Koeilmoittautumisia

Käytiin reilu viikko sitten syksyn ensimmäisissä Herhautokoissa. No siellä kuulin vapaista tokokoepaikoista syyskuun kokeisiin. Ilmoittauduin. Tarkoittanee sitä, että puolentoista vuoden jälkeen pitäisi treenata tokoa. No, siitä innostuen mentiin sitten yksiin vapaamuotoisiin treeneihin Hakametsään. Miten meillä sitten menee?

Seuraaminen on yhtä huutamista. Kauko-ohjauksen käskyjä se ei malttanut kuunnella piippaamiseltaan. Luoksarin stoppi venyy vähintään viisi metriä. Noudossa se hakee kapulan ihan jees, mutta sylkee sen ennen luovuttamista ja luovuttamisen jälkeen pomppaa ilmaan. Hypyn se hyppää yli, mutta jää pönöttämään seisomaan toiselle puolelle, haukkuu eikä kuuntele istumiskäskyä. No, ryhmäpaikallaanmakuu sentään on sujunut hyvin ne kaksi kertaa, mitä sitä ollaan otettu.

Että tervemenoa kokeeseen vaan. Reilussa viikossa ei näitä ongelmia saada kasaan siinä mielessä, että jäljelle jäisi vain huutopisteiden menetys kokeessa.

Mä vaan niin toivon, että saatais jotenkin kursittua kasaan se viimeinen avoimen ykkönen niin sitten me voidaan hyvällä omalla tunnolla jättää tämän lajin tavoitteet siihen.

ID-jatkokurssi

Eilen illalla alkoi Sadun pitämä ID-jatkokurssi, joka kestää kevääseen saakka ja on kerran kuussa. Kurssin yhtenä kantavana teemana on rauhallinen jälkikoira ja mä olen oikein innoissani siitä, että tämä kurssi tarjoaa varmaan paljon ajateltavaa ja treeni-ideoita.

Eilen aloitettiin purkkiradalla. Purkkirataharjoitus toteutettiin vaan melkolailla eri tavalla kuin aiemmin ollaan tehty. Nyt pyrittiin minimoimaan kaikki häiriökäytös ja keskittymään vain haisteluun. Ensin kuitenkin tutustutettiin koirat uuteen tilaan. Kun Mahlan kanssa mentiin sisälle, se oli ihan rakennusetsintäfiiliksellä ja oikeastaan alkoi tehdä heti töitä. Kyllä se siinä sitten totesi kaikki tarkastettuaan, että ehkä täällä ei ole ketään piilossa ja huomasi ihmisetkin. :)

Purkkirataharjoitukset toteutettiin niin, että ei annettu lähtöhajua vaan koko harjoituksen ajan haettiin samaa hajua. Alussa sitä vahvistettiin yhdellä purkilla, sitten oli valinnanvaraa jo kaksi purkkia ja viimeiseksi kolme. Palkan hetken vahvisti Satu naksulla. Harjoitukset tehtiin sokkona eli ohjaaja ei tiennyt, missä purkissa haju oli vaan Satu naksautti ja millä purkilla koira silloin oli niin sinne palkka. Palkkaaminen toteutettiin ohjaajaystävällisesti siten, että apuohjaaja huolehti kuppiin namia ja ohjaajan tehtävä oli vain kiskaista kuppi koiran nenän alle. Helppoa. Aivot narikkaan touhua todellakin. Mä tykkäsin etenkin siitä, että oikea purkki naksuteltiin. Vaikkei koira tajuaisi naksauksen merkitystä niin se on hyvä merkki ohjaajalle, joka sitten antaa heti palkan koiralle eli koira saa joka tapauksessa purkilta palkan tajusi naksun merkitystä tai ei.

Palkkauksessa käytettiin pitkäkestoista palkkaa. Kuppiin laitettiin paljon pieniä nameja, jolloin koira rauhoittuu syömään niitä hetkeksi. Lopuksi tehtiin myös niin, että palkattiin kolme kertaa samalta purkilta ilman, että koiraa otetaan välillä purkkiradalta pois. Tämä oli selvästi Mahlalle outoa ja ekan palkan jälkeen se lähti vaeltamaan muille purkeille.

Ilmaisua ei harjoituksessa missään tilanteessa vaadittu. Mahlalla maahanmeno on kuitenkin niin vahva, että se ehti kyykkäämään heti nuuhkaistuaan oikeaa purkkia. Toki Mahlalla on sitä, että se tykkää tehdä jaloilla töitä ja haistelee kovalla vauhdilla kaikki purkit ja sitten palaa oikealle, jonka se ilmaisee. Tämä sen annettiin tehdä. Mahla kyllä nopeasti tajusi, mitä hajua etsitään ja kolmen purkin radallakin ilmaisi ihan oikean.

Mun mielestäni tässä harjoituksessa oli paljon hyvää. Tämä vahvisti myös mun mielikuvaa siitä, miten rakennan Tuhkalle hajuosaamista. Laadukkaita harjoituksia, jotka tehdään ajatuksen ja rauhallisuuden kanssa. Ilmaisuun ei kiinnitetä mitään huomiota, oikealta hajulta tulee palkka. Ja tehdään paljon sokkona, jotta Tuhka ei opi pyytämään multa apua.

Mulla on myös jälkijuttuihin taas ideoita. Sen olen todennut, että me tarvitaan paljon tuntemattomien tekemiä jälkiä ja mä ryhdistäydyn sen asian kanssa. Mä olen ajatellut vahvistaa perusosaamista ja tarkkuutta lyhyillä harjoituksilla (lyhyet jäljet), jotka keskittyvät juuri niihin Mahlalle hankaliin asioihin kuten risteyksiin, seinänvierustoihin, roskiksiin jne. ehkä oikeastaan vaan sen takia, että mä itse opin luottamaan ja lukemaan koiraa. Ei ne Mahlalle taida olla sellainen ongelma kun mulle.

Maanantaina oltiin Hatanpäällä Arboretumissa treeneissä. Satoi kaatamalla vettä, kävi ihan älytön tuuli järveltä ja oli 4 astetta lämmintä, mutta koirat olivat loistavia! Mahlalle halusin puistoon nurmikolle kävelyteitä ylittävän hurlumhein ja sen sain. Toista ei sitten pitkään aikaan tehdäkään. Mahlalla oli ihan älytön vauhti kun se nelivedolla paineli eteenpäin. Se oli kyllä tarkka ja malttoi esimerkiksi kävelyteiden ylityksissä haistella ja löytää oikean suunnan. Aina välillä mä mietin, että pitäisi tehdä treenejä pehmeällä alustalla, mutta sitten yhden pehmeänalustantreenin jälkeen mä aina muistan, miksi niitä tehdään niin harvoin. Ne on niin helppoja ja koira menee niin kovaa, ettei sen perässä pysy. :) Seuraava pehmeän alustan treeni on sitten vuorokauden vanha jälki eli ei ainakaan sillä tuoreudella tuoda siihen vauhtia yhtään lisää.

Pikkujätkä teki asvaltilla jäljen, jonka senkin päässä oli maalimies. Matkalla oli tosin esineitä. Aluksi Tuhka ei oikein tajunnut, mitä oltiin tekemässä, mutta kun vähän vinkkasin sille ekasta esineestä ja se sen bongasi niin sitten se alkoi tehdä töitä. Muutama esine nostettiin (ei kaikkia) ja maalimies oli hurjan kiva löytää! Tuhkallekin siis ihan hyvä treeni, mutta ei näin tuoreita ja maalimiehellisiä sillekään vähään aikaan. Kyllä se osaaminen rakennetaan ihan muusta tekemisestä. Mutta motivaation nostatukseen ja hauskanpitoon nää on hyviä harjoituksia ja niitäkin tarvitaan välillä! :)

Viime aikojen tekemisiä

Viime lauantaina oli Ikaalisten koulujen väliset yleisurheilukilpailut ja sinne oli taas pyydetty koirilta esityksiä. Niinpä me mentiin agilitypuolelta edustamaan kerhoa. Mahla sai hurvitella agilityjuttuja ja se oli taas oikein pätevä. Voi että, kun sen kanssa on kiva tehdä noita hommia, se on hieno! Harjoiteltiin aika paljon vartalo-ohjausjuttuja eli ei niinkään käskyttämistä (no siellä oli hyppyjä ja putkia) ja Mahla meni hienosti. Tuhka pääsi sujahtelemaan putkeen ja pimeiden kulmien lisäksi harjoiteltiin putkijarrutusta tai oikeastaan nopeaa käännöstä heti putken jälkeen. Tuhka on vähän semmonen hömpötikoira, se ei tee niin sydämellä kuin Mahla. Toisaalta se on hyvä ja uskon ja luotan, että nopeus tulee keskittymisen, tekniikan ja osaamisen kautta. Lopputulos ei ole ehkä niin makea ja koukuttava kuin Mahlalla, mutta sellainen tervejärkinen ehkä. :)

Koirat olivat rapsutuskoirina ja saivat olla oikein sosiaalisia. Ei noita niin kovasti lapset ja nuoret kiinnostanut, mutta mukana hengasivat hienosti ja lunkisti. Tokojuttujakin tehtiin, kun varsinaiset tokoilijat olivat esityksensä pitäneet. Tunnari tehtiin siten, että lapsia oli pyydetty hajustamaan kapuloita ja kapulat olivat sikin sokin nurmikolla ehkä parin kolmen metrin säteellä. Mahla etsi hienosti omaa. Palaan tunnarijuttuihin vähän myöhemmin tässä kirjoituksessa.

 

Viime viikolla käytiin myös kävelemässä Tampereen keskustassa ja hengailemassa rautatieasemalla. Koirat odottivat junaa pohjoiseen ja olisivat sinne hypänneetkin. :) Kaikenkaikkiaan kumpikin oli tosi rauhassa ja hienosti ja rentoutuivat makoilemaan niin rautatieasemalla sisällä kuin asemalaiturillakin.

Sunnuntaina oli Koirakoutsin yhteydessä olevien hajuharjoittelutilojen avajaiset. Koirakoutsilla oli myös koirien hyvinvointikeskuksen avajaiset, mätsärit ja eri lajien näytöksiä ja tutustumismahdollisuutta. Me mentiin edustamaan hajuharrastajaa ja jaettiin mainoksia ja rohkaistiin ihmisiä poikkemaan hajutiloissa. Mulla oli molemmat koirat mukana, mutta Tuhka sai pääasiassa olla elävänä esimerkkinä hajukoirasta. :) Ei me siis mitään treenattu, hengattiin vaan ja ihmeteltiin maailmanmenoa. Tuhka oli tosi rauhassa ja hienosti. Mahla pääsi sitten välillä myös kuljeskelemaan mukana ja sen kanssa tehtiin vähän tokojuttuja. Erityisesti olin tyytyväinen kaukojen seiso-istu-vaihtoon, jotka Mahla teki ehkä korostuneen taaksepäin suuntautuen, lähes peruuttaen, mutta pääasia, että suunta on taaksepäin.

Maanantaina oli hajutreenit Pirkkahallilla. Kummatkin saivat tehdä jäljennostoja kohtisuorasta jälkeen nähden. Ja kumpikin oli hyviä! Mahla oli erityisen pätevä. Tuhka teki hienosti töitä, mutta väsähti sitten. Kolme jäljennostoa oli sille vielä hieman liikaa.

Eilen tiistaina oli tunnistusnoutokoulutus ja sitä ennen Tuhka teki hyppytekniikkajuttuja. Tehtiin perussarjaa 5,5 ft välein 15 cm:n rimoilla. Tosin jouduin laittamaan vielä vinorimat (visuaalisesti isompi, mutta ei tuo korkeutta lisää), jotta Tuhka kunnioitti rimoja. Tämä meni oikein kivasti. 

Sitten kasvavaa sarjaa 5,5-8,5 ft välein ja taas 15 cm:n rimoilla. Ekalla kerralla Tuhka joutui viimeisen loikan ottamaan selvästi isomman, mutta korjasi sitten. Ihan tarkkaan en näitä osaa analysoida, koska mä olin lähettämässä koiraa (se ei vielä osaa odottaa paikallaan) ja Miia oli kuppivahtina eikä näitä tullut edes videolle. Hyppysuoran suuntaisesti on vaikea arvioida hyppäämistä. 

Viimeisenä tehtiin kaarretta kolmella hypyllä. Tuhka ei ole hyppyjä ennen varsinaisesti ottanut ja kaarre oli sille aivan outo. Nopeasti se keksi, ettei voi oikaista, mutta se meni ravia. Ei otettu kuin pari toistoa suuntaansa, joten ei päässyt siinä mielessä vauhtiin, että olisi ollut niin kova hinku kupille. Siitä se kuitenkin lähtee. Pikkukoira joutui kovasti ajattelemaan ja siinä mielessä ei ole lainkaan hullumpaa, että se sitten ottaa rauhassa, kun ei vielä osaa ratkaista, miten tekisi toisin. Nyt kuitenkin koko kaarre oli ihan outo juttu sille, siis ihan jo siivekkeiden välistä meneminen ja toisaalta kolme toistoa edellisiä harjoituksia alla niin alkoi jo varmasti väsymäänkin. 

Mulla on tavoite saada nyt syksylle alle ihan vaan pari kolmekin hyppistreeniä niin saisi sinne Tuhkan aivoihin jotain prosessoitavaa aiheesta ennen kuin jäädään talveksi tauolle aksajutuista. Meillä ei siis ole ulkokauden päätyttyä kuin korkeintaan alkuvuodesta lähtien mitään mahdollisuutta treenata eikä se mitään haittaa, koska Tuhka on niin pieni vielä, ettei sen kanssa paljoa voisikaan tehdä. Tänä kesänä se on saanut mielestäni hyvät pohjat ja saanut prosessoitavaa putkista, etenemisestä, pussi on tullut tutuksi ja jos tosiaan muutaman hyppistreenin saisi tähän syksylle niin se on pikkuiselle juuri sopivasti.

Tunnarikoulutukseen osallistui siis Mahla. Tyypillisesti kun ollaan koulutuksessa ja saataisiin apuja ongelmiin, Mahla on hienosti. Se siis oli yllättävän rauhallinen, piippasi vieressä vain hieman eikä ollenkaan mennyt kuppi nurin. Vau. Mä olen alkanut miettiä, että miksi se on koulutuksissa tuollainen ja yrittänyt löytää omasta käyttäytymisestä syitä siihen. Jotain olen löytänytkin. Ennen koulutusta purin myös Mahlan suurimmat innot leluun ja tokoiltiin lelulle vähän jotain juoksevia juttuja mutta myös tarkkuutta vaativia juttuja.

Ekalla kierroksella tehtiin noin kymmenen kapulan joukosta oman etsimistä. Mahla etsi hienosti, mutta oli epävarma. Tokalla kierroksella tehtiin yksi koemainen, tosin kehuin oman nostamisesta ja palkkasin heti kapulan luovutuksesta edessä. Ja taas Mahla oli epävarma eli oman haisteltuaan meni haistelemaan vielä muut, nosti kuitenkin vain oman. Mä oivalsin, mistä tämä johtuu, kun sanoin siitä ääneen. Mahla ei vaan tiedä, mitä omalle pitäisi tehdä. Noudon se osaa, mutta hajujutuissa se on yhdistänyt, että löytynyttä esinettä ei saisi nostaa vaan se ilmaistaan maahanmenolla. Tunnarissa se on epävarma, että mitä kapulalle saa tehdä. Se tuossakin harjoituksessa meinasi ilmaista pari kertaa, nosti oman, mutta palautti sen alas ja meni haistelemaan muita, jotta keksisi ratkaisun. Tämä ongelma menee ohi rutiinien kautta. Tunnarikapulalla mun pitää tehdä noutoja ja harjoitella noutoa, ottaa treeneissä alle ihan vaan tunnarikapulan noutoa ja sitten vasta tunnari ja siten vahvistaa sitä, että tämä pitää tuoda. Se vaan vaatii harjoitusta. Itse haistelussa ja oman löytämisessä ei mitään ongelmaa ole.

Mulla on vaan pieni ongelma siitä, että missä ja millä harjoittelisi. Mä käyn niin vähän tokon missään treeneissä vaan harjoittelen itsekseni, että tunnarin harjoittelu on lähes mahdotonta. Mulla on toki kapuloita itselläni, mutta en mä voi harjoitella omilla "hajuttomilla" kapuloilla, koska jos mä säilytän niitä jossain sisällä tai autossa tai missä vaan niin ne haisee multa. Ja koska Mahla on tottunut tekemään töitä niin pienien hajupitoisuuksien kanssa (mieti asvaltille kävelty yli vuorokauden vanha jälki, jonka päältä on kävelty ja ajettu autolla yms. jäljenteon jälkeen, kuinka paljon siinä on hajua enää...), että tällaiset "taustahajutkin" ovat sille merkityksellisiä, vaikkei suoraa kosketusta olisikaan. 

Mutta joo, innostuin taas vähän tokosta. Voisi yrittää joihinkin kokeisiin, josko pääsisi avoimesta jo pois ja pääsisin kokeilemaan itse sitä voittajaa. Menestystä ja pisteitähän sieltä on turha odottaa Mahlan ääntelyn takia, mutta olisi se kiva nähdä ja kokea, mitä siellä kehässä tapahtuu. :)

Tuhkakin on nyt jälkeenjäänyt

Mulla on ihan tavattoman vähän kuvia koirista hajutreeneissä. Purkkiradalta ei oo kuin pari videoo ja jäljeltä nää taitaa olla kutakuinkin tokat tai kolmannet valokuvat. Mutta nyt on todistusaineistoa siitä mitä me puuhaillaan. Nämä kuvat on Ikaalisista. Tuhkan elämän toka jälki ja Mahlalla sairaslomatauon jälkeen ensimmäinen. Jäljet olivat lyhyet, Tuhkalla 10 esinettä 1-2 metrin välein ja Mahlalla 10 esinettä 5 metrin välein. Esineet olivat pieniä (klemmarin kokoluokkaa), jottei niitä voi bongata silmällä ja jälki oli vahvistettu hajuvedellä ja se ajettiin tuoreena (alle 30 min jäljenteosta).

Tuhka ei vielä ilmaise enkä siltä mitään ilmaisua odota, mutta palkatessa se putoaa helposti maahan, koska palkka tulee esineeltä ja esine on tietysti maassa... :) Mahla keksi aikanaan tarjota maahanmenoa itse hyvin vähillä toistoilla harrastustaustansa vuoksi. Tuhka lähtee tähän hommaan oikeastaan aivan tyhjästä eikä sillä ole mitään tähän, joten sillä voi viedä aikaa paljon ennen kuin se keksii maahanmenon ilmaisuksi. Jäljellä en sitä missään nimessä odota, koska odottaa voi vain sellaista, mitä on opettanut ja koira osaa. Ilmaisua mä en myöskään tässä vaiheessa ala opettamaan, koska mä haluan pitää koiran fokuksen hajutyössä eikä temppujen teossa. Vasta kun luotan, että koira tietää tasan tarkkaan, mitä se on tekemässä, voin alkaa harjoittelemaan ilmaisua.

 Tällä hetkellä siis palkkaan heti, kun Tuhkan kuono osuu esineelle. Useinhan mä en esinettä näe, mutta koiran käytöksestä (pysähtymisestä) päättelen, että siellä on.

 

Tuhka tekee töitä matalalla nenällä ja nimenomaan nenällä eikä silmällä tai muilla aisteilla. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Tuhka tekee töitä myös lähtökohtaisesti hyvin rauhassa ja hienossa työmoodissa. Vielä toki ympäristön häiriöt vaikuttavat työskentelyyn ja pitkään pentu ei jaksa, mutta tässäkin on jo kehitystä nähtävillä.

 

Toistaiseksi Tuhka jäljestää pannalla, koska mitään välikoon valjaita mulla ei sille ole enkä hanki. Sitten kun se tulee aikuisen mittoihin niin se saa valjaat. Mitään välineurheilua en tästä tee. Koira tekee töitä, on sillä panta, valjaat tai ei mitään ja on mulla pitkä liina, hihna tai ei mitään. :)

 

Mahla ottaa ylläolevassa kuvassa lähtöhajua pussista. Mahla on aina ollut hyvä ottamaan lähtöhajua ja Tuhka on myös. Selvästikin runsas palkkaaminen ja vahvistaminen on tähän auttanut. Toisaalta treeneissä monet koirat vain ohimennen nuuhkaisevat pussia ja se riittää. Uutta, tuntematonta hajua ne sitten haluavatkin haistaa pidempään.

 

Mahla ei yleensä mene näin matalalla kuonolla kuin näissä kuvissa. Nyt kun ollaan palattu taas hajutreeneihin, mä olen pyrkinyt vahvistamaan maasta löytyvää hajua eli ollaan tehnyt näitä asvalttiparkkisjälkiä, joissa haju ei pääse takertumaan rotvalliin, puskiin tai talonseinustoille. Hyvin se on taas lähtenyt käyntiin. Ja Mahlalla on intoa vaikka kuinka, kun se taas pääsee tekemään tätä juttua!

Meillä on maanantaitreenit pyörähtänyt taas käyntiin ja nyt syksystä kevääseen meillä on Sadun vetämä kerran kuussa id-jatkoryhmän koulutukset. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä tulee. Tuhkan kanssa tehdään tätä isolla parkkiksella asvalttitreeniä vielä pitkään ennen kuin annetaan nenän nousta.

Yllä olevassa kuvassa tyypillinen Mahlan ilmaisu, vaikka tässä se onkin niin täpinöissään, että ekan namin jälkeen meinaa lähteä jatkamaan matkaa. Vaikka Mahla on pohjattoman ahne koira niin jälkijutut on sellaisia, että se ei aina malta ottaa palkkaa, vaikka onkin aivan täpinöissään, kun löytää esineen. Esineen löytyminen ja jäljen ajaminen ovat sille niin palkitsevia, että ihme ja kumma, joskus riittää se yksi nami ja sitten matka saisi jo jatkua. :)

Oikein mitään muuta me ei tehdä. Me ei oikein treenata mitään. Täytyisi tässä ryhdistäytyä itse. :) Tai no, arjen taitoja harjoitellaan Tuhkan kanssa. Leikkimässä ollaan käyty muiden koirien kanssa muun muassa pentupaineissa. Lenkillä ne saavat mekastaa pitkin päivää. Mahlan kanssa aletaan taas vähän muistella tokojuttuja, että joskos johonkin kokeeseenkin vielä tämän vuoden puolella saisi itsensä väännettyä. Vähän epäilen, kun ei noi koehommat niin kiinnosta. On meille hajujuttujen puitteissa tulossa pari mielenkiintoista projektiakin tähän syksylle, mutta niistä lisää sitten, kun ovat ajankohtaisia. :)