Särkänniemeen Särkänniemeen

Hajutreenit on tältä syksyltä aloitettu. Porukalla ollaan oltu treenaamassa metsässä. Tuhkalla on vauhtia ja se on löytänyt idean etenevästä työskentelystä. Hyvä niin. Toivottavasti se seuraa asvaltillekin. Yhdet jäljet ollaan tehty pellolle ja ne sujuivat kummaltakin hyvin. Häiriöjälkiin ollaan myös keskitytty ja todettu taas sama vanha juttu, että tuttujen häiriöt ovat vaikeita. Ei auta muuta kuin harjoitella näitä.

Purkkirataa ollaan tehty kotona muutama kerta. Tuhka jumittaa ensimmäiselle purkille, Mahlalla on pysynyt paketti kasassa. Purkkiksella ollaan harjoiteltu tuttujen erottelua ja se on hankalampaa kuin vieraiden erottelu.

Eilen oli Särkänniemen huvipuistossa kauden päättäjäiset ja mehän mentiin sinne treenaamaan. Aluksi vähän käppäiltiin alueella ja totuteltiin väkijoukkoon, huutaviin ja juokseviin lapsiin, pyöriviin härveleihin, sillalta tippuvaan veteen ja kaikkeen, mitä siellä nyt vastaan tuli. Konserttikin siellä oli.

Janne oli maalimiehenä, joten ainakin siltä osin hommaa vähän helpotettiin. Tuhkan "jälki" oli alle sata metriä, koska konserttilava ja ihmismassa oli edessä niin, että pääsin antamaan lähtöhajun vasta aika myöhään. Tuhka teki kyllä töitä, mutta jäljestämisestä en osaa sanoa. Janne löytyi kuitenkin nenällä eikä silmällä. :)

Mahlan jälki oli 180 m. Mahlakin teki töitä, mutta helppoa se ei ollut. Ihmisiä tuli koko ajan niin paljon, että jouduin rajoittamaan koiran edestakaista liikettä aika paljon. Seinänvierustoja mentiin ja kyllä Mahla aikalailla ydinjäljellä koko ajan olikin ollut. Janne seisoi ihmisten keskellä pienellä aukiolla ja Mahla kyllä nenällä sieltä Jannen bongasi. Toki koirat olivat kiinnostuneita kaikista ihmisistä. Esineet matkalla auttaisi siirtämään fokusta enemmän maahan, mutta toisaalta kun ajetaan tuoretta jälkeä niin se nenä on väkisinkin ylhäällä.

Erityisen tyytyväinen olen kumpaankin koiraan ja niiden pääkoppiin. Kumpikin otti varsin lunkisti ihmisjoukon, erikoiset äänet ja valot, kiljuvat ja juoksevat lapset, härvelit, yllättävät tilanteet. Kumpikin pystyi keskittymään myös työntekoon, vaikka varsinainen jäljestys oli turhan hankalaa, mutta kummallekin oli varsin selvää, mitä oltiin tekemässä ja maalimies löytyi varsin vakuuttavasti. Toki siinä olisi pitänyt muutkin ihmiset haistella läpi, koska selvästi kun tuoretta jälkeä ajettiin, kummatkin olivat ihmistä hakemassa. Jouduin rajoittamaan koirien liikkumista ja matkalla välillä tuli ohikulkevia lapsia taputtelemaan koiria. Ne eivät olleet millänsäkään vaan jatkoivat hommia kyllä.

Muuta ei olla harrastettu. Aksa on Tuhkan kanssa ollut jo hetken tauolla, jotenkin en jaksa motivoitua siitä enää niin kovasti. Ja vaikka pystyisin treenaamaan koska vaan niin treenikentälle on sen verran matkaa, ettei sinne tule niin vaan lähdettyä. On noi kotona temppuillut ja jumpannut, että ei me ihan vaan lenkkeilyn varassa olla oltu.

Paimennuksesta

 

Kirjoitan joitakin ajatelmia noiden koirien paimennustaidoista. Ne ovat hyvin erilaisia. Toki on muistettava, että Mahla on paimentanut jo monena kesänä ja Tuhka oikeastaan ensimmäistä kesää.

Mahla on vahvatahtoinen myös paimentaessaan. Se ei kysele eikä ole arpomassa vaan se sanelee, miten mennään. Monesti Mahlalta joutuu ottamaan vähän luuloja pois alussa, koska se ottaa jonkinlaisen auktoriteetin itselleen sillä, että ensin mennään vähän reippaammin tilanteeseen. Toisaalta ei se eläimiä juoksuta tai kohtele huonosti.

Lehmiä on saanut paimentaa pääosin Tuhka tänä kesänä. Mahla on joutunut jäämään kotiin. Tuhka ei nimittäin kestä sitä, että Mahla on mukana. Tai siis kestää, se saa voimaa Mahlasta ihan älyttömästi ja sitten mennään kovin rohkeasti ja päättäväisesti, mutta se päänkäyttö unohtuu siinä samalla. Tuossa eilen aamulla kuitenkin otin myös Mahlan mukaan. Tällä kertaa otin myös sauvan mukaan ja komensin Mahlan heti alussa olemaan nätisti. Ja se lähti tekemään töitä nätisti. Se ei pidemmässä kuljetuksessa käyttänyt ääntä lainkaan, mutta työskenteli niin aktiivisesti kuin tarvitsi. Lehmät eivät ajatelleetkaan pysähtyvänsä syömään, mutta toisaalta eivät myöskään nousseet koiraa kohti. Toisessa kapeassa kohdassa Mahla meni liian nopeasti kapeikkoon ja yksi lehmä jäi toiselle pellolle. Huomautin Mahlalle ja yllättävän hienosti Mahla lähti nimenomaan kiertämään eläintä (Tuhka vähän sössi siinä ilman ajatusta...).

 

Tuhka on paljon rauhallisempi ja vähempitahtoisempi paimen. Kun se menee itsekseen ja rauhakseen niin kyllä sillä ajatusta on ja se lukee lehmiä varsin mukavasti. Toki meidän lehmät on turhan luottavaisia koiria kohtaan... Välillä Tuhka kyllä pysähtelee haistelemaan maata ja mussuttamaan ruohoa, mutta hyvin vähän. Se on selvästi aika hyvin kartalla, mikä on homman nimi. Tuhka ei yhtään myöskään kysele, että onko hommia tehtävä. Mahlan kanssa jouduttiin pari kesää keskustelemaan siitä, kenen ehdoilla paimennusta tehdään. Tuhka ei ole osoittanut mitään merkkejä siitä, etteikö se tekisi töitä. Toisaalta se ei kyllä ole läheskään yhtä intensiivinen kuin Mahla.

Kuitenkin viime kesän perusteella mä olen erittäin tyytyväinen Tuhkan kehitykseen tänä kesänä. Meidän lehmät ovat olleet sille kyllä hyviä harjoituskappaleita tai siis töitähän me ollaan tehty. Lähtökohtana oli kuitenkin varsin voimaton nuori koira, mutta se selvästi löysi voimansa lehmien kanssa. Jopa järkevän äänenkäytön se on löytänyt. Mahlalta se on oppinut myös reippaampaa liikkumista. Poispäinajo näyttää olevan Tuhkalle luontaista, se irtoaa reippaasti minusta kuljettamaan eläimiä edelläni. Sen sijaan tasapainoon se ei hakeudu ja jos sitä joutuu ohjailemaan siihen niin sen aivojen käyttö loppuu. Näin voin todeta ainakin edellisten lammaspaimennusten perusteella.

Mahlan kanssa on kiva kokeilla erilaisia haasteita, koska se toimii niin itsenäisesti ja nätisti. Ahtaat tilat paineistavat sitä, mutta muuten se työskentelee kyllä rohkeasti. Mahla kuitenkin oppisi luottamaan vahvuuteensa varmasti hyvin nopeasti, kun se vain saisi tehdä oikeasti töitä ahtaissa tiloissa.

Uudistuksia blogissa

Meillä alkaa olla loma lopuillaan ja kohta lähtee koiratkin maaseudun rauhasta taas kaupunkiin. Tällä kertaa Ylöjärvelle, jonne olemme muuttaneet. Koirat eivät montaa yötä ole ehtineet vielä tässä asunnossa olemaan, mutta yhtään eivät silloin ole ulkoa kantautuvista äänistä häiriintyneet. Tässä asunnossa ei ole tuulikaappia eikä kaksinkertaista ulko-ovea, joten ulkoa kantautuu huomattavasti enemmän ääniä kuin aiemmissa asunnoissa.

 

Mustikassa ollaan käyty muutamia kertoja ja koirat tykkäävät. Ne pysyvät kivasti metsässä lähellä, vaikka pysytään lähes paikallaan. Kummatkin koirat popsivat kovasti mustikoita ja usein niitä seuraamalla löytää parhaat paikat. Ne kun eivät jäkälän joukosta pieniä napsi vaan ne komeimmat marjat.

 

Kesän harrastamiset ovat tosiaan olleet hyvin vähissä. Paimennus on ollut meidän "kesälaji", mutta sitäkään ei ihan hirmuisen ahkerasti tehty. Molemmat koirat ovat kuitenkin tehneet sellaisia tehtäviä, joita ne eniten ovat tarvinneet. Mahla on saanut käydä herkillä lampailla hankkimassa malttia ja Tuhka tehdä poispäinajoa lehmien kanssa. Vielä syksyllä meillä on paimennusleiri tulossa Kuttukuussa ja mielenkiinnolla odotan erityisesti, miten Tuhkalla lehmien paimennus on vaikuttanut lampaiden paimennukseen.

Tuhkan kanssa treenattiin alkukesästä kerran viikkoon agilitya, mutta siitäkin on sittemmin ollut taukoa. Syksy toivottavasti tekee muutoksen tähän ja päästäisiin edes jonkinlaiseen kerran viikossa treenaamiseen käsiksi. Kepit on syksyn projekti, mutta toteutus on vielä vähän mietinnässä.

Hajutreeneihin palailemme toivottavasti jo loppuviikosta. Uskon, että kesän tauko on tehnyt kummallekin hyvää. Ja itsellä ainakin on jo kova palo takaisin hommiin.

Siispä näin koulujen alun lähestyttyä päätin tehdä jotain muutoksia myös tänne blogiin varsinkin kun kotisivujen päivittäminen on jäänyt aivan unholaan. Lisäsin molemmille koirille omat sivut, johon pääasiassa kokosin kuvia (ja toivottavasti niitä myös sinne vielä lisäilen) ja vähän tekstiä koirien luonteista ja harrastusominaisuuksista eli niistä tärkeistä asioista. Koe- ja näyttelytuloksia sinne ei ole kirjattu, mutta ne suurinpiirtein löytyvät blogiteksteistä. Terveystuloksia on tarkoitus päivittää vielä koirien sivuille, koska ne menevät osastoon olennaiset asiat.