Ratahurvittelua

Ohjattu jatkoryhmä Tuhkan kanssa on ohi tältä kesältä. Ohjattu ja ohjattu, me oltiin paikalla oikeastaan vain silloin, kun mä itse koulutin ryhmää... Vikalla kerralla en kuitenkaan tiennyt, mitä on edessä ja meillähän oli viimeisen kerran kunniaksi kisat. :) Rata ei ollut vaikea, mutta siinä tuli monenlaisia esteitä.

Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin rengasta. Rengas oli matala (mini/medi) ja harjoiteltiin erilaisia lähestymisiä yms. Tuhka meni tosi kivasti. Uskalsin siis ottaa samaisen renkaan myös radalla. Rata oli pelkkää suoraa paahtamista eteenpäin, putkissa tuli käännökset. Tuhkalla rimat oli 40-45 cm, rengas ja muuri matalana, pituus vajaamittainen.

Kahdella ekalla kierroksella palkkasin kontakteilta. Vikan (joka tuli myös videolle) otin ihan huvin vuoksi kisamaisesti palkkaamatta. Vikalle kiekalle laitoin myös palkkakupin, josta seuraa se, että Tuhka sikailee A:n kontaktin ihan surutta. Annoin sen kuitenkin juosta kupille, koska into on tärkeintä. Sen jälkeen palattiin muistelemaan, miten sitä A:ta suoritettiin ja palasihan se mieleen, kun oikein pinnisteli.

Tuhka on kehittynyt ihan mukavasti. Oudot esteet on sille outoja ja se jarruttaa esimerkiksi pituudelle. Mutta kun se on semmonen humputihumputimenijä. Kupille se tekee töitä ihan hyvin, mutta se saisi saada itseluottamusta ihan huomattavasti lisää. Nyt se on niin epävarma ja hidas. Ja mä ohjaan sitä vähän kuin Mahlaa, kun Tuhka tarvis liikettä ja apua paljon enemmän. Leikkimielinen kisa me voitettiin, mutta olipahan tuo ainoa maksikin.

Voi kunpa sitä jaksaisi treenata useammin niin me kehityttäis. Nyt me vähän junnataan paikallaan...

Kepit 3, 4, 5 ja 6

Treeni nro 3: Sunnuntaina kepit oli klo 13/19 ja kaksi keppiparia peräkkäin. Yhteensä noin kymmenen toistoa namipalkalle. Jyrkkä suljettu kulma oli edelleen haaste. Siinä paljon virheitä. Muuten hienosti.

Treeni nro 4: Tiistaina aamulla ja jälleen kepit oli klo 13/19 kaksi keppiparia peräkkäin. Edelleen suljettu sisääntulo vaikea, yhteensä treenin onnistumisprosentti 67 %. Palkkana pallo. Tässä video harjoituksesta:

Treeni nro 5: Keskiviikkona aamulla, edelleen kepit klo 13/19 kaksi keppiparia peräkkäin. Noin viisi toistoa, palkkana pallo. Tällä kertaa ei vaikeita sisääntuloja, mutta ohjaukset molemmilta puolilta ja oman liikkeen otin myös mukaan eli juoksin pari kertaa koiran vieressä. Ei haitannut.

Treeni nro 6: Keskiviikkona illalla, tiukensin keppejä hieman, mutta edelleen kuja on auki. En ottanut taaskaan vaikeita sisääntuloja, joten kaikki kuusi toistoa onnistuivat. Tein takanaleikkauksen kerran kumpaankin suuntaan, mikä ei häirinnyt Tuhkaa yhtään.

Pallo toimii palkkana oikein hyvin muuten, mutta Tuhka ei tuo sitä mulle takaisin. Palkkaamiseen menee siis aikaa, kun ongin palloa takaisin itselleni... Haluan silti pitää tässä hommassa lelupalkan, jos se vaan onnistuu. Olen myös pyrkinyt pitämään treenit lyhyinä eli toistoja ei ehdi olemaan montaa.

Tiistain aksat

Tiistain aksatreeneissä tuli ekaa kertaa hyvä fiilis Tuhkan kanssa. Lähinnä siis treenaamisesta. Ei tehty liikaa ja Tuhkaukkeli oli oikein reipas.

Radaksi oli rakennettu seuraavanlainen ja punaisella merkkasin, mitä tehtiin Tuhkan kanssa.

Keinulle menoa lujaa harjoiteltiin ihan alussa. Hienosti pikkumies hidastaa itse. Aika paljon otettiin keinutoistoja yhteensä, kun kerrankin sitä keinua pääsee harjoittelemaan. Se alkaa olla hyvällä mallilla. Tuhka menee keinulle lujaa, jarruttaa hyvin ja ottaa kontaktin hyvin. Itsenäisyyttä voisi olla hieman enemmän myös sen jälkeen, kun keinu on keikahtanut alas. Seuraavalla kerralla kuppi siis tähän käyttöön.

Hypyillä 5-6 harjoiteltiin käännöstä siivekkeen ympäri. Jostain Tuhka keksi mun selän taakse jäävän pussin ja se oli tosi makee käydä suorittamassa ihan ohimennen ja ihan jatkuvasti. Pussi ei kuulunut mun treenisuunnitelmiin ollenkaan. Tuhka päätti toisin. Tosi hienosti Tuhka alkoi kääntyä esteellä, kun päästiin sinne.

Puomi ja putki -erottelu sujui hyvin. Itse asiassa se ei pyrkinytkään putkeen. Kerran juoksutin putkesta putkeen myös ja silloin se sujahti putkeen hyvin. Puomi sujuu myös tosi kivasti ilman himmailuja. Hyvä niin. Kontaktit ovat siis kaikin puolin hyvällä mallilla.

Tekniikkajuttuna harjoittelin alkuperäisen radan alkua eli 2-hyppy otetaan toiselta puolelta. Tämä oli Tuhkalle järkytys, se ei meinannut millään uskoa, että hypystä mennään ohi. Palkkasin monta kertaa ihan vaan siitä, että se tuli käteen ohi esteen. Se oli kyllä eka kerta kun me tällaista tehdään, että ei sinänsä ihme, että pikkumies oli aivan kuutamolla.

Tuhkan ilmeeseen ja tekemiseen olin kertakaikkisen tyytyväinen. Nyt mä sain sitä sen omaa sinkoilua esteille, estehakuisuutta. Sitä mä olen koittanut sille rakentaa ja ehkä se nyt alkaisi näkyä, toivottavasti. Ollaan alkeisryhmien yhteydessä nyt puhuttu paljon vauhdista ja motivaatiosta. Mä olen Tuhkaa alusta alkaen lähtenyt rakentamaan osaaminen edellä ja ollut sitä mieltä, että vauhti tulee perässä. Ja näin se tuntuu menevän Tuhkan kanssa. Se tarvitsee aikaa saada rauhassa miettiä, mikä juttu tämä on ja varmuuden kautta se saa vauhdin. Mutta motivaatiosta ja innosta mä en ole tinkinyt enkä tingi ikinä. Mä haluan luoda sille innon tehdä asioita, mä haluan, että se yrittää kaikkensa. Tuhkan kohdalla se ei näy erityisenä kaahottamisena ja sata lasissa työskentelynä, mutta nopea siitä koirasta tulee omalla rauhallisella tavallaan, koska sillä on into tehdä asioita. Mä pilkon asiat juuri niin pieniksi, että tuo ajatteleva eläin saa siitä kiinni. Ja kun mä kokoan ne yhteen, hups keikkaa, se osaakin aika paljon. 

Esimerkiksi kontaktiesteet ovat tästä hyvä esimerkki. Ensin paukuteltiin keinua ja totuteltiin ääneen, jota Tuhka pentuna pelkäsi. Sitten se paukutteli keinulaudan päätä itse etutassuillaan maahan. Sitten me Hallilan maston viereisen rakennuksen matalalla betoniportaalla harjoiteltiin 2on2off. Ja sitten me yhdistettiin nämä, mentiin kontaktiesteille ja aivan kuin huomaamatta, sehän sujui hienosti. Mä jätin sen samantein tekemään hommia itse, otin etäisyyttä, en säädellyt itse sen vauhtia. Ja mikä hienointa, pienellä treenimäärällä mulla on koira, jonka voin sanoa osaavan suorittaa kaikki kontaktit. Ja se menee innokkaasti. Ihan kaikkia houkutuksia ja osaamisen varmistuskikkoja ei olla vielä tehty.

Keppiprojekti etenee, siitä toinen päivitys vähän myöhemmin niin saadaan videotkin mukaan.

Keppiprojekti treenit 1 ja 2

Tuhkan keppiprojekti on aloitettu. Alkoi se oikeastaan jo viime syksynä kahden kepin välistä sujahtelulla, mutta nyt on toivottavasti tarkoitus päästä maaliin eli saada kepit valmiiksi. 

Opetusmenetelmäksi valikoitui 2x2-menetelmä, koska kiinnostuin siitä jo vuonna 2010, kun kävin koulutuksessa asian tiimoilta. Mahla oli silloin jo kujakepit harjoitellut, joten 2x2-menetelmä jäi odottamaan seuraavaa koiraa. Keppimenetelmiä on monia, Musti aikanaan opetettiin ihan kädellä ohjaten, Mahla tosiaan kujakepeillä ja Tuhkan kanssa kokeillaan tätä. Ihan koulutuksellisessa mielessäkin odotan mielenkiinnolla tätä projektia ja sen valmistumista.

Puhun 2x2-menetelmän yhteydessä kellotaulusta. Ajatuksena on, että palkkiolinja on ikäänkuin kellotaulun klo 12/18 linja ja tämä on lopulta myös suorien keppien linja. Sitä, kuinka paljon keppipari on auki, kuvaan esimerkiksi klo 14/20 tai klo 13/19. Lyhyesti avattuna koko 2x2-menetelmän idea on opettaa koira ensin suorittamaan keppipari ja tämän jälkeen näitä keppipareja yhdistetään.

Viime syksyltä Tuhkalle on tuttu yksi keppipari ja kaksi keppiparia klo 14/20 noin 6 jalan päässä toisistaan. Eli ihan nollista ei nyt lähdetty.

Treeni nro 1: Aloitettiin yhdestä keppiparista, joka oli klo 15/21. Tämän jälkeen siirryttiin heti klo 14/20. Ja parin toiston jälkeen lisäsin toisen keppiparin, joka oli 9 jalan päässä ensimmäisestä ja samoin klo 14/20. Vähän Tuhka pohti, kun toinen keppipari lisättiin. Muuten ei ongelmaa. Hyvin haki itsenäisesti ekalle keppiparille. Ohjasin kummaltakin puolelta, mutta ei vielä haasteellisia tulokulmia.

Tänään oli treenit nro 2. Siirsin keppiparit aivan peräkkäin ja molemmat parit olivat asennossa klo 13/19. Tehtiin noin kymmenen toistoa, jotka menivät erittäin hyvin. Palkkasin heittämällä namin nurmelle. Tehtiin erilaisia sisääntuloja, vaikea oli kieppaaminen yli 90 astetta suljetusta kulmasta. Muuten kaikki oikein nappiin ja mä itse asiassa yllätyin, kuinka innoissaan pikkukoira hommia teki. Sillä on tosi makee asenne tällä hetkellä. Tätä asennetta kaivattais vähän muutenkin aksaan.

Ensimmäinen harjoitus on videolla. Mä yritän saada mahdollisimman monet treenit videolle, koska niin olisi hienoa seurata edistymistä. Toivon, että sitä kuitenkin tapahtuu. ;)

Hmm

Mä tykkään agilitysta, mutta siitä huolimatta musta tuntuu, että mä olen jokaisen harvan harjoituskerran jälkeen huonolla fiiliksellä. Ei mennyt niinkuin piti. Ja nyt en syytä koiraa. Tuhka ei tosin ole Mahla, mutta en siltä sitä odotakaan. Tuhka on luonteeltaan tosi erilainen ja agilityakin pitää lähestyä sen kanssa eri tavoin. Tuhka on iloinen ja tykkää tehdä yhdessä, se on aivan täpinöissään treeneissä. Se vaan on niin mustavalkoinen siinä, mitä se osaa ja mitä ei. Jollei se ole varma, se tekee omat ratkaisunsa eikä yritä. Sekään ei ole kuitenkaan ongelma. Siitä pääsee treenaamalla koiran vaatimalla tavalla.

Se mikä mua pännii, on oma itseni. Mä en osaa nykyisin pysyä suunnitelmissani, mä en osaa ottaa aikaa, en osaa videoida. Mä teen liikaa. Mä väitän, että se on suoraa seurausta treenimäärän vähyydestä. Mä yritän kerralla enemmän, "koska kerrankin ollaan treeneissä". Eikä se tuota tulosta. Se synnyttää pahan mielen. Tuhka ei edes kestä toistoja samalla tavoin kuin Mahla, joten sen kanssa erityisesti korostuu suunnittelu ja toteutuksen laadukkuus. Kliseisesti sanoisin, että ei siis määrä vaan laatu.

Eilen tehtiin tällaista harjoitusta. Se on jostakin 2-luokan radasta vähän lyhennetty.

1-3 käännökset ja vastaavasti 17-19 käännökset otettiin alkuun. Ukkeli teki ihan jees, mutta mulla on vähän hakemista siinä, kuinka paljon autan sitä liikkeellä ja kuinka paljon se tekee itse töitä. Sen jälkeen harjoiteltiin puomia ja keinua yksittäin. Edellisissä treeneissä Tuhka teki pari kertaa lentokeinun, nyt se selvästi otti varovasti. Se kyllä menee esteelle rohkeasti ja reippaasti ja suorittaa esteen ulkopuolisen silmin hienosti. Mutta se jännittää mun silmään selvästi. Se on tietoinen koko ajan pakoreitistä loikata esteeltä pois, vaikkei se pakoa joudu tekemään. Puomilla se myös arastelee samalla tavalla. Suorittaa ihan hyvin ja reippaasti, mutta voisi se kulkea lujempaakin. Harjoitusta ja toistoja tämä vaatii paljon. Eiköhän se varmuuskin sieltä löydy.

Periaatteesta radasta otettiin sitten toiseksi vain tuo loppusuora 12-17 niin, että vein putken jälkeen namikupin. Se aiheutti kovasti hämmennystä ja Tuhka olisi sinne singonnut monta kertaa. Muuri oli pikkumuuri ja pituuskaan ei mikään täysimittainen. Tuhkahan ei ole näitä esteitä koskaan opetellut, joskus ne ovat olleet samalla tavalla vaan radalla eikä se näytä olevan ongelma.

Jossain välissä otettiin myös rengasta yksittäin. Rengas oli minikorkeudessa ja kun herrakoira siitä ensimmäisen kerran keksi mennä läpi, se sujui ihan mukavasti. Hienoa on se, että meidän seuralla on vihdoin myös turvallinen hajoava rengas.

Koska mä olen edelleen murheen alhossa oman surkean treenisuunnittelun takia, teen tähän vähän suunnitelmaa jatkosta:

- Hyppytekniikkatreenit keskitetään lähinnä korkeusharjoitteluun: set point, korkeuden arviointi, triangeli, etäisyys+korkeus

- Ohjausharjoitukset tehdään toistaiseksi matalammilla rimoilla noin 30-45 cm. Ohjauksessa keskitytään erilaisiin käännöksiin (loivat, tiukat).

- Esteharjoittelua jatketaan erityisesti renkaan kohdalla (myös hyppistreeninä) ja kontakteilla sekä keppien harjoittelu kotona (josko jo pääsisi kunnolla aloittamaan).

- Yhden hypyn ohjausharjoituksia tehdään kotona ensin kupille ja sitten lelulle.

- Jokainen harjoitus toistomäärineen suunnitellaan etukäteen ja pysytään siinä: Aloitus helpolla / tutulla. Sitten tekniikka, joka voi olla hyppis, ohjaus tai esteharjoitus, muttei kaikkia. Lopetetaan vauhtipätkällä, joka onnistuu varmasti. Niin ja aina kellotetaan.

Lomalomalomalomaloma

Meillä alkoi kesäloma. Koirat lähti maalle jo hiukan aikaisemmin helteillä, koska kämppämme oli sisältä päivisin niin kuuma, että todettiin koirien olevan paremmin maalla. Ja siellä ne viihtyvät. On ihana katsella kuinka ne painivat ja juoksevat pitkin pihaa ja toisaalta ne vaan makailevat ja katselevat ympäriinsä. Ne ovat mukana kaikessa pikkupuuhassa pihalla. Lenkkeily metsissä on rentoa, kun muita liikkujia ei ole. Nuo eivät juuri säntäile eläinten perään, joten siinä mielessäkin saa olla aika rauhassa. Jonkun linnunpojan ne joskus löytävät, mutta lyhyesti ne käyvät vaan katsomassa ai että tuommonen ja jatkavat matkaa. Lehmien laitumella ne hengaavat jo molemmat oikein rentoutuneesti.

Oikeastaan juuri mitään treenaamiseen viittaavaa ei olla tehty. Voisi ajatella, että lomalla on aikaa, mutta toisaalta lomalla on niin kiva olla ilman aikataulutusta, että mä en sovi yhtään mitään. Tuhkan kanssa olisi tarkoitus kyllä nyt kesällä treenata aksaa. Että jos me vihdosta viimein päästäis vähän eteenpäin asioissa. Mutta kun en mä saa aikaiseksi mennä treeneihin. Jotenkin mun mielenkiinto aksaa kohtaan on aika alamaissa. Rengasta ollaan kuitenkin aloitettu opettelemaan pyöränrenkaalla. Mä opetan ensin ihan pelkän renkaan läpi hakeutumista ja kun se sujuu, otan vasta sitten sen kehikon ympärille. Kepit olisi toinen kesän projekti. Ja periaatteessa se rimojen nosto sinne maksikorkeuksiin. Tuhkalla on ihan hyvä hyppytekniikka, mutta sen pitää saada ajatella, joten se tarvitsee harjoitusta kovasti ja tekee nopeissa tilanteissa "vääriä" päätöksiä eli esim. aksassa kiertää esteen, jollei heti keksi, miten sen suorittaisi.

Lehmiä me ollaan pari kertaa ajettu niin, että kummatkin koirat ovat olleet mukana. Mahla on löytänyt rentoutta lehmien kanssa. Sen ei tarvitse enää mennä niin vauhdilla ottamaan luuloja pois vaan se käyttäytyy maltillisemmin. Tuhka taas ottaa kaiken kovin lunkisti ja lehmät on sen kavereita. Lehmien uloslaskupäivänä Tuhka sai vähän sorkastakin, mutta ei se siitä mitään oppinut. Edelleen se luottaa noihin isoihin elukoihin. Mutta toisaalta se kyllä kuljettelee lehmiä ihan mukavasti itsenäisesti omaan tahtiinsa.

Mahlan kanssa mä ajattelin meidän kesän projektiksi poispäinajon. Valitettavan vähän olen suuntakäskyjä sille opettanut, mutta toisaalta myös tajunnut, että suuntakäskyjen käyttäminenkään ei ole ihan niin yksinkertaista. Kun sitä älyä tarvitaan. Mutta jos nuo juntturat lehmät saisi hallitusti kuljetettua poispäin niin lampailla homma olisi varsin helppoa. Lampaat pysyy ryhmänä, lehmät on paljon enemmän omia yksilöitään omine päätöksineen.

Hajutreenit on meillä ainakin hetken tauolla. Toisaalta kesän aikana mulla on joitakin pehmeän alustan treenejä suunnitelmissa, koska ollaan maalla pehmeiden alustojen luona. Vanhoja jälkiä pellolla ja metsässä, jäljennostoa ja "kuviojälkiä". Tuhkalle nenää maahan, Mahlalle tarkkuutta.