Koirahierontaa

Yksi tuttu opiskelee koirahierojaksi ja Mahla ja Tuhka ovat kummatkin hänen projektikoiriaan. Tänään oli ensimmäinen tapaaminen, jossa keskusteltiin vähän pohjatiedoista ja koirat käpälöitiin ensimmäisen kerran. Mahla oli tyypillisesti oikein rauhassa, hyvin käsiteltävissä ja tykkäsi käsittelystä. Se aristeli etupään käsittelyä, vaikka sitä ei kovakouraisesti käsitelty, mutta ilmeisesti se oli sen verran varuillaan. Kaikki Mahlan käsittely on hyvästä, koska sen etupää on kipeä.

Tuhkan kanssa lähdettiin siitä, että se opettelee olemaan käsiteltävänä. Tuhka pitää ihmisiin vähän etäisyyttä. Kyllä rapsuteltavana oli ja leikki, muttei mennyt kyljelleen saati rauhoittunut. Sitä lähdetään harjoittelemaan seuraavalla kerralla.

Eilen käytiin hajutreeneissä Kolmenkulmalla. Mä olen niin tyytyväinen treeneihin, että kirjoitan niistä, vaikka hajuhommista en kauhean usein tänne kirjoittele. Mahlan jälki meni Terran puolelta alikulusta Abc:n pääovien ohi ja päättyi rakennuksen nurkalle, pituutta reilu 200 metriä. Tässä jäljessä oli muutama juttu: alikulku, tienylitys, Apsin pääovien ohitus ja alkumatkan Janne oli kulkenut yhdessä jäljentekijän kanssa tehden toiselle koiralle jälkeä (eli jätti matkalle myös esineitä) ja kääntyi jossain vaiheessa pois meidän jäljeltä. 

Alussa Mahla ei meinannut päästä jäljelle ehkäpä tuulen suunnasta johtuen. Se nappasi yhden Jannen jättämän esineen suuhunsa, mutta ei siis ilmaissut sitä. Ilmeisesti se oli niin epävarma kun ei meinannut löytää oikeaa jälkeä, että nappasi tutunhajuisen esineen suuhunsa. Alikulku oli heti alussa pienessä laaksossa, mikä oli yllättävän hankala. Kun Mahla nappasi jäljestä kiinni, se kyllä paineli alikulkuun reippaasti. Tienylitys oli suoraan ja meni hyvin. Rakennuksen seinustalla Mahla eteni hyvin, ohitti runsaasti ihmisiä (abc:n edessä kulki runsaasti väkeä). Aukeavat liukuovet aiheuttavat melkoisen pyörteen, Mahla tarkisti hyvin ovien jälkeen, minne jatkaa. Se veti tosi hienosti! Mahla tarvitsee haastetta, vaikeita paikkoja, joissa se joutuu tekemään töitä. Pituutta jäljissä ei tarvitse olla tämän enempää. Osaamista hiotaan muulla treenillä, pituutta treenaillaan aina joskus ikäänkuin omana harjoituksenaan. Jännä oli se, että Mahla ei reagoinut Jannen jälkeen mitenkään. Kyllä se omaan tehtäväänsä keskittyy. Mä olen yrittänyt varioida Mahlalle esineitä mahdollisimman paljon ja tyytyväisenä totean, että jopa Mahlan inhokki eli puu nousi lumen seasta. 

Tuhka treenasi kulmia. Tuhkan jäljellä hankaluus oli kaupan pihassa oleva kasvihuone, jonka ovi kolisi tuulessa. Mä en tiennyt, miten jälki menee, mutta näin jalanjäljet lumessa, joten pystyin ohjaamaan kasvihuonetta pelkäävän Tuhkan sinne päin. Tuhka kuikuili oikeaan suuntaan, mutta ei uskaltanut itse sinne lähteä. Kasvihuoneen nurkalla oli esine ja se oli tosi jännä, Tuhka juuri ja juuri uskaltautui haistamaan sitä. Sitten pienen kannustuksen avulla se selvisi kasvihuoneen oven edestä seuraavalle esineelle. Ihan mahtavaa. Tuhka jatkoi työtä hienosti kasvihuoneen jälkeen ja esineet nousivat hyvin. Pikkukoiralla alkaa olla vauhtia jälkihommissa ja sille voisi lyhyisiin jälkiin tuoda lisää haastetta, että se joutuu todella töihin.

Lumella on kyllä helppo jäljestää. Esineetkin saa jemmattua lumeen tosi hyvin piiloon. Nyt kun lunta sataa jatkuvasti, se on puhdasta ja siten helppo alusta koiralle. Nämä kelit pitää ehdottomasti hyödyntää treenaamiseen.

Musta tuntuu, että mulla ei muuhun treenaamiseen olekaan enää mielenkiintoa. Toki koirien kanssa on kiva höntsäillä kaikkea, mutta ei mua kyllä oikeastaan yhtään kiinnosta mitkään koevaatimukset missään suhteessa. Agilitya me pikkukoiran kanssa treenataan, mutta siinäkin mun mielenkiinto on lähinnä kokeilla uusia juttuja ja tapoja tehdä asioita ennemmin kuin tähdätä kisoihin.

Niin ja hei, jos joku on kiinnostunut hajujutuista aktivointi- tai kilpailumielessä niin pankaa merkille Suomeen rantautunut laji Nose Work. Siinä on sopiva laji, jos hajutreenit kylmässä ja märässä metsässä tai pitkin kaupunkia kulkevine jälkineen ei innosta. Me ei laventelia tai eucalyptusta aleta etsimään vaan pysytään ihmisen ominaishajuissa. Me ollaan kuitenkin tehty paljon samanlaista etsintää kuin Nose Workissa tehdään, joten voin lämpimästi suositella, se ON kivaa. :)

Kiireisen viikon treenejä

Kun päivät näyttävät tältä...

...on illat kulutettava koirien kanssa treeneissä. :)

Tiistaina treenailtiin Osaran maneesilla hajuporukalla. Saatiin lauma tuntemattomia henkilöitä, joten tehtiin ensin ihmispurkkista ja toiseksi etsintä maneesissa. Yllättävän vähän kumpikaan koira välitti hevonpaskasta. Mahla muutamat välipalat ohessa nappasi, mutta Tuhkaa ei haitannut yhtään. Jännä sinänsä, koska kotona lehmänlannan kanssa tilanne on juuri toisinpäin. Mahla ei siitä välitä, mutta Tuhka vetäisi naamariin vaikka kuinka paljon. Mahla teki hyvää työtä sekä purkkiksella että etsinnässä. Tuhka myös, maalimies löytyi etsinnässä hyvin, mutta vähän pikkuista jänskätti nousta portaita, joilla maalimies istui vähän ylempänä.

Keskiviikkona Mahlalla oli jatkiksen viides kerta. Teemana oli ihmispurkkis. Mahla oli innoissaan ja täpinöissään. Sen mielestä nää hommat on ihan sikahauskoja, aivot lähtee vähän hitaammin käyntiin. Mutta oivallusta Mahlallakin tapahtui. Erittäin tyytyväinen olen siitä, että Mahla tekee nenällä töitä. Se ei hae ihmisiä silmällä, vaikka ihmispurkkista on treenattukin. Nyt se alkaa oivaltamaan, että hajun lähteenä voi olla ihminen ja se osaa kohdentaa ihmiseen. Tätä pitää toki paljon treenata vielä jatkossakin, mutta mun mielestäni meillä on nyt hyvä ajatus, mitä tehdään ja miten edetä ja hyvä alku. :)

Tuhkalla alkaa myös keväällä oma id-jatkis! Se ei alkeita tehnyt kuin mun kanssa, mutta ihan tosi siistiä päästä sen kanssa ohjattuihin treeneihin. Mä luulen, että jatkiksella on Tuhkalle hyvin paljon annettavaa.

Torstaina käytiin hallitreeneissä pienellä porukalla. Tuhka teki aksaa, perussarjaa ja taipumista sekä sujahteli putkeen. Se teki innostuneesti, hienosti ja keskittyneesti. Mä olin erittäin yllättynyt siitä, että Tuhka ei yhtään välittänyt muista treenaavista koirista. Halli on kooltaan pieni ja meidän perussarja oli noin metrin päässä kepeistä (samaan suuntaan) eikä pikkumies edes vilkaissut vaikka siinä vähän aikaa toinen koira treenasi keppejä! Aika huikeeta. Ehkä meillä on sittenkin toivoa toisten koirien suhteen. Tuhkis myös odotti kytkettynä tosi kivasti. Ainoa ongelma on se, että se matkii muita koiria. Jos muut koirat haukkuvat, sekin haukkuu.

Tuhkan kanssa aloitettiin harjoittelemaan myös keinun ääntä. Tuhka siis pelkää ja arkailee kaikkia erikoisia ääniä, joihin myös keinun pamahdus kuuluu. Näytin varmaan hyvältä, kun istuskelin keinun vieressä, oikealla kädellä paukuttelin keinua maahan, vasemmalla heittelin Tuhkalle namia ja itse seurasin samalla muiden koirien treenejä. Että niin rennosti otettiin. Kun Tuhka odotteli kytkettynä keinun lähellä, en reagoinut enkä välittänyt yhtään, että pikkukoira siellä vähän luimisteli, kun toiset koirat menivät keinua. Mä en välitä, Tuhkan on syytä siedättyä ääneen. Samoin kuin pahvilaatikoihin, saappaisiin ja mitä kaikkiea muuta epäilyttävää onkaan. :) Tuhka ei siis mene mitenkään toimintakyvyttömäksi tai paniikkiin vaan varoo ja perääntyy. Siksi mulla ei ole mitään syytä hysterisoida tai edes pätkääkään välittää asiasta. Ens kerralla mä aion paukuttaa keinua ihan muuten vaan syöttämättä nameja ja välittämättä täysin Tuhkasta.

Mahla treenasi vähän tokojuttuja.

Tuhkan tokokurssi

Tuhkalla alkoi pentu/alkeistoko Tallilla. No johan oli. Pikkukoiran kanssa pitäisi jaksaa kulkea koiratapahtumissa. Se niin rakastaa koiria ja koirien luo pitäisi ehdottomasti päästä. Halliinmeno on asen kanssa aika kaaosta. Se pitäisi namittaa, samoin kuin koirien ohi kulkiessa.

Itse treenata voi kyllä sen kanssa vapaana, kunhan mikään koira ei tule paria metriä lähemmäs. Tuhka tarvitsee tähän paljon treeniä.

Perusasentoa pikkukoira teki hienosti ja harjoiteltiin toimintojen tarjoamista. Sitä en määräänsä enempää Tuhkalta vaadi tai pyydä, koska tuon koiran kanssa sillä keinoilla tuntuu tekevän enemmän hallaa kuin hyötyä. Se vaan on liian putkiaivoinen. Ei se haittaa, kun sen kanssa oppii pelaamaan, mutta kyllä me kovasti haetaan yhteistä säveltä. :)

Odottamiseen on kiinnitettävä kovasti myös huomiota. Viime kesänä pikkupentu oppi hyvin odottamaan, mutta syksyllä se ei ole joutunut samalla tavalla odottamaan ja siksi ne taidot ovat vähän ruostuneet. Toisin sanoen nyt se tahtoisi toimia koko ajan. Harjoittelin kyllä kytkettynä odottamista ja niin kauan kun se elämöi (=piippasi tai äänteli), en sitä katsonut vaan odotin rauhoittumista ennen kuin jatkettiin.

Tuhkan kanssa on tehty lähinnä pikkuista kotitokoa, perusasentoa, paikallaanoloja, kapulanpitoa ja sen semmosta. Pikkukoira edistyy vain saamalla ihan tuhottomasti toistoja. Toistoja toistojen perään.

Yksi ongelma on nostanut taas vähän päätään ja se on metsässä vieraiden koirien luo sinkoilu. Se ei aina mene vieraan koiran luo, mutta kun sen käyttäytymisketjuun tuntuu olevan vakiintunut se, että kun vieras koira näkyy jossain, lähdetään juosten ja haukkuen sitä kohti. Matka pysähtyy useimmiten kyllä ennen koiraa ja Tuhka palaa takaisin eikä se ole tainnut kuin kerran pitkään aikaan mennä toisen koiran luo. Mutta silti saa koko ajan kytätä metsässä, että koska joku tulee vastaan, että ehtii reagoimaan siihen ennen Tuhkaa. Silloin ei ole yleensä mitään ongelmaa, jos saan sen haltuun ennen koiraa ja ohituksen vähän matkan päästä onnistuu vapaana ihan hyvin. Läheltä ohittaen pidän kyllä Tuhkan aina varmuuden vuoksi kiinni, vaikka namitan sen ohi.

Töitä toi pikkunen teettää. :)

Käärmeenetsijät

Vuoden hajuharrastaminen alkoi mielenkiintoisella projektilla, johon jo otsikko viittaa. Meidän hajutunnistuskoirille tuli pyyntö (en avaa pyytäneitä tahoja enkä tätä koko kuviota tässä) mennä etsimään terraariosta asuntoon karannut ja kadonnut viljakäärme. Niinpä me neljän koiran voimin lähdettiin hommiin.

Mahla ei ole ikinä hakenut lähtöhajulla mitään muuta kuin ihmisen hajua. Saimme yhden treenikaverin kautta viljakäärmeen hajua harsoihin ja kävimme Nenähallilla edellisenä päivänä harjoittelemassa. Lähinnä oli mielenkiintoista nähdä, kuinka koirat reagoivat näihin. Mahla ei oikeastaan mitenkään. Haju kun haju.

Itse etsinnässä otettiin lähtöhaju terraariosta ja hajulappuihin tuli mukaan myös käärmeen nahkaa, jonka käärme oli joku aika sitten luonut. No, se vasta haisikin. Koirien reaktiot olivat aika voimakkaita, kun ne ottivat lähtöhajua näistä. Todettiin purkkistreenien ja tämän etsinnän perusteella, että käärme muuten haisee voimakkaalle verrattuna ihmisen hyvin laimeisiin ominaishajuihin, joita meidän koirat ovat tottuneet haistelemaan.

Omakotitalossa on mielettömästi paikkoja, minne käärme voi piiloutua. Otettiin jokainen koira vuorollaan tutkimaan talo. Mahla aloitti ja se teki hyvää työtä. Se etsi tarkasti ja järjestelmällisesti. Selvät reaktiot syntyivät makuuhuoneessa. Seuraavat koirat merkkasivat vahvasti aivan samaa aluetta kuin Mahla. Koska alueella sänky, petivaatteita ja muita vaatteita, emme ottaneet tehtäväksemme kaivaa käärmettä esille vaan annoimme käärmeen isäntäperheelle ohjeet mistä ja miten etsiä käärmettä.

Tämä oli jännä etsintäreissu. Voimme olla ylpeitä koiristamme, ne etsivät ja löysivät hienosti. Vahvasti jäi sellainen fiilis, että kyllä se liero siellä jossain lymysi, koska kaikkien koirien reaktiot olivat niin voimakkaita ja yhteneviä. Toki käärme liikkuu nopeasti paikasta toiseen, joten toivon mukaan isäntäperhe tutki nopeasti ja huolellisesti alueen, jotta meidän etsinnästä olisi oikeasti hyötyä.

Tämän seikkailun jälkeen ollaan palattu ihmisenhajuihin. Ollaan ehditty jo tehdä jälkeä lumella ja esine-etsintää sisällä. Säätäkin uhmattiin, kun sunnuntaina käytiin tekemässä lyhyet ja nopeat treenit Ikealla -10 asteen pakkasessa ja ihan hirmuisen hyytävässä tuulessa. Sen kylmemmällä en paljon koirille jälkiä tee, että hajuaisti pysyy kunnossa myös talvella.

Keskiviikkona alkaa Tuhkan tokokurssi ja ensi viikolla omatoimihallitreenit pienellä porukalla. Olisi paljon ideoita, mitä tehdä, mutta valitettavan vähän aikaa.