika paljon. Tuhka sai itselleen sopivia haasteita omalle jäljelleen. Useampi koira tuli vastaan. Yllättävän hienosti pikkumies kuitenkin aina palasi töihin, vaikka toiset koirat on sille kyllä ehdottomasti paljon tärkeämpiä kuin mikään jälki maailmassa. Pissojen haistelun lomassa se myös löysi esineen. Sen kanssa täytyy todella harjoitella pissahäiriöjälkiä, koska se on sille kaikista haastavinta.
Kovasti meillä on ideoita kevään treeneihin. Paljon on kokeilematta ja tekemättä. Jäljennostot (ja tyhjät) on ehkä seuraava teema meillä. Mä haluaisin jäljennostoihin tarkkuutta ja haluan oppia itse lukemaan kumpaakin koiraa paremmin. Jatkiskakkosen palaverissa pohdittiin risteysharjoituksia ja niitä negatiivisia suuntia ja todettiin, että ensimmäinen askel kohti negatiivisten ilmaisua on se, että koira löytää positiivisen. Ja siihen mä haluan nyt keskittyä. Kyllä nuo jäljen löytää, mutta miten mä sen niistä näen ja miten mä varmistun siitä ja uskallan luottaa koiraan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palaillaan taas!
