Huhhellettä

Helteistä huolimatta kesän hajutreenitauko päättyi ja palasimme hajujen ihmeelliseen maailmaan. Tauko teki ainakin itselleni hyvää, nyt jaksaa taas miettiä ja kokeilla asioita. Aloitetaan taas alusta, kuten jokaisen tauon jälkeen, mutta tällä kertaa vähän toisin. Kokeillaan.

Sunnuntaina treenattiin heti aamusta, kun pari muutakin aamuvirkkua lähti treenaamaan. Tein ensin kummallekin pienet, yhden parkkiruudun kokoiset esineruudut pienillä esineillä. Mahla etsi oikein hienosti, keskittyneesti ja rauhassa. Tuhkan ruudussa oli vähän turhia esineitä, se bongaili niitä lähinnä silmällä.

Sitten tehtiin lyhyet esinejäljet, joissa oli pari kulmaa. Kumpikin koira lähti etsimään vain esineitä eivätkä keskittyneet jälkeen. Esineet toki löytyi hyvällä prosentilla, mutta se ei auta jälkeen. Jäniskin lymyili viereisellä nurmikolla, kun treenattiin.

Maanantaina illalla uhmattiin hellettä ja mentiin taas treenaamaan. Löydettiin hyvä varjoinen parkkis ja olo oli yllättävän hyvä illan jo vähän viiletessä. Edellisistä treeneistä oppineena lähdin kokeilemaan jäljen tarjoamista. Kaveri käveli jäljen ja vahvisti sen vedellä ja mä annoin koiran nostaa jäljen, palkkasin heti. Ja taas se sai nostaa jäljen uudelleen ja palkkasin heti. Näitä monta toistoa. Ensin kumpikin oli vähän, että mitä ihmettä, mutta loppua kohti alkoivat hoksata, että ydinjälki on nyt se juttu. Tästä jatketaan.

Ihmispurkkista harjoiteltiin yhden ihmisen verran. Lähinnä ajastusta luoda siihen ilmaisuun. Tuhkahan menee nätisti ja jää kohteelle nätisti. Mahla sen sijaan loikkii, koska tykkää ihmisistä. Nyt lähdin kieltämään sitä hyppimisestä ja otin lähestymisen uudelleen, jos se ehti hypätä. Hyppäämisen sijaan ohjasin Mahlan istumaan. Yritetään saada tähän touhuun tolkkua Mahlankin kanssa.

Loppuviikosta jatketaan systemaattisesti siihen, mihin jäätiin.

Palikka-aivo ja muut kommellukset

Parit viime aksatreenit ovat päivittämättä tänne. Viikko sitten harjoittelimme rytmitystä seuraavanlaisella radalla:

Ensin harjoiteltiin oranssit numerot ja sitten vihreät. Tuhkan kanssa ehdin kyllä ihan hyvin, vaikka liikkua toki sai. Oransseilla numeroilla 3-4 oli vähän hankala. Tuhka meinasi mennä putkesta pitkäksi. Sitten tajusin sihauttaa sille jarrua putkelle niin sitten se kääntyi näppärästi. Vihreillä numeroilla sitten 7-8 oli hankala. Tuhka oli päättänyt, että putken jälkeen mennään siihen toiseen putkeen ja karkasi mun selän takaa sinne useammankin kerran.

Tällä viikolla tiistaina ratana oli tällainen, keppien tilalla oli puomi:

 

Ukkelin kanssa tehtiin pätkää 9-11 eli pituutta harjoiteltiin. Ekaa kertaa pituudessa oli kaikki palikat ja pituutta reilusti yli metri. Namikupille sännättiin kyllä hienosti. Sen ohessa juostiin pari kertaa myös 6-9 pätkä ja puomi sujui varsin mukavasti.

Tokalla kierroksella oli tarkoitus tehdä lähtösuoraa eli oikeastaan rengasta. Otin pari kertaa ihan vaan minirenkaan ennen kuin nostin sen maxikorkeuteen. Ekaa kertaa yritin saada Tuhkan menemään maxirenkaasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuhka oli aivan kuutamolla. Laura tuli jeesimään ja me houkuteltiin ja väännettiin ja käännettiin, estettiin, tukittiin, laskettiin rengas ja nostettiin uudestaan, melkein työnnettiin koiraa renkaasta, turhaan. Vihdoin Tuhka meni, kun hajoava rengas oli vain alhaalta kiinni (Laura piti) ja ylhäältä auki. Ja kun se siitä ekan kerran hyppäsi niin sittenhän siitä pystyi menemään heti uudelleen ja uudelleen. Mutta oli se tahtojen taisto. Tuhka on kyllä niin palikka näissä. Ihan uus juttu muka...

Mahla höntsäsi mukana. Se teki temppuja, tokoa, rallytokoa ja harjoitteli suuntakäskyjä. Mahla on kyllä ihan mahdottoman pätevä ja ihana! Sen kanssa on niin käsittämättömän kiva tehdä hommia!

Myös keppihommat edistyy. Keppitreenit 19 ja 20 kuuden kepin sarjalla, jossa eka väli oli auki, neljä viimeistä keppiä suoraan. Meinaa vähän oikoa, mutta tekemisen meininki on hyvä. Kyllä me vielä tämän kesän aikana ollaan 12 suorassa kepissä!

Aksaa ja etsintöjä

Lyhyesti tiistain aksatreeneistä. Treenattiin Tuhkan kanssa kääntymisiä ja erottelua sen välillä, että jatketaanko suoraan vai käännytäänkö. Meni ihan mukavasti. Tuhka kääntyy, se kääntyy melkein paikallaan. Se hidastaa ennen estettä, kun pitää kääntyä ja käännökset ovat siksi tiukkoja. Epävarma se on, siitä ei pääse mihinkään. Uudet treenisuunnitelmat on jo mietinnässä.

Keppitreeni nro 18 tehtiin tänään aamulla. Ekaa kertaa kuusi keppiä, klo 13/19 eli vähän auki. Aluksi Tuhka pujotteli vain neljä ja oli sitä mieltä, että siitä pitäisi jo pallon lentää ja vähän jouduttiin vääntämään asian kanssa, että kyllä kaikki kuusi on pujoteltava. Kun se ekan kerran meni kaikki kuusi, ei enää ongelmia. Avoin sisäänmeno oli vähän hankala eli sisäänmenotreenejä on luvassa ihan erikseen.

Tuhka löytää raamisahan alta maalimiehen, kuvan ottanut maalimies Elise.

Eilen oltiin hajutreeneissä sahalla. Tehtiin alue-etsintää monimuotoisen sahan piha-alueella. Mahlan eka setti kahdella maalimiehellä oli helppo. Maalimiehet olivat alueen ulkoreunoilla ja löytyi nopsaan. Taisi mennä jälkeä pitkin. 

Mahlan toiselle setille pyysin maalimiehiä lähekkäin. Ihan lähekkäin ne eivät olleet, mutta piilot olivat umpipiiloja. Eka löynyt maali oli puuceessä, Mahla odotteli puuceen ovella mua ja katseli mua siihen malliin, että koitas tulla nyt jo auttaan. En ehtinyt kuitenkaan ihan puuceelle asti, kun Mahla oli raapinut ovea niin, että maalimies avasi sen ja palkkasi. Toinen oli muutaman kymmenen metrin päässä suljetussa kontissa. Henkilökohtaisesti en tiennyt, että kyseiseen konttiin edes pääsee sisälle, mutta Mahla oli niin tomera, että kokeilin päässä olevaa ovea, josko se aukeais. Kyllä se aukesi, mutta vastaan tuli niin paljon romua, etten kuvitellut maalimiehen olevan siellä. Takajoukko vähän vihjaili, että pääsiskö sinne jotain toista kautta. No, Mahla änki väkisin romujen joukkoon ja kontin toisessa päässä sitten maalimies olikin. Siellä olisi ollut toki toinen ovi. Hieno Mahlus!

Tuhkan ekalla kierroksella toinen maalimies makasi 2,5 metriä korkean lautatapulin päällä, haju siitä levisi kovin ja Tuhka teki oikeasti töitä löytääkseen ukon. Ekalla yrittämällä se ei löytynyt, mutta kun tultiin uudelleen alueelle, Tuhka alkoi hakea hajua ylempää ja nousta tapulia vasten ja silloin vasta itsekin tajusin, että tuollahan se on. Toinen maalimies löytyi pimeästä raamisahan alakerrasta, jonne Tuhka ihan hienosti uskalsi mennä. Haastava ympäristö tuo on hajujen leviämisen vuoksi.

Tokalla kierroksella Tuhka vähät välitti musta ja paineli ihan itsekseen aluetta ympäri. Mä ja takamies ei pysytty mukana ja niinpä meiltä jäi huomaamatta, kun Tuhka kävi ekalla maalimiehellä. Toinen löytyi pressun alta alueen rajalta. Sen mäkin bongasin. Mahla odottelee mua ja etsii mun kanssa, vaikka irtaantuukin hyvin. Tuhka päätti nyt mennä ihan omia reittejään eikä jäänyt mua odottelemaan. Siksipä se ilmaisu olisi hyvä opettaa...

Kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen kummankin tekemisestä, asenteesta ja ne kyllä tasan tekevät hommia. Jos tuntee meidän treeniporukan, niin helpoksi ei noille mun koirille piiloja tehdä, källejä sitäkin enemmän. Enemmän se on rakkailta treenikavereilta ohjaajan kouluttamista, ettei me ohjattais tai oletettais mitään vaan uskottais koiriamme. Nää kun tehdään aina sokkona niin, että porukasta vain joku tietää, missä maalit ovat. Eikä kahta kertaa kukaan ole samassa paikassa ihan sen vuoksi, että se helpottaa ihan turhan paljon hommaa. Aikuisten piiloleikki on aina hauskaa!

Keppiprojekti etenee

Tuhka keppiprojekti etenee. Nyt ollaan päästy neljään suoraan keppiin. Tuhka menee ne ihan hyvällä draivilla. Sisäänmenot suoralla lähestymisellä ovat hyviä, mutta tiukista kulmista tulee virheitä. Seuraavaksi palataan hieman avoimempaan kujaan taas ja otetaan kolmas keppipari juttuun mukaan. Erilaisia sisäänmenoja on vahvistettava, mutta onnistumisprosentti on silti pidettävä suurena.

Treenit 7-9: juhannuksen aikaan, 2 keppiparia klo 13/19. Yksissä treeneissä tultiin kepeille eri suunnasta kuin yleensä ja Tuhka ei meinannut millään löytää oikeaa väliä. Illalla kun paistettiin makkaraa, otettiin makkarapalkalla "väkisin" kepit ja ne meni ihan hyvin heti, kun se oli mennyt ekan kerran oikein. Seuraavana aamuna (treeni 9) noin viisi toistoa hyvin.

Treeni 10-11: (29.-30.6.) Vaihdettiin keppien paikkaa omenapuiden eteen, meni ihan hyvin. Kepit edelleen vähän auki. Vähän häiriintyi mun liikkeestä ja kyttäsi lelukättä. Edelleen sisäänmenot eivät ole varmoja, mutta vaikeampi sisääntulopuoli vaihtelee.

Treeni 12: (1.7.) Vaihdettiin keppien paikkaa navetan eteen. Edelleen kaksi keppiparia ja ne vähän auki. Meni hyvin.

Treeni 13: (4.7.) Lähes suorat kepit edelleen navetan edessä. Ei vaikeita sisäänmenoja.

Treenit 14-17: (5.-6.7.) Suorat neljä keppiä ensimmäistä kertaa. Tämä meni hyvin. Illalla kokeiltiin neljää suoraa keppiä Koiralassa treenien yhteydessä. Siellä Tuhka oli aluksi, että mitä ihmettä, mitä keppejä, missä, mitä näille tehdään. Kun se kerran meni, se tajusi kyllä, mistä on kyse. Taidettiin tehdä kolme onnistunutta kertaa. Tänään suorat neljä keppiä kahteen eri kertaan muutama toisto kerrallaan. Jälkimmäinen setti videolla.