Tuhkalla fyssari

Tuhkalla oli tämän viikon maanantaina fyssari. Halusin tsekata Tuhkan tilanteen ja saada ohjeita selän vahvistamiseksi. Selkä on kuitenkin Tuhkan heikoin kohta. Mitään varsinaista ei lihaksistosta löytynyt. Hauikset oli pikkusen kovat ja alaselässä pieni aristus, mutta siis erittäin pieniä ja ne eivät vaikuta liikkumiseen tai lihaksiston käyttöön. Eli Tuhka on hyvässä kunnossa.

Jumppatyynyllä me olemme harjoitelleet jo aiemmin sekä etupäätä että takapäätä vahvistavia harjoituksia. Nyt kuitenkin tuli varsin selvästi esille, että meidän jumppatyyny on turhan kova eli helppo koiralle ja niinpä reissusta tarttui mukaan pehmeämpi tyyny, jolla ollaan tällä viikolla harjoiteltu.

Uuden tyynyn kanssa tasapainottelussa ja syvien lihasten käytössä on selvästi ollut harjoittelemista. Pikkuhiljaa omien palkkauskriteerien selkeytyessä ollaan kuitenkin päästy jyvälle hommasta. Myös ristikkäisten jalkojen nostoon ollaan löydetty omat käskyt ja niiden myötä se onnistuu tosi hyvin. On se jännä, että vaikka kuinka olisi tietoa, mutta sitä ei jäsentele eikä mieti niin sen mukaan ei toteuta. Keskustelu fyssarin kanssa auttoi siis tässäkin mielessä.

Tuhkan jumppa koostuu tällä hetkellä seuraavista jutuista:

1. Takajalat tyynyllä, etujalat korokkeella. Paino takana, etujalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

2. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, takajalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

3. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, namilla ohjataan koiran päätä molemmille sivuille ja alas.

4. Koira normaalisti lattialla seisomassa, pää ja katse suoraan eteen. Nostetaan vuorotellen ristikkäisiä jalkoja.

Mahlankin kanssa ollaan nyt jumpattu ahkerammin. Sen jumppaohjelmaan kuuluu näiden lisäksi hauisten vahvistaminen ja venyttelyitä.

Tuhkan liikkumista olen seurannut enemmän fyssarikäynnin jälkeen. On totta, että Tuhka laukkaa mielellään metsässä. Se itseasiassa ravaa tosi vähän epätasaisella alustalla. Muutenhan koirat jumppaavat metsässä kivien ja puunrunkojen päällä, mutta Tuhkan selkä tarvitsisi enemmän ravia pehmeällä alustalla. Tällöin se joutuu nostelemaan jalkoja enemmän kuin tasaisella ja selkä vahvistuisi sitä kautta. Olen nyt muutamilla lenkeillä ottanut Tuhkaa kävelemään namin kanssa tai hihnaan rauhallisemmin eli opetellaan vähän tätäkin. Laukka vahvistaa isoja lihaksia, joita niitäkin tarvitaan agilityssa, mutta selälle se ravi tekisi hyvää, joten yritämme lisätä raviliikuntaa Tuhkalle.

Hyppytekniikkaharjoittelu

Olemme olleet neljä keskiviikkoiltaa treenaamassa Parviaisen Maijun luotsaamana hyppytekniikkaa Ylöjärvellä. Pääsyy treenaamiselle on ollut se, että Tuhka on kovin epävarma korkeissa hypyissä. Se jännittää niitä selvästi. Radalla rimat ovat olleet normaalisti 45 cm, mutta siitä on vielä matkaa ylöspäin.

Neljän treenikerran annin voin koota tässä. Ensinnäkin Tuhka on motivoitunut hommaan, se osaa käyttää kroppaansa ja se on itsevarma. Liiankin itsevarma siihen nähden, että sen ehdoton rakenteellinen heikkous on jäätävän pitkä selkä. Jos Tuhka itsevarmasti vain räkäisee menemään, sen selkä retkahtaa.

Perussarjaan, joka on Tuhkalle harjoituksena erittäin tuttu, lisäsimme haastetta erilaisilla vinorimoilla, jotta saadaan se keskittymään riittävästi loppuun asti. Tuhka tarvitsee paljon erilaisia harjoitteita, jotta se ei voi vain mennä ajattelematta asiaa.

Etäisyyden arvioinnissa havaitsimme, että Tuhka ponnistaa turhan kaukaa. Se on vähän niinkuin tapa sillä. En osaa sanoa, onko tätä ongelmaa muuten esim. radalla. Mun mielestäni ei. Tuhka siis lukee etäisyyksiä hyvin, mutta se vaan ponnistaa kaukaa.

Samoi se korkeuden arviointi. Tuhka arvioi korkeutta hyvin, mutta hyppää noin 20 cm liian korkealta. Kun set pointilla vikalla kerralla nostettiin rima 55 cm niin mun silmääni se ei siinä enää loikannut niin ylikorkeasti. 65 cm:n hyppy Tuhka ei enää uskaltanut hypätä. Tuhkassa näkyy hyvin se, että se tekee joko onnistuneesti tai sitten se ei tee. Se ei siis tee varsinaisesti virheitä, koska se ei yritä asioita, joihin se ei mielestään pysty.

Tuhka on menossa noin viikon päästä fyssarille ja mä päivitän taas osaamistani selän vahvistamisen kanssa. Selkäjumppaa me ollaan tehty, mutta sitä se tarvitsee kuitenkin paljon. Ja hyppistreenit jatkuvat tulevinakin keskiviikkoina. Toivotaan, että pääsemme korkeuden arvioinnissa eteenpäin.

Hajuleiri Virroilla

Päivitykset ovat laahanneet ja unohtuneet ihan puhtaasti työkiireiden takia. Treenattu ollaan silti, mutta tietokoneen ääreen en ole ehtinyt. Nyt alkoi syysloma, joten kenties saan tämän bloginkin taas ajantasalle.

Lokakuun alussa järjestettiin meidän tunnistusjälkiporukan ensimmäinen koulutusleiri. Paikalla oli 9 aikuista, yksi vauva ja 11 koiraa. Leiripaikaksi valikoitui Virrat, tukikohtana Marttisten lomahuvilat. Voin suositella paikkaa myös eteenpäin koiraleiripaikaksi, mukavat huvilat, erinomainen ruoka ja luontoa ympärillä.

Perjantai-iltana ohjelmassa oli vain majoittumista ja syömistä. Kävimme muutaman hengen voimin tekemässä myös jäljet valmiiksi aamua varten. Illalla pidettiin myös suunnittelupalaveria seuraavaa päivää varten. Jäljet, jäljen ajajat ja takamiehet oli valmiina tiedossa, kun lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan yön yli seisseet jäljet.

Mahlalla oli metsäjälki. Lähtö sille oli hankala, mutta eka esine nousi. Ilmeisesti jälki olisi ollut erittäin lyhyt ja Mahla bongasi toisen jäljentekijän jäljen ja vaihtoi sujuvasti sille. Vaikka erottelua olemme harjoitelleet jäljillä niin yleensä nämä jäljet ovat olleet suht tuoreita ja asvaltilla. Metsässä kova vauhti teki tehtävänsä ja Mahlan saatua väärän jäljentekijän esineestä ilmavainun, se lähti sinne. Ja koska tarkkaa tietoa jäljistä tai esineistä ei ollut niin enpä osannut ottaa koiraa sieltä poiskaan.

Tuhkan aamuinen jälki oli suurimmalta osalta kävelyteillä (hiekkaa/asvalttia) majoitusrakennusten lomassa ja päättyi metsäpolulle. Tuhka veti hienosti. Huomionarvoista oli vain pieni nenän kalibrointi siirryttäessä asvaltilta metsäpolulle. Siinä Tuhka vähän pyöri ensin ennen kuin jatkoi jälkeä.

Iltapäivälle meillä oli valmiina jäljet (2-4 h vanhat) Virtain keskustassa. Jäljet ajettiin sokkona eli vain takamies tiesi, missä jälki meni. Tuhkan tapauksessa takamies luki karttaa/ohjeistusta huonosti ja olimme väärällä puolella tietä. Vaikka sen selvittyä tuntui pahalta (harjoitus epäonnistui) niin näin jälkikäteen ajatellen se opetti paljon koiran lukemista. Ja toisekseen, kun jälki tien toiselta puolelta kääntyi pois, Tuhka kadotti hajun myös toisella puolella ja ylitti tien sille puolelle, minne jälki kääntyi. Että hienoa!

Mahla ajoi pidemmän pätkän ja jos sen aamuinen jälki meni vähän plörinäksi niin iltapäivän jälki meni erinomaisesti. Mahla ajoi sitä keskittyneesti ja tarkkaan ja ylitti ison tienkin lopussa.

Maalimies jääkiekkokaukalossa, jännä oli seurata, miten koira ratkaisi tehtävän löytää tiensä maalimiehelle.

Iltapäivän toisiin harjoituksiin olimme saaneet paikallisista reserviläisistä meille vieraita maalimiehiä. Se oli ihan huippua! Tehtiin hurlumheijälkiä jäähallin ympäristössä. Omieni kanssa tein parit jälkiharjoitukset, joissa maalimies oli päässä ja pari kertaa ihmispurkkiksen. Nämä meni hienosti.

Sunnuntaina oli jäljellä vain viimeiset harjoitukset, jotka olivat lyhyet esinejäljet Virtain keskustassa. Mahla kiersi liikenneympyrää ja Tuhka pari kadunpätkää. Molemmat koirat olivat varsin väsyneitä. Ne tekivät töitä, mutta Mahlalla väsymys näkyy härväämisen lisääntymisessä ja Tuhkalla taas hitautena ja haluttomuutena. Näistäkin jäljistä selvittiin, mutta ehkä loppuun olisi voinut tehdä jotain motivoivampaa ihmisen etsintää. :)

Kerron tässä muutaman ajatuksen, jotka heräsivät viikonlopun aikana.

- Motivaatio on kaiken a ja o. Meidän pitää saada koirille hyvä motivaatio. Jos koira haistelee mielellään kusia ja merkkailee matkalla (Tuhka), vaikka jatkaakin työtä, sen motivaatio jälkeen on liian heikko. Tätä voisi harjoitella niin, että olisi lyhyt jälki, jossa paljon häiriötä (esim. koiria) ja sen päässä palkkakuppi valmiina. Tai lyhyt hurlumhei, jossa paljon häiriötä.

- Erottelu on toiseksi tärkein asia heti motivaation jälkeen. Koirat osaa jäljestää, sitä ei tarvitse niille opettaa. Mutta erottelu vaatii harjoittelua ja vahvistusta koko ajan. Aina treeneissä sotketaan tutut hajut ja esineet samalle alueelle niin, että koiran varmuus kasvaa etsiä juuri sitä tiettyä vaihtamatta missään tilanteessa jälkeä tai ilmaisemmatta muiden esineitä.

- Monipuolinen harjoittelu takaa monipuolisen osaamisen. Meidän tavoite on opettaa koirat etsimään ja löytämään tietty ihminen välittämättä ympäristöstä, häiriöistä, kuljetusta reitistä tai ihmisen sijainnista/piilosta huolimatta. Silloin meidän pitää harjoitella sitä kaikkea. Treenata kaikkea mahdollista, mitä eksynyt ihminen voi tehdä. Kävellä ympyrää, mennä umpiperiä, oikaista erikoisista paikoista, pysähtyä ja olla, mennä sisälle rakennukseen, piiloutua minne vaan. Saati sitten, mitä haasteita aika ja säätila tähän kuvioon tuo. 

Eikä kysymys ole pelkästä koiran kouluttamisesta. Erityisen tärkeää on se, että mä osaan tulkita koiraani. Jos on satanut kaatamalla vettä ja ydinjälkeä ei enää ole, mun pitää oppia harjoittelun kautta tulkitsemaan koiraani, jotta me silti voimme etsiä menestyksekkäästi tällaisissa olosuhteissa. Me ei voida olettaa, että koira jäljestää aina nenä maassa ydinjälkeä. Entä jos sitä ydinjälkeä ei enää ole (esim. asvaltilla se ei niin kauaa pysy), mutta silti pitäisi kadonnut löytää? Silloin meidän pitää osata tulkita koiraa, auttaa sitä ja löytää ne painanteet, rotvallinreunat, raput, pusikot, missä hajua vielä on. Koirat on tavattoman hyviä, meidänkin pitäisi olla. Me ohjaajat pilaamme niin paljon, jos keskitymme siihen, että koiran on ilmaistava (haukku/rulla/maahanmeno/...) löytönsä ja ajatuksena. Voi kun ei se onnistu, meidän ohjaajien on otettava vastuuta ja opeteltava lukemaan sitä koiraa. Voin kertoa, että hajuharrastuksista avautuu ihan uusi maailman, kun alkaa vain katsomaan koiran tekemistä ja heittää romukoppaan omat ajatukset siitä, miltä koiran työskentelyn pitäisi näyttää. Ne on jokainen yksilöitä, joita ei voi laittaa samasta muotista läpi.

Mutta siis, huippu leiri, huippu seura, huippuja koiria ja ens keväälle on jo mietinnässä seuraava leiri! Kerrankin ehtii suunnitella ja ajatella ja toteuttaa.