Viime viikonloppuna lähdettiin tunnistusjälkiporukan kanssa leirille Poriin. Leirillä oli tällä kertaa kuusi ohjaajaa ja kahdeksan koiraa. Majoittauduimme Raumantien motellissa, joka oli koiraystävällinen, huoneet siistejä, hiljattain remontoituja, parkkipaikat vieressä ja aamupala loistava. Suosittelen paikkaa koiramatkaajille!
Majapaikkamme pihassa oli lauantai-iltana rauhallista.
Perjantaina käytiin tekemässä aamuksi jäljet Kirjurinluotoon puistoon. Aamulla sitten aamupalan jälkeen lähdettiin ne ajamaan. Mahla veti omat alustanvaihtonsa hyvin, laajempi asvalttiparkkis oli haastava. Tuhkalle ensimmäinen risteys oli vaikea maastonmuodon ja tuulen takia ja sen vuoksi harhailtiin hetki muualla, mutta palattiin sitten yrittämään uudelleen ja kun Tuhka risteyksen lopulta selvitti, jälki meni loppuun hyvin.
Kuva: Satu Välimäki
Iltapäivällä vieras jäljentekijä oli kävellyt jäljet kaupunginsairaalan viereiseen puutalokortteliin. Jäljet ehtivät vanhentua 2-3 tuntia niitä ajettaessa. Jäljet ajettiin sokkona, takamies oli kartan kanssa. Esineitä oli jokaisen risteyksen jälkeen, mikä helpotti ohjaajan oloa siitä, että jäljellä ollaan. Mahla veti omansa ihan mahtavan hienosti ja varmasti. Sen työskentely oli oikein hyvää, rauhallista ja tarkkaa. Tuhka meni alussa parista esineestä ohi ja tarkisteli risteyksiä aika vaisusti. Sitten kun se löysi ekat esineet, se innostui ja viimeiset risteysalueet se tarkasteli aika suvereenisti. Tuhka vaatii itselleen varmistusta ja vahvistusta siitä, että se tekee oikeaa asiaa. Tätä on työstettävä seuraavaksi sen kanssa.
Kuva: Satu Välimäki
Sunnuntaina tehtiin jokaiselle koirakolle hyvin yksilölliset treenit urheilukeskuksen ympäristöön. Mun ajatus oli tehdä alustanvaihtoja, mutta tiukkaa jälkeä, josta tiedän täsmälleen, missä jälki menee. Isomäen jäähallin pihasta löytyi hyvin tilaa tehdä juuri tällaiset jäljet. Mahlan jälki ajettiin vastatuuleen, joten päätin heti, etten anna Mahlan seilata kovinkaan paljon. Siksi rajoitan sen etenemistä ja "pakotan" ydinjäljelle. Kyllä Mahla sen pakosta teki, mutta mielellään olisi seilannut vapaammin. Jäljennosto vastatuuleen asvaltilta oli sille vaikea. Tuhka veti omansa hienosti, mutta se pääsi menemään enemmän kuono alhaalla myötätuuleen.
Lunta löydettiin jäähallin vierestä ja Mahla painoi sinne heti pyörimään.
Iltapäivällä tein vielä jäljennostoja hiekalla ja nurmella. Koirat alkoivat olla aikalailla puhki ja tarkka työskentely oli jo aika väsynyttä. Löydettiin me ne jäljet kaikesta huolimatta.
Kuva: Satu Välimäki
Kaikenkaikkiaan leirillä oli hienoa ehtiä oikeasti keskustella muiden kanssa niistä jäljistä ja suunnitella seuraavia. Aina muut näkee suorituksen eri tavalla kuin itse lähellä koiraa. Niistä oppii. Yritettiin myös videoida treenejä, omista koiristani ei tosin tullut kuin sunnuntain aamutreenit videolle. Tässä videot:
