Aksaa

Pitkästä aikaa käytiin tiistaina agilitytreeneissä. Oli mun vapaavuoron vetovastuu. Tehtiin rataa, jonka mä olin suunnitellut. Siinä oli lähinnä tarkoitus olla paljon helppoa, mutta myös niitä käännöksiä, joita Tuhkan kanssa ei ole vielä juurikaan tehty. Ja toisaalta kontaktiesteet.

Ensin otettiin Tuhkan kanssa pätkä 1-10. Kolmoshyppy harjoiteltiin ihan erikseen yksittäin ensin ja parin kolmen toiston jälkeen Tuhka ymmärsi, mistä on kysymys. Muuten pätkä meni hyvin. Putkiin se painaa lujaa, mutta suoralla 8-10 se ei nähnyt suoran päässä olevaa putkea, joten se ei irronnut.

Tokalla kierroksella otettiin loppupätkä eli 10-19. Hypyt 11 ja 12 harjoiteltiin myös yksittäin. Ja vau, miten hienosti tuo pikkukoira teki, kun se pääsi jyvälle hommasta. Mä pystyn ohjaamaan sen ihan reilusti edellä, jolloin se saa mahdollisuuden ja tilaa itse tehdä ratkaisut hypyllä. Ja pikkumies teki hienosti. Rimat sillä on edelleen noin 35-40 cm ja kaikki vähän eri korkeudella. Sitä korkeampia ei radalla vielä voida ottaa, itsevarmuus ei riitä.

Me edetään palanen kerrallaan. Tuhka vaatii aikaa ja pohdintaa yksi asia kerrallaan. Se hoksaa tosi hyvin ja tekee hyvin hommia, mutta kriteerinnoston kanssa saa olla tarkkana. Se hyppää ihan hyvin, korkeammilla rimoilla ei vielä riitä itseluottamus. Mutta se joutuu keskittymään mun ohjaukseen niin paljon, että harjoitellaan sitä rimat matalalla.

A-este ja puomi ovat hienolla mallilla, vaikkei niitä olla loppujen lopuksi kun ehkä reiluissa viidessä treenissä harjoiteltu kokonaisina. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa jatkaa matkaa pysähdyksen jälkeen ilman palkkaa.

Seuraavaksi Tuhkan kanssa jatketaan ohjausharjoittelua, siis lähinnä käännöksiä. Keppiprojekti pitäisi myös aloittaa, samoin renkaan harjoittelu. Luustokuviin Tuhka menee talven aikana, joten sitten vasta ehkä pohditaan sitä rimojen nostoa ihan tosissaan.

Paimennusleirillä

Kaunis, lämmin syksyinen viime viikonloppu kului rattoisasti Kuttukuussa paimennusleirillä. Leiri oli antoisa, opettavainen ja en voi sanoa kuin että hymy oli huulilla koko viikonlopun. Leiriporukka oli hyvin auttavainen ja yhteen hiileen siellä puhallettiin toinen toistamme auttaen.

Mahlan kanssa viikonlopun teema oli poispäinajo. Sitä alettiin harjoittelemaan kujassa, jossa koira kuljettaa itsenäisesti lampaita ja ohjaaja kulkee kujan ulkopuolella. Kuitenkin ehdimme tekemään monenlaisia avustavia töitä siinä ohessa.

Varikolla... Vaikkei mua eikä koiraa juuri näy. :)

Varikolla työskenneltiin hakemalla sieltä lammasryhmiä paimennusaitauksiin. Kerran koottiin laitumella syömässä ollut koko porukka, nelisenkymmentä määkivää varikolle ja jaettiin ne häkkeihin. Mahla oli tällä kertaa vähän rennompi ja paineistui vähemmän varikolla kuin viimeksi. Edelleen se on sille vähän paha paikka, mutta tällä kertaa Mahla ei väkisin yrittänyt työntää lampaita mulle vaan malttoi pysyä myös paikallaan.

Kahdesta vierekkäisestä aitauksesta lampaat pääsivät loikkimaan aidan yli ja siksi tehtiin Mahlan kanssa vajaan kahdenkymmenen lampaan jako rännissä pariin kertaan ihan tarpeeseen, ei vain harjoitellaksemme. Ja Mahlan kanssa tehtiin oikein sujuvat rännityöskentelyt. Mahla malttoi ja mä pystyin keskittymään omaan hommaani eli pelaamaan porttien kanssa. Kummasti myös porttityöskentelyt yleensäkin on helpompia, kun voi luottaa koiraan eikä tarvitse keskittyä siihen, mitä se tekee vaan keskittyy vaan omaan tekemiseensä. Peruskuljetukset ovat Mahlan kanssa helppoja ja se tuntuu hienolta.

Poispäinajot menivät itse asiassa tosi hyvin kujassa. Mahla toimii itsenäisesti, kuljettaa lampaita rauhassa ja mä ehdin yleensä hyvin toiseen päähän niin, että lampaat saivat vedon muhun kujan jälkeen. Mä innostuin asiasta jopa niin paljon, että voisin talven aikana opettaa Mahlalle suuntakäskyt, jotta päästäis ens kesänä harjoittelemaan poispäinajoa ihan oikeasti. :)

Meitä myös taas kannustettiin kisaamaan. AHBAn kisastartteja olisi ollut mahdollisuus viikonlopun aikana suorittaa, mutta Mahla oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa, että päätin, ettei siinä olisi mitään järkeä. Paimennuskoepaikat vaan ovat niin kaukana, että mua ei oikein huvita ajella päivää ihan vaan yhden koesuorituksen takia (sama pätee muissakin lajeissa). Mutta ehkä ensi kesänä sitten voitaisiin esikokeeseen mennä, vaikka samaa pohdiskelin jo tälle kesälle.

Tuhka oikeastaan yllätti sillä, että se oli ottanut harppauksen asiassa eteenpäin kesän aikana. Nyt se sai lampaat liikkeelle itse ja pysyi lauman takana. Se ei pyrkinyt mua kohti niin paljon kuin keväällä. Lisäksi se ei väistänyt lampaita, jotka pyrkivät sille sanomaan, että pidä vähän enemmän väliä. Se vaan röyhisti rintaansa ja pysyi paikallaan.

Tässä kuljetetaan Tuhkan kanssa lampaat häkin/välikön läpi takana olevalle laitumelle. Tuhka teki hienosti töitä!

Tuhkan kanssa tehtiin lyhyitä harjoituksia, mutta Tuhka teki tosi hyvin. Lauantain kolmas harjoitus oli sille jo liikaa, mutta sunnuntaina se taas jaksoi hyvin kolme harjoitusta. Pääasiassa harjoittelimme siis ihan peruskuljetusta pienellä ryhmällä sekä pienimmässä aidassa että keskimmäisellä pellolla. Tuhka oli hyvin keskittynyt työhön, ei paskansyöntiin tai haahuiluun. Sillä on ajatus tasapainosta ja se hakeutuu keskilinjalle hyvin. Vielä sillä ei ole voimaa riittävästi ja etenkin ohjauspaineen alla sen voimat hiipuivat. Paljon Tuhkaa ei tarvinnut ohjailla vaan lähinnä kehua ja kannustaa. Kyllä se ohjauspaineeseen alkoi jo sunnuntaina rentoutua niin, että pystyi keskittymään lampaisiinkin.

Tuhka on siinä vaiheessa, että se ei meinaa jaksaa saada paikallaanolevia lampaita liikkeelle, mutta pärjää hyvin, kun lampaat liikkuvat. Yritin itse helpottaa sen työtä liikkumalla reippaasti, jolloin lampaat pysyvät todennäköisemmin myös liikkeessä. Omaan ohjaamiseenikin sain taas kovasti vinkkiä etenkin silloin, kun tulee tilanne, että koira ei saa lampaita liikkeelle.

Tuhka kohtaa lampaan, ei muuten väistä, vaikka lammas sitä kokeilee. :)

Sunnuntaina kuljetimme lampaat pariin otteeseen pienestä aidasta häkin/välikön läpi toiselle laitumelle eli pääsimme harjoittelemaan porttityöskentelyä. Se meni Tuhkalta oikein hyvin. Tuhka pysähtyi hyvin portille ja toimi rauhallisesti. Ahdas välikkökään ei aiheuttanut ahdistusta Tuhkassa, vaan se pysyi rohkeasti lampaiden takana. Tuhka on tosi rauhallinen ja itsevarma. Siitä tulee kyllä luotettava ja hyvä kaveri, kun se saa rauhassa kehittyä. Hötkyilemätön käytös antaa mahdollisuuden myös sille, että se saa rauhassa itsekseen mietiskellä asioita eikä sen käytökseen tarvitse juuri puuttua esimerkiksi kenenkään turvallisuuden takia.

Jos sitä joskus treenais...

Tuhkan kanssa agilityt ovat vähän jääneet. Jotenkin ei ole aikaa eikä intoa. Toisaalta intoa on aina sitten, kun päästään treenaamaan. Nyt perjantaina oli treenikenttämme Koiralan avajaismätsärit. Avajaisissa esiteltiin myös kerhon toimintaa ja eri harrastuslajit esittäytyivät. Me olimme kummankin koiran kanssa esittelemässä agilitya.

Rata oli yksinkertainen, jotta sitä pystyivät menemään vähän harrastaneetkin koirat. Hankalat esteet kuten rengas, kepit, keinu ja pituus olivat alussa ja lopussa ja ne pystyi näin jättämään halutessaan pois. Rimat olivat 45 cm molemmille koirille.

Mahla sai kaasutella ensin ja voi kun se koira nauttii tekemisestä. Mä sain taas vaan juosta hullun kovaa ja olla ajoissa. Mahla niin rakastaa agilityä, juoksemista ja hyppimistä. Se ei meinannut nahoissaa pysyä. Mikä parasta, Mahla ei myöskään mennyt jumiin, kun sitä viikonlopun tarkkailin ja hieroin.

Tuhkahan ei rengasta, keppejä eikä pituutta ole harjoitellut, joten ne jätettiin välistä. Tuhka kyllä eteni hyvin ja turhia hidastelematta, mutta se oli epävarma hypyillä. Tuhka ei ole juurikaan harjoitellut vielä korkeammilla rimoilla, joihin 45 senttimetriäkin kuuluu, joten se joutui vähän pohtimaan asiaa. Putkiin jätkä irtosi tosi hienosti ja takanaleikkaukset putkiin olivat paikallaan.

Keinua mentiin nyt kokonaisena kolmatta kertaa ja voin olla ylpeä Tuhkasta. Se menee rohkeasti keinulle, toisaalta pehmeällä hiekalla keinu ei kyllä kolahtanutkaan kovaa maahan. Mä ohjaan Tuhkan keinulle samalla tavalla kuin Mahlan eli hidasta itse ennen keinua reilusti. Hidastaminen tapahtuu omasta sijainnistani riippumatta silloin, kun koira tulee edelliseltä esteeltä. Mä en rajoita koiran vauhtia, Mahla on aina mennyt keinulle kovaa ja niin menee Tuhkakin. Se, mitä omalla hidastamisella kerron koiralle, on että tämä on keinu eikä puomi. Puomille ohjaan juoksemalla itsekin. Tällöin koira erottaa nämä kaksi estettä. Itse esteen suorittaminen ja vauhti on koiran itse säädeltävissä. Vaikka olisin paljonkin jäljessä koiraa, kun se menee keinulle, saan sen aina kuitenkin kiinni (tai ehdin mennä edelle) koiran suorittaessa keinua.

Tuhka meni tosiaan kolmatta kertaa keinua ja voin sanoa, että se osaa suorittaa keinun itsenäisesti ja pysähtyä alastulokontaktille. Tuhka oli oikein pätevä poika. Se menee esteelle kovaa, rohkeasti, mutta jarruttaa hyvin, antaa keinun laskeutua ja menee alastulolle 2on2off-asentoon. Toki edelleen saadaan kontakteja treenata, vauhtituloja, eri kulmia ja ohjaajan eri sijainteja ja palkkaan luonnollisesti joka kerta alastulolta. Mutta treenikertoihin nähden ollaan tosi pitkällä! Nyt kun päästäis vähän ahkerammin treenaamaan niin saatais ohjausasioitakin eteenpäin. :)