ID-jatko osa 2

Eilen oli ID-jatkokurssin toinen kerta. En ollut omassa keskiviikon ryhmässä, koska olin silloin sairaana. Oli kiva nähdä eri koiria, vaikka tuttujahan kaikki ovat. Päivän teema oli romurata. Nenähallille oli tuotu kuormalavan osia, erilaisia putkia, pilariharkkoja yms. roinaa, joka oli aseteltu siten, että koira pääsee kiipeilemään niiden päälle.

Ensimmäisellä kierroksella romujen joukosta etsittiin omaa lelua. Mahla oli hyvin hämmentynyt tästä. Kyllä se lelua haki, mutta ei selvästikään ollut innoissaan. Se ei malttanut pysyä romurata-alueella vaan kierteli ympäriinsä.

Toisella kierroksella etsittiin sitten hajulappua. Nyt Mahla alkoi tehdä töitä tosissaan. Hajulappu oli jemmattu hankalaan paikkaan. Mahla sai siitä hajun nopeasti, mutta kohdentaminen kesti. Tilassa ilma liikkui voimakkaasti ikkunalta pois päin. Ilmavirta aiheutti sen, että sitä reittiä, mitä Mahla olisi päässyt hajulapulle, ei tullut hajua. Aina kun Mahla yritti sitä kautta, se kääntyi nopeasti pois, koska siellä ei haissut. Toista kautta taas Mahla ei päässyt käsiksi hajulappuun. Pitkän työn ja helpotuksen (edestä otettiin yksi este pois) Mahla löysi hajulapulle. Tosi sitkeästi Mahla etsi. Meidän pitää useammin tehdä Mahlan kanssa pitkiä etsintöjä ja kehittää kestävyyttä. Eli sikäli tosi hyvä treeni.

Kolmannella kierroksella romurata oli hieman eri muotoinen ja sinne oli piilotettu kaksi hajulappua. Ne löytyivät varsin helposti. Sitten vielä etsittiin yksi hajulappu, joka sekin löytyi hyvin. Tärkeää näissä harjoituksissa on piilotella lappuja eri korkeuksille. Eri korkeudet ovat usein eri koirille helppoja tai hankalia. Mahlakin etsii mieluummin alhaalta kuin ylhäältä, vaikka osaa kyllä sitten nostaa kuonoaan.

Romuratatreenin idea on siis hajun kohdennut. Pienellä radalla etsintää on helppo toteuttaa ja vastaavia etsintää voi suorittaa esimerkiksi kotona. Me ollaan jonkun verran etsitty meillä sisätiloista hajulappuja, mutta ongelma on se, että Mahla kiihtyy kovasti. Vieraissa paikoissa Mahla keskittyy paremmin. Tuhkan kanssa voisi alkaa harjoittelemaan näitä myös enemmän, joitakin etsintöjä se on tehnyt sisällä ja parvekkeen lautaritilälattialla. Idea hajun kohdentamisesta on sama romuradalla kuin sitten rakennusetsinnässä, raunioilla tai maastossa. Maastossa hajun kulkeutuminen on suoraviivaisinta, mutta ei silti aina yksinkertaista tai helppoa koiralle. Tarkoitus on kuitenkin opettaa etsinnän idea, joka on sama kuin jäljestämisen idea eli kun haju heikkenee, mennään sinne, missä haju vahvistuu.

Tässä harrastuksessa on niin paljon erilaisia ja mielenkiintoisia asioita harjoiteltavana, että mistähän sen ajan kaikelle ottaisi. Paitsi että tätä harrastusta ei ole olemassa. Tunnistusjälkikoiria ei ole olemassa eikä sellainen ole mahdollista. Näin on, jos uskotaan Ylelle soittanutta henkilöä, joka oli suivaantunut meidän uutisjutusta. :)

Tunnistusetsintää julkisuuteen

Yle kävi tiistaina kuvaamassa meidän tunnistusetsintäporukan treenejä. Alunperin meidän tarkoitus oli tarjota NenäKoiria NenäPäivään, joka on parin viikon päästä, mutta Yle päätti vähän toisin. Me ollaan tyytyväisiä kuitenkin siitä, että Ylellä innostuttiin aiheesta ja saatiin edes jonkinlaista juttua aikaan. Tunnistusetsintä/jäljestys/id-jälki on kuitenkin vähän pimennossa oleva harrastus, koska perinteiset metsäjäljet/pelastuskoiratoiminta ovat suuremmassa tietoisuudessa. Mun mielipide on, että kaikenlaisia koiria tarvitaan ja ihmisen ominaishajuun opetettu koira on erittäin käyttökelpoinen, se ei sulje mitään pois, mutta tarjoaa mahdollisuuden hakea kadonnutta myös taajama-alueella. Näitä koiria tarvitaan lisää ja toivon, että niiden arvostus lisääntyy eikä asvaltilla jäljestäminen olisi urbaanilegenda, jota vain erittäin pitkälle koulutettu jälkikoira voi tehdä muutaman metrin matkalta. Kun kyseessä on kuitenkin vain kysymys siitä, mitä opetamme koiran jäljestävän.

Aiheesta tuli ulos nettisivuille pieni uutisjuttu: Id-koira löytää kadonneen vaikka väentungoksesta. Mahlakin pääsi yhteen kuvaan. :)

Ja tässä linkki Yle Areenaan Yle Hämeen alueuutiset ja sieltä noin 7 minuutin kohdalta alkaa meidän osuus. Meidän idea olisi ollut näyttää eri koirien työskentelyllä eri harjoittelun osa-alueita, mutta koska pätkä oli niin lyhyt niin eipä siihen paljon mahtunut. Meidän perusmeininki kuinkin näkyy selvästi, Käpy potkii kameraa ja Ilo laukkaa maalimiehelle. :) Ihan asiallinen juttu tuo oli, mitä nyt ehkä termit menevät toimittajilla vähän sekaisin.

Kuvauksissa aika montaa koiraa häiritsi kameramies. Mahlakin säntäili muutaman kerran kameran linssiin kiinni. :) Mutta meillä oli hauskaa koirien kommelluksissa ja meidän harrastuksesta. Mahla veti kovaa vauhtia tuoretta tutun jäljentekijän tekemää jälkeä (ei siis mitään nenä tiukasti maassa jäljestämistä), risteyksissä se teki hyvän työn, mutta eihän sitä kukaan asiasta tietämätön tiedä tai näkisi videolta. Tämä on harrastus, josta on vaikeaa saada näyttävää. Peltojälki, jossa koira vaaditaan kulkemaan nenä maassa jokainen askel haistellen, näyttää jäljestämiseltä myös ummikon silmiin. Meidän nenä alhaalla ja ylhäällä hajutunnelissa seilaava koira ei näytä jäljestävältä koiralta vaan pikemminkin lenkillä olevalta koiralta. Yritäpä siinä sitten selittää, että kyllä tämä jäljellä on. :)

Tokokokeilemassa

Meillä oli tuossa joku aika sitten yksi tokokoe. Ilmoittaa tuota eläintä ei kannattaisi ja meidän tokourakin on viimeistelyä vaille valmis. Mutta kun se viimeinen avoimen luokan ykköstulos puuttuu, se me vielä käydään joskus hakemassa joltakin tietyltä tuomarilta, joka on kuuro.

Keskiviikkona 8.10. oli Tallilla koe, jonka tuomaroi Aino Juhantalo. Mimmu oli syksyn ensimmäisissä Herhautokoissa kertonut, että kokeessa on vielä paikka vapaana ja minä suinpäin innostuin ilmoittautumaan ennen kuin tein taustaselvitystä tuomarista ja sen jälkeen tajusin, että vikatikki. Tämä tuomari ei arvosta ääntelyä. Ei sitten yhtään. Eikä arvostanut. Tuomarin kommentit kokeen lopussa olivat "Ei varmaan yhtään lohduta, mutta tämä oli lähes 200 pisteen suoritus, mutta... Olette varmaan kokeillut jo kaikkea." Joo, ollaan.

Mutta, silti, kokeen plussat:

+ Mahla ei ole ikinä odottanut kehään menoa niin rauhassa. Vielä rauhallisuus ei yltänyt kokeeseen saakka, mutta silti ollaan jo harppaus edessä tässä asiassa.

+ Mahla pysyi paikkamakuun paikallaan. Se oli ensimmäinen avoimen koe, jossa se ei ryöminyt. Jes!

+ Liikkeet mä olen sille osannut opettaa. Yhtä kaksoiskäskyä lukuunottamatta tekemisessä ei ollut mitään vikaa. Luoksarin stoppi venyi, mutta venyi vaan ihan normaalin verran.

Miinuksia on oikeastaan se yksi: ääntely. Ei niitä pisteitä kauheesti kerry, jos jokaisesta liikkeestä lähtee 2-3 pistettä ääntelystä.

Ja pisteet

Paikkamakuu 7

Seuraaminen 7,5

Liikkeestä maahanmeno 8

Luoksetulo 6 (se kyllä myös venyi)

Liikkeestä seisominen 8

Nouto 9 (oli muuten järjestäjän kapula ja teki muuten hienon noudon! Ja vain alussa oli sitä ääntelyä.)

Kauko-ohjaus 7

Hyppy 8

Kokonaisvaikutus 5 ("Nollaa ei voi antaa, kun se teki niin hienosti hommia, mutta ääntelyn takia ei voi yhtään enempääkään antaa" oli tuomarin kommentti.)

Eli yhteensä 146 p. ja AVO2.

Meillä oli hyvä fiilis treenata tokoa, mutta tuon kokeen jälkeen sitten on taas vähän jäänyt. Ehkä seuraavaan kokeeseen otetaan taas muutaman viikon tehotreeni. Se tuntuu riittävän meillä ylläpitotreeniksi. :)

Hormilan tunnistusjäljestyskoulutus

Lauantaina 4.10. oli Ilkka Hormilan tunnistusjäljestyskoulutus Ylöjärvellä. Se oli Sadun järjestämä meidän treeniryhmälle eli ei aloitettu alkeista vaan enemmän esimerkiksi hajujen kulkeutumisesta, koirien työskentelystä ja erilaisista harjoitteista. Päivä oli erittäin antoisa, vaikkei se mitään mullistavaa uutta tietoa tarjonnut. Kun kokemusta karttuu ja palaa samoihin teemoihin, ne aukeavatkin hieman eri tavalla itselle ja saa uusia oivalluksia varsinkin, jos niitä on mietiskellyt ja ihmetellyt treeneissä.

Koko poppoo kuuntelee ohjeita.

Ensinnäkin mainitsen vuodelta 1925 olleen videon poliisikoirista ja niiden koulutuksesta. Video oli erittäin hyvä. Toki koulutuksessa, tottiksessa ja jäljessä oli monia asioita, joita syystä ei tehdä enää samalla tavalla, mutta videosta välittyi erittäin levollinen tunnelma. Koirat olivat rentoja, levollisia ja rauhassa. Ne eivät olleet äärimmilleen viritettyjä koneita vaan tärkeintä oli yhteinen tekeminen ohjaajansa kanssa, leppoisa fiilis. Se on sitä, mitä mäkin ihailen nykyisin ja mitä mä haluan vaalia ja kehittää omissa koirissa.

Erityisen tärkeää levollisuus, stressi- ja viretason pysyminen alhaalla, on jäljestyksessä. Joskus aiemmin poliisikoirien jälkikoulutuksessa käytettiin maalimiestä lopussa, otettiin näkölähtöjä ja koira sai jopa purra maalimiestä lopussa. Mitä siitä seurasi? Koirien viretaso nousi korkealle, vauhti kasvoi, epätarkkuus kasvoi eikä korkeassa vireessä oleva koira enää pysty haistamaan. Rauhallisuus on kaiken a ja o, vaikkei se tarkoita, että vilkas koira ei voisi jäljestää hyvin.

Tokon tunnistusnouto on sinänsä erittäin helppo liike opettaa koiralle, mutta ongelmaksi nousee koiran viretaso. Tokossa koirat opetetaan työskentelemään niin korkealla vireellä, että niiden nenä ei enää toimi ja yhtäkkiä liikkeestä tuleekin vaikea. Poliisikoirilla on myös testattu epävirallisesti koirien viretason vaikutusta nenänkäyttöön ja tulokset ovat olleet aika selviä.

Miksi tunnistusjäljestyksessä purkkirataharjoittelu on tärkeää, vaikka koira osaisikin jo hajuerottelun? Sillä kehitetään koiran nenää, fyysisesti nenän lihaksia ja lisätään hajureseptorien määrää. Näin koira haistaa entistä paremmin ja jaksaa nuuhkuhengittää entistä kauemmin. Purkkiradalla saadaan myös kaivettua se ihmisen ominaishaju kaikkien hajujen sekasotkusta esiin ja pystytään vahvistamaan sitä. Oikeastihan ihmisestä lähtevä haju koostuu monista muistakin asioista kuin ominaishajusta, esim. vaatteet, tunnereaktiot (esim. paniikki), lääkitykset, ruoka. Olennaista on opettaa juuri ominaishajun erottelu, jotta koiraa ei haittaa esimerkiksi eksyneen ihmisen voimakkaasta tunnereaktiosta tuleva haju vaan se osaa senkin alta hakea ominaishajun ja seurata sitä.

Alkukoulutuksessa keskitytään koiran reaktioihin eikä vaadita ilmaisua. Mikäli ilmaisun haluaa opettaa, se tulee opettaa vasta, kun koira osaa tehtävänsä. Tällä ehkäistään vääriä ilmaisuja ja ilmaisuja, jos koira tahtoo tehtävästä pois. Poliisi on luopunut oikeastaan kokonaan ilmaisujen opettamisesta (riippuen toki koirasta) ja heille riittää, että koira merkkaa käytöksellään esimerkiksi löytyneen esineen tai hajupaikan, jossa on voimakkaasti etsittävän henkilön hajua.

No hyppään suoraan treenivinkkeihin:

- Etsimismotivaatio: Etsitään yhtä esinettä esimerkiksi isolta parkkipaikalta koiran jaksamisen mukaan minuutista aina tuntiinkin asti. Jos koira väsyy, sitä voidaan auttaa kulkemalla esineen suuntaan.

- Monta ihmistä koskeunut lähtöhajun esineeseen: Koira ottaa esineestä voimakkaimman ihmisen ominaishajun, mutta harjoittelulla se saadaan ottamaan myös "alimmainen" haju. Tosietsinnöissä on vaikea saada pelkän kohdehenkilön koskemaa lähtöhajua ja koiran pitää selviytyä siitä. Tätä harjoitellaan ensin purkkiradalla.

- Jäljen suunta: Koira viedään poikittain jäljelle, jotta se joutuu joka kerta valitsemaan suunnan, johon jäljentekijä on mennyt ja tällöin oikea suunta vahvistuu aina.

- Esine-etsintä lumella: erilainen ympäristö, haju nousee lumessa noin yhden metrin tunnissa.

- Maastossa (pehmeällä alustalla) harjoiteltaessa aloitetaan 0,5-1 h vanhoista jäljistä, jolloin ihmisen ominaishaju on voimakkaimmillaan. Myöhemmin rikkoutuneen maan haju on voimakkaampi ja sitä ei haluta koiralle opettaa.

- Tuoreimman hajun etsimisharjoituksia silmukkoina yms.

- Kun maalimies on jäljen päässä, ei hänelle aina anneta palkkaa mukaan, vaikka maalimies paikkaisikin. Koira voi seurata tutun namipurkin hajua ihmisen sijaan. Ohjaaja voi maalimiehen luona vaivihkaa antaa palkan maalimiehelle.

Ja oikeastaan kaikessa, jäljestys on hyvin yksinkertaista. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että koira etsii lähtöhajun saatua kohdehajun. Tutkimuksia koiran hajuaistista, hajumolekyyleistä ja kaikesta tehdään, koulutusmenetelmät ovat tänä päivänä saaneet hienoja nimiä, mutta koira ja koiran kuono ovat olleet jo pitkään muuttumattomia. Meillä ihmisillä on taipumus tehdä asioista hankalia.

Harjoituskoirakot tekivät kolme harjoitusta. Ensimmäinen oli ihmispurkkirata. Ihmispurkkiradassa 8 ihmistä istui tuolilla ringissä. Mahlalle ihmispurkkis on ollut aiemminkin vaikeaa, koska se hakee niin voimakkaasti jälkeä ja niin oli taas. Se oli monelle koiralle hankalaa. Sitä pitäisi harjoitella ilmeisen paljon enemmän.

Sitten tehtiin lyhyet esinejäljet, n. 50 m ja kolme esinettä. Mahlan jäljellä oli sen verran isot esineet, että se bongaili niitä silmillä. Ihan ok se teki töitä, mutta rynni kovasti.

Viimeisenä tehtiin risteysharjoitus, jossa siis negatiivisia suuntia. Idea oli lähettää koira ensin negatiivisiin suuntiin, päästää se niin pitkälle kuin tarvis ja kun koira tekee ensimmäisen reaktion siitä, ettei jälki mene tänne. Mahlalla reaktiot olivat varsin selvät. Se nosti pään ylös ja lähti tsekkaan kävelytien lisäksi viereiset nurmikot. Kun koira teki tämän reaktion, sitä kehuttiin ja kutsuttiin pois.  Mahla lähti oikeaan suuntaan hyvin varmanoloisesti ja nosti lopusta esineen.

Monenlaisia suorituksia oli eri tasoisilta koirilta, mutta yhtä kaikki, kaikki tekivät hienosti. On meillä hienot koirat ja hieno harrastus!