Jälkikausi avattu

Heti kun pakkaset laantuivat ja oma flunssani antoi myöten, avattiin myös jälkikausi. Sain houkuteltua itselleni yhden treenikaverin torstaina räntäsateeseen Elon parkkikselle. Hieman ennen treenejä kävin päivälenkillä koirien kanssa ja totesin, että ilma on mitä parhain. Ei sada, ei tuule ja on mukavan lämmin. No, pari tuntia siinä sitten touhuilin jotain kotona ja lähdin treeneihin. Sää oli muuttunut ihan täysin, kovasta tuulesta satoi räntää eikä siitä lämmöstäkään ollut juuri tietoa.

Mahlan kanssa jäljellä

Toivoin helppoja harjoituksia, lyhyet jäljet ja paljon esineitä. Sain kyllä paljon esineitä (mikä oli tärkeintä), mutta jäljet olivat paljon pidemmät ja paljon haastavammat kuin ajatuksissani oli miettinyt. Loppujen lopuksi olin oikein tyytyväinen jälkiin ja koiriin. Jäljet ajettiin tuoreena, joten se helpotti hommaa. Osittain jäljentekijän jäljet näkyivät, mutta koirat eivät selvästikään niitä silmällä seuranneet. Hieno oli seurata, miten tuuli ja ajoväylät vaikuttivat hajun liikkumiseen.

Mahla sai ennestään tuntemattoman jäljentekijän tekemän reilun 200 metrisen jäljen. Siinä oli oikeastaan yksi haastava kohta ajoteiden ja katoksen risteyksessä, jossa hetki etsittiin jälkeä. Tuuli painoi hajua lumipenkkaan, jota Mahla kovasti tarkasteli. Esineitä ei olisi silmällä löytänyt ollenkaan, mutta Mahla niitä nosteli oikeinkin hienosti.

Tuhkan jäljentekijä oli tuttu, mutta ei hän ole usein meidän kanssa treenannut. Jälki meni ensin parkkipaikan keskellä olevassa katoksessa ja kääntyi siitä autojen sekaan, teki neljä kulmaa ja matkaa oli yhteensä noin 150 metriä. Kun kävelin lähtöpaikkaan, valmistauduin täysin siihen, että me ei löydetä yhtään esinettä eikä Tuhka laita kuonoaan maahan ollenkaan, koska ihmisiä ja autoja liikkui siinä paljon ja Tuhka on häiriöherkkä. No, keskittymiskyky Tuhkalla on kehittynyt hurjasti. Jätkä teki töitä ja hienosti tekikin. Esineet löytyi ja kulmistakin se selvisi hienosti. Parissa kohdassa jäljen päällä oli auto, mutta ihan mukavasti Tuhka siitäkin selvisi eli löysi jäljen auton toiselta puolelta.

Tästä voidaan erittäin hyvillä mielin jatkaa. Näillä helpoilla harjoituksilla varmasti jatketaan, mutta jälkiä täytyy vanhentaa ihan reilusti.

Kevään ekat maanantaitreenit

Maanantaina päästiin tämän vuoden puolella ensimmäisiin maanantaitreeneihin. Pakkastauko siis päättyi, vaikka nyt treenailtiinkin sisällä. Päästiin erääseen oppilaitokseen sisätilaetsintöihin, ihan mahtava paikka ja mahdollisuus. Ihanista treenikavereista johtuen monenmoisia källejä nähtiin illan aikana ja kaikki harjoitukset tehtiin luonnollisesti niin, että ohjaaja ei tiennyt maalimiehen sijaintia. 

Tehtiin ensin ihan perinteistä sisätilaetsintää kellarissa. Kellarissa oli useampi huone ja ne hyvin täynnä tavaraa. Kellari oli hämäränä, ohjaajalla otsalamppu niin näki olla törmäilemättä. Tuhkan maalimies oli helppo, se oli vain ryöminyt pöytien alle. Pimeydestä huolimatta tämä löytyi siis helposti. Mahlan maalimies oli rullakon takana, joka olikin hankalampi. Itse asiassa yllätyin, miten hankala se oli. Ilmeisesti ilma kiersi tilassa niin, että se painoi hajua toiselle seinustalle, jossa Mahla kovasti teki töitä.

Mahlan kanssa päästiin tekemään mielenkiintoinen harjoitus, jossa oppilaitoksen eräs ennalta tuntematon opettaja oli kävellyt luokkaan pitämään oppituntia. Meidät vietiin eräälle ovelle, josta opettaja oli kulkenut (alle tunti aiemmin) ja tehtävänä oli etsiä siihen luokkaan, missä opettaja pitää tuntia. Tilannetta ei yhtään helpottanut käytävien ja aulan tila, joka oli toisaalta varsin avara ylös ja alas. Yllätyin itse positiivisesti, kuinka hyvin Mahla työskenteli. Se tarkasteli käytäviä, mutta tuli niistä itse pois. Oikean luokan oven lähistöllä se alkoi pyöriä, mutta jonkin verran työstettiin sitä, että osattiin valita muutamasta ovesta se oikea. Minä tiesin, että luokkaa haetaan (vaikken tiennyt mitä luokkaa), mutta enpä sitä voi koiralle kertoa. Se hakee hajua. Kun oikealle ovelle päästiin, koputin oveen ja etsittävä henkilö tuli avaamaan. Ihan huikean hieno treeni!

Tuhka etsi isosta vessasta oikean kopin. Yhdessä kopissa oli siis etsittävä kohde, toinen häiriökohde oli toisessa kopissa, muut kopit olivat tyhjiä. Tämä oli yllättävän hankala harjoitus ainakin Tuhkalle. Se työskenteli aktiivisesti, mutta jäi kohdehenkilöä seuraavien koppien kohdalle jumiin. Tässäkin mietityttää tietysti se hajujen kulkeutuminen. Voisiko olla niin, että ilmavirta on ohjannut hajua viereiseen koppiin niin voimakkaasti, ettei Tuhka osannut palata takaisinpäin? Kyllä se kohdekin lopulta löytyi, mutta selvästi hajun kohdentaminen tiettyyn koppiin oli hankalaa. Minusta tuntuu, että sisätiloissa on huomattavasti hankalampaa etsiä kuin ulkona, jossa ilmavirrat on ehkä jotenkin vielä ymmärrettävissä. Sisätiloissa ilmastoinnit, viemäröinnit, ikkunat, ovet, patterit sekoittavat ilmavirtoja kovasti. Helppo ei ole läheskään aina helppo.

Tämä oli hyvä alku kevätkaudelle. Nyt kun pakkaset laskivat, lähdetään taas ulos treenaamaan jälkeä. Toivottavasti siitäkin touhusta innostun välillä kirjoittelemaan tänne.

Pakkaspäiviä

Meillekin tuli lunta ja pakkasta. Mahla on sopivasti bikinikunnossa tiputettuaan karvansa. Kyllä ne kaikilla keleillä ovat oman turkin varassa pärjänneet, jos ovat saaneet vapaana olla. Hihnalenkeille on tarvinnut parissakymmenessä asteessa pukea takit. Että kyllä noi ainakin palelee.

Kyllä me kovasti kaikki lumesta tykkäämme. Lumi on ilmavaa pakkaslunta, jossa on helppo koirien hyppiä ja pomppia. Mä odottelen vielä lisää lunta niin tulisi nuo hiihtoladutkin kuntoon. 

Ulkotreenejä meillä ei ole vielä ollut. Vaikka nuo olisivat reilun kymmenen asteen pakkasessa voineet olla treeneissä, olen käyttänyt pakkaset hyväkseni mielummin sisätreeneissä. Ollaan harjoiteltu purkkirataa joitakin kertoja ja hajulappujen etsintää sisällä. Mahlalla ehti olla myös jatkiskakkosen treenikerta. Harjoiteltiin sielläkin purkkista ja hajulapun etsintää vieraassa paikassa. Mahla tekee yllättävän rauhallista työtä myös näissä hommissa. Hyvä niin.