Tokoa Mahlalle, putkia Tuhkalle

Eilen illalla treenailtiin Viitapuistossa. Mahlan kanssa treenattiin tokoa. Hiljaisuutta ei nyt väännetty, eikä oikeastaan tarvinnut vääntää. Alussa otin perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. Mahla oli vähän laiska seuraamaan, mutta piristyi kun vaadin muutakin kun vieressä laahustamista.

Varsinaisesti treenattiin hyppynoutoa. Hypyssä oli kaksi lautaa. Vein joka kerta kapulan, koska halusin sen aina tiettyyn kohtaan. Ensin lähelle keskelle, sitten lähelle oikealle ja vasemmalle. Sitten vähän kauemmas oikealle ja kaksi kertaa vasemmalle ja viimeiseksi keskelle kauemmas ja tämän viimeisen otin ihan luovutukseen asti. Muuten vahvistan sitä, että Mahla tulee hypystä takaisin ja palkkaan heti, kun se tulee hypystä yli enkä odota kapulan luovutusta. Hyvin toi eteen, kun en sanonutkaan mitään hypyn jälkeen. Sivulle laitetut kapulat laitan niin, että Mahla näkee ne hypyn sivusta eikä hypyn reunojen sisäpuolelta. Joka kerta toi hypyn kautta takaisin. Otettiin aika monta toistoa, mutta siitä huolimatta Mahla ei alkanut huutamaan.

Sitten otettiin tunnari. Mulla ei ollut pihtejä mukana, joten pudottelin kapulat suoraan rasiasta maahan. Niitä tuli viisi nippua niin, että yhdessä nipussa oli 2-3 kapulaa ja väliä nipuilla oli 20-30cm. Ensin oikea oli toinen oikealta. Mahla meni kapuloille vasemmalta, haisteli ekat tosi tarkkaan eikä heti huomannut, että kapuloita on enemmän. Ei silti nostellut tai maistellut vääriä ja sitten hoksasi jatkaa etsintää ja löysi oman. Se otti oman suuhun, toi pari metriä, tiputti kapulan maahan ja meni makuultaan ilmaisemaan sen. Kehotin tuomaan ja toi sitten. Toisella kerralla oma oli äärimmäisenä oikealla ja Mahla aloitti taas etsimisen vasemmalta. Nyt se eteni reippaasti omalle ja taas samanlainen tuominen. :) 

 

Tunnariakin pitäisi päästä treenaamaan enemmän. Hajuerottelu ei liene mikään ongelma, mutta muuten liike on outo. Jo sekin, että kapulat löytyvät vasta muutaman metrin päästä. Yleensä hajutreeneissä etsittävät esineet voivat olla missä vaan ja Mahla lähtee niitä etsimään heti käskyn saatuaan. Tunnarissa sen pitäisi tajuta edetä ensin kapuloille asti. Ja sitten se tuominen. Mä olen yrittänyt opettaa, että esineitä ei maistella eikä oteta suuhun vaan ilmaistaan, joten tässä pitäisi vaan totuttaa koira siihen, että tämä kapula tuodaan. Mä luulen, että tämäkin on vaan totuttamiskysymys, koska hajuerottelun ja noudon erikseen Mahla kyllä osaa.

Loppuun otettiin paikkamakuuta. Otin etäisyyttä aika paljon ja sitten menin myös käymään piilossa kopin takana. Mahla makasi rauhallisesti. Kun tulin viimeisen kerran takaisin, odotin hetken koiran vieressä ennen kuin käskin istumaan. Silti se nousi hienosti istumaan. Ollaan käytetty tässä sitä, että en katso koiraa ennen kuin käsken. Siispä jo katseen siirtäminen koiraan tarkoittaa sille, että kohta pitää nousta ja niin kauan kun en katso, se makaa rauhassa.

Tuhkan kanssa tehtiin kahta putkea. Kaksi peräkkäistä suoraa putkea oli vaikea. Putkeen se hakeutui toki hyvin, mutta putkien välissä tuli mun jalkoihin eikä huomannut toista putkea. Ja kun se juoksee jo niin kovaa, että mä en meinaa ehtiä väliin ennen koiraa... :) Sitten laitoin putket laajan kaaren mukaisesti eli molemmat putket olivat hyvin loivasti kaarevat. Nyt toinen putki tuli koiran juoksulinjan eteen, joten se meni sinne hyvin. Mun ei edes tarvinnut olla ihan vieressä vaan metrin parin etäisyydelläkin Tuhka sujahti hyvin putkeen. 

 

Harmittaa, että näiden hyvin menneiden toistojen jälkeen päätin vielä kokeilla suoria putkia eikä siitä enää tahtonut tulla mitään, kun Tuhkakin oli jo väsynyt. Pitäisi aina jättää tekemättä "kerran vielä" ja lopettaa, kun menee oikeasti hyvin eikä vielä malttaisi. Ja toisekseen, tästä lähtien suunnittelen treenit toistomääriä myöten aina ennakkoon ja pysyn suunnitelmassa, jollei mitään erikoista tapahdu. Ehkä siten maltan itse tehdä järkevästi hommia ja lopettaa helppoon.

 

Kuvat ovat Jyllistä sunnuntailta.

Kuulumisia

Taas voisi kertoilla kuulumisia. Hellettä pitää ja meillä vietetään päivällä lähinnä siestaa sisällä ja lenkitykset on keskittynyt aamuun ja iltaan. Mahla ei kuumuudesta ole moksiskaan, mutta Tuhka ei selvästi viihdy kuumassa. Siinä on taas se tyypillinen porokoira, mitä Mahla ei ole. :)

  

Viime viikonloppuna käytiin Juupajoen mökillä kääntymässä ja sielläpäin myös juhlimassa. Koirat oli mukana ja autossa odottelivat oikein mukavasti. Ne ei turhia reissaamisesta stressaa. Myös Ikaalisissa ehdittiin pyörähtää ja käydä joella uimassa. Tuhka kaahotti rannassa ja loikkasi puolihuolimattomasti veteen, sen uimareissun jälkeen se ei uudestaan jalkojaan kastellut. Nyt kuitenkin helteillä Tampereella ollaan käyty rannassa ja silloin se on kahlaamaan mennyt. Tässä blogitekstissä myös kuvia sekä joelta että Särkijärveltä.

Sunnuntai-iltana Jannella oli taas soututreenit ja me mentiin Viitapuistoon treenaan. Mahla sai tehdä tokoa, vähän seuraamista (hiljaisuutta), hyppynoudon alkeita edelleen ja paikkamakuuta. Paikallaanmakuu meni tosi kivasti ilman häiriötä. Otin etäisyyttä vähän enemmän ja kävin myös kopin takana piilossa. Hyvä Mahla, vaikkei tämä kerro mitään häiriössä toimimisesta. Kuitenkin edes jonkinlainen luotto tuohon touhuun on palannut. Kunpa en menisi sitä taas pilaamaan liian nopealla etenemisellä...

Tuhka sai tehdä putkea. Harjoiteltiin jo vähän sisäänmenoja muutenkin kuin suoraan. Aika kivasti Tuhka hakee jo putkeen. Mä yritän parhaani ohjata sitä fiksusti enkä vaan tyrkkiä koiraa jonnekin. Tuhka tykkää putkesta kyllä. Harjoiteltiin vauhdistakin eli ei pelkästään ihan putken suulta vaan kauempaa. Keli oli lämmin ja Tuhka kyllääntyi leluun kovin nopeasti, mutta nameilla teki hommia innokkaasti. Mietin, että treenattiin ehkä sitten liian kauan. Täytyisi muistaa pitää treenit oikeasti lyhyinä. Ehkä mä otan taas kellon käyttöön treenaamisessa kumpaisenkin kanssa (myös Mahlan tokotreeneihin!). Se vaan on luotettava kertomaan, ettei treenata liian kauan ja hyväksi todettu. Ensi kerralla taidetaan ottaa jo kaksi suoraa putkea ja edelleen jatketaan sisäänmenojen harjoittelua. Tänä kesänä ei ole tarkoitus mitään muuta estettä treenata kuin putkia ja ehkä pussia. Eli keskitytään hauskanpitoon, motivaatioon ja ohjaamiseen. Samoin tehtiin Mahlan kanssa aikanaan ja hyvin toimi. Mahlan (ja muutamien muiden tuntemieni koirien) terveysongelmien takia mä olen todennut, että muille esteille ei ihan oikeasti ole mikään kiire. Sitä paitsi muiden esteiden tuominen radalle on lopulta älyttömän helppoa, jos ohjaustekniikat on koiralle tuttuja putkiharjoituksista.

 

 

Maanantaina oli hajutreenit Mahlan kanssa ja nosteltiin vähän erilaisia esineitä, tehtiin lyhyt esinejälki. Se meni erinomaisen hyvin. Tämä jälki oli vedellä vahvistettu ja se tekee tosi hyvää. Nimenomaan palaaminen perusharjoituksiin tekee tosi hyvää varsinkin kun alkuvuodesta tuli treenattua paljon vaikeissa ympäristöissä ja vanhoja jälkiä, joissa ei ollut esineitäkään juuri montaa. 

 

Keskiviikkona pidettiin päivätreenit hajujutuista ja molemmat koirat olivat mukana. Mahla sai nostella puisia esineitä, kun ne on sille tosi hankalia. Tuhka sai hengata mukana muuten vaan, kerjätä nameja ja nähdä muita koiria. Tuhka hengaa mukana oikein hyvin, tosin rauhoittumiseen ja odottamisen harjoitteluun voisimme kiinnittää enemmän huomiota ja harjoitella sitäkin. Meille on nyt alkukesästä tulossa koulutusta rauhoittumisesta etenkin jäljestystouhuissa, joten toivon, että sieltä tulee vinkkiä, miten Tuhkan kanssa voisi luoda koko homman alusta alkaen niin, että se on rauhassa ja osaa rauhoittua. Mahla on sitä taitoa opetellut vasta nyt neljä-viisi vuotiaana ja voin sanoa, että olisi helpompi tie opettaa se pennulle... Niin ja Tuhkan kanssa ollaan tehty purkkirataa kotona. Nyt ollaan jo kolmessa purkissa, joista yhdessä on kohde ja kaksi muuta ovat tyhjiä. Mitään viitettä hajujen merkityksen ymmärtämisestä pikkuinen ei ole antanut, mutta eipä sillä kiire ole, kyllä se ajan kanssa tulee.

Tänään käytiin Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä pentupaineissa. Pentuja oli muutama paikalla ja kyllä ne painit sai aikaiseksi. Siellä oli pari arempaa pentua, jotka jäivät istuskelemaan reunalle. Tuhka yritti näitä monta kertaa saada mukaan menoihin, mutta ei ne lähteneet. Tuhka painoi tänään 9,6 kg.

 

Muuten ollaan vaan lenkkeilty eikä ihmeemmin olla käyty missään tai tehty mitään erikoista. Mulla on ollut aika kiirettä koulujuttuja tehden, kotona kylläkin. Mahla on taas vähän juntturassa etupäästä, mutta toivotaan, että se menisi taas hieronnalla ohi. Kyllä ne sen verran Tuhkan kanssa puuhailee, etten ihmettele, jos menee jumiin.

 

Oikeastaan kaikki lenkit ollaan tehty metsissä koirat vapaana. Tuhka ei ole hihnalenkkien makuun päässyt juuri ollenkaan. Joskus tullaan metsästä pois sillä tavalla, että tullaan alle 500 metriä kävelytietä, jossa koirat ovat kiinni. Hihnassakävelyntaidon pentu saa opetella sitten joskus. Nyt on paljon tärkeämpää, että se saa olla vapaana. Nämä Hallilan metsät ovat kovin mäkisiä ja kivisiä, joten aika ketteräksi Tuhka on oppinut juoksennellessaan ja kiipeillessään kivillä. Vähenevässä määrin se enää tupsahtaa kuonolleen sammaleeseen, vaikka sitä yhä etenkin kepin kanssa tapahtuu. Mahla ei varsinaisesti juoksentele Tuhkan kanssa. Välillä ne metsässä leikkivät samalla kepillä, mutta metsässä Mahlalla on omat haistelupuuhat, joten se ei pennusta kiinnostu. Sisällä sen sijaan Mahla on ottanut leikkitädinroolin välillä vähän liiankin tosissaan.

Viimeinen kuva on varsin tyypillinen näille kaveruksille. Lapsukaiset kiven päälle kiivenneinä. :)

Pentupainia ja treenilöitä

 

Tämä kuva on parin viikon takaa Ikaalisista.

Lauantaina käytiin eläinlääkärin pentupaineissa. Mentiin isojen pentujen ryhmään ja paikalla oli Tuhkan kanssa samanikäinen saksanpaimenkoirapentu ja vähän vanhempi bordercolliepentu sekä vähän aikaa kääpiövillakoiranpentu, joka oli pienempi kuin nämä muut. Hyvin pennuilla painit sujuivat ja Tuhka oli hienosti kuulollakin ja jos tuli tarve kutsua pennut pois niin Tuhka tuli hienosti mun luo (no tietysti vähän harkiten, että onko tämä nyt ihan tarpeen).

Pentupaineista matka jatkui Epilän frisbeegolfradalle, jonka viereisellä hiekkakentällä tokoiltiin Mahlan kanssa. Nameja mulla ei mukana kovin paljon ollut, joten leikittiin sitten palkaksi aina. Mahla oli hienosti mukana ja äänenkäytön kanssa oltiin paremman puolella. Paikkamakuuta otettiin vähän pidempää pätkää ja niin, että mä menin aika kauas, ja se sujui hienosti. Oikeastaan ainoa häiriö oli skeittipojat vähän matkan päässä, mutta se ei aiheuttanut ahdistusta Mahlassa. Mahla makaili muutenkin rennonoloisesti. Hyvä.

Sitten mentiin Nokian frisbeegolfradalle ja yhden kierroksen verran koirat odottivat autossa. Sen jälkeen Janne jatkoi kavereineen toiselle kierrokselle ja me mentiin koirien kanssa puistoon hengaamaan. Siinä oli tosi iso nurmialue, jossa meni kävelyteitä. Koirat saivat juosta ja haistella. Pienellä lammella käytiin kahlaamassa. Tuhka kieriskeli lähellä rantaa ja kierähti rantaveteen. Ei jätkä siitä hämillään ollut, mutta ei se kyllä veteen mennyt. Mahla kahlaili ja kävi uimassakin.

 

Sunnuntaina käytiin äitienpäivää viettämässä Ikaalisissa. Lehmät olivat ulkona toista päivää ja Tuhkan kanssa käytiin niitä katsomassa. Jänniä nuo isot eläimet olivat, tosi jänniä. Mun perässä se kuitenkin tuli ihan aidan viereen ja vähän pöhisi jaloissa. Lehmiä ei pikkuinen kiinnostanut eikä ne pöhinöistä paljon välittänyt.

 

Illalla Jannella oli taas soututreenit, mutta tällä kertaa me suunnattiin Viitapuistoon treenaamaan. Treenailtiin Mahlan kanssa ensin. Tehtiin perinteisesti hiljaisuutta, mutta teematreeninä hyppynoutoa. Hyppynoutoa ollaan treenattu vain pari kertaa aiemmin ja mennään siinä vaiheessa, että hypyssä on pari lautaa (20cm) ja käyn itse laittamassa kapulan siihen parin metrin päähän toiselle puolelle. Näin se takuuvarmasti tulee joka kerta takaisinkin hypyn yli ilman ylimääräisiä käskytyksiä. Ekalla kerralla kapula oli ihan suorassa, sitten vähän oikealla ja kolmannella kerralla vähän vasemmalla. Eikä enempää treenattu. Kapulalla otettiin yksi koemainen tasamaanoutokin.

 

Sitten tuli kentälle aksaharrastajia ja mä vaihdoin koiraa. Tuhka oli radanrakennuskoirana ja pääsi tutustumaan pariin uuteen koiraan. Putkea treenattiin pikkuisen kanssa. Nyt ei ollut avustajaa vaan laitoin putken lyhyeksi ja puoli huomaamattomasti ujutin koiran sinne ja äkkiä kipasin toiselle puolelle palkkaamaan. Tosin nyt palkkasin lelulla ja koko ajan menosuuntaanpäin eli en koiraa kohti. Tuhka tykkäsi kovasti. Vedettiin putki suoraksi ja jälleen oli kivaa. Vähän päästä kokeiltiin myös mustaa putkea, joka vedettiin sekin täyteen pituuteensa. Musta putki oli ihan ekaksi vähän jännä eikä Tuhka meinannut sinne mennä, mutta aika nopeasti se keksi, että eihän tässä mitään. Oikein hyvät treenit Tuhkalle. :)

 

Tänään maanantaina oli hajutreenit Turtolan kauppakeskuksen pihassa. Mahlalle tehtiin esineruutu ja -jälki. Rauhoittuminen otti taas aikansa, mutta sen jälkeen koira teki hienosti hommia. Jälki ajettiin sivutuuleen, joka aiheutti sen, että tuoreella jäljellä mentiin pari metriä sivussa. Mahla kuitenkin nosti esineet hyvin. Tosin ekana ja vikana esineenä oli puupalat, joita ei usein ole ollut. Mahla oli ensimmäisen kohdalla sitä mieltä, että sitä ei tarvitse ilmaista. Odotin ilmaisun kuitenkin ennen kuin jatkettiin ja vähän siihen autoinkin. Viimeinen puu nousi sitten paremmin. Jälleen: riko kaavaa: erilaisia esineitä jäljelle. :)

Treenien jälkeen käytiin Tuhkan kanssa pyörähtämässä kaupan ovien edustalla. Vaikka rämiseviä ostoskärryjä kuskattiin siinä niin eipä tuo ollut moksiskaan. Kovasti pikkuinen kontaktia tarjosi ja ihan pikkuisen paikallaanoloakin treenailtiin. Jokunen siinä kävi Tuhkaa moikkaamassakin.

Tuhka tykkää kiipeillä ja istuskella korkealla...

Tuhkan kasvussa on havaittavissa sellainen edistys, että pidätyskyky on parantunut. Se tekee tarpeitaan harvemmin ja yöllä käy ehkä kerran pissalla paperilla. Ulkona ramppaaminen joka tunti pissan takia on siis jäänyt ja melkein välillä unohdun tekemään kouluhommia enkä muista käyttää pentua pihalla. Se on myös nukkunut nyt hyvin yöllä.

Tässä yksi riiviökuva, joita kakarasta saisi paljon. Kuvassa se on kaivautunut pedin tyynyn alle.

Eläinlääkärissä

Tänään käytiin heti aamusta eläinlääkärissä. Mahla sai siedätyksen ja Tuhka kävi ensimmäisillä rokotuksilla. Tuhka oli oikein reipas, mutta toisaalta odotushuoneessa ei muita koiria ollutkaan. Painoa on 7,8 kg. Kovin hurjaa vauhtia se kasvaa, eikä ole kohta enää pieni. Viikossa tullut painoa melkein kilo lisää. :) Myös eläinlääkärin tarkastuksessa jätkä oli reipas. Rokotetta jouduttiin laittamaan parikin kertaa, kun osa meni vahingossa ohi, mutta Tuhka keskittyi vaan syömään nappuloita, joita sille annettiin. Papereihin kirjoitettiin: Tuhka terveystarkastettiin ja ulkoisen tutkimuksen perusteella se on terve ja reipas pentu.

Tuhka sai aluksi ruuaksi puolet nappuloita ja puolet lihaa. Nyt käytännössä sen nappulamäärä on pienentynyt ja lihan osuus suurentunut. Musta tuntuu, että mä en oikein osaa pelata noiden nappuloiden kanssa ja määrän miettiminen on hirveen vaikeeta, kun sitä ei ole pitkiin aikoihin tehnyt. Lisäksi mä olen laskeskellut samaan Excel-taulukkoon Tuhkallekin ravintoarvot, missä on Mahlan laskelmat. Eli nappulat on tällä hetkellä lähinnä mahantäytettä ja tuomassa sitä ulostetta enemmän ja kaikki muu ravinto rakentuu samaan tapaan kuin Mahlalla. Mahla kun saa puurotyyppistä kasvista ja naudanmahaa mahantäytteeksi ja ruoka on tasapainotettu puoleen viikkoon eli luulisin sen olevan pennullekin ok, kun monet raakaruokailijat tasapainottavat ruokinnan viikkoon tai jopa kahteen viikkoon.

Tuhka kävi maanantaina hajutreeneissä Seijan hallilla syömässä nameja ihmisiltä ja tutustumassa halliin muutenkin. Sitten ollaan parina päivänä aloitettu purkkiratatreenit. Lähtöhajunottoa olemme harjoitelleet muutaman kerran jo aiemmin, mutta nyt otettiin mukaan ensimmäinen kohde. Siihenhän se kaikki oikeastaan kilpistyy, lähtöhajulta kohdehajulle. Tämän olen oivaltanut, kun ollaan treenattu Mahlankin kanssa vain yhdellä purkilla. Kuinka tärkeää näissä hajujutuissa on palata takaisin tekemään niitä perusharjoituksia, koska siellä on kaiken perusta. Mahlan kanssa yhdellä purkilla lisätään nyt kestoa ilmaisuun ja tietysti vahvistetaan oikeaa. Tuhkahan ei ilmaise, koska se ei tajua vielä yhtikäs, mistä tässä hommassa on kysymys. Hienosti se kuitenkin tarjoaa purkille menemistä ja työntää kuonoa lasiin.

Nyt mennään ajassa taaksepäin. Wappuviikonloppua vietettiin niin Tampereella, Hämeenlinnassa kuin Ikaalisissakin. Wappuaattona olin Tuhkan ja parin kaverin kanssa piknikillä Koskenrannassa keskustassa. Tuhka otti kaiken oikein lunkisti, vaikka olikin ensimmäistä kertaa mukana tuollaisessa häppeningissä. Ja oli siellä Ruuti-whippet leikkiseurana. :)