Monenlaista treeniä

Yhtä sun toista ollaan taas tehty. Mainitsemisen arvoista niistä on ehkä jäljet. Parina iltana käytiin Taijan kanssa ammattiopiston parkkiksella treenaamaassa. Mahlalle tehtiin molemmilla kerroilla kaksi jälkeä, toinen lyhyt ja toinen hieman pidempi. Molemmilla kerroilla tuuli haittasi / vaikeutti työskentelyä ja Maa etsi aika laajalta alueelta. Esineitä ei silti montaa jäänyt millään kerralla nostamatta, joten sikäli ihan hyvä. Perjantaina Janne teki jäljen Opiskelijankadun varressa olevan koulun parkkipaikalle. Tuuli oli tyyni ja maa märkä, joten ajettiin se ihan tuoreeltaan. Alussa Maa vähän pyöriskeli laajemmalla alueella, mutta en päästänyt sitä kovin kauas. Tosi pienetkin esineet löytyivät. Puolen välin jälkeen Maa lähti menemään ihan oikeasti ydinjälkeä pitkin ja ilmaisi esineet selvästi. Tosi hyvä treeni.

Eilen illalla treenailtiin koiratanssia mikäpuistoseikinäonkaan-kentällä Mikkiksen takaisen ison parkkialueen toisella puolella. Ilman musiikkia tehtiin, mutta Mahla piti meille musiikit. Nyt mulla on ihan hyvä fiilis meidän esityksestä kuitenkin, vaikkei me koreografiaa harjoiteltu ja Maa huusi koko ajan. Silti mulla on nyt vahva luotto, että kyllä se onnistuu. Pieleen se menee, sen mä tiedän, mutta lähinnä sellainen fiilis, että mä kehtaan mennä pitämään hauskaa Maan kanssa huolimatta siitä, että se huutaa mulle ja mä sählään omiani. Mä alan kasvaa pikkuhiljaa "kilpailijaksi", koska Mahla on niin arvaamaton, niin persoonallinen ja niin... niin Mahla, että sen kanssa on vaan kiva mennä ja kokeilla välittämättä siitä, mitä on kotiintuomisina. Se vaan on kivaa, jos hyvin menee niin hyvin menee, jos ei niin ei. :)

Meidän uusi koreografia (joka ei siis edelleenkään ole valmiiksi hiottu) vaikuttaa paljon rennommalta ja kivemmalta kuin edellinen. Mä pelkään toki pahasti, että parin viikon päästä kisoissa ollaan myös ihan yhtä keskeneräisen ohjelman kanssa ja improtaan koko ajan. Se onni htm:ssä on, että improaminen on suht yksinkertaista. :)

Koiratanssia

Eilen treenattiin ekaa kertaa pihalla, kun on ihan oikeasti tilaa ja musiikki. Satoi vettä niin ajattelin, että kehtaan mennä, kun kukaan muu viihdy pihalla... :)

Ja mihin lopputulokseen taas tultiin? Ohjelma menee uusiksi. Taas. En vaan ole tyytyväinen siihen. Se on aivan liian teennäisesti tekemällä tehty, ei hyvä. Nyt mulla on toki pari uutta ja parempaa ideaa ja eihän se kokonaan uusiksi mene. Yritän vaan saada siihen paremmin esille vahvuuksia ja jättää ehkä sittenkin jotain pois, mitä se kyllä jo osaa ja toisi vaikeusastetta, mutta ehkä se on mulle rentouttavampaa tehdä niitä asioita, jotka on varmemmin hanskassa kuin niitä, joissa on pientä hiomista vielä. Lisäksi mä mietin positionvaihtojen sujuvuutta. Se ei tuntunut hyvältä treeneissä, joten siihenkin yritetään keksiä jotain muuta. Freestylejuttuja ei meillä ohjelmassa ole positioiden vaihtoja lukuunottamatta, mutta niitäkään en ihan freestyleksi laskisi, koska ne ei temppuja ole. Uuteen ohjelmaan ei varmaan ole tulossa yhtään sen enempää freestyleä, mutta vauhtia edelliseen ohjelmaan nähden toivottavasti enemmän.

Kisoihin ei ole enää paljon aikaa, joten pitäis varmaan oikeasti saada tää ohjelma kasaan, että pääsis sitä Mahlan kanssa treenaamaan. Meillä kun ei ole ongelma, etteikö Mahla tekisi edes jotenkin, vaan lähinnä se ääntely. Jos mä en tiedä, mitä tehdä, se huutaa koko ajan ja se ei ole suotavaa. Eilen treenatessa se huusi välillä melkoisesti, mutta toisaalta oli hyviäkin pätkiä. Tehtiin myös kerran ohjelma pelkällä loppupalkalla. Sitä nostatustreeniä tarvitaan. :) Tai ei, hallaa se vaan tekee, mutta teen silti.

Paikallaanmakuita ollaan myös yritetty treenata. Tänä aamuna tehtiin paikkamakuu Mikkiksen pihassa, 3min. piilossa. Tosin minuutin paikkeilla kurkkasin nurkan taa, että onko paikallaan. Hihna oli merkkinä tassujen edessä, 10 cm oli liikkunut. Se on hyvä verrattuna 10 metriin... Etäisyyttä ei ollut kokeenomaisesti eikä häiriötä kovinkaan paljon. Luottoa ei ole pätkän vertaa, mutta yritettävä on. Kesällä sitten oikeesti haetaan se varmuus tähän! Tai sitten ei...

Koiratanssijuttuja

Heh, me edistytään, hitaasti mutta varmasti. Kisat vaan lähestyy ja edelleen joka treeneissä vaihdan suunnitelmaa. Mä oon ehkä huonoin koiratanssiharrastaja. Sinänsä kivaa touhua, mutta koreografian suunnittelu ei ole ihan helppoa. Lisäksi Maa on kovin kovin äänekäs ja ääni pysyy yllä, kun mä en tiedä, mitä tehdä. Huoh.

Eilen illalla treenattiin Kisapuistossa iltalenkin yhteydessä jotain osia ohjelmasta ilman musiikkia. Se meni ihan kivasti. Josko sitä tänään ottaisi mankan ja menisi ihan oikeesti treenaan. Tai sitten ei. Tänäänkään.

Paikallaanmakuita otettiin eilen pari. Eka Mikkiksen pihassa niin, että menin itse piiloon kulman taakse. Piippasi, valui vähän eteenpäin, mutta palkkasin, kun hiljeni. Toinen otettiin iltalenkin yhteydessä Kisapuistossa. Menin suht kauas, mutten piiloon (ei ollut minne mennä piiloon) ja otettiin joku 2-3min. Tämä oli erittäin hyvä. Mulla vaan ei ole pätkän vertaa luottoa, että Mahla kokeissa pysyisi paikallaan. Koputan puuta, mutta olen tyytyväinen siihen, että Maa ei varsinaisesti karkaa eikä mene toisten koirien luo, se lähtee ryömimään mua kohti. Parempi sekin kuin että se painelisi ties minne. No, näiden kevään kokeiden jälkeen treenaillaan kesä sitä paikkamakuuta kuntoon ja otetaan uudet yritykset syksyllä. Mä teen aina näin eikä toi koira ole koskaan siinä kunnossa, että joku voisi sujua... Mä oon ehkä maailman huonoin treenaamaan.

Paitsi hajutunnistusjuttuja me ollaan tehty. Se on se meidän the harrastus nyt. :)

Maneesipuuhat

Eilen oli pohjataitokurssin viimeinen kerta, ja tällä kertaa oltiin Osaran maneesissa tekemässä vähän agilityjuttuja. Varaslähtö alkeiskurssille. :) Koirakot olivat oikein taitavia ja minä niistä kovin ylpeä! Hyvä te ja teidän koirat!

Maneesivuoro kesti kaksi tuntia ja oltiin valmiita jo aiemmin, joten kävin sitten hakemassa Mahlan vähän puuhailemaan. Annoin sen alkuun taas tarjota perusasentoa ja seuraamista. Sitten tehtiin paikkamakuu, olin näkyvillä, välillä lähempänä ja välillä kauempana. Eija kävi myös kiertelemässä Mahlaa eikä se Maata haitannut. Piippasi, mutta oli kuitenkin ihan suht rauhassa.

Sitten tehtiin vähän pidempää seuraamista, johon myös juoksua ja hidasta, mentiin myös maneesin laitoja "päin" ja aivan vierestä. Se ei hämännyt Maata tällä kertaa. Sitten jääviä, jotka nekin meni kivasti. Vapauttelin vähän mistä sattuu. Luoksari tehtiin kolmisen kertaa, joista pari kertaa stopilla. Ekalla stopilla tippui istumaan, kutsuin siitä luokse ja palkkasin normaalisti. Mitä pienistä. :) Tokalla jäi seisomaan. Kakeja tehtiin lähinnä istumaannousuja ylikaukaa.

Tokojuttujen jälkeen treenattiin koiratanssia. Ohjelman alkua ja vähän yhtä sun toista. Oikealla puolella Maa seurasi ihan hirvittävän hienosti! Olin siitä kovin ylpeä, vaikka ei se nyt ihan semmosella mallilla ole kuin ehkä pitäisi, kun on kisat tulossa... Etupositiota harjoiteltiin myös ja se meni kivasti. Paljon olisi vielä työtä edessä. Tärkeintä olisi miettiä itse se ohjelma läpi nyt. Ehkä tänä viikonloppuna mä sen oikeasti mietin. Kyllä toi koira ehkä mukana tulee, vaikka täytyis sitä ohjelmaa ehkä senkin kanssa hiukan harjoitella. :)

Eka tunnistusjälki :)

Eilen oli taas ohjatut tunnistusjälkitreenit. Mentiin Mustin ja Mirrin parkkikselle, joka oli hyvin jo puhdistettu hiekoitushiekasta ja vettä oli vähän ripotellut, joten alusta oli mitä parhain. Tuulen suunta oli helppo katsoa suurella parkkiksella olevista lipuista. Tosin, rakennusten läheisyydessä tuuli toki kääntyy ja pyörii, mutta aukealla parkkiksella se on kutakuinkin hyvin tiedossa.

Kun vasta juteltiin treenien kulusta aluksi, alkoi tulla kaatamalla vettä. Mentiin M&M:n eteiseen pitämään sadetta ja vaihtamaan kotitreenikuulumisia, kysymään askarruttavia kysymyksiä ja pohtimaan tuulen merkitystä sekä treenien kulkua. Sademyräkkä ja hirmuinen tuuli menivät ohi aika nopeasti ja kun vielä vähän ripotteli vettä, mentiin tekemään jäljet.

Ensimmäinen jälki oli n. 20 metriä ja esineitä oli 60cm - 1 metrin välein. Mahla oli toisena vuorossa. Puin sille valjaat ja liinan jo autolla. Mitään lähtökäskyä jäljelle en ehtinyt sanoa enkä jälkeä edes näyttää, kun se jo bongasi ensimmäisen esineen. Siitä sitten lähdettiin. Mahla meni mun mielestäni osittain silmällä, mutta esineeltä esineelle se meni sujuvasti. Esineet olivat kyllä ilahduttavan pieniä, pikkuruisia avaimia, renkuloita ja kolikot olivat jo isoimpia esineitä. Yhtä lukuunottamatta kaikki esineet jäljeltä nostettiin. Silmällä tai ei, niin ainakin Maa selvästi tajusi liikkua yhteen suuntaan ja se on jo hyvä askel jäljestyksen suuntaan: jollei esine heti löydy, sitä kannattaa lähteä edestäpäin etsimään, kyllä se nenäkin sieltä löytyy. :) Vaikka asvaltti oli märkä ja hienopeppumahla ei voinut peppuansa kastella niin se kyllä yritti tarjota maahanmenoa ja meni siten maahan/kumarsi, että peppu ei kastunut. Kyllä se selkeästi esineille pysähtyi ja ilmaisi, vaikkei ne ihan maahanmenoja ollutkaan ja se on siis aivan yhtä ok näin. Ilmaisusta ei saa tehdä ongelmaa, sen verran mäkin ole oppinut. :) Pääasia on se, että koira on kiinnostunut esineistä ja sen käytöksen voi tunnistaa, milloin se on jotain löytänyt.

Oli kätevää, kun jäljentekijä kertoi, mikä on viimeinen esine, jolloin tiesin lopettaa jäljen eikä tullut mitään sellaista, että "vieläkö täällä on"-fiilistä. Omalta osaltani tein samoin oman jälkeni ajaneelle koirakolle eli kerroin, millainen esine on viimeinen.

Sitten tehtiin vielä toinen jälki. Oltiin porukalla tallottu parkkis niin sitten päätettiin tehdä toiseen suuntaan lyhyet jäljet, kun tuulikaan ei enää ollut niin voimakas. Tehtiin kahden parkkiruudun mittainen jälki, jolle 4-5 esinettä. Ja tässä nostettiin kriteeriä vielä enemmän, sillä harjoiteltiin lähtöhajulla. Minigrip-pussiin laitettiin joku oma esine (niin kodinavaimet kuin autonavaimet vaihtuivat siinä kätevästi...).

Mahla otti tosi hyvin lähtöhajun ja lähti siitä ensimmäiselle esineelle tosi hyvin. Eka esine oli siinä meidän edessä. Siitä Maa lähti eteenpäin. Puolen välin paikkeilla oli hankalaa, Maa sahasi sivusuunnassa edestakaisin ja kiersi laajemmalla alueella. Sen sijaan pari viimeistä esinettä löytyi helposti edestä. Kun edellinen jälki oli sujunut niin hyvin, ihmettelin, että mitä nyt, eikö se sittenkään tajunnut mitään. Niin, tässä sitä saa oppia itsestään, koirastaan ja ennen kaikkea hajuista. Mä en auttanut tai turhautunut vaan odotin vaan, että Maa löytää seuraavalle. Selitys käytökseen tuli hieman myöhemmin.

Kaikki koirat, jotka jäljestivät saman rivin parkkiruuduissa, tekivät saman haitariliikkeen keskellä jälkeä. Selityskin löytyi. Kun olimme tehneet jäljen, ajoi auto juuri siitä kohtaa jälkien yli. Me oltiin silloin naureskeltu oikein, että isolla parkkiksella, pitikö ajaa juuri siitä. Auto vei jälkiä mukanaan ja sen vuoksi koirat eivät hukanneet vaan haistelivat laajemmalle levinneen hajun. Siinä sitten totesin, että kuinka vähän tästä asiasta vielä tietääkään! Hajujen maailma, kulkeutuminen, maan, tuulen ja kaiken muun vaikutus on tosi tuntematonta mulle ja niihin on todellakin kiinnitettävä huomio treeneissä. Useinkaan koira ei ole väärässä, vaikka se menisi jäljeltä sivuun. Ohjaaja tekee vain hallaa, jos lähtee oikaisemaan koiran toimintaa tällaisissa tilanteissa. Luotto ohjaajaan menee eikä koira enää tiedä, mitä siltä odotetaan. Maltti on valttia, sitähän se on.

Purkkiratavideo

Yhtä sun toista on tehty, tosi vähän, mutta jotain yritetty kuitenkin. On semmonen kevätväsymys treenaamisen kanssa, kun koulujuttuja on sen verran paljon ja ulkona niin tavattoman märkää ja kuraista ja harmaata. No mutta hajujuttuja ollaan tehty kerran päivässä joitakin lepopäiviä lukuunottamatta. Milloin purkkirataa, milloin esine-etsintää. Esineruutuja ei pihalla olla tehty kahta kertaa enempää sitten edellisen kurssikerran jälkeen. Ehkä huomenissa vois Jannen valjastaa suihkupullon kera pihamaalle, esineitä hän oli jo etsinyt.

Eiliset purkkiratatreenit tuli osittain videolle. Radalla 6 purkkia, joista yhdessä oli haju ja muut olivat tyhjiä. Pääsääntöisesti ollaan tehty yhdellä ja kahdella purkilla ilmaisuharjoituksia ja hajuerottelua siten, että toisessa on oikea haju, toisessa häiriö. Näin erottelu on onnistunut tosi hyvällä prosentilla. Kun otetaan purkkirataa suuremmalla määrällä purkkeja, olen pitänyt muut tyhjinä. Tässä videoidussa harjoituksessa tehdään toinen sarja siten, että purkkirata menee kulman taakse. Se oli ensimmäinen tällainen harjoitus. Aika kivasti huomaa, kuinka Maa ensin yrittää haistella monta kertaa ekat purkit, että missä se oikea on, lähtee sitten matolle kiertämään ja etsimään kauempaa, mutta löytää lopulta oikean. Ilahduttavinta on kuitenkin se, että Maa etsi ja etsi eikä tyytynyt yrittämään kokeilla esimerkiksi ilmaisemalla maahanmenolla jotain vaan.

Kolmas setti tehtiin sokkona eli Janne tiesi, missä oikea on, mutta mä en. Ne alkaa onnistua nyt, kun Maa viihtyy purkeilla vähän kauemminkin kuin puoli sekuntia. :)

Tokoilua

Torstaina käytiin Mahlan kanssa kaupoilla. Poikettiin Pirkkalassa kauppakeskus Veskan pihassa tokoilemassa. Tehtiin paikkamakuuta. Oli vähän levotonta, mutta ihan jees. Rakensin siinä samalla ruudun. Sitten tehtiin lyhyt seuraaminen, joka oli aivan mahdoton. Odotin koira perusasennossa niin kauan, että se hiljeni ja päästin vasta sitten ruutuun. Meni aika kivasti heti keskelle kupille.

Eilen oli aksan pohjataitokurssi. Huikeeta nähdä niin suurta kehitystä joidenkin kohdalla. Vau. Mutta kyllä se silti niin on, että koirakosta näkee yhdellä kerralla, mihin niistä on. En edelleenkään muuta mielipidettäni siitä, että heti ekan kerran jälkeen osaan sanoa, ketkä voi alkeiskurssille ottaa. Kaikkien osalta toki toivon, että jatkavat koiran kanssa harrastamista, mutta arkitottelevaisuuskurssi voisi olla jollekin parempi paikka. Olisi nimittäin kivempi tarjota juuri kyseistä koirakkoa kehittäviä harjoituksia ja vinkkejä eikä yrittää laittaa kaikkia samasta tuutista läpi. Olen silti yrittänyt pysyä jotenkin sillä tiellä, että he ovat ilmoittautuessaan ilmoittautuneet agilityn pohjataitokurssille ja niin, eihän tänne esitietovaatimuksia ollut. Kaikista heistä on agilitya harrastamaan jossain vaiheessa. Toiset eivät ihan vielä ole valmiita, mutta mahdollisuudet on vain ja ainoastaan ohjaajien käsissä.

Ei pitänyt lätistä siitä kurssista. Mutta on ollut opettavaista vetää tuollaista kurssia, kun mä en tällaisia kursseja ole vetänyt. Koska mä en ole alkeiskurssejakaan suuremmin vetänyt vaan saanut aina jo jollain tasolla olevia harrastajia ohjatakseni niin tämä on aika mielenkiintoista. Ennen kaikkea tosi kivaa. Ainoastaan se jää harmittamaan, että kun mä katson eri koirakoiden toimintaa tulevaisuuden seuraamuksineen enkä pelkästään tätä hetkeä, mä haluaisin jotenkin saada selvitettyä heille, miten heidän toimintansa vaikuttaa pitkäjänteisesti koiraan. Agility (tai ylipäänsä koiraharrastukset) ei ole vain sitä, miten tästä nyt selvitään parhaiten vaan se on pitkä tie.

Niinkuin on hajutunnistus pitkä tie. :) Pohjataitokurssin jälkeen Elina teki meille esineruudun. Ruudut olivat suurinpiirtein kahden parkkiruudun kokoisia. Esineet olivat turhan isoja, avaimenperän kokoisia ja Mahla käytti enemmän silmää kuin nenää. Mutta Mahla ilmaisi melkein kaikki esineet maahanmenolla. Hyvä. Yhtälailla palkkasin ne, joille Maa jäi seisomaan. Ilmaisu ei ole nyt sellainen juttu, mitä mä siltä vaadin. Se on hieno juttu, että se ilmaisee, mutta pääasia on se, että esineet löytyy.

Sitten tehtiin vielä viimeiseksi "jälki" parkkiruutujen poikki siten, että yksi esine oli yhdessä ruudussa. Hajuvesivana näkyi maassa ja Maa meni oikeastaan taas silmällä, mutta ilmaisi esineet maahanmenolla. Ja Mahla oli myös hyvässä vireessä ja rauhassa, joten sinänsä Mahlalta hyvn fiksua toimintaa. Jos esineet on niin isoja, että ne näkee, niin tottakai se on koiralta järkevää käydä ne katsastamassa. Se meidän, jotka esineitä kylvää, tehtävä tehdä harjoituksesta kyllin vaikea eli niin, että koiran täytyy käyttää nenää. Summa summarum: jatkossa pienemmät esineet. :)

Hajuilua

Pääsiäisloman aikana ei tehty mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi ehkä koiratanssia. Ollaan ilmoittauduttu kisoihin eikä ohjelma ole lähellekään siinä vaiheessa, että sitä voisi esittää. Kuukausi aikaa, onneksi on kevät ja kentät alkaa sulaa. Ehkä sitten jaksaisi vääntäytyä treenaamaan. Itseäni lähinnä tarkoitan. Koira saa mun koreografiakiemuroista olla toistaiseksi poissa.

Tänään oli hajutunnistustreenit Lielahdessa. Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, siinä Sellukadun hallin pihassa. Ensin tehtiin Ninnan kanssa esineruutua siten, että mun ruudun teki Taija. Esineet olivat vähän isompia kuin sisällä ollessa: noin kolikon tai avaimen kokoisia. Ekat ruudut olivat jotain noin 3x3m, haju vahvistettiin hajuvedellä, jolla rajattiin ruudun reunatkin.

Ensin Mahla oli vähän hämmentynyt, mutta tosi nopeasti se laski kuonon lähelle maata ja haisteli. Ehkä asvaltilla on vaikeampi silmällä hakea esineitä, koska Maa tosi nopsaan alkoi haistella. Hyvin se pysähtyi esineelle. En käskenyt maahan, mutta palkkasin melkein maasta esineen päältä. Jossain vaiheessa Maa alkoi tarjota maahanmenoa itse.

Tehtiin ensin kaksi ruutua. Toisella kierroksella tehtiin vähän isompi ruutu. En muista, kuka kyseisen ruudun meille teki. Sieltäkin nousi esineet hyvin. Lopetettiin hyvään fiilikseen, mutta melkein kaikki taisi tullakin kerättyä, joku 10-15 esinettä.

Yhden kaverin kanssa mietittiin jo, että täytyy Hervannassa porukalla tehdä ruutuja. Suihkupulloinemme kun menemme julkisilla paikoilla niin kyllä siinä aika omituisen leiman saa. :)