Hiljaiseloa

Ollaan tässä vietetty hiljaiseloa harrastusrintamalla, kun allekirjoittanut on matkustellut ympäri Suomea ja koira on ollut maalla hoidossa. Kovasti on saanut ruokaa eikä mitään ole tarvinnut tehdä. :)

Tällä viikolla ollaan vähän ryhdistäydytty. Maanantaina käytiin seuran tokon kokeenomaisissa treeneissä, joissa häiriönä oli näyttelykoulutuslaiset. Avoimen paikkamakuu, no huoh. Taina oli liikkuri ja lupasi vahtia Mahlaa, mutta kun Maa oli alkanut ryömiä ja Taina torunut, Maa oli vaan katsellut ja jatkanut matkaa. No, puoli metriä vaan liikkunut ja lopun ajasta maannut kai aika rauhassa. Jotain edistystä ehkä sekin. Kovempia keinoja saisi vahtijat käyttää.

Sitten yksilöliikkeitä vedettiin koko setti. Rauhoittelin alussa ja liikkeiden välissä. Tarkoitus oli mennä palkalle, sitten kun Maa tekee hyvin ja keskittyneesti töitä. Sitä ei tullut. Yhtä härväämistä koko homma. Mitähän tälle nyt tekisi? Kyllä se suorittaa, mutta ajatus on ihan muualla ja ääntä tulee koko ajan. Kaket oli ainoa, josta on ihan hyvää sanottavaa. Nyt tarkemmin ajatellen niistä olisi voinut jopa palkata. Tai no, ei nekään nyt ihan putkeen mennyt.

Ihan lopuksi vielä leikittiin Maan kanssa tyhjällä kentällä, kun muut olivat jo lähteneet.

Tiistaina käytiin Kankaanpäässä hääasioissa ja Mahla oli mukana. Halpa-Hallin pihassa leikittiin pikkusen, mutta alkoi sataa sen verran, että mä halusin vedenpitävää päälle ja lopetettiin. Hyvin Maa keskittyi, vaikka oli kovin hankala paikka.

Toinen treenisessio tehtiin Jämijärvellä K-kaupan pihassa nurtsilla. Treenattiin lelulle työntekoa. Se onnistui ihan kivasti. Koiratanssiakin treenailtiin vähän. Siinä haluaisin säilyttää hyvän fiiliksen niin, ettei se mene sellaiseksi totiseksi suorittamiseksi. Vaikka Mahla tekee kyllä sillai halukkaasti, mutta se menee totiseksi ja se näyttää vähän laamalta silloin.

Ja paikkamakuuta tehtiin yksi ihan näkyvillä ja toisen aikana menin piiloon. Jätin hihnan merkiksi eikä Maa ollut liikkunut.

Semmosta jotain. Ollaan me aina välissä hajujuttuja tehty, lähinnä purkkirataa ja esine-etsintää. Jälkiä ei olla päästy nyt tekemään.

Vahdittua paikkamakuuta, hajun tarkennusta ja keppeilyä

Tänään menin Vatulaan SPL:n kentän läheisyyteen tekemään Tainalle metsäjälkeä. En ole koskaan aiemmin metsäjälkeä tehnyt, joten oli ihan mielenkiintoista. Gps on hyvä vehje siinä hommassa, huomasin. :) Harmittavaa kyllä, metsään paineli marjastajia mun jälkeen ja olivat sotkeneet jälkeä siinä määrin, ettei koira sitä sitten löytänyt kuin alussa.

Kun odoteltiin jäljen vanhenemista kaksi tuntia, keräsin hajupankkiin Tainan hajun ja treenailtiin tokoa. Mahlan kanssa pureuduttiin paikallaanmakuuseen. Pyysin Tainaa valvomaan vieressä ja huomauttamaan heti, jos Maa liikkuu. Mä menin piiloon Bajamajan taakse. Heti kun poistuin Mahlan vierestä, se olisi lähtenyt liikkeelle (siis ryömimään) ja tässä Taina sai sitä huomautettua. Tehtiin suht lyhyitä piilossaoloja ja Mahla oli vallan pätevä tyttö. Täytyy nyt tästä lähtien ottaa jokaiseen paikkamakuuseen joku valvomaan sitä, ettei se saa yhtään enää ryömittyä. Selvästi myös muilta tulevat kiellot riittää sille. Kokeissahan ei koskaan olla yksin niin sikäli hyvä homma. Ja jos tehdään koemaisia paikkamakuita joskus ryhmässä niin siinä liikkuri voi olla se joka valvoo. Liikkuri ainakin on aina kehässä. :)

Sitten tehtiin luoksareita, pari suoraan ja yksi stopilla + stoppia treenattiin Bajamajan kierrolla. :) Aika hyviä stoppeja olikin! Ja sitten perusasennossa odoteltiin hetkiä.

Sitten toisella erää otettiin hajun tarkennusta laavulla. Totesin, että laavu on aika hyvä paikka harjoitella tätä, koska se on harvaanrakennettu ja haju pääsee mukavasti leviämään joka puolelta ympäristöön. Etsittävänä kohteena oli Pian hajustama tunnarikapula ja lähtöhajuna hajuharso Minigrip-pussissa. Ensimmäisen kerran laitoin kapulan itse laavun vasemmanpuoleisen etunurkan alle. Hyvin kyllä haju levisi, oli hauska seurata, kuinka Maa yritti monesta reiästä etsiä, mistä haju tulee. Ja lopulta se löytyikin.

Toisella kerralla Taina piilotti kapulan niin, että mä en nähnyt sitä. Maa alkoi pyöriä oikean etunurkan luona ja mä ajattelin, että siinä jossain se on. Aika pitkään Mahla etsi, kävi välillä kauempana, mutta palasi aina samaan kulmaan. Pari kertaa se haki hajua laavun "lattian" päältäkin ja ajattelin, että jos se on siinä niin Maa melkein näkeekin sen. No ei ollut. Mutta kyllä se lopulta löytyi, se oli oikeassa etureunassa laavun sisäpuolella, mutta nostettu korkeammalle seinähirsien väliin. Aika hienosti Mahla jaksaa kuitenkin etsiä eikä luovuta, vaikkei heti löytyisikään. Selvästi se myös välillä käy tekemässä ympäristössä lenkin, jolloin uskon sen tarkistavan, että se haju oikeasti on siellä ja puhdistamassa nenäänsä uutta haistelua varten.

Sitten käytiin vähän lenkillä syömässä mustikoita metsässä ja ajeltiin Viitapuistoon. Siellä oli aksatreenit käynnissä ja koska Maa oli lämmin, ajattelin ottaa vähän keppejä hassuttelun vuoksi. Maa teki hienot kepit kolme kertaa, lujaa ja haki itsenäisesti sisäänmenot (jyrkistä kulmista sisäänmenot olivat hankalia...) ja oli selvästi innoissaan. Näin sillä ylläpidetään taitoja, että voi sitten tuollaisia agirotuja käydä kylmiltään vetelemässä. :) Ja Maa pääsee tekemään sitä, mitä se eniten rakastaa.

Koiratanssijuttujakin tehtiin vähän ja Maa oli hiljaa.

Koiratanssikurssiajan Maa sai odotella taas estekopin vieressä ja odottikin hiljaa ja hyvin. Se alkaa kehittyä odottamisessa.

Agirodussa lupa hyllyttää

Sunnuntaina osallistuttiin Agirodun joukkuekilpailuun lapinporokoirien joukkueeseen. Mentiin lähinnä siksi, että saatiin joukkue kasaan ja Agirotu oli tänä vuonna niin lähellä, tuossa Ylöjärven Teivossa. Sunnuntai oli erittäin kuuma päivä ja aurinko porotti kovasti, mutta onneksi raviradan reunoilla oli sen verran puita, että koiran sai kätevästi sinne varjoon odottelemaan. Mahla oli aivan innoissaan, kun näki, että täällä mennään agilitya. Ja keräsi odotellessa melkoiset kierrokset.

Me lähdettiin joukkueemme viimeisenä matkaan. Myöhästyttiin alusta, kun en uskaltanut jättää Mahlaa kauas enkä siinä ehtinyt katsella, koska edellinen tuli maaliin. Jos ensi vuonna ollaan Janakkalassa agirodussa niin ollaan joukkueen ensimmäinen lähtijä... :) Mahla ei kestä katsella vierestä, kun toiset vielä juoksevat radalla.

Ratapiirros on tässä:

Ei ollut helppo ei. Ihan suht simppeliltä se paperilla näyttää. Luonnossa ne viereiset esteet on tavattoman lähellä ja houkuttavia (mm. putket...). On putkiansoja, kiertoja ja kaartoja melkoisesti. Ei ihme, ettei niitä nollia sitten kauheen monelle tullut. Mutta oliko se sitten tarkoitus vai en, en tiedä.

Mahla ampui lähtösuoraa melkoisesti, sieltä vaivoin sain sen käännettyä putkelle. Putkelta se kääntyi kuitenkin väärään suuntaa ja jouduttuaan väärälle puolelle putkea, se yritti kiivetä sen yli. Se on niin mahlanagilitya... :D Hölmöillään, mikä keretään. Ehti se sitten sujahtamaan putken läpi uudelleen ja siitä eka hylly. Mutta ei hätää, on lupa hyllyttää! Ja niin matka jatkui. Kepeille yritin tehdä jonkinlaista takanaleikkauksen tapaista, mutta ei Maa sinne niin vaan irronnut. Se jäi pyörimään ja hyppimään. Parempi niin kuin se, että se menee kepeille täysin keskittymättä mihinkään. Kepeillä meinasi varastaa vikat välit, kävin ohjaamassa sen vaan ne uudelleen enkä jaksanut ottaa koko keppejä uudelleen. Koskaan en aiemmin ole tehnyt niin, mutta nyt ajattelin siinä sekunnin osassa, että näin tällä kertaa.

Kontaktit meni hyvin. Mutkaputkeen ohjaus meni aivan huonosti, Maa lopulta kiersi esteen kauemman kautta, tuomari vähän avitti ohjaamalla oikeaan päähän ja siitä loppusuoralle. Viimeiselle esteelle se ei malttanut keskittyä, kääntyi sitä ennen pois (putken jälkeen) ja hyppäsi lopulta riman päälle. Että näin.

Suurin ongelma mun mielestäni oli se, että mulla oli tatsi niin hukassa, että en muistanut liikkua siten kun Mahlan kanssa pitäisi. Jäin vähän niinkuin varmistelemaan ja ohjaamaan läheltä sillä seurauksella, että olin koko ajan askeleen myöhässä. Ja se tarkoittaa sitä, että Mahla ehtii tehdä yhtä sun toista, se kun ei kiltisti odottele rauhassa vieressä, että mihin sitten. Olisi pitänyt ottaa ennen näitä kisoja edes yksi normaali treeni, jossa olisin saanut taas itseni ajantasalle, että pitää vaan mennä ja ehtiä ja luottaa koiraan. Silloin homma toimii, kun mä osaan ottaa tarvittavissa paikoissa itselleni sen parinkin askeleen etumatkan ja annan koiran tehdä rauhassa oman hommansa. Nyt jäin tekemään koiran kanssa ja sitten se oli yhtä räpellystä.

Silti mä olen tyytyväinen Mahlaan. Rimat pysyivät yllättävän hyvin ylhäällä ja se teki parhaansa. On se hieno agilitykoira! Mulle niin unelma. Saan itse keskittyä ohjaamiseen (vaikka sitä en taas muistanutkaan...), sitä ei tarvi työntää, houkutella, kannustaa tai edes omalla liikkumisella saada sille vauhtia tai irrottaa sitä. Se kyllä menee, lukee esteitä ja linjoja, suorittaa esteet itse ja kuuntelee mua. Mitä sen enempää voisi toivoa? Paitsi terveyttä. :/

Yhtä kaikki, kivaa oli! Taimi, Verne ja Jupiter selvisivät vähän helpommalla ja vähemmillä virhepisteillä radasta, joukkueemme tuloksia ei jostain syystä ole laskettu loppuun, mutta äkkiä itse laskemalla sijoituksemme olisi n. 27 /53. Erityisesti mainitsen parhaan porokoirajoukkueen sijalla 7. ja colliejoukkueessa kilpaillut treenikaveri oli hienosti sijalla 14. Hyvä te ja teidän joukkueet!

Ensi vuonna Agirotu on Turengissa Janakkalassa. Saas nähdä käykö meidän tie jälleen joukkueeseen (tai huolitaanko meitä sinne), ainakin taas olisi lähellä. Melkein voisi sen lisenssin ostaa ja vaan kisata silloin tällöin yhden startin. Ei sillä konstilla mitään nollia tietenkään haettaisi, mutta saatais välillä vähän rallatella. Tai ehkä jos pentupentu tulee ehkä joskus tulevaisuudessa niin sen treeneissä Mahlakin pääsee kokeilemaan, sujahtelemaan putkiin, pysähtelemään kontakteille ja ennen kaikkea juoksemaan ja huutamaan!

 Kaikki kuvat on ottanut Jonna Räisänen ja lisää porokoirakuvia on täällä.

Hurlumheijälki nurmella!

Tänään oli koiratanssikurssi ja sitä ennen vähän treenailtiin Mahlan kanssa. Aiheena oli htm:n positiot ja näytettiin niitä Mahlan kanssa myös. Maa oli aika pätsy tytsy!

Maa odotti treenien ajan estekopin vieressä hihnassa ja oli tosi nätisti. Nää toko- ja koiratanssijutut tekee selvästikin hyvää, koska Maa opettelee odottamaan rauhassa kun muut treenaa. Ja se odottaa aika hienosti! Aksatreeneissä tätä ei voi harjoitella, Maa ei rauhoitu ja huutaa koko ajan.

Keräsin hajuja treeneissäolleilta ja tuli siinä puheeksi tämä meidän harrastus. Pyysivät näyttämään, mitä me tehdään ja me näytettiin. Laura hajusti tunnarikapulan ja ensin etsittiin sitä lähtöhajun avulla. Löytyi. Sitten tehtiin n. 60 metrin hurlumheijälki, sivutuuli ja ajettiin se heti. Viitapuistossa oli lyhyt nurmi ja tämä oli meidän ensimmäinen nurmella tehty jälki. Maa nosti hajun ilmasta ja meni ydinjäljeltä sivussa vähän matkaa, koska tuuli painoi hajua sinne. Sitten se meni ydinjäljelle haistellen maasta, nosti nokkansa korkeammalle ja painoi kuin juna eteenpäin kauheella vauhdilla. Jäljen päässä puskan vierellä oli tunnarikapula esineenä. Hyvin löytyi ja hyvin Maa sen ilmaisi. Oli vissiin Mahlasta kauheen helppoa, nenä oli jo kalibroitu nurmikolle ja Viitapuistossa on suht vähän hajuja verrattuna meidän aiempiin asvalttijälkiin parkkipaikoilla. Toki koirien tuoksuja ja pissoja tuolla varmasti oli, mutta eipä niihin reagoinut mitenkään.

Oli kiva kokeilla tällaista, mutta tätä ei oteta tavaksi. Pysytään mielummin niissä tarkoissa jäljissä asvaltilla, ettei ihan liian helpoksi tämä muutu. Oli tämä silti Mahlalle ihan uusi juttu, tai ei ehkä Mahlalle. Kyllähän se on nurmikkoja paljon haistellut. Mulle tämä oli uutta. Onnistuu, joten voidaan ottaa tällaisiakin välillä. Ehkä nämä nurmijäljet voisivat olla huomattavasti pidempiä ja niissä voisi olla vähän haastetta suunnanmuutoksilla ja kävelyteiden ylityksiä yms.

Tokotreenejä

Mun päivittäminen viettää nyt hiljaiseloa näemmä. Kahdet tokotreenit kirjoittamatta.

Viime viikolla treenailtiin ohjatusti tunnaria. Piiloteltiin omaa ja otettiin viereen häiriökapula. Mahla kyllä nosti väärää ilmaan, mutta ei lähtenyt tuomaan mulle. Oli selvästi sitä mieltä, että tämä ei ole oikea. Havaittiin myös, että Maa etsii nurmikolta silmällä kapuloita ja valikoi niistä, joten sellaisia hämyjä ei kannata tehdä, että oma on piilotettu ruohon alle ja muut näkyvät. Puskista Maa hakee nenällä.

Paikkamakuu tehtiin lyhyt loppuun ryhmässä. Kun oltiin päästy piiloon, Maa oli kuulemma ottanut ensimmäisen ryömintäliikkeen, mutta Krisse meni sitten vartioimaan ja oli nätisti. Ei ollut pitkä paikkamakuu.

Muuten tehtiin itsenäisesti ruutua, hyppynoutoa aloitettiin ihan ensimmäistä kertaa ja seuraamista yms puuhailtiin vähän. Hyppynouto aloitettiin siten, että laitoin hyppyyn vain kaksi lautaa ja kapulan heti hypyn taakse (vein itse). Sitten koira noutamaan kapulaa ja siinähän se hyppy tulee samassa. Tätä on tarkoitus vain vahvistaa ja siten totuttaa ilman opettamista, että hyppy hypätään mennen tullen.

------------------------------------

Tänä maanantaina tokotreeneissä tehtiin ohjatusti ruutua. Mahlalle tehtiin kaksi ekaa aika läheltä niin että ruudussa oli alusta ja namit. Kolmas tehtiin tyhjään. Mä en edes sääntöjä ole lukenut, evl:ssä vissiin koira pitää ruudussa käskeä ensin seisomaan ja sitten vasta maahan ja voittajassa saa mennä suoraan maahan. Mahla menee suoraan maahan. Sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos muutama voittajan koe päästään tekemään niin sekin olisi jo hienoa. Ton ääntelyn kanssa kun ei edetä oikein mihinkään eikä toiveita sen suhteen ole. Eikä mulla mielenkiintoa tehdä asialle mitään. Monenlaista on kokeiltu, muttei mitään johdonmukaisesti. :)

Sitten tehtiin yksi hyppynouto Krissen silmän alla. Kolme lautaa ja heitin kapulan lähelle. Maa haki hyvin ja hyppäsi ilman mitään sen kummempaa käskytystä tms. Tunnaria tehtiin Helin avustamana. Ensin yksi häiriö ja oma. Vähän maisteli häiriökapulaakin, mutta toi oman. Sitten kahdella häiriöllä kolme toistoa. Taas vähän koski vääriin, mutta oma tuli aina. Selvästi se nyt haluaa maistamalla haistaa ja varmistaa. No, ei haittaa mua.

Tuntuu, että mä olen aika suurpiirteinen tokoharrastaja. Ei mulla ole jaksamista keskittyä mihinkään yksityiskohtiin. Tarkka ja nopea Maa saa kyllä olla, mutta mä tuppaan ajattelemaan pikemminkin reiluutta koiraa kohtaan kuin pieniä yksityiskohtia. Kauko-ohjauksessa olen tarkka, koska temput ovat sellaisia, että niissä aina joku osa pysyy paikallaan. Mutta esim. tunnarissa hajutyön tarkoitus on valita oikea kapula. Sen Maa on joka kerta valinnut, viis siitä, että se tekee koesääntöjen mukaan huonosti töitä, koska maistelee muita. Jos haluais menestyä, pitäisi ehkä puuttua yhteen sun toiseen asiaan meidän harrastelussa, mutta kun musta on vaan kiva tehdä juttuja ton koiran kanssa niin saa mennä vähän sinnepäin ja olla kivaa. :)

Paikkamakuuta tehtiin itsenäisesti. Kun menin piiloon niin Maa otti heti ryömintäliikkeitä. Mä en tiedä miten siihen nyt puuttuisi. Jonkun varmaan tarvis vahtia sitä aina, koska ongelma on nyt se, että se tulee eteenpäin, kun mä en valvo sitä. Mutta jos se tuntisi saman paineen ihan kenen vaan muun ihmisen taholta niin se ei uskaltaisi liikkua. Täytynee alkaa treenaamaan aktiivisemmin niin. Ruokakupille se kotona odottaa kyllä paikallaan ja hiljaa. Sitäkin voisi alkaa hyödyntämään ulkona.

-------------------------------------

Muuten ollaan puuhasteltu mm. kauko-ohjauksen vaihtoja lelun kanssa ja yhtä sun toista pientä. Noutokapula pitäisi taas ottaa keittiöön, jotta sillä tulisi treenattua enemmän.

Agirotuun ollaan menossa sunnuntaina porokoirajoukkueeseen. Saas nähdä, mitä sinkoilua siitä tulee...