Aksaa

Me ollaan käyty peräti kaksi kertaa treenaamassa aksaa! Se on hyvä saavutus. Tiistaina oltiin ihan oikeasti treeneissä, joissa tehtiin rataa. Mä lähinnä halusin palautella kontakteja mieleen. A ja puomi sujui hyvin. Keinulla piti tehdä ensin kaksi lentokeinua ennen kuin se tajusi, että pakko kai hidastaa. Sitten se meni ihan mukavasti. Täytyy ensi kerralla ottaa keinu taas ensin ihan yksinään ja palautella mieleen, että sinne mennään hitaasti. Mä kun en ole lähelläkään keinua eli en itse estä sen menoa millään tavalla vaan itse se joutuu hoksaamaan, että hitaasti on mentävä.

Ilta oli tosi lämmin ja lämpö kyllä verottaa Tuhkaa aika paljon. Mä ahnehdin vaan liikaa, kun treenaan niin harvoin. Pitäisi päästä siitä eroon. Mutta ihana on Tuhkan into!

Tänään poikettiin aamulla tekemään korkeuden arviointia 45-55cm ja yhdenlaista neliöharjoitusta. Ohjauksen mukaan eteneminen on sille hankalaa, se haluaa tehdä omia ratkaisuja. Mutta kyllä kai me yhteinen sävel vielä löydetä. :)

Videoitakin ois sitten kun niitä saan aikaiseksi siirtää koneelle.

Tuhkan MH-luonnekuvaus

Tuhkalla oli viime viikon lauantaina 22.5. Ikaalisten Koiralassa MH-luonnekuvauksessa. Aamu oli aurinkoinen ja kuuma, se vähän verotti Tuhkaakin. Tuhka ei välitä kuumasta yhtään, se hakeutuu varjoon heti.

Aloitettiin kontaktin ottamisella. Tuhka oli melko välinpitämätön, mutta ystävällinen. Se lähti testinohjaajan mukaan pois mun luota ja käsittelyn se salli nöyrästi, mutta ei ollut mitenkään innostunut. Se lähti leikkiin mukaan, mutta ei tarttunut esineeseen. Kun testinohjaaja alkoi leikkiä Tuhkan kanssa patukalla, Tuhka innostui kiskomaan sitä vastaan. Se yllätti, koska kuvittelin, ettei Tuhka välitä yhtään siitä. Korjaili otetta muutaman kerran ja siitä arvostelu.

1a Kontakti, tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.

1b Kontakti, yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta.

1c Kontakti, käsittely: 2 Väistää tai hakee tukea ohjaajasta.

2a Leikki 1, leikkihalu: 3: Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee.

2b Leikki 1, tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.

2c Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudelleen. / Korjailee otetta.

Sitten takaa-ajo niin, että vähän matkan päässä viehettä vedettiin siksakkia rataa pitkin. Tuhka kyllä huomasi vieheen, mutta ei lähtenyt sen perään. Kävimme katsomassa viehettä ja homma toistettiin. Tuhka ei edelleenkään lähtenyt vieheen perään. Kyllä Tuhka luonnossa säntäilee lintujen ja pupujen perään, mutta luulen, että mun vierestä se ei edes uskaltaisi lähteä minkään perään. Tai oikeastaan se tajusi samantien, ettei se ole mikään elävä, koska eihän se lelujen peräänkään juuri lähde. Tämän jälkeen oli aktiviteettitason mittaaminen. Aikaa 3 minuuttia, jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Tuhka istahti ja istui siinä ympäristöään tarkkaillen koko kolme minuuttia.

3a Takaa-ajo: 1 Ei aloita (molemmat kerrat)

3b Tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään. (molemmat kerrat)

4 Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata.

Etäleikissä leikkijä ensin hiippailee kaukana, sitten ottaa lelun esiin ja leikkii. Tuhka alkoi heti möhkiä hurjaa outoa ilmestystä, meni lähemmäs möhkimään, muttei mennyt leikkijän luo. Tuhka nosti niskavillat pystyy möhkiessään, mutta niinkun tuomarit sanoivat, eihän se nyt yhtään uskottava ollut. :)

5a Etäleikki, kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.

5b Etäleikki, uhka/aggressio: 3 Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensimmäisessä tai toisessa osassa.

5c Etäleikki, uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo.

5d Etäleikki, leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta.

5e Etäleikki, yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta.

Sitten tuli haalariyllätys metsässä ja ääniherkkyys. Haalaria Tuhka pelästyi, meni kauas eikä testin sallimissa rajoissa ehtinyt mennä haistamaan haalaria. Se tuli, kun mä sitä haalarille kutsuin. Ohituksissa se vähän väisti vielä haalaria. Ääniherkkyydessä Tuhka ei ihan niin paljon pelästynyt ja meinasi samantien mennä laitetta katsomaan, kävi jo noin 20 sentin päässä räminälaitteesta, mutta sitä ei vielä hyväksytty. Tuhka tuli kuitenkin vähän kiertäen uudelleen laitteen luo.

6a Yllätys, pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä.

6b Yllätys, puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.

6c Yllätys, uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan. / Ei mene ajoissa.

6d Yllätys, jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla.

6e Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin.

7a Ääniherkkyys, pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan.

7b Ääniherkkyys, uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä.

7c Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.

7d Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

Viimeinen varsinainen osio oli aaveet. Kaksi aavetta lähtee toinen vasemmasta ja toinen oikeasta etuviistosta kohti koiraa. Aave on valkoiseen lakanaan puettu ihminen, jonka naama on myös lakanan peitossa. Tuhka seisoi pitkään mun edessä ja pöhisi karvat pystyssä aaveille, mutta kun ne tulivat vaan lähemmäs ja lähemmäs, se perääntyi. Karkuun se ei kuitenkaan lähtenyt. Kovin kiinnostunut se ei aaveista ollut, se tuli katsomaan vasta, kun mä olin aaveen luona ja pyysin Tuhkaa tulemaan. Sitten se samantien ekan aaveen moikattuaan meni tutkimaan toisenkin aaveen.

Vaikka Tuhka on tuollainen epäluuloisia asioita kohtaan pöhisijä, mä tykkään siitä, että kun se käy toteamassa jutun mitättömäksi, se ei jää sitä muistelemaan pahalla. Onhan se vähän mammanpoika, joka hakee tukea ja turvaa musta.

8a Aaveet, puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.

8b Aaveet, tarkkaavaisuus: 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja.

8c Aaveet, pelko:  4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä.

8d Aaveet, uteliaisuus: 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.

8e Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.

Sitten lopussa uusittiin leikki ja Tuhka oli taas messissä. Se hengaa leikissä mukana, mutta eihän se tartu esineeseen. Kaksi laukausta ammuttiin leikin aikana, Tuhka jäi niitä kuuntelemaan ja keskeytti leikin, mutta ei varsinaisesti pelännyt. Sitten kaksi laukausta niin, että koira oli passiivisena ja näissäkin Tuhka kuunteli laukauksia, muttei mun silmiini pelännyt tai pyrkinyt poistumaan paikalta. Siksi vähän ihmettelen arvostelua. Leikkiin se ei kyllä varsinaisesti palannut, mutta se nyt ei kunnolla leikkinyt muutenkaan...

9a Leikki 2, leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee.

9b Leikki 2, tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen.

10 Ampuminen: 4 Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen.

Tuhka oli melkolailla oma itsensä. Se on semmonen jotenkin rento koira, kun se hömpöttää menemään. Se kyllä reagoi ympäristöönsä ja varsinkin outoihin juttuihin vahvasti. Sen asian kanssa me ollaan tehty töitä ihan pikkupennusta alkaen, kun jokainen vastaantulija metsässä oli mörkö, joka piti haukkua. Se on kuitenkin sen verran kuuliainen koira, että vaikka sillä on jotain pöhistävää, se yleensä tulee kutsusta luokse.

Metsätreenejä

Viime lauantaina käytiin koirien kanssa hakukoulutuksessa. Oltiin ihan ensimmäistä kertaa elämässä hakumetsässä. Ihmisiä ollaan aiemminkin etsitty raunioilta ja rakennuksista, rajatulta alueeltakin, muttei koskaan metsästä. Tämä oli mulle ihan uutta. Lisäksi oli kiva, että maalimiehet olivat kaikki koirilleni tuntemattomia. Talloimme etsittävän alueen (100x100m), joka oli keskilinjan toiselta puolelta selkeää kangasmetsää ja toisella puolella oli vähän tiheämpää kuusikkoa/nuorta kasvillisuutta. Maalimiehiä oli yhteensä neljä, jotka haettiin vuorotellen keskilinjan eri puolilta. Tämä on kai haulle tyypillistä.

Mä päästin koirat vapaaksi ihan sen takia, että ajattelin niiden orientoituvan korkealla nenällä työskentelyyn paremmin niin. Lähetin keskilinjalta etsimään ja sinnehän ne paineli menemään. Tehtiin niin, että ohjaaja meni perässä eli sai poistua keskilinjalta. Mun ei ehkä juuri olis tarvinnutkaan poistua keskilinjalta, niin hyvin noi kumpainenkin lähtivät etsimään. Ne eivät ole hakukoiria, joten ne etsivät edeten seilaamalla ja haravoimalla aluetta. Se on niiden työskentelytapa, kun etsitään esimerkiksi raunioilla tai rakennuksista. Se on tehokasta ja niille luontaista.

Vaikkei Mahla ole koskaan hakumetsässä ollut, käskin maalimiehiä heti piiloutumaan hyvin naamiointiverkkoon ja piiloutumalla puiden alle. Mahla ei siitä ollut moksiskaan, maalimiehet löytyi helposti. Tuhka toimi oikeastaan yhtä hyvin. Kerran se lähti alueelta ulos ja kauemmas ja kutsuin sen takaisin, mutta muuten homma oli sillekin simppeli. Kumpikin toimii tosi itsenäisesti, ne etenivät reippaasti ja tehokkaasti kaahottamatta kuitenkaan reikä päässä vain jonnekin. Mä olen tosi tyytyväinen. Tällaista olisi hauska tehdä joskus uudestaankin! Mitään pk-hakupistoja en kyllä ala harjoittelemaan.

Eilen jatkettiin metsässä, mutta jäljen merkeissä. Siellä meitä odotti jäljennostoharjoitus metsätieltä, jonka yli jäljentekijä oli mennyt. Jälki oli noin 18 tuntia vanha, suositulla ulkoilupaikalla ja jäljenteon aikana paikalla oli runsaasti suunnistajia. Häiriöitä ja muita ihmishajuja alueella oli siis paljon. Mahla reagoi jälkeen heti, tarkisti takajäljen ja lähti oikeaan. Tuhka teki samoin, nosti jäljen heti, mä käännyin katsomaan Satua, joka tiesi jäljen tarkan paikan ja silloin Tuhkan ajatus katkesi ja se tuli jäljeltä pois. Katsottiin sitten pätkä tietä eteenpäin, Tuhka kävi kuseksimassa ja kun tultiin takaisin, se nosti jäljen hyvin ja nyt lähdettiinkin menemään sitä pitkin.

Toisena tehtiin tuore jäljennostoharjoitus, jota metsäjälkiharrastajat sanoisivat janatyöskentelyksi. Eli nostetaan jälki ja koira joutuu selvittämään, kumpaan suuntaan jälki kulkee. Tämä oli helppo kummallekin. Palkka tuli heti, kun koira lähti oikeaan suuntaan. Tässä ei kumpikaan koira tainnut edes tarkastaa takajälkeä vaan lähtivät heti oikeaan. Toisaalta (kop kop) noilla ei mitään takajälkiongelmaa ole ollutkaan ja yleensä aina tuon koiran jäljelle niin, että se joutuu valitsemaan suunnan itse.

Metsässä on kyllä mukava puuhastella. Siellä vaan vauhti kasvaa ja nenä nousee, mutta hauskaa se on silti.

Jälkeä Tampereen keskustassa

Monet jälki-ihmiset säntäävät näihin aikoihin vuodesta metsään. Me lähdettiin katsomaan Tampereen keskustan tunnelmaa wapun jälkeen. Tuttu jäljentekijä käveli jäljet Finlaysonin mielenkiintoiseen miljööseen, jossa ei ihan hirmuista ihmisruuhkaa ollut, mutta lyhyellä liinalla sai silti mennä ja väistellä ihmisiä. 

Kaupungissa jäljestäminen on ihan oma lajinsa. Mahla ei välitä ihmisistä, autoista ja hälinästä ja Tuhkakin on oppinut niitä sietämään. Kuitenkin jäljestäessä joudut itse koko ajan pitämään silmällä muut kulkijat ja väistellä heitä, pysäyttää koiraa vähän väliä. Yritä siinä sitten vielä lukea koiraa... Kaupunkiympäristö opettaa paljon myös hajujen kulkeutumisesta. Kovalla alustalla usein hajua on eniten talon seinustoilla, rotvallinreunalla, ovisyvennyksissä yms. Autot aiheuttavat pyörteitä, rakennusten takia tuuli pyörittää hajuja omalla tavallaan ja sanomattakin selvää, että niitä ihmisten hajuja on ihan älyttömästi.

Mä oikeastaan yllätyin kuinka hienosti kumpainenkin jäljestään selviytyi. Mahlan jälki lähti Siperian liikekeskuksen edestä, Plevnalta ja meni rakennusten sisäpihoille. Satu sanoi jäljen tehtyään, että nauti. Olihan se siistiä siellä kapeassa rännissä ajaa jälkeä ja ne pienet aukiotkin selvitettiin helposti.

Tuhkan jäljellä tuli yksi haastava kohta, jossa odotin vaan juuri niin kauan, että Tuhka lähti jäljelle. Jonkun aikaa siinä pyörittiin. Autoliikenne ja tuuli tekivät oman osuutensa tähän hankaluuteen. Tuhka ei myöskään ole niin maavainuinen, että se imuttaisi asvalttia vaan sekin pyrkii pääsemään vähän helpommalla.

Malttiharjoitusta paimenessa

Wappuaaton aamua vietettiin paimennuksen merkeissä Kangasalla. Kyseinen kaikille roduille avoin paimennuspaikka muuttaa ja nyt pidettiin läksiäistreenejä. Paikalla oli enää neljä lammasta, mikä harmitti vähän itseäni, kun aiemmin ryhmän koko on ollut noin 15 lammasta. Oltiin kummankin koiran kanssa isolla pellolla.

Nuo lampaat olivat viime kesän karitsoita, joita ei ollut juuri paimennettu muuta kuin bortsuilla. Tämä tarkoitti sitä, että lampaat eivät laskeneet koiraa kovin lähelle. Porokoirille tyypilliseen tapaan nuo kumpainenkin pyrkivät työskentelemään lähellä lampaita, joten nyt lähdettiin työstämään jarruja.

Ensimmäisellä kierroksella Mahlan oli tosi vaikea malttaa. Joitakin lyhyitä onnistuneita pätkiä saatiin tehty. Hakuja kokeilin läheltä muutaman kerran, mutta niissä oikeastaan aina tapahtui se sama eli Mahla leikkasi liian lähelle lampaita ja vaikka se otti paineen heti pois, lampaat ehtivät singahtaa jo hyvän matkaa liikkeelle. Tokalla kierroksella ei sitten otettu hakuja sitä vähääkään vaan jätin Mahlan aina odottamaan, menin itse ryhmälle ja päästin sitten vasta Mahlan tulemaan. Ja tämä sujui toisella kierroksella tosi hienosti. Mentiin jokunen kerta aitaus päästä päähän ihan vaan rauhallisesti suoraan kuljettaen. Mahla malttoi ja oli hiljaa.

Paimennuspaikalle ajellessa pohdiskelin sitä, että mitä Tuhkan kanssa hommasta oikein tuleekaan. Onko sillä voimaa pysyä ryhmän toisella puolella vai pyrkiikö se hakemaan musta vielä tukea. Mutta hienostihan pikkumies pysyi toisella puolella. Ekalla kierroksella se meinasi tulla toki turhan lähelle ja käännökset eivät toimineet alkuunkaan. Tasapaino ei ole sille vielä niin vahva, että se osaisi sinne hakeutua varsinkaan tällaisilla lampailla, joilla tasapainoon pitäisi hakeutua kaukana.

Tauon aikana Tuhkakin oli pohdiskellut asioita ja toinen kierros meni hienosti. Käveltiin taas suoraan aitauksen päästä päähän ja tehtiin loivaa kaarrosta ja Tuhka pysyi hienosti riittävällä etäisyydellä. Vähän sitä sai joskus huudella mukaan, kun paskat kiinnostivat enemmän. Pari ohjattua käännöstä tein Tuhkan kanssa, kun huomasin lampaiden olevan hyvin rauhallisia ja päästävän koiran lähemmäs.

Nyt me kuitenkin löydettiin rauha ja jarrut. Kummankin koiran kanssa päästiin oikeasti tekemään sitä rauhallista peruskuljetusta, vaikka käännöksiin ei tällaisella ryhmällä kyetäkään. Se oli parhaimmillaan juuri sitä sunnuntaikävelyä, joka ei näytä yhtään miltään ulkopuolisen silmin. Mutta mä sen tiedän, että se ryhmä ei ollut ihmisvetoinen ja ne kyllä menivät välittömästi yli ja karkuun, jos koira tuli liian lähelle ja toisaalta jämähtivät paikalleen, jos koira oli liian kaukana. Mä olen tosi tyytyväinen siitä kehityksestä, että tuollaisillakin lampailla me saatiin oikeasti aikaan sellainen rauha, että mä pystyin esteettömästi ja rauhassa kävelemään käskyttämättä ja katsomatta koko ajan koiraan.