Tuhka täytti tiistaina ystävänpäivänä 3 vuotta. Eipä uskoisi, kuinka aika on kulunut. Pikkuhiljaa mä olen alkanut arvostaa pikkumiehen ominaisuuksia. Mä olen oppinut ottamaan ne positiivisesti ja ahdistumatta siitä, mitä se on. Ollaan me edelleen eri aallonpituuksilla, mutta mä olen silti oppinut pelaamaan sen kanssa.
Synttäreiden kunniaksi Tuhka pääsi fyssarille. Alkuvuodesta Tuhka oli aika jumissa lavanalueelta, mutta nyt se oli kunnossa. Ainoastaan pieni jumi löytyi selästä. Tuhka on erittäin hyvä vartalonhallinnassa ja mennyt taas paljon eteenpäin. Saatiin ohjeet oikeastaan vaikeimpiin harjoituksiin, mitä jumppatyynyillä voi tehdä. Siitä seuraava vaihe on sitten hankkia se dobo-pallo.
Nämä liukkaat on kyllä hirveintä, mitä voi olla koiran(kin) lihaskunnon ylläpitämisessä. Toki hyvä kunto ehkäisee ongelmia, mutta kyllä se luistelu silti hirvittää. Mahla jännittää alustoja enemmän ja meneekin jumiin. Tuhka vähemmän.
Mutta meillä jumppaaminen jatkuu. On se hienoa nähdä kehitystä!
