Mahla

Lapinporokoiranarttu TK1 PAIM-E IRESA ZIERRA eli Mahla

Ripaus jäniksen loikkia, kissamaista tassutyöskentelyä, käärmeen luikertelevaa ja taipuvaista selkärankaa, kastemadon venyvyyttä, pikkulintujen laulua, elohiiren levottomuutta ja koiran uskollisuutta. Siitä on Mahla tehty.

 Mahla syntyi 13.12.2008 pentueen ainoaksi nartuksi. Se muutti Haukiputaalta tänne etelään sijoituskoiraksi. Valitettavasti Mahlalla puhkesi nuorena atopia, jonka vuoksi sitä ei käytetä jalostukseen. Nyttemmin Mahlan on myös steriloitu.

Mahlalla on aina ollut voimakas oma tahto. Se on kova koira, mutta äärimmäisen nöyrä ihmiselle. Se ei turhia hötkyile eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Mahlalla ei ole riistaviettiä ja se pysyy mielellään ihmisten lähellä. Kiero narttu Mahla kuitenkin on ja se osaa käyttää tilaisuutensa hyväksi. Mahla on pohjattoman ahne ja leikkii mielellään, joten motivoinnin ja palkkaamisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa.

Mahla on asunut lähes koko elämänsä kaupungissa kerrostalossa ja se on hyvin vaivaton kaupunkikoira. Se ei vartioi, ei ole kiinnostunut muista ihmisistä tai koirista ja on tottunut kaikenlaiseen ääneen ja liikkeeseen. Ympäristö ei häiritse sitä. Vapaana Mahlaa on voinut huoletta pitää myös taajamametsissä ja kaduillakin, koska se ei lähde muiden luo. Koirapuistokoira Mahla ei ole, se ei varsinaisesti tule toimeen muiden koirien kanssa muuta kuin olosuhteiden pakosta.

 Nuoruusajan tärkein ja rakkain harrastus oli agility. Mahla oli nopea, itsenäinen ja erinomaisesti ohjattavissa oleva koira. Mahla ehti kilpailemaan vain 15 starttia agilityssa, nousi kakkosluokkaan ja sai sieltä ensimmäisen LUVAn ennen kuin hyppyongelmien syy selvisi. Mahlan lonkat ovat kuvattu C/C, mutta ne ovat löysät ja aiheuttavat koiralle kipua. Agilityn harrastaminen loppui siihen. Pelkona on ollut nivelrikon kehittyminen lonkkiin, mutta nivelrikkomuutoksia ei näkynyt vielä 2014 vuodenkaan lonkkakuvissa.

Mahlan sukujuuret johdattavat vahvasti työkoiriin. Sen vuoksi myös minua on kiinnostanut Mahlan paimennustaipumukset. Mahla on ollut nuoresta alkaen hyvin vahva ja kekseliäs paimenkoira. Sillä on työkoiran kestävyyttä, ongelmanratkaisukykyä ja työtahtoa. Sen kanssa mitään tietämätönkin ohjaaja saa nähdä hämmästyttäviä taitoja ja kykyjä, joita koiralla on sille opettamatta.

Paimennamme harvakseltaan sekä vanhempieni muutamaa lehmää että joissakin paimennuspaikoissa lampaita. Meidän tavoitteena ei ole harjoitella kisamaisia temppuja ja suorituksia vaan selviytyä arjen oikeista töistä. Niissä erona on asenne ja suhtautuminen esimerkiksi paimennettaviin eläimiin. Minulle paimenkoira on työkoira ja paimennettavat eläimet ovat arvokkaita tuotantoeläimiä. Paimennus ei ole minulle harrastus, jossa "vähän käydään pyörittämässä lampaita aidassa" tai harjoittelemassa temppuja ja koiran käskyttämistä. Minä asetan koiralle rajat, mutta yrittämällä ja erehtymällä sen on itse opittava selviytymään erilaisista tilanteista ja hankalistakin eläinyksilöistä.

Mahlalla on hyvä asenne paimennettaviin. Se on vahvatahtoinen ja pyrkii selvästi saamaan eläimiä liikkeelle. Malttaminen ei ole sen vahvimpia puolia. Rodulle tyypillisesti myös Mahla työskentelee mielellään lähellä paimennettavia, sillä ei ole laajoja hakukaaria ja se käyttää myös ääntä liikkeen tukena.

 

Kun jouduimme lopettamaan agilityn harrastamisen, halusin etsiä jonkin harrastuksen, joka olisi vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin agility, jota kuitenkin olimme harrastaneet useamman kerran viikossa. Kokeilimme eri lajeja ja löysimmekin lajin, johon jäimme koukkuun. Tunnistusjäljestyksen alkeiskurssille menimme alkuvuodesta 2013 ja sillä tiellä olemme edelleen. Tunnistusetsinnän idea on se, että koira osaa etsiä juuri tiettyä ihmistä ihmisen ominaishajun perusteella. Se hajuerottelun kautta opetetaan tunnistamaan annettua lähtöhajua vastaava kohdehaju.

Harrastustaustamme näkyi rauhallisuutta, keskittymiskykyä ja omia aivoja vaativassa lajissa aluksi vahvasti. Mahlalle malttaminen oli erittäin vaikeaa. Pikkuhiljaa harjoittelu itsessään opetti Mahlalle rauhallisuutta. Harjoittelemme ympäri vuoden erilaisissa ympäristöissä, pääsääntöisesti ihmisjälkeä asvaltilla kaupungissa. Mahla käyttää etsinnässä mielellään jalkoja eli liikkuu paljon. Se ajautuu siten helposti myös ydinjäljeltä pois, mutta on harjoittelun tuloksena oppinut yhä paremmin palaamaan takaisin. Tarvittaessa Mahla osaa tarkentaa jäljestystään, mutta pääsääntöisesti se on laiska ja toisaalta fiksu siinä mielessä, että se ei tee turhaa työtä.

Jäljen lisäksi pidämme hauskaa välillä "aikuisten piiloleikillä" eli tekemällä henkilöhakua rakennuksissa tai raunioilla. Haussa Mahla on luotettava ja sen tyhjäksi toteamat alueet uskallan minäkin jo todeta tyhjiksi, koska tässäkin Mahlan työskentely on alkanut rauhoittua selvästi. "Tositoimiin" ei tunnistusetsintäkoirat vielä pääse, koska pitäisi suorittaa pelastuskoirien kokeita, mutta vähän epävirallisemmissa karanneiden pienlemmikkien etsinnöissä olemme olleet mukana.

 

  

Lisäksi Mahlan kanssa nuorempana harrastettiin aktiivisemmin tokoa. Teknisesti Mahla on taitava ja tarkka, mutta ääntelyongelmat kasvoivat sen verran suuriksi, että harrastaminen muuttui erittäin epäsäännölliseksi. Mahlalla on koulutustunnus TK1 ja kaksi ykköstä avoimesta luokasta. 

Tuorein näyttelyarvostelu Jämijärvi 19.3.2016, tuomarina Erja Nummi: "Oikea tyyppi, mittasuhteet. Kevyt pää ja alas asettuneet korvat. Kaunis ylälinja. Hyvä eturinta, rungon tilavuus. Jyrkkä lantio. Tasapainoisesti kulmautunut. Sopiva raajaluusto. Liikkuu tänään kovin ahtaasti. Oikealaatuinen karvapeite. Miellyttävä käytös." AVO EH2