Viikon treenejä

Keskiviikkona oli hallivuoro. Mahlan kanssa treenattiin hiljaisuutta, ylläri ylläri. Tunti oltiin hallissa ja malttaminen oli ajoittaista. Ehdottomasti vaikeinta on malttaa, kun pitäisi olla tekemättä mitään eli vain odottaa. Sen sijaan perusasento-hiljaisuus-treenit sujuivat oikein hyvin. Maa malttoi joka kerta tullessaan perusasentoon! Tästä olen erityisen iloinen, koska se tarkoittaa myös sitä, että meillä on vielä toivoa tämän asian kanssa! Seuraaminenkin (ja liikkeellelähdöt) olivat hiljaisia paitsi käännökset vasemmalle. Niitä tehtiin sitten vähän namin kanssa ja nopealla palkalla. Ongelma on lähinnä se, että Mahla ei tee tarpeeksi töitä käännöksessä vaan lähinnä odottaa, että mä käännyn ja tulee sitten vain mukaan. Mä kyllä pyrin antamaan tilaa ja aikaa Mahlalle, mutta se ei silti ole aktiivinen ja kokee käännöksen jotenkin vaikeaksi, kun huutaa sitten.

Toinen ääntä aiheuttava asia on etäisyys. Jäävissä liikkeissä ja paikkamakuussa ääni alkaa kutakuinkin siinä vaiheessa, kun irtaannun kaksi metriä koirasta pois. Tähän ei auta kuin harjoitus ja varmuuden kasvattaminen. Paikkamakuussakaan ei ole ongelmaa, kun olen tarpeeksi lähellä ja palkkaan tarpeeksi usein. Epävarmuus tuo ääntelyn ja ryömimisen. Täytyy siis vaan palata taaksepäin, kuten ollaankin jo tehty, ja tehdä helppoja harjoituksia lähellä. Ja sitä häiriötä tarvitaan treeneihin, koska häiriössä on se ongelma.

Perjantaina oli purkkiratatreenit Seijan hallilla. Paikalla oli kolme koiraa, joten saatiin nopeat treenit ilman mitään kiirehtimistä. Aiheena oli ilmaisu, jota alkuviikosta teimme kotona purkkiradalla pari kertaa yhdellä purkilla. Yhdellä purkilla Mahla tosin vain menee purkille ja maahan haistamatta purkkia. Tästä syystä halusin heti harjoitukseen kaksi purkkia, jotta Maa joutuisi kuitenkin erottelemaan. Harjoituksissa jäin odottamaan, että ilmaisu on selkeä. Harkoilla Maa ei pääse maahan tai oikeastaan maassa ollessaan ei ylety haistamaan purkkiin, joten mulle kelpasi ilmaisuksi purkille jääminen ja sen haistaminen. Tämä toimi hyvin. Aluksi Maa selvästi arpoi, koska erotteli kyllä oikean, mutta kun en palkannut heti, se vaihtoi purkkia. Täytyisi siis kestoa pidentää ja tehdä vaikka sitä yhden purkin treeniä, mutta niin, etten palkkaa heti. Tokalla kierroksella Maa oli rauhallisempi ja teki paremmin töitä.

Lauantaina tehtiin hajulappujen etsintää kotona. Tätä en ole aiemmin tehnyt. Piilotin hajulapun asunnossa johonkin hyllynrakoon, sohvanjalan alle, oven väliin ja Maa sai etsiä. Annoin lähtöhajun normaalisti. Kun Maa sai tarkennettua hajulapun, käskin maahan ja palkkasin lapulta. Näin yritin tehdä samalla ilmaisua siihen, koska muuten Maa vaan yritti hampailla ottaa lapun suuhunsa. Yritin jemmata laput niin, ettei Maa niitä saa napattua, mutta kyllä se pari kertaa siinä onnistui. Joka tapauksessa tämä oli sen verran mukava harjoitus, että tehdään näitä lisää jatkossa. Tämä on vähän erilaista kuin purkkiradalla eikä varsinaisia häiriöhajuja ole, kun kämpässä kaikki tuoksut on kuitenkin koiralle tuttuja meidän hajuja, mutta silti hajujen erottelua ja kohdentamista.

Tänään sunnuntaina oli pitkästä aikaa Herhautokot, joissa viime syksynä käytiin kerran ja nyt keväällä tämä on ensimmäinen kerta, tosin ei niitä ole tänä keväänä montaa kertaa ollutkaan. Hervannan ammattiopistolla oltiin, mutta jatkossa Herhautokot eivät ole Herwoodissa vaan Tesomalla, koska meidän vetäjä ei pysty käymään Hervannassa. Harmi sinänsä, koska me ollaan aina käyty Herhautokoissa kävellen. Matka ei oikeastaan edes pidentynyt, vaikka asutaan nyt Hallilassa. Jatkossa nämäkin ovat sitten autoiltavia treenejä, mikä vähentänee mun aktiivisuuttani. Mä kuitenkin diggaan siitä, että joku vetää treenejä ja nämä ovat vielä kaiken lisäksi ilmaiset, joten ei unohdeta näitä kuvioita silti, vaikka niiden paikka siirtyykin.

Treenattiin hiljaisuutta tänäänkin. Alkuun Maa haukkui odotellessa, mutta tunnin kuluessa se väheni. Perusasennoissa Maa oli aluksi hyvin hiljaa. Luoksari otettiin koemaisesti, tosin suorana, ja Maa oli hienosti hiljaa. Vain tullessaan ensin vinoon viereen ja korjatessaan sen samantien suoraksi, piipahti kerran. Sitten paikkamakuun alku oli vähän hankala. Mä en aloita tai tee yhtään mitään ennen kuin koira malttaa olla hiljaa ja siksi siinä hetki istuttiinkin perusasennossa. Itse paikallaanmakuu oli hiljainen. Maa oli reunimmaisena, menin korkeintaan muutaman metrin päähän ja palkkailin tiheään varsinkin, kun muiden koirien osalta oli liikehdintää ja ääntelyä, mikä selvästi vaikutti Mahlaan. Kuitenkin pyrin jälleen pysymään niin lähellä ja palkkaamaan niin usein, ettei väärää käytöstä ehdi syntyä. Vain siten voi mennä asioissa eteenpäin.

Sitten tehtiin hyppyä liikkuroituna. Tosin meidän hyppyharjoittelu sekin oli malttamisharjoitus. Mentiin vaan hypyn eteen, Mimmu liikkuroi normaalisti, mutta mä en käskyttänytkään hyppäämään, vaan palkkasin, kun Maa oli hiljaa ja nätisti vieressä. Tämä toimi yllättävän hyvin. Mutta sitten kun jatkettiin treeniä samalla tavalla, Maa alkoi kuormittua ja ääntely kasvoi melkoisesti. Yritettiin siis hypylle tuloa seuraamisella, mutta Maa häiriintyi hypystä niin, että se ei millään malttanut. Siinä sitten hinkattiin hiljaisuutta 10-15 min ja kyllä se lopulta malttoi ja saatiin pari hyvää malttamishetkeä. Vaikeaa se Mahlalle on, mutta se selvästi tietää, mitä pitää tehdä. Välissä se kävi myös itse rauhoittelemassa itseään kävelemässä pientä rinkiä ja haistelemalla maata, mutta palasi itsenäisesti yrittämään uudestaan perusasentoa. Mä olen tosi tosi tosi tyytyväinen siihen, että Maa alkaa oikeasti ymmärtää ja löytää keinoja itsensä hillitsemiseen! Ja mä annan Mahlalle sen mahdollisuuden, että jos se tarvitsee tilaa ja liikettä rauhoittumiseen, niin se sen saa ihan samalla tavalla kuin hajutreeneissä. Hajutreeneissäkin mennään täysin koiran ehdoilla ja mä olen ottanut sieltä mallia myös tokon puolelle. Sielläkin mennään nyt paljon enemmän koiran ehdoilla malttamisen kanssa kuin aiemmin olen yrittänyt.

Purkkiratatreeniä

Viime viikon maanantaina purkkiratailtiin Sääksjärvellä Seijan hallilla. Silloin Mahla oli rauhallisen varma. Se ilmaisi oikean selvästi. Eilen treenailtiin taas Seijan hallilla purkkirataa. Meno oli ihan erinäköistä. Mahla oli levoton kuin mikä, ei malttanut, maisteli harsoja ja teki ihan mitä sattuu. Näin se vaihtelee. Hajut olivat taas oudot muiden tuomat hajut. Kaikesta huolimatta harjoitukset olivat hyvät ja opettavaiset.

Jos Maa kiehuu, sen kanssa pitäisi varmaan palata helpompiin harjoituksiin. Ja aina pyrkiä aloittamaan helpommalla, jotta se saa pari hyvää toistoa alle ja uskoisi itseensä ja juttuun. Eilen aloitettiin neliöllä neljällä purkilla, joista yhdessä oli haju ja muut tyhjiä. Purkit laitettiin hallin takareunaan lähelle peilejä, Maa hämääntyi peileistä kovin. Kaksi ekaa toistoa oli sille liian vaikeita siinä mielentilassa ja se jäi surffailemaan parin purkin väliä. Valitettavasti niiden parin purkin, joissa ei ollut etsittävää hajua. Maa maisteli harsoja ja nosti niitä laseista ylös. Otin normaalit lasit mukaan siksi, että ne toimivat viime kerrallakin hyvin. Nyt tästä viisastuneena seuraavalla kerralla otan kapeasuiset lasipurkit, joista Maa ei saa maisteltua harsoja. Ja näin ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi.

Ennen kolmatta toistoa Maa kiehui sen verran, että pidettiin taukoa. Ajattelin ottaa yhden "helpon" toiston kahdella purkilla ennen lopettamista. Maa pyöri hallissa levottomana hetken, tutki peilit, tutki nurkat ja purki levottomuuttaan liikkumiseen ja kyllä se siitä sitten rauhoittui. Kolmannella toistolla se sitten osui heti oikealle purkille, josta pääsin palkkaamaan. Palkkaamisesta puheenollen, mun pitäis varmaan palkata vähän pitkäkestoisemmin, jotta se vahvistaisi enemmän oikeaa.

Videolla ei ole ihan ekaa purkkirataa vaan ekan kierroksen kaksi viimeistä rataa.

Toisella kierroksella otettiin kolmella purkilla ja lähetin Maan eri toistoilla vähän eri suunnasta. Nyt Maan ilme oli ihan erilainen kuin ekalla kierroksella ja se siirtyi purkilta toiselle sukkelammin. Palkkasin taas heti, kun Maa meni oikealle purkille enkä odottanut ilmaisua. Halusin nyt vaan vahvistaa sitä oikeaa, koska Maa oli sen verran levoton. Treeneistä jäi hyvä fiilis, koska toisella kierroksella homma toimi niin paljon paremmin ja saatiin hyviä toistoja aikaan.

Muoks. Videon nähnyt "koutsimme" sanoi, että purkkien olisi hyvä olla lähempänä toisiaan. Silloin Mahlakaan ei varmaan ois jäänyt kahden purkin välille vaan ois päässyt eteenpäin. Purkkien siirtäminen kauemmas on lisähaaste koiralle ja jos tehdään muutenkin hankalia harjoituksia, tämä lisähaaste on turha.