Paimennusleirillä Vehmersalmella

Noniin, parin vuoden tauon jälkeen mentiin taas Savoon paimennusleirille ja kyllä kannattikin. Leirillä oli suuri lappalaiskoiraedustus ja loput sitten melkein olivat aussieita, olipa mukana yksi sheltti ja yksi kaniininmetsästyskoirakin. :)

Perjantaina mentiin ja majoituttiin takatalolle. Vaikka leiri oli erittäin iso (18 koiraa), saimme oman huoneen käyttöön, jolloin Maa sai olla vapaana huoneessa eikä sen tarvinnut odotella autossa/häkissä koko ajan. Takatalo oli ihanan viileä paikka koiralle muuten niin lämpiminä päivinä.

Sinikka oli keksinyt meille yhtä sun toista mukavaa puuhaa. Eri koirille oli eri homma. Yksi porukka lähti lauantaina viemään uuhia (kuinkahan monta kymmentä niitä nyt sitten olikaan siinä laumassa...) 3 kilometrin päähän avolaitumelle. Me mentiin neljän koiran kanssa perään ja laidunnettiin siellä kolmisen tuntia ja tuotiin lampaat takaisin. Mukana oli talon 12-vuotias työkoira Weedy, aloitteleva porokoiranarttu ja hieman kokeeneempi ohjaaja aussienartun kanssa. Laitumella pääasiassa vaan oltiin, Weedy paimenteli vähän omaksi huvikseen siellä eli ei päästänyt lampaita metsään. Mutta kyllä me muutkin yritettiin vähän ottaa Weedyltä töitä pois ja käytiin Mahlan kanssa pariin otteeseen muuttamassa lampaiden suunta pois läheisen talon pihasta ja pidettiin vahtia, etteivät lampaat tule meidän tavaroita syömään. Muuten Mahlalle teki erityisen hyvää vaan olla ja hengata lampaiden lähellä ja muiden koirien kanssa ilman että saa leikkiä tai rellestää menemään.

No sitten lähdettiin takaisin, kun saatiin liikenteenohjaajat paikalle. Lauman edessä ja takana meni liikenteenohjaajat, joiden tehtävä oli pysäyttää kaikki autot ja informoida tilanteesta. Yksi auto tuli vastaan ja se pysähtyi ja odotti, että me lampainemme menemme ohi. Eräässä vähän leveämmässä mutkassa tuli auto takaa, mutta yllättävän helposti saimme lampaat toiseen reunaan ja ojaan, jolloin auto pääsi ohittamaan. Aluksi edessä oli jarrukoirana ainoastaan Weedy ja aussie yritti mennä sinne myöskin ja me porokoirinemme tulimme takana. Se ei kuitenkaan onnistunut, aussie ei pysynyt edessä kuin hetken. Ihan hetken olimme kaikki kolme takana, mutta paine oli niin kova, että lampaat menivät liian lujaa. Hetken myös kokeilimme, että kolme koiraa on edessä ja vain aloitteleva porokoira oli takana. Se sujui periaatteessa hyvin, mutta aussie ei edessä viihtynyt, joten heidän oli pakko mennä taakse. Mahla kesti lampaiden paineen hyvin ja vaikkei se töitä tehnyt hidastaakseen lampaita, se hidasti pelkällä olemuksella. Saipahan katsella myös työkoiran jarrutustyötä ja toivottavasti sai siitä jotain ajattelemisen aihetta pieneen päähänsä.

Matkalla pysäytettiin lampaat juomaan. Yksi piha oli eräässä alamäessä, johon lampaita ei saanut päästää. Alamäki on sinänsä paha, että lampaat tulevat sitä kovempaa. Mahla kulki kuitenkin ojassa lauman reunalla ja näin sai estettyä lampaiden menon hoidetuille pihanurmikoille. Mahla teki takanaollessaan mielestäni ihan hyvää duunia, vaikkakin lauma liikkui aika kovaa, että painetta ei olisi tarvinnut käyttää ihan niin paljon. Se kuitenkin varmisteli, että kaikki pysyvät mukana ja toimi hyvin rauhallisesti.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin sitten aitaan tekemään kuljetusharjoituksia. Tässä video ensimmäisestä:

Aluksi kuljin takaperin, mutta käännyin etuperin Sinikan käskystä. Ja hyvinhän se Mahla hommansa hoiti. Yksi musta lammaskin opetti Maalle käytöstapoja ja se teki varmasti hyvää Mahlalle. Eihän Mahla siitä ole moksiskaan ja kovasti yrittää hallita lammasta, vaikka se tuleekin päälle. Ja jotain se oppii, koska ottaa seuraavan kerran lampaat rauhallisemmin eikä tämän jälkeen lampaat sitä vastaan nouse. Hyvä. Lampaat on hyviä opettajia.

Sunnuntaina aamulla saatiin taas työtehtäviä. Me lähdimme pässi-karitsalauman kanssa metsään. Meidän kanssa oli tarkoitus tulla yhden ohjaajan kaksi partista, mutta toinen niistä meni takatalon rappusille ja oli sitä mieltä, että ei tule. Eikä tullut. Niinpä kahden koiran avulla yritettiin selvitä. Pässit ja karitsat lähtivät ihan kivasti pihatietä, mutta pääsivät kääntymään takaisin. Siitä ne menivät lammikon rantaan ja siitä saunarakennuksen taakse... Siellä Mahla löysi ensimmäisen aseen näitä vaikeita elukoita vastaan, se teki nopeita valehyökkäyksiä äänellä tehostettuna ja se auttoi saamaan karitsat liikkeelle. Eläimet saatiin takaisin tielle. No siitä ne menivät tien yli toiselle puolelle "metsikköön". Sieltä me niitä melkein yksitellen sitten kaivettiin eteenpäin. Sitten ne pääsivät yleiselle tielle mäen päällä, josta piti kääntyä metsätielle. No, aika kivasti saatiin ne siitä käännytettyä oikeaan suuntaan. Ja niin päästiin metsään. Siinä annettiin lampaiden syödä hetki ennen kuin lähdettiin takaisin. Takaisintulo olikin sitten melko hillitty ja hallittu. Oikein hyvä kummankin koiran osalta.

Mahlalle pässi-karitsalauma teki hyvää. Pässit ja karitsat eivät todellakaan ole niin helppoja paimentaa kuin uuhet. Pässit ovat kovapäisiä ja yhden kaveruksen kanssa Maa löikin päätä seinään, kun ei se meinannut liikkua sitten millään. Karitsat taas eivät välitä koirasta. Lauma ei laumaannu siten kun uuhet vaan leviää ympäriinsä. Niillä ei myöskään voi käyttää vetona ihmistä, koska ne eivät lähde seuraamaan ketään. Yhdessä vaiheessa Mahlasta huomasi, kuinka se meinasi lyödä hanskat tiskiin, että eihän nämä liiku mihinkään. Mutta sitkeästi jatkettiin ja me toisen ohjaajan kanssa autettiin koiria, mikä pystyttiin. Loppumatkasta selvästi huomasi, että Mahla oli keksinyt tavan liikuttaa karitsoita, se kiilasi, taklasi ja töni niitä. Se ikäänkuin kropallaan siirteli niitä eteenpäin, ei käyttänyt välttämättä ääntä eikä nopeita syöksähdyksiä vaan rauhallisesti vaan tuli kylkeen ja tönäisi liikkeelle. Hyvä Mahla. :) Hyvin se myös ystävystyi lampaiden kanssa, kun se kulki hajanaisessa laumassa vähän missä sattui, kun eläimiä sai yksitellen nyppiä liikkeelle. Mutta selvittiin reissusta, kaikki lampaat takaisin kotiin.

Iltapäivällä tehtiin vielä viimeiset harjoitukset aidassa. Koirat olivat jo ihan puhki, niin oli Mahlakin. Tässä videolla paimennuksen alku:

Lopusta ei tullut kunnollista videota. Alkuun Maa teki ihan hyvin hommia, vaikka on selvästi väsynyt. Sitten se väsähti ihan totaalisesti ja jatkettiin vielä pieni pätkä siten, että Sinikka tuli tukemaan koiraa. Viimeinen paimennus näytti oikeastaan kaikkien osalta ihan samalta, osa ohjaajistakin turhautui, kun koirat eivät enää toimineet. Ne eivät enää jaksaneet. Oli hyvä kuitenkin päästä vielä näiden helppojen uuhien pariin, että Mahlalle jäi siitä hyvä fiilis eikä sellaista fiilistä kuin aamuisesta paimennuksesta, että ei nämä tottele.

Mahla on vahva koira paimentamaan. Lampaat hakeutuivat aidassa varikonpuoleiseen päätyyn (sininen pressu reunalla) aitaan kiinni. Vaatii koiralta rohkeutta ja kovuutta saada ne sieltä irti. Mahlan kanssa tilanne näyttää tosi helpolta, se vaan menee sinne aivan kuten muuallekin ja lampaat lähtevät. Taas viikonlopun aikana kuitenkin tuli selvästi esille, että ei se ole niin helppoa. Osalla oli ihan todellisia ongelmia saada lampaita sieltä mihinkään. 

Videon lopussa on kuva pienestä Titi-uu - possusta. Se oli Mahlalle ihan kauhistus. Kerran se uskalsi mennä haistamaan Titi-uun pyllyä, mutta muuten se vain haukkui possua. Videolla viimeisenä näkyvä koira on Sinikan toinen työkoira, koolie.

Mitä opittiin? Mahla oppi tosi paljon. Mun mielestäni oli tosi hyvä saada Mahlalle pitkäkestoisen työn suorittamista. Se on sitä todellista työtä ja siinä koira todella oppii. Se ei ole jatkuvaa käskyttämistä vaan sitä, että koira tekee virheitä, oppii ja oivaltaa. Isot laumat eivät myöskään ole yhden koiran vastuulla vaan niissä oli useampi koira mukana, jolloin toiset paikkaavat toisten virheitä ja aloittelevat koirat saavat rauhassa tutustua, mistä tässä on kysymys. Mä opin luottamaan koiraani enemmän. Kyllä Mahla osaa, se kypsyy vuosi vuodelta paremmin ja paremmin. Mahlalla on sellainen luonne, että se voisi toimia työkoirana. Haukkukin jäisi pois, jos se pääsisi enemmän paimentamaan. Sen huomasi jo viikonlopun pidemmillä paimennuksilla, ei Mahla siellä käyttänyt ääntä kuin hyvin harkitusti tehosteena. Pienessä aidassa se huutaa, ihan turhaa räksyttämistä. Tosin aidassakin se on hiljaa, kun se joutuu miettimään ja esimerkiksi kääntämään laumaa. Haukkuminen ei ole mitään kiihtynyttä haukkua vaan nimenomaan matalaa, rauhallista, aivan turhaa. Pitkillä paimennuksilla Mahla toimi myös muuten rauhallisemmin kuin aidassa, joten ne olivat todella hyviä kokemuksia siltäkin kantilta. Aidassa lauma oli pieni, vain muutaman lampaan kokoinen, jolloin se liikkuu paljon ketterämmin kuin isot laumat, joita laidunnettiin.

Yksi huomionarvoinen asia mielestäni taas oli se, että vaikka Mahla on lähellä lampaita (lampaat päästävät sen tosi lähelle), lampaat eivät rynni mun ohi. Pari kertaa sotkeuduin lampaisiin lähinnä sellaisessa tilanteessa, kun olin itse vaihtamassa suuntaa. Mutta muuten sain kyllä tosi rauhassa kulkea edessä.

Oli tosi opettavainen ja hieno viikonloppu. Oli hieno nähdä muita lappalaisia ja kuinka nekin paimensivat hienosti. Tosin lappalaisilla tuntuu olevan työmoraalin kanssa vähän tahkoamista aina, onko pakko tehdä. Mahla ei tällä kertaa kysellyt sitä oikeastaan ollenkaan, vasta aivan väsyneenä sunnuntaina iltapäivällä aidassa se alkoi hakeutua pois hommista. Mutta aikaisemmilla kerroillahan Maa on aina testaillut, että onko pakko ja lähtenyt töihin vasta, kun on todennut, että on pakko. :)

Kooste hajutreeneistä

Tällä viikolla tehtiin tiistaina ja keskiviikkona jäljet. Tiistaina käytiin Jaanan kanssa Ruutanan Shellillä tekemässä kaksi jälkeä. Varsinkin ensimmäisen Maa ajoi hienosti. Toisella esineitä oli liian tiheässä, joten Maa meni osasti ohi. Tällä kertaa törmättiin siihen ongelmaan, joka on todellinen, kun treenataan parkkipaikoilla: auto parkkeeraa jäljen päälle. :) Me aloitettiin jälki auton toiselta puolelta, sen ei vielä tarvitse osata kiertää autoa tai löytää jälkeä auton toiselta puolelta, vaikka sekin kyllä onnistuu varmasti myöhemmin. Utelias työntekijä myös kyseli, että onko nämä poliisikoiria. :)

Keskiviikkoiltana Janne teki jäljen Duon parkkikselle. Asvaltti oli märkä ja muutenkin tosi hyvä keli haistelun kannalta. Jälki oli suora, esineet 2-3 metrin välein ja tosi pieniä (esim. mustekynän sisältä jousen puolikas). Mahla lähti jäljelle tosi hyvin ja jäljesti ihan hirvittävän hyvin. Se ajoi ydinjälkeä ja löysi oikeastaan kaikki esineet ensimmäistä ja viimeistä lukuunottamatta. Yhdestä kohdasta oli mennyt auto ohi, mutta aika pienellä vääntämisellä Mahla pääsi siitä yli.

Tänään oli viimeiset ohjatut purkkiratatreenit, ensi viikolla on vielä ohjatut jälkitreenit. Meitä oli vain kolme koirakkoa paikalla, joten selvittiin treeneistä suht nopsaan. Tehtiin kolme kierrosta, joissa kaikissa kolme toistoa. Ihan perus purkkirataa, 5 purkkia kaaressa, 2 tyhjää ja kahdessa häiriöhaju. Kaikki toistot tehtiin sokkona. Aluksi tehtiin niin, että Satu sanoi, kun Maa oli oikealla. Mutta nopeasti siirryttiin siihen, että kun mä ajattelin Mahlan olevan oikealla, mä katsoin Satua ja Satu nyökkäsi, jos Maa oli oikealla purkilla. Kertaakaan en arvannut ilmaisua väärin, Maa oli tosi varma. Se jäi pätevästi seisomaan/teputtamaan oikealle purkille.

Sellaisia läksyjä saatiin, että jatkossa voidaan vaihtaa kesken treenin kohdehajua. Otetaan toki se edellisellä kerralla haettu haju pois aluksi. Häiriöhajujen määrällä ei ole kuulemma väliä. Jäljellä se erottelee hajuja niin paljon, että purkkiradalla sillä ei ole merkitystä, kun koira hajuja osaa erotella. Eli häiriöhajuja ei tarvitse välttämättä aina niin paljon, hajulappuja ei siis tarvitse tuhlata. :)

Herhautokot

Ei olla Herhautokoissa paljon käyty keväällä, mutta eipä niitä ole paljon ollutkaan. Vaihtoivat päivääkin ja tänään päästiin mukaan. Tehtiin paikkamakuut alkuun. No, Mahlan toisella puolen oli kolme koiraa, kultsu vieressä ja toisella puolella kaksi koiraa, labbis vieressä. Tiesin, että labbis ei vielä kovin varma paikallaanolossa ole, mutta ohjaaja pitää sitä kiinni eikä se aiemminkaan ole aiheuttanut häiriötä, joten ei hätää. Jos se paikaltaan lähtee niin se lähtee ohjaajansa luo. En mennyt piiloon vaan tarkoitus vaan treenata sitä paikallaanpysymistä ja etäisyyttä, sitä että menen kauas koirasta, mutta se näkee mut. Olin käynyt ehkä pari kertaa palkkaamassa Mahlan, kun kävelin siitä poispäin, alkoi rähinä. Käännyin ja siellä Mahlan viereinen labbis ja reunimmainen aussie tappelivat ja pyörivät siinä tiimellyksessä kohti Mahlaa. Kauhistuneena lähdin Mahlaa kohti, mutta rauhassa, ettei Mahla lähde mukaan tai muutenkaan pidä tätä nyt jotenkin erityisenä ja kamalana asiana. Mahlan toisella puolella kultsu nousi ja lähti Mahlan vierestä muutaman askeleen kohti koiria. Mahla pyöritteli päätä, välillä katsoi mua hyvin epävarmana. Mä kehuin koko ajan kun rauhassa kävelin Maata kohti. Kun pääsin Mahlan luo, namia nassuun ja jalkojen väliin maahan syötäväksi. En vapauttanut sitä, koska tilanne oli saatu rauhoitettua ja muut koirat jo kauemmaksi. Jatkettiin makuuta siten, että menin vain metrin tai parin päähän ja varmistin, että Mahlalle ei tulisi epävarma ja epämukava olo.

Hetken kuluttua paikkamakuu otettiin uudestaan. Maa oli rauhassa ja ihan hyvin. Ei katsellut muita koiria eli ei jäänyt kaivelemaan ikäviä kokemuksia. Menin kaukaa muutamaksi sekunniksi piiloonkin muutamaan otteeseen ja palasin palkkaamaan ennen kuin ikävä tuli.

Sitten treenailtiin yhtä sun toista. Huomionarvoisena ehkä hyppy, koska sitä treenataan niin harvoin. Se meni ihan jees. Paikallaanistumista harjoiteltiin vähän ja siinä meni muutama vieras koira mun ja koiran välistä. Mahla oli hyvin pätevänä istumassa. Kakeja yhtä vaihtoa kerrallaan. Ne oli vähän löysät ja kun kaivoin sitten koirasta asennetta, totesin, että siinä saa kätensä täyteen reikiä, mutta asennetta koiraan kyllä tuli. :) Ruutu oli rakennettu jo treenien alussa, mutta Mahla ei sinne yhtään pyrkinyt. Hyvä, tällaista treeniä tarvittaisiin enemmän ja useammin, kun vaan viitsisi itsekseen treenatessakin sen ruudun aina rakentaa. Mimmu avusti, kun otettiin ruutua. Ensin kolme kertaa namille. Maa ei tiennyt, että ruudussa oli nami ja valkoinen lätkä asvaltilla ei näkynyt ihan hirveän kauas (ruutuun tullessa kyllä selvästi). Otettiin toistot aika kaukaa, osa hieman vinottain ruutuun nähden. Maa juoksi ruutuun ja juoksi sieltä takaisin mun luo. Neljäs otettiin tyhjään ruutuun. Maa reagoi maahanmenokäskyyn nopeasti, menin sen luo ruutuun palkkaamaan. Viides toisto otettiin taas niin, että namit olivat ruudussa. Tosi hyviä toistoja. Maa oli oikein hyvä. Useammin vaan näitä ja vähemmän toistoja kerrallaan (1-3) ja ei joka treeneissä tyhjää, mutta niitäkin pitää muistaa ottaa.

Semmosta, ääntelystä ei ollut haittaa (siis ei äännellyt) ja hyvin oli hereillä. Välillä palkkasin lelulla, välillä nameilla. Molemmat kelpasi, kun piti kelvata. :) Kuuma oli eikä se ole yhtään meidän juttu treenata lämpimällä kelillä. Täytynee yrittää aktivoitua aamuihin. Juomistakin harjoiteltiin. Käskystä juominen tuppaa olemaan nykyisin pieni lipaisu, kielen kosketus veteen... Palkkasin pudottamalla namin veteen, jolloin joutui vähän juomaankin samalla. Sitten se alkoi tarjota kuonon työntämistä veden alle... Kekseliästä, mutta ei sekään nyt ole ihan hyvä juttu...

Romutreenit

Eilen oli M&M-hallilla Lielahdessa ylimääräiset hajutunnistuksen erikoistreenit ns. romutreenit. Tämä on yksi tapa opettaa koira kohdistamaan hajunlähden paremmin. Hajulähde piilotettiin kuorma/trukkilavaan. Kuormalavaharjoituksella on monta hyvää puolta. Ensinnäkin koira ei näe hajulähdettä. Ne eivät yleensä osaa hahmottaa kahdessa (tai useammassa) tasossa olevia lavoja, joten ne todella joutuvat käyttämään nenää. Lavoissa on paljon häiriöhajuja. Niitä ovat käsitelleet ihmiset, niillä on kuljetettu vaikka mitä, ne ovat olleet monessa paikassa kuljetusten ansiosta, lintujen/eläinten hajuja löytyy varmasti. Melkein kaikki koirat tutkivatkin tarkkaan lavoja, niissä haisee niin moni asia. Joillekin koirille epävarmat alustat saattavat olla pelottavia, joten tällä pystyy harjoittelemaan vaivihkaa myös sitä. Mahla tykkäsi kulkea lavojen päällä ja se ihan huvikseenkin hyppelehti niiden päällä. Hajun paikallistamisen kannalta lavat ovat hankalia, lavan alaosassa oleva haju pääsee raoista leviämään. Jos esine on esimerkiksi jonkun esineen alla, parhaassa tapauksessa haju pääsee ulos vain yhdestä kohtaa (ellei se ajan kuluessa tule materiaalin läpi). Kuormalavalla haju tulee eri raoista ja koirat yleensä alkavat aika systemaattisesti tutkia aluetta, jossa haisee saadakseen hajulähteen paikallistettua.

Ensimmäisellä kierroksella opetettiin koiralle tällaista työskentelyä lelun avulla. Lelu piilotettiin lavan alle ja koira sai sen etsiä. Satu ensin vähän härnäsi lelulla, kun sanoin, että ei Mahla välttämättä lelua hae, vaikka sen haistaisikin. No kyllä sitten haki, kun vähän härnättiin lelulla ensin. :) Helppo koira. En käskyttänyt etsimään sen kummemmin muuta kuin ohjasin kädellä lavan suuntaan. Tällainen käsimerkki on oikeastaan se meidän käsky tai vihje, mitä nyt ollaan tekemässä. Hyvin löytyi lelu. Otettiin toinen toisto samoin ja kolmannella kerralla olettiin myös toinen lava viereen. Se ei tuottanut mitään ongelmaa tai hämmennystä vaan Maa meni sitäkin tutkimaan.

Toisella kierroksella otettiin yksi toisto vielä lelulla kahdella lavalla. Sitten otettiin hajuharsolla ja lähtöhajulla harjoituksia. Ilmeisesti käyttämämme haju oli juuri hetkeä aiemmin otettu satunnaiselta ohikulkijalta, kun Mustin ja Mirrin tiloissa oli koiratapahtuma/mätsäri eli haju oli tuore. Lähtöhajun annoin muovipussissa olevasta harsosta. Lavaan oli piilotettu samanlainen harso. Mahla löysi ensimmäisen aika helposti. Nappasi sen suuhun ja oli niin taitavaa koiraa. Sitten toinen kerta: Mahla etsi kovasti, mutta harso ei meinannut löytyä. Aluksi sitä häiritsi se kohta, missä edellisen kerran harso oli ollut. Se haisi tietysti hieman. Mahla kovasti pyöri ja etsi ja se kyllä sai hajun selvästi kiinni aina välillä, mutta paikallistaminen vaati työtä. Mahla käytti myös jalkoja sen verran ripeään, että hieman rauhallisemmalla työskentelyllä se olisi saattanut löytää hieman nopeammin. Kovasti se teki töitä nenällä ja selvästi aivoissa raksutti, kun se mietti ja yritti selvittää ongelmaa, haisee, mutta mistä se haju tulee? Kerran Mahla pysähtyi ja tuli katsomaan mua, mutta taisi siitä itsenäisesti mennä jatkamaan töitä. Ja lopulta se harso löytyi. Sekin piti napata suuhun siitä innosta, että se löytyi.

Vielä piti tehdä yksi helppo, mutta ei se ihan niin helppo ollut. Taas edellinen paikka hämäsi hiukan, mutta huomattavasti nopeammin harso löytyi tällä kertaa kuormalavojen välistä. Hyvä.

Tosi hieno ja kiva harjoitus. Tykkäsin! Näitä voidaan tehdä myös itse, mutta harsojen sijasta voisi olla hyvä piilottaa kohdehenkilön esineitä (melko pieniä kylläkin), joita koira ei nappaa suuhunsa. Mahla oli treenien jälkene ihan tööt. Tosi raskas ja vaikea harjoitus. Selvästi hankalampi kuin tähän asti tekemämme esine-etsinnät, mutta tosi hienosti Mahla selviytyi. Oon ylpeä siitä!

Purkkirataa

Keskiviikkona oli ohjatut purkkiratatreenit. Purkkeja oli viisi ja ne olivat kaaressa. Yhdessä oli häiriöhaju, kolme oli tyhjää. Mahla oli ihan intopinkeenä, kun mentiin hallille. Se oli melko levoton myös, kun aloitettiin treeni. Tai se oli näennäisesti rauhallinen (hiljaa ja otti kontaktia), mutta kauhee meno päällä. Se meni purkilta purkille melkoista vauhtia. Se reagoi oikeaan, mutta oli silloin ehtinyt jo seuraavalle purkille. Hyvin se kuitenkin tarkensi aina oikealle purkille. Sitten tehtiin sokkona muutama. Viimeinen oli liikaa, Mahla kuumui (varsinkin kun palkkaa ei tullut heti vaan odotettiin, että se valitsee oikein eikä vaan juokse vuorotellen purkkien välillä). Sitten tauolle.

Toisella kierroksella Mahla oli oikein hyvässä työmoodissa ja rauhassa. Tehtiin sokkona muutama kerta ja eikä tehty "sitä kerran vielä" vaan maltettiin lopettaa ajoissa. Mahla jäi oikealle purkille tosi hyvin. Nyt voisi kestoa kasvattaa kotona ja odottaa, että alkaako Mahla ilmaisemaan maahanmenolla vai jääkö se vaan pönöttämään. Ajattelin tehdä nämä niin, että 2-3 purkilla, joissa muissa on tyhjät, jolloin Mahlalle ei pitäisi tulla minkäänlaista epäröintiä siitä, mikä on oikea. Ei siis häiriöhajuja, jos odotan kunnollista ilmaisua.

Mahla on taas ollut niin pirtsakka iltaisin, että ollaan kovasti leikitty, milloin puruluulla, milloin lelulla, milloin jollain muulla ja siinä ohessa treenailtu vähän asennonvaihdoksia. Seisomasta maahan alkaa näyttää kivalta. Seisomasta istumaan menee vaihtelevasti. Jos Maa on rauhassa ja keskittyy niin se muistaa sen jutun, mutta kun se kiehuu niin ei muista yhtään. :)

Meillä olis taas koiratanssiesityksen valmistelu edessä, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Ihan näytösluonteinen esitys eli ei semmosta stressiä. Kun vaan ois aikaa treenata. On tässä hiukan muutakin leireilyn, haistelun, muuton ja hääjuttujen kanssa. :) Kohta meidän elämä Mikkiksessä on kuitenkin ohi (myös lopullisesti) ja palaillaan maaseudun rauhaan kesäksi.

Mahlan paluu

Tänään lähdin takaisin Ikaalisiin, kun Viitapuistossa oli Niemisen Sari pitämässä tokokoirien hyppytekniikkakoulutusta. Mä olen edelleen innokas oppimaan hyppytekniikasta ja vaikkei mitään uutta varsinaisesti tullut niin ainakin näki monia koiria hyppäämässä. Etenkin koiria, jotka eivät ole harrastaneet agilitya eivätkä siten hypänneet kovinkaan paljon. Pakko sanoa, että monia hyvin erikoisia tapauksia ja oivalluksia nähtiin. Jos ei puhuta hyppytekniikasta vaan kaikesta siitä muusta (odottamisesta, etenemisestä, palkkaamisesta jne.), niin aika erinäköistä touhua, kun ei ollut niitä agilitykoirakoita. :) Ilta sujui rattoisasti rupatellen ja koirille naureskellen.

Sen jälkeen kaivoin Mahlan autosta ja mentiin vähän tokoilemaan. Jäätiin sivummalle, kun palkkasin frisbeellä ja toisaalta muita koiria palkattiin myös leluilla. Ei tarvinnut sitten jännittää, että koirat lähtee väärälle lelulle tai Mahla omii kaikki. Tehtiin seuraamista, oikealla seuraamista, kerran seuraamisesta maahan ja kerran seisomaan. Koiratanssitemppuja ja juttuja vähän. Puun kierto pari kertaa, ekalla palkka suoraan, toisella stoppi (joka oli muuten hyvä!). Ja kakeja pariin otteeseen. Ensin kaukaa maasta istumaannousu, josta palkka. Sitten seisomasta maahan ja seisomasta istumaan. Nämä olivat ihan älyttömän hyviä!

Mahla tuntuu palanneen takaisin maanpinnalle mammahöyryistään. Hyvä. Normaalia Mahlaa onkin ollut ikävä. Nyt Mahlalla oli sitä meininkiä, mitä sillä kuuluukin olla. Tarkka ja kekseliäs, keskittyvä ja yrittävä. Ei mukanahengaileva mamma. :)

Koevideoita

Eiliset koiratanssikisat jäivät välistä. Harmittaa suuresti ja edellisen illan ja seuraavan aamun punnitsin vaihtoehtoja, hyviä ja huonoja puolia ja päädyin tähän ratkaisuun, joka on koiran kannalta ehdottomasti parempi. Kyllä meillä on vielä aikaa kilpailla koiratanssissa.

Tässä näitä kamalia videoita kokeista... Varsinkin tuo eka, wapun koe, on aika järkyttävää haahuilua. Eikä se toinenkaan normaalia Mahlaa ole vaan lähinnä mammamahlaa...

Eli wapun koe: tuomarina Marita Packalen

Ja 7.5. koe: tuomarina Tiina Heino

Dodiih, vähän treenipäivitystä

Yhtä sun toista on ehtinyt tapahtua tässä viikon kuluessa niin koulurintamalla kuin Mahlan kanssa eikä tänne ole tullut kirjoitettua.

Tiistaina oli tokokoe, jossa tuomarina oli Tiina Heino. Tulosta ei lähdettykään kyseisestä syystä johtuen hakemaan, mutta oppia sitäkin enemmän. Ja sitä saatiin. On se jännä, kuinka paljon parempi fiilis on tulla pisteiden valossa huonomman kokeen kanssa kotiin, mutta niin, että siinä jokainen piste on ansaittu. Silloin voi oikeasti iloita niistä hyvistä arvosanoista! Että se ihan oikeesti osaa jotain. Paikkamakuu nollattiin heti alkuun, minkä tiesin jo ennen kuin paikkamakuuseen edes mentiin. :) Mutta oikeutetusti siitä hölmöilystä tulee nolla.

Yksilöliikkeiden aikana sitten tsemppasin itseäni niin, että päätin rauhoittaa koiran jokaisessa välissä. En sano liikkurille valmis ennen kuin koira on hiljaa ja huomiot mussa. Toimi yllättävän hyvin. Ja tästä seurauksena se, että Mahla oli liikkeiden aikana oikeasti hiljaa, liikkeiden välissä sitten vaan huuteli. No estehypyssä se raivoaa aina, kun joutuu niin vaikeasti hyppäämään takaisin ja siitä kyllä rokotettiinkin pari pistettä. Seuraaminen oli aivan kamalaa, mutta silti parempi kuin wapun kokeessa, 8. Maahanmeno oli kuulemma erittäin hyvä, mutta koira reagoi käskyyn vähän myöhässä ja siitä -1p. eli 9. Luoksarin tuli lujaa, otti pari kenguruloikkaa ennen pysähdystä, jonka teki sitten kuitenkin ihan kivasti mun makuuni. Loppupätkän tuli lujaa laukalla, mistä olen erityisen tyytyväinen. Stopin venymisen takia 5. Seisomisessa oli huono seuraaminen, josta 8. Nouto oli erittäin hyvä 9, mutta tuli hiukan varpaille, kun en muistanut levittää jalkoja vähän enemmän ja tästä siis -1p. Kaket 10 ja ne olikin ihan hyvät, mitä nyt maahanmenot meni vähän vänkyrälle. Hyppy 8 juurikin siitä ääntelystä. Kokonaisvaikutus 8 ääntelystä.

Mutta hyvä fiilis jäi, Tiina on kyllä hyvä tuomari. Nyt onkin plääni tehty ja kokeisiin ei mennä ennen kuin se paikkamakuu on kunnossa. Ei tunnu kivalta mennä hakemaan huonoilta tuomareilta säälipisteitä ja saada niiden takia ykköstuloksia. Tuloksia tärkeämpää on mun mielestäni ansaita ne, vaikkei se mihinkään paperille jää. Mutta enhän mä koiran kanssa papereiden tai meriittien takia harrasta ja kilpaile vaan itseni takia. Ja mun kunnianhimo on kuitenkin sen verran korkea, että hommat täytyy tehdä kunnolla ja samaa odotan tuomareiltakin, tiukka ei tarvitse olla, mutta jos sääntökirja yksiselitteisesti eräitä asioita sanoo, niin niistä on pidettävä kiinni. Sitä mä arvostan, suoraselkäisyyttä. Avoimessa ei kyllä kukaan juhlinut noissa Heinon tuomaroimissa kokeissa, ei yhtään 1-tulosta, mikä on kyllä sääli, koska siellä oli upeitakin suorituksia (joihin Mahla ei siis kuulunut).

Koiratanssia ollaan treenailtu melko ahkeraan. Ohjelma on valmis ja ääntely jotenkin ehkä hanskassa. Mutta nyt vaan on koira kipeä. Nyt sillä on ilmeisesti kuumetta ja se on tosi vaisu. Ei flegmaattinen ja syö, mutta Mahlaksi erittäin rauhallinen ja väsynyt, se kun yleensä on aika reipas tapaus. Täytyy nyt seurailla, miten tämä etenee, toivotaan, että menee levolla ohi. Harmittaa vaan ihan sikana, jos joudutaan kisat jättämään välistä. Vaikkei meidän ohjelma niin erikoinen ole ja pieleen se olisi mennyt kuitenkin, mä olisin halunnut mennä kokeilemaan ja hakemaan kokemusta. Ei näitä koiratanssikisoja turhan usein ole ainakaan lähiseuduilla, että kyllä ne mahdollisuudet pitäisi pystyä käyttämään, mitä on. Mä en kisoihin kauas lähde, niin innokas kilpailija en ole, joten ois kiva näihin Treen seudun juttuihin päästä mukaan. Parempi onni ensi kerralla, vai miten sitä sanotaan.

Jotain huomasin ja se on se, että rallytokojuttuja järjestetään Treen seudulla aika paljon. Siitä saisi tosi erinomaisen treenin tokoa silmällä pitäen ja alokasluokan jutut onkin oikeastaan tokosta tuttuja juttuja. Vähän innostuin tästä asiasta. Täytyy nyt katsella, miten kalenteriin sopii mitäkin.

Hajujutuista ollaan oltu tauolla lähinnä koiratanssin takia ja tokokokeiden takia. Keskiviikkona kun olin toiminut salaisena agenttina eräälle tutulle, siitä vastapalkkioksi sain hänen tekemään jäljen. Kauppakeskus Elon parkkikselle tehtiin n. 30m jälki, jossa esineitä oli 1-2m välein. Pari Mahla otti silmällä, kun kiilsivät auringonpaisteessa niin kovasti, mutta muuten teki hyvin nenällä töitä. Pari autoa ajoi jäljen päältä ja ne olivat selvästi hankalempia kohtia Mahlalle, mutta muuten erittäin hyvin. Maa ajoi ydinjälkeä tosi kivasti. Pidin liinassa tuntuman koko ajan, enkä päästänyt yli 3m jäljeltä sivuun, vaikkakin haju oli levinnyt autojen mukana varmasti sinne. Halusin kuitenkin vahvistaa sitä ydinjäljellä pysymistä ja sen etsimistä. Mahla ei hämääntynyt tästä ollenkaan vaan jatkoi ydinjälkeä. Tosi hyvä.

Tokoa kokeilemassa

En jaksa vuodattaa tästä aiheesta kauhean paljon, ei ole sanottavaa. Pieleen meni koko koe. Mä luulin, että meidän aallonpohja on jo nähty, mutta ei ole. Ilmeisesti meidän suunta on huonompaan päin koko ajan. Yksi koe vielä (toivottavasti enää yksi!) ja sitten on meidän tavoitteet saavutettu. Tosin huonon kokeen jälkeen tulee kas kummaa havaittua monia juttuja, mitä voisi tai siis pitäisi tehdä toisin ja tekisi mieli kokeilla. En mä mitään menetä kokeilemalla.

Hiljaisuuden kanssa meillä on edelleen ongelma. Sen syy on löydetty ja asian korjaamiseksi on aloitettu työ. Ja tämän saran mä toki haluaisin nähdä loppuun asti. Toimiiko se? Koirankouluttajana mulla on sellainen ominaisuus, että ongelmat kasvattaa motivaatiota. Mä haluan löytää ratkaisun ja onnistua. Valitettavasti meidän ongelmat on vähän isompaa laatua kuin pieniä epäpuhtauksia perusasennossa tms. pieniä asioita. Tänään Mahla huusi (haukkui ja piippasi) koko kokeen läpi. Siinä ei puhuta pienistä asioista...

Sellainen asia, mikä me ollaan unohdettu treenata kokonaan, on kokeenomaisuus. Agilityssa mä toitotan kerta toisensa jälkeen ihmisille, että esteosaaminen on vasta puolet koko lajista. Ei rataa voi suorittaa tekemällä esteitä ns. temppuina. Tai voi, mutta ihanneaikaan on mahdotonta ehtiä. Eli siis ei voi, koska se ei ole agilitya. Tokossa on kutakuinkin sama asia. Koe koostuu niistä yksittäisistä tempuista, mutta koe on kokonaisuus, joka on harjoiteltava erikseen. Me ei treenata kokeenomaisesti, koska se on tavattoman tylsää. Toko on mun makuuni niin tylsä laji, että yritän tehdä siitä itselleni vähänkin mielenkiintoisemman temputtamalla sen koko homman. Mutta ei se ole kokeisiin valmistautumista. Eli oikeastaan, Mahla tekee sen, mitä sille on opetettu. Sen kanssa hermojen hallinta on haastavaa ja siksi se kokeenomaisuus pitäisi harjoitella erikseen. Niin idioottitylsää kuin se voikin olla... Ja taas, koska se on meille ongelma niin mä haluan ratkaista sen.

Lisäksi yksityiskohdista ongelmana on se paikkamakuu. Tänäänkin se ryömi paikaltaan muutaman oman mittansa ja piti melkoisen konsertin, mutta wappufiiliksellä tuomari antoi seiskan. :)

Niinpä, meillä on nyt hyvät suunnitelmat ja työsarkaa, jonka mä kyllä teen ihan vaan itseni vuoksi. Kokeilen.

Ja toisekseen kun siinä piknikillä istuskeltiin Jannen kanssa (yritettiin siis tehdä tylsästä kokeesta ja odottelusta mukavampaa), todettiin, että onneksi on niitä Mahlan lajeja kuten tunnistusjäljestys. Se jos mikä on siistiä ja mä alan innostua yhä enemmän ja enemmän siihen touhuun. Ja siihen, että Mahla on rauhassa ja tekee keskittyneesti töitä. Se on hienointa, mitä Mahlan kanssa olen kokenut. :)

Niin, kaikesta häröilystä huolimatta wappufiiliksellä olleelta tuomarilta pisteitä ropisi peräti 170 ja sehän on ykköstuloksen verran... Huoh.