Nonniin. On kai aika taas päivittää Tuhkan keppiprojektin tilannetta. Kepit oli kesän tavoite ja nyt alkaa olla kesä lopuillaan. Ihan ei valmiiksi asti päästy kesän aikana, mutta ei me kauaksikaan jääty. Tämänhetkisestä tilanteesta ei valitettavasti ole videota, mutta yritän muistaa seuraavalla kertaa nakittaa jonkun kuvaamaan.
Tänään treenailtiin Koiralassa. Tehtiin kaksi settiä keppejä. Ekassa 6-8 keppiä useampi toisto ja toisessa setissä 8-10-6-6 keppiä. Tänään myös ensimmäistä kertaa otettiin putkesta vauhtia kepeille. Tuhka tekee jonkin verran virheitä, yrittää oikoa, mutta yleensä korjaa toisella kerralla. Sisäänmenot on pääasiassa onnistuneita, jos Tuhka lähestyy keppejä hieman kauempaa eli ehtii lukea keppien aloituksen. Jos ollaan lähellä niin silloin tulee virheitä, kun se ei ilmeisesti hahmota, mikä väli on eka.
Mä olen pitänyt huolen siitä, että Tuhkan vauhti pysyy yllä eli en anna sen kävellä keppejä. Yhtenäistä rytmiä Tuhka ei ole vielä löytänyt, pomppii välillä ja välillä askeltaa. Monesti se aloittaa pomppimalla ja sitten vaihtaa matalampaan askellukseen. Mä tykkäisin, jos se askeltaisi koko ajan, mutta sitähän nyt on mahdotonta kertoa koiralle... Ehkä se toistojen myötä rutinoituu jompaan kumpaan tapaan.
Tuhkan asenteeseen mä olen tyytyväinen. Mä olen vähän oppinut sitä, miten Tuhkan kanssa kannattaa edetä. Hankalaa se mulle on, mutta tuo koira vaan vaatii sitä aikaa ja kärsivällisyyttä. Lopputulos yllättää monesti positiivisesti. Asenteen opettaminen on sillekin yksi tärkeimmistä asioista ja sitä me ollaan nyt tehty sekä kepeillä että yleisestikin agilityssa. Ajattelu on tuon koiran heikkous ja vahvuus ja mun pitää oppia käyttämään sitä entistä enemmän vahvuutena. Mutta kun se on niin vaikeeta kuumakalle-Mahlan rinnalla.
Mutta siis, tässä vaiheessa Tuhka osaa mennä kepeille riippumatta mun sijainnista ja pujotella vauhdikkaasti 10 keppiä. Ohjauspuolenvaihtoja ei olla juuri treenattu. Vielä on lisättävänä se pari keppiä ja sitten aletaan hiomaan niitä sisääntulojakin oikein olan takaa ja lisätään häiriöitä. Kyllä tässä vielä työsarkaa on ennen kuin voin sanoa, että Tuhka osaa kepit. Siihen kun ei vielä riitä 12 kepin pujotteleminen. :)
Elokuun alussa vietettiin viikonloppu perinteisesti Vehmersalmella Kuttukuussa paimennusleirillä. Monta kertaa leiri on ollut se viimeinen, mutta aina sinne on päässyt seuraavanakin vuonna. Ja luvattiin mennä ens vuonnakin taas. Ja taas Sinikka aloitti sillä, että kun tuo Mahla pitäisi saada esikokeeseen. Sitä suorittaa niin harva porokoira, että koska tuo olisi siihen valmis niin sen kanssa pitäisi mennä. Mutta kun ne kokeet on niin kaukana, etten sen takia viitsisi ajaa koepaikalle...
Mahla harjoitteli pääasiassa varikkotyöskentelyä. Varikko on paikka, jossa lampaat odottavat pienissä ryhmissä häkeissä, jotta jokainen pääsee vuorollaan paimennettavaksi eikä kukaan unohdu pitkäksi aikaa paimennettavaksi vaan pääsee huilimaan. Me jaettiin porukkaa varikolla. Sunnuntaiaamuna otettiin koko ryhmä L-aidasta jaettavaksi varikolle. Lähetin Mahlan hakemaan porukan, päästin niitä pienempään häkkiin sopivankokoisen porukan, kutsuin Mahlan häkkiin ja siitä jaettiin taas pienempiin satseihin pienempiin häkkeihin. Mä keskityin sähläämään porttien kanssa, auki ja kiinni ja laskemaan lampaita, Mahla hoiti asiat niin, että lampaat liikkuivat.
Toisena harjoituksen kohteena oli laidunnus eli lampaiden jättäminen tietylle alueelle ja vartioiminen. Kun lauantaiaamuna tätä kokeiltiin, saatiin lampaat, jotka eivät pysyneet paikallaan hetkeäkään... Vaikka jätin koiraa vetopaikkoihin, ne lampaat karkasivat toisaalle vetopaikkoihin. Iltapäivällä meillä oli vähän rauhallisemmat elukat ja saatiin muutama ihan onnistunutkin harjoitus, joka ei mennyt siihen, että haetaan aidan yli pomppineet lampaat takaisin...
Mahlalla suurin kehitys on tapahtunut haussa. Nyt se oikeasti lähti kiertämään koko porukkaa eikä rynninyt kohti. Mä olen aina saanut sitä pullistaa hakukaarelle, mutta nyt se haki ja käänsi isoa porukkaa tosi hyvin. Mistään pitkistä hauista ei ole kysymys, mutta suuri kehitysaskel edellisiin kesiin.
Mahla pääsi myös apukoiraksi Tuhkalle pari kertaa. Tuhka tarvitsee vielä apua ja tukea vanhemmalta koiralta. Tuhkan kehitys on kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt se sai lampaat hyvin liikkeelle ja sillä oli vahvuutta, mitä sillä ei aiemmin ole ollut. Ohjaukseen Tuhka vastaa vähän huonosti tai oikeastaan seisoo paikallaan, että "mitä ihmettä sä siellä heilut". Tuhkalle vahvempaa on poispäinajo kuin tasapainossa kuljettaminen, joten se pyrkii mun puolelle. Oikein mukavia pätkiä me saatiin Tuhkan kanssa tehtyä, se on selvästi mietteliäs, mutta jaksaa vain lyhyen ajan.
Tuhkan kanssa käytiin myös pari kertaa varikolla vaihtamassa lammasryhmä. Tuhka kulkee varikolla oikeastaan tosi rohkeasti. Autoin sitä toki puskemaan aidan ja lampaiden väliin, mutta muuten se ihan rohkeasti liikkui siellä. Ja vaikka oli kuraistakin!
Leirin viimeinen "mukava palautteleva treeni" on videolla. Mä huidon ihan hulluna, mutta yritin samalla ohjata kumpaakin koira... Pitäisi olla huitomatta, mutta pakko se pikkukoira oli saada sinne taakse Mahlan kanssa... Kerran sitä kumautinkin ja siitä se kyllä kiltisti meni sinne taakse, eikä tainnut traumojakaan jäädä. Tuhkalle tekisi kyllä hyvää tämä Mahlan (tai jonkun muun koiran) kanssa paimennus niin sille ei tarvitsisi antaa niin paljon ohjauspainetta vaan se sais vaan hengata mukana ja oppia siitä. Mäkin olen mallioppimisen kannattaja näissä touhuissa. Viimeisessä setissä käänsin porukkaa useamman kerran ihan sen takia, että saisin Tuhkan mukaan hommaan. Se vaan sai vähän liikaa miettimisen aihetta ja luovutti työt Mahlalle, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksaa ja jaksaa...
Jännä nähdä tuota Tuhkan touhua videolta, kun se selvästi miettii ja seurailee Mahlan tekemistä, vaikkei se ota juuri vastuuta itse. Hankalien lampaiden kohdalla se tulee komppaamaan Mahlaa, että "yhdessä me tää saadaan". Kyllä Tuhkasta vielä jotain tulee, vaikka se vähän hitaasti kehittyy ja on mietteliäs. Tottahan se on, ettei sillä samanlaista synnynnäistä taitoa ole kuin Mahlalla, että en mä sitä siinä mielessä pidä paimenkoirana, vaikka me jotain aikaan saataiskin. Mahlalla on työälyä tuohon hommaan ja sitä on siisti katsoa, vaikka me ensimmäiset vuodet käytiin kovaa keskustelua siitä, että tehdäänkö näitä hommia mulle vai ei. Tuhkalta työäly puuttuu. Toki se kehittyy uusissa haasteissa, mutta se jokin synnynnäinen ominaisuus siltä puuttuu. Toisaalta on hauska seurata, miten sen poispäinajo kehittyy. Sehän nyt periaatteessa on se porokoiran "oikea" työskentelytapa. Eihän niitä poroja tasapainossa kuljeteta.
Enää en ole jaksanut laskea treenikertoja. Niitä ei ole paljon, mutta joskus on tuossa jokunen toisto tehty pihassa. Virheitä tulee jonkin verran, mutta yksi syy on eri puolille kaatuilevat kepit. Alkaa olla aika siirtyä ihan oikeisiin keppeihin. Noita omiani en saa pysymään suorassa rivissä niin, että kepit olisivat kaikella tavalla suorassa.
Tänään lisäsin kaksi keppiä sarjaan eli nyt mennään kahdeksaa keppiä. Tästä seuraava onkin sitten täysi 12-kepin sarja. Sisääntulokulmia tulen treenaamaan vähillä kepeillä edelleen, mutta taidan tehdä kepit periaatteessa valmiiksi kohta. Kahden kepin lisääminen ei tuottanut ongelmia, joten viimeistenkään keppien tuominen ei tuottane ongelmia.
Tykkään Tuhkan tahdosta tehdä keppejä, mutta en tykkään sen huolimattomuudesta. Se höntsää tässäkin, mikä ärsyttää. Mittailin kahdeksalla kepillä vähän pujotteluaikoja. Jos se näin etenee myös 12-kepillä, se tulee pujottelemaan täyden sarjan noin 3,5 sekuntiin. Se olisi oikein hyvä. Mahla pujotteli aikanaan myös alle neljään. Joo, huiput pujottelee alle kolmeen, mutta mun ei tarvinne ihan niin sekunninosista kilpailla kepeillä, kun ei me kärkisijoista taistella muutenkaan. Alle neljään sekuntiin olen tyytyväinen, koska ei kepeillä saa aikaa tuhlatakaan.
