Taas vuosi pakettiin ja uutta mietintään

 

Tämä vuosi oli Mahlan toinen vuosi tunnistusjäljestyksen parissa. Tehtiin asioita entistä monipuolisemmin ja suunnitellummin ja se on tuottanut tulosta. Jäljestyksen osalta selviydytään monenlaisissa ympäristöissä, Mahla on alkanut erottelemaan ihmisiä ja hakutyyppiset etsinnät lähtöhajulla tai ilman ovat sujuneet hyvin. Ennen kaikkea mun luotto koiraan on kasvanut hurjan paljon! Treenejä kertyy 1-4 yhdelle viikolle, joista 1-2 on porukalla tehtyjä treenejä ja kerran kuussa Mahlalla on ohjattu jatkokurssi. Tämä on ehdottomasti yksi antoisimmista harrastuksista, mitä mulla on koskaan ollut. 

Tuhkan hajukoirahommista kirjoitin erillisen kirjoituksen hieman aiemmin, joten en sitä kerro yksityiskohtaisesti nyt. Sen verran sanon, että en olisi uskonut Tuhkan olevan näin taitava ja monipuolinen kuin mitä se nyt on. Eli sen osalta kaikki on mennyt paljon nopeammin kuin olisin uskonut tapahtuvan. 

Ensi vuodelle toivon, että päästäisiin tekemään hakua, raunioita tai rakennusetsintää useammin kuin tänä vuonna. Se on niin kivaa aikuisten piiloleikkiä, kuten me sitä kutsumme ja mukavaa vaihtelua tavallisiin treeneihin. Mä aion jatkaa tällä suunnitelmallisella linjalla eli mietin, mitä haluan harjoitella ja jaksan suunnitella molemmille koirille juuri niille sopivat treenit enkä mene helpolla tekemällä samoja juttuja. Tuhkan kanssa sokkona tehtyjä harjoituksia voi ja pitää alkaa tehdä enemmän. Mahlan kanssa tulisi harjoitella erityisesti hyvin häiriöllisissä ympäristöissä kuten Tampereen keskustassa. Mahlalla jatkuu kevätkausi (ja mahdollisesti sen jälkeenkin) kerran kuussa ohjattuja treenejä ja toiveissa olisi päästä jatkokurssille myös Tuhkan kanssa, mikäli meidät huolitaan mukaan. :)

Tokossa hömpättiin Mahlan kanssa muutama koe syksyllä ilman sen suurempia tuloksia (kakkostuloksia). Ääntely on erittäin häiritsevää, mutta liikkeissä ei luoksetulon stoppia lukuunottamatta juuri ongelmia ole. Treenattu ollaan satunnaisesti, sunnuntain Herhau-tokojakaan ei aina ole. Nyt meillä on taas vähän uudet tuulet harjoittelun suhteen ja sen ansioista haukkumista on saatu hillittyä. Tässä jatketaan edelleen samalla tavoitteella eli yritetään ennen tokon sääntömuutoksia saada avoimesta luokasta koulari. Saa nähdä jääkö saamatta.

Tuhka ja toko... Pakko tästä ei olisi kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin. Jos tuosta koirasta saa joskus leivottua ulos jotain tuloksia niin huh huh, oon mä taitava koirankouluttaja. :) Toivoton se ei ole, muttei kyllä yhtään yritteliäs eikä hoksaavainen eikä osaltaan helpota uusien asioiden opettamista. Jatketaan ihan perusasioiden äärellä eli istumisen, maahanmenon, asennonvaihdosten,  paikallaanolojen ja perusasennon kanssa. Noutokapulasta olen kertonut aiemmin, mutta siihen on nyt löydetty hyvä alku, ei noutokapulalla, mutta kepillä. Luopumis- ja malttamisharjoituksia ollaan tehty ja ne sentään sujuvat hyvin.

Agilityssa päästiin alkuun Tuhkan kanssa. Kesällä se sujahteli putkiin ja pari kertaa pussiinkin. Pentuhyppistreenejä ollaan muutama myös tehty. Millään kiireellä ei olla edetty ja koko syksynä ei olla treenattu. Paitsi vähän puunkiertoja ja suuntia metsässä. Nyt keväällä mennään joka toinen viikko hallitreeneihin, joissa olisi tarkoitus jatkaa putkijuttuja ja tehdä hyppytekniikkaa. Kesällä sitten harjoitellaan 2on2off-kontaktit ja ehkä syksyllä tai joskus viimeisenä kuitenkin otetaan kepit.

Paimentamassa käytiin pari kertaa viime kesänä Mahlan kanssa. Kangasalla käytiin kerran, mutta se paimennus jäi kertaan siksi, että paimennuspaikassa ei ollut mahdollista harjoitella sellaisia asioita, joita olisin halunnut harjoitella. Toisin sanoen liian vähän liian hätääntyneitä lampaita liian pienessä aidassa. Kuttukuussa oltiin yhdellä paimennusleirillä. Mahla oli tapansa mukaan taas hieno. Tällä kertaa harjoiteltiin esimerkiksi lauman pitämistä kasassa paikallaan, siltaa ja ränniä. Työskentelimme erikokoisten lammasryhmien kanssa ja annoimme koiralle vastuuta avopellolla. Tuhka pääsi Kuttukuun leirillä metsäpaimeneen. Muuten Tuhka on päässyt tutustumaan lehmiin lähemmin, mutta ei paimeneen.

Ensi kesänä ollaan toivottavasti ahkerampia paimentamisen suhteen. Ainakin meillä on toukokuulle varattu paikat molemmille koirille Porokoirakerhon paimennusleirille Kuttukuuhun ja toinen Kuttukuun leiri on syksyllä. Mulla olisi haave viedä Mahla paimennuksen esikokeeseen ja Tuhka ehkä taipumustestiin.

Näyttelyissä käytiin kerran kummankin kanssa. Ensi vuonna Mahlan kanssa on tarkoitus käydä jälleen yhdessä näyttelyssä, mutta Tuhka voisi käydä näyttämässä kippurahäntäänsä pariinkin otteeseen. Ainakin oman seuran järjestämään näyttelyyn mennään heti maaliskuussa Tuhkan kanssa.

Muuta: Mahla kävi läpivalaisussa tänä vuonna sterilisaation yhteydessä ja nivelrikkomuutoksia lonkissa ei havaittu. Siedätyshoito on tehonnut siten, että kortisonia ei ole tarvinnut ihan säännöllisesti antaa. Alkuvuodesta jouduttiin syömään kipulääkettä pariin otteeseen, mutta loppuvuodesta kipulääkkeet on pysynyt purkissa. Varastossa kipulääkettä kyllä on, mikäli Mahla kipeytyy. Lihaksisto sillä on vähän vaihtelevasti ollut jumissa, pääasiassa edestä, mutta haukkareiden sijaan jumia on ollut myös lavan alueella.

Tuhka on ollut terveenä. Pieni loukkaantuminen tapahtui juhannuksen alla, jolloin Tuhkan etupäätä myös kuvattiin ja silloin etupää oli normaalisti kehittynyt. Ensi vuoden lopulla tai 2016 alussa käydään luustokuvissa.

Kaikenkaikkiaan vuosi on ollut hieno. Yksi tärkein asia oli tietysti Tuhkan tulo meille ja se, että nuo koirat tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Koirat ovat pääasiassa seurakoiria ja ulkoilla me tykätään, joten sitä ne saavat tehdä jatkossakin runsaasti: köllötellä soffalla ja hypähdellä mättäillä. Ne saavat olla koiria. Samalla me toivotamme kaikille onnea ja menestystä alkavalle vuodelle!

Tuhkan haju-uran alku

Mä olen videoinut jonkin verran meidän hajutreenejä, mutta en ole jaksanut enkä ehtinyt saada niitä nettiin asti. En tee sitä nytkään, mutta olen valinnut muutaman videon, joilla haluan näyttää, miten pikkukoira on edistynyt.

Heti kun pentu muutti meille, aloitettiin nenänkäyttöharjoitukset ihan namin etsinnällä sekä sisällä että ulkona. Kuitenkin jo ennen kolmen kuukauden ikää esittelin Tuhkalle Ihmisen Ominaishajun ja siitä lähtien olen tehnyt siitä erittäin tärkeän asian pikkukoiralle

Kaikki lähti tästä: mahdollisimman puhtaat hajut, lähtöhaju lasissa, yksi purkki jossa kohdehaju. Siihen itse asiassa kiteytyy koko tämä harrastus. Monesti olemme porukalla pohtineet tunnistusetsintäharjoittelua ja aina palaamme tämä tärkeän asian ääreen: lähtöhaju ja kohdehaju. Kuinka yksinkertaista se on.

Vaikka lähtöhaju-kohdehaju -yhdistelmä on se kaikista oleellisin asia niin tokikaan pelkästään yhden purkin haistelu ei opeta koiraa erottelemaan. Siispä kuvioon otettiin melko nopeasti toinenkin purkki. Seuraavalla videolla on Tuhkan ensimmäinen kahden purkin harjoitus. Siinä näkyy hyvin hienosti se, miten se oivaltaa toiselle purkille menon. Varsinaista erottelua se ei tee eikä ole tarkoituskaan. Alussa Tuhkaa vahvistettiin aina heti oikealta purkilta eikä odotettu mitään käytöstä tai päätöstä ennen kuin se alkoi sitä itse tarjota eli oivaltaa, mille purkille pitää jäädä.

Kun näin edettiin, Tuhka alkoi jossain vaiheessa osoittaa pienillä eleillä (pieni innostuneisuus, hännän heilahdus, tarmokkaampi tökkäisy purkkiin), että se tajuaa, mikä on oikea purkki. Sitten aloin jo odottaa tätä reaktiota ennen palkkaamista ja palkka tuli heti tällaisesta pienestä reaktiosta, mutta mikäli koira vain haistoi oikeaa purkkia ja oli jatkamassa matkaa, annoin sen mennä. (Toki edelleen välillä tehdään niin, että palkkaan välittömästi oikeasta purkista, vaihtelevuus katso lisää.) Näin reaktio kasvoi ja se kasvoi Tuhkalla siihen, että se jää purkille. Tuhkan niin sanottu ilmaisu on siis vain käytös, jota se on alkanut tehdä. Sille ei ole opetettu mitään käytöstä oikealla purkilla.

Kesällä alettiin harjoitella myös esine-etsintää. Ensin tehtiin esineruutuja, jossa oli niin pieniä esineitä, että koira ei niitä näe silmällä. Esineinä oli esimerkiksi klemmareita. Taas palkkaa aina heti, kun Tuhka meni esineelle. Ja Tuhka oppi etsimään nenällä eikä silmällä. Sille ihmisenhajuiset esineet muodostuivat merkityksellisiksi: niistä saa namia.

Esineruutuja ei tehty loppujen lopuksi ihan hirveesti, koska Tuhkan reaktiot esineillä oli varsin selkeitä ja se pääsi nopeasti käsitykseen, mitä siltä odotetaan. Syksyllä sitten pystyttiin etenemään aika nopsaan siihen, että siinä olikin jälki, jossa esineitä oli 1-2 metrin välein. Ja siitä pikkuhiljaa pidemmäksi. Seuraavassa videossa on lokakuulta esinejälki, jota ennen on tehty jo muutamia esinejälkiä. Ilmaisu on edelleen vain sitä, mitä Tuhka tarjoaa. Selvästi haju ja esineet ovat sille merkityksellisiä ja se tietää saavansa esineiltä namia.

Tuosta videosta ollaan edetty niin, että esineitä on nykyisin noin 5-10 metrin välein. Esineet ovat useimmiten pieniä. Jäljet ovat edelleen lyhyitä (alle 100 metriä), mutta niissä on kulmia ja kaarteita. Alkusyksystä jäljet vahvistettiin hajuvedellä. Jälkien iät vaihtelevat tuoreesta melkein vuorokauden vanhoihin. Tuhka on tehnyt treenannut syksyllä samat jäljen iän vaihtelut kuin Mahlakin.

Hajutreeneihin liittyen omana harjoituksena ollaan tehty ihmisen tunnistamista eli ihmispurkkirataa ja ihmisten etsintää rakennuksista ja raunioillakin käytiin, kun pikkuinen oli vielä tosi pikkuinen. Tuhkalla on yllättävän hyvä käsitys siitä, että kohde voi olla ihminen pienen klemmarin sijaan. Lisäksi hajulappuja on piiloteltu meillä kotona ja etsitty niitä.

Vielä loppuun pari videota joulukuulta. Ensimmäisessä etsitään ohuen lumikerroksen alle piilotettua kangaspalaa. Videolle tuli vain etsinnän loppu. Tämä tehtiin kaupungissa meidän takapihan vieressä ja Tuhka jäi aina välillä tuijottelemaan ohikulkijoita, se ottaa häiriötä aika herkästi, mutta jatkaakin ihan hyvin, kun huomauttaa asiasta.

Viimeinen video on tältä päivältä, etsittävä esine on muutaman viikon ikäisen vauvan hajuinen vessapaperirulla, Tuhkalle tuntematon. Esinettä etsitään meidän konehallista, jossa ei eri ihmisten hajuja ole juurikaan, mutta hajuja varmasti sitäkin enemmän. Videolle tallentui mielestäni erittäin hienosti, kuinka pikkukoira saa hajun esineestä ja alkaa kohdentaa sitä.

Nyt me jäädään joulutauolle ja palaillaan joskus loppiaisen jälkeen hajuhommiin. Näkemiin ja kuulemiin.

Alkaa joulu häämöttää

Meidän treenirintamalla alkaa joululoma häämöttää. Koirat pääsee maalle nautiskelemaan olosta. Hajuhommat jätetään tauolle ja palaillaan varmaan joskus loppiaisen jälkeen. Toki jotain muuta voisi vähän yrittää noille opettaa. Pikkumiehelle varsinkin. Jotain.

Mä olen yrittänyt naksutella pikkumiehelle. Äh. Alkuun se tuntui toimivan, ei enää. Se vaan ei tajua. Sen aivokopassa humisee tyhjää ja se vaan heiluttaa häntää ja katsoo mua. 

Perusasentoa ollaan peilin edessä treenattu nyt melkein joka päivä. Mä olen ottanut käsiavun pois ja naksun kanssa pyrkinyt palkkaamaan, kun se tulee oikein. Paitsi että se ei tuu, koska sillä ei oo mitään aivotoimintaa. Se peruuttaa, istuu, menee maahan tai jos sen aivoissa liikahtaa vähän, se tulee viereen, tosin jää ehkä puoli metriä mun taakse. Mä pidän silti mun kriteereistä kiinni. En mä kelpuuta sinne päin ja vähän auttaen. Nyt pitää osata, vain oikeasta saa namia. Täsmälleen oikeasta. Korppikotkakaulasta ei saa namia myöskään eli perusasennossa pitää osata olla ryhdikkäästi.

Noutokapulaa olen esitellyt myös Tuhkalle. Pitämistä muka yritetään harjoitella. Ei onnistu. Tuhka ottaa kapulan suuhun ja sylkäisee pois. Maasta nostamisesta on turha edes unta nähdä, oppisi edes pitämään sitä kapulaa. Naksulla mä tätäkin, kun ilmankaan ei tule mitään. Mahlan kanssa mä aikanaan tein niin, että pidin hellästi sen suuta kiinni, mutta Tuhkaan on turha yrittää koskea. Se saa kammon koko hommaa kohtaan.

Mutta yhtä asiaa se tekee jo varsin vakuuttavasti, luopumista. Me ollaan otettu kummankin kanssa monesti harjoituksia, että käsken ne maahan paikalleen vierekkäin tai vastakkain ja häiriköin. Häiriköin namein (houkuttelemalla namilla tai heittelemällä nameja koirien eteen), leluin (myös houkuttelemalla, leikkimällä tai heittämällä lelulla päähän), Janne häiriköi joskus äänin ("ruutuun", "vapaa" jne.) ja nyt mä kokeilin koirien vapauttamista vuorotellen. Vain luvan saanut koira sai lähteä. Mahla on näissä erittäin pätevä. Hankalimpia sille on sanat, ruuasta se luopuu jo ihan kivasti. Tuhka on kärsimättömämpi, mutta aika hienosti se aina korjaa tekemistään, kun sen palautan takaisin ja otan häiriön uudelleen. Tämä on meidän hauskaa leikkiä, jonka lopuksi yleensä leikitäänkin koirien kanssa. Mahla oikein huokuu ylpeyttä, kuinka kesti häiriöt.

Lenkillä ollaan päästy vähän eteenpäin Tuhkan sinkoilussa. Mä teen usein niin, että kun Tuhka alkaa irrota musta liian kauas, mä lähden vaivihkaa toiseen suuntaan. Mä en enää huutele sitä odottamaan, vaikka se käsky on sille tullut tutuksi. Kun tulee koiria vastaan, Tuhka edelleen lähtee herkästi kohti, mutta kun mä lähden juoksemaan toiseen suuntaan, se lähtee ihan mukavasti mun perään. Mahlasta mä en välitä. Sekin kyllä yleensä lähtee mun perään, mutta ei se vieraan koiran luo mene eli sikäli mukavaa, kun ei tarvitse kahteen keskittyä.

Mutta hajuhommissa mä olen niiiiin tosi ylpeä noista kummastakin. Mahlan kanssa syksyn hyvin suunnitellut treenit on tuottanut tulosta ja se tekee varsin pätevästi hommia ja keskittyy eri tavalla kuin aiemmin. Tuhka ei kestä häiriöitä eikä jaksa vielä pitkäjänteisesti tehdä töitä, mutta se tekee niin tosi hienosti. Se tietää täsmälleen, mitä on tekemässä, sillä on vahva halu etsiä hajua ja löytää. Löytyminen on sille huippujuttu.

Ihmispurkkis on ollut yksi teema meillä koko syksyn ajan. Mä vaan haluan saada siihen jotain tolkkua. Tuhkalla onkin siinä tolkkua, juuri tällä viikolla maanantaina varsinkin sen viimeinen löytö oli hieno, se meni, haistoi, pysähtyi ja jäi odottamaan multa namia. Mahlallakin ajoittain näkyy oivalluksia asian suhteen, mutta sen kanssa selvästi saa tehdä vielä paljon töitä eli me taidetaan ensi kevätkin jatkaa samalla teemalla.

Id-jatkis osa 4

Tänään oli tämän vuoden viimeinen id-jatkiskerta. Kylläpä on syksy mennyt nopsaan, vaikka paljon on tehtykin. Edelleen jatkettiin samalla teemalla, mutta vaihdettiin vähän ympäristöä eli mentiin ulos. Sinne oli rakenneltu kuormalavoista ja muusta puutavarasta "romurata", jonne piilotettiin tällä kertaa kohdehenkilön hanska. Ihan toistemme hanskoja käytettiin tässä ja koiralla oli koko harjoituksen ajan sama kohde.

Tehtiin kaksi kierrosta ja kummallakin kolme toistoa. Mahla etsi oikein rauhassa, aktiivisesti ja keskittyen. Se ei kaahottanut yhtään eikä mennyt kohteesta ohikaan oikeastaan. Se liikkui rohkeasti heiluvilla lavoilla. Tokalla kierroksella rakenteissa oli häiriöhanskoja. Mahla niitä kyllä bongaili, mutta meni ohi löydettyään eli ei ilmaissut. Kyllä se tiesi, mitä on etsimässä. Mulle jäi tosi hyvä fiilis Mahlan rauhallisuudesta. Ehkä ulkona oleminen sai sen rauhoittumaan.

Lopuksi Tuhkis kävi kiipeilemässä romuradalla. Se on vähän arka eri pinnoilla, vaikka ollaankin nyt kiinnitetty siihen huomiota ja mä olen sitä kivikoissa yms. kiipeilyttänyt. Nytkin se alkuun olisi vaan kiertänyt lavarakennelmat, mutta tuli kyllä mun perässä kiipeilemään. Palkkailin sitä ja kuljettelin ympäriinsä heiluvillakin alustoilla. Selvästi se on mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta kykenee silti toimimaan ja namit kelpaa eli mitenkään toimintakyvyttömäksi se ei mene, vaikka vähän epäilyttää. Olisi kiva joskus romurataharjoituksia Tuhkankin kanssa, mutta tänään oli kello sen verran paljon treenien päätyttyä ja emäntä aivan jäässä, joten meille riitti harjoitukseksi pelkkä kiipeily ja namien syönti.

Kotona pikkukoira sai sitten tehdä purkkistreenin kuudella purkilla, joissa oli melko tuoreita hajuja. Vaihdoin kolmen toiston jälkeen kohteen. Ihan ekalla toistolla Tuhka meni purkilta purkille, muttei ilmaissut mitään. Sitten kun se jäi ekan kerran oikealle niin se selvästi pääsi taas jyvälle tästä hommasta ja oli sen jälkeen oikein varma. Myös kohdehajun vaihdon jälkeen se oli heti kärryillä, mitä haetaan.

Vielä ensi viikko treenaillaan hajujuttuja ja sitten jäädään muutaman viikon joulutauolle. Se tekee taatusti hyvää kummallekin. Ne on niin ahkerasti treenanneet koko syksyn yhdestä neljään kertaan viikossa.

---------------------------------------------------------

Välillä vähän aksa-asiaakin. Mä olen päättänyt opettaa Tuhkalle suunnat agilitya ajatellen. Koska Tuhkasta ei tule Mahlaa ja tällä hetkellä mua kiinnostaa kisaamisen ja menestymisen sijaan paljon enemmän kouluttaminen ja kokeileminen, vaikka asiat menisi täysin pieleen, niin haluan kokeilla sen kanssa uusia koulutustapoja. Mahlan kanssa tehtiin mun mielestäni paljon oikein, mutta silti haluan Tuhkan kanssa tehdä jotain toisin. Suunnat on yksi asia, mitä haluan kokeilla, vaikka vahvasti olen aina ollut sitä mieltä, että ohjaajan liike on se merkityksellinen asia eikä käskyt. Ja olen edelleen sitä mieltä enkä usko, että suuntaopetuksesta mitään haittaa on. Jos käytän sitä ohjaamisessa joskus niin hyvä, jos en niin ei se hukkaan ole mennyt kuitenkaan. :) Ja siis tämän kirjoituksen pointti oli, että aloimme harjoitella suuntia tuolin kiertämisellä ja Tuhkamaiseen tapaan tietysti ohjaamalla se ensin vartaloavulla.

Tokoa

Käytiin tänään Herhautokoissa Hervannassa. Se oli jo toinen toko viikon sisään, sillä maanantaina käytiin Herhautokoissa Lielahdessa. Maanantaina tehtiin häiriöharjoituksia. Mahlalle lähinnä häiriöintiä perusasennossa. Lelut, muut koirat yms. ei haitannut, mutta namit on pahoja. Vaikkei se olisi ryövännyt nameja niin ruoka pitää aina tarkastaa. :) Ja toiseksi tehtiin paikkamakuu, jossa Mahla oli reunassa ja mä osan aikaa piilossa. Kävin myös palkkaamassa muutaman kerran. Mahla oli rauhassa ja hiljaa. Tuhka treenasi oikeastaan vasta kun muut olivat lähteneet, koska porukka alkoi kaikota häiriöharjoitteiden jälkeen. Tuhka teki sitä mitä osaa.

Tänään treenattiin liikkuroituna äänihäiriöitä ja tarkkuutta jäävissä liikkeissä. Eli liikkuri sanoi sanoja ja vasta taikasanalla "porkkana" (tätä vaihdeltiin) antoi ohjaaja koiralle käskyn. Mahla ei mihinkään "käsky" yms. reagoinut, mutta "ruutuun" oli paha. Sitten tehtiin niin, että ohjaaja käskytti käskyäänensävyllä ihan satunnaisia sanoja esim. "kenkä", "kello" jne. ja koira palkattiin, kun se näistä hämykäskyistä huolimatta seurasi. Mahla ei hämääntynyt näistä yhtään. Se kuuntelee aika tarkkaan, mitä käskytän, koska me tehdään jonkin verran asennonvaihdoksia/jääviä käskyttäen kaikkea sikin sokin niin, että koira ei voi ennakoida vaan sen on pakko kuunnella. Lopuksi vielä seurautin Mahlaa ja liikkuri huuteli sitä "ruutuun" kunnes Mahla lopetti toisen kerran jälkeen reagoimasta siihen. :)

Tuhka harjoitteli koirien ohituksia, maahanmenoa, istumista sekä paikallaanoloa niin, että itse häiriköin sitä. Lisäksi tehtiin jotain muitakin luopumisharjoituksia. Vaikka Tuhka on tosi kiinnostunut muista koirista niin treeneissä se tekee mun kanssa hyvin töitä, kunhan etäisyyttä muihin koiraan on vähintään muutama metri. Tätä välimatkaa pitäisi saada pienennettyä. Asiaa toki helpottaisi, jos saataisiin se perusasento johonkin kuntoon niin voisi harjoitella häiriöitä perusasennossa. Nyt sitä tehdään edessä istuen tai maaten.

Kaupunkihengailua

Me asutaan kaupungissa ja nähdään monta koiraa ja ihmistä joka päivä. Silti mä joudun lähtemään jonnekin muualle, jos haluan oikeasti totuttaa koiria vähän kaupungin hälinään. No, onneksi Herwoodia kauemmas ei tarvitse mennä. Mä silti aivan liian harvoin otan ja menen sinne hälinään, koska koirien kanssa on niin paljon kivempi mennä metsään. Tosin sielläkin tulee ihmisiä ja koiria vastaan. Ja hajutreenit toisaalta on yleensä ihan ihmisten ilmoilla.

Tänään kuitenkin mentiin ihan tarkoituksella Hervannan keskustaan. Hervannassa on paaaljon koiria. Siksi meidän tarkoitus oli tehdä vähän hihnalenkkiä ja harjoitella pikkukoiran kanssa toisten koirien ohittamista. Mahlakin oli toki mukana, mutta sen kanssa sitä ei tarvitse harjoitella niinkään ja yllättävän hyvin se meni ohi, vaikka keskityin täysin Tuhkaan.

Hervannassa on paljon koiria. Menin niitä reittejä pitkin, joilla yleensä niitä on paljon. Arvatkaa oliko tänään? Kovin vähän. Ahvenisjärvi ja Mikkiksen ympäristö ei toki pettänyt tälläkään kertaa. Mä haluaisin tehdä niin, että Tuhka ottaisi itse kontaktia muhun ja palkkaisin siitä, mutta toistaiseksi mä joudun sen kontaktin vaatimaan. Muuten pikkukoira vaan yrittää kiskoa ja kiskoa toisen koiran perään ja mä pyrin minimoimaan täysin sen ajan, jonka se tekee väärin. Se on mun mielestäni tärkeämpää kuin oivaltaa mitään itse. Varsinkin kun kyseessä on Tuhka kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lenkin jälkeen hengailtiin Duon edessä. Siinä oli vilinää ja vilskettä. Ensin vähän tehtiin tottelevaisuusjuttuja, Tuhka lähinnä istumista ja maahanmenoa, Mahla asennonvaihdoksia. Kumpikin keskittyi muhun erittäin hyvin. Sitten vaan oltiin ja ihmeteltiin. Jokunen ohikulkija siinä halusi silittää koiria ja sai silittää. Ja yksi laitapuolenkulkija jäi jutulle kertomaan omia koiratarinoitaan ja rapsuttelemaan noita. Molemmat ottivat kovin lunkisti ja katselivat maailmanmenoa. Tällaista aikaa pitäisi ottaa paljon enemmän. Vähän voi treenata ja pitää huoli siitä, että koira pysyy kuulolla, mutta kuitenkin rauhoittua ja ottaa lunkisti. 

Tuhkan kanssa täytyy tehdä paljon töitä ohittamisen kanssa, mutta on se silti ihan positiivinen ongelma. Tuhka ei kuitenkaan ole vihainen tai räyhää, se vaan niin tykkää toisista koirista. :) Ja positiivista on myös se, että Tuhka on riittävän kiinnostunut nameista, että se pystyy keskittymään nameihin toisen koiran sijaan.

-----------------------------------------

Keskiviikkona pidettiin hajutreenejä ja tehtiin ihmispurkkista. RaukkaparkapikkuTuhka oli kuitenkin päivällä käyttänyt aivosolunsa puhki eikä jaksanut keskittyä harjoituksiin. Siis ihan oikeasti mä olin päivällä saanut sen aivoissa jotain liikettä, mitä yleensä treenatessa ei tapahdu. Taisi pieni siitä väsyä kovin. Mahlalla taas tuntui herne aivoissa liikahtavan ja ehkä jotain pientä kehitystä sen suhteen, että ihminen voi olla kohde. Tätä työstämme kuitenkin edelleen...

Keskiviikkona treenien päätteeksi meille tehtiin jäljet happanemaan ja käytiin ajamassa ne torstaina päivällä 17 tuntia vanhoina. Molemmat koirat tekivät hienosti töitä. Maa oli hieman jäinen kun jäljet oli tehty ja päivällä sula ja märkä, joten mitä ilmeisimmin haju oli säilynyt maassa hyvin. Mahlan jälki meni Kodin Terran pääovien edestä, joten ainakin jälki oli hyvin tallattu jäljenteon jälkeen. Kyllä nuo kummatkin ajaa vanhojakin jälkiä hyvin. Toki pitäisi vielä häiriöllisempiin ympäristöihin siirtyä. Kaikesta huolimatta suurin osa meidän jäljistä on suht rauhallisella alueella, jossa liikkuu ihmisiä, mutta jälkeä ajaessa voi silti keskittyä täysillä koiraan eikä tarvitse koko ajan seurata aktiivisesti liikennettä ja kanssakulkijoita.