Syksyn hyppistreenit ohi

No niin. Tuhkan osalta hyppistreenit on tältä syksyltä ohi. Tulihan treenattua ja edistyttyä. Mukavia treenikamujakin oli matkan varrella mukana, aina löytyi palkkausapua ja yhdessä pohtimista puolin ja toisin.

Eilen otettiin perussarja pari kertaa lämmittelyksi. Rimat oli laitettu vähän sikin sokin, jotta sarja näyttää vähän erilaiselta ja Tuhka joutuu ajattelemaan eikä vaan räiski menemään.

Sitten tehtiin power grid, jollaista Tuhka ei ole ennen tehnyt. Se joutui aika tosissaan tekemään siinä töitä, mutta onnistui selviämään eikä kiertänyt esteitä. Alastulot oli töksähdellen ja tuli alas lähelle rimaa, pylly lensi eikä paketti pysynyt ihan kasassa. Kolmeko toistoa otettiin ja kyllä se koko ajan paransi eli muutosta tapahtui.

Sitten otettiin setti korkeuden arviointia. Korkeimmillaan käytiin 60 cm:ssä ja se meni rennosti yli. Korkeuden arviointi on ollut teemana koko syksyn. 60 cm:n rimat (ja jo alemmatkin) ovat olleet Tuhkalle jännityksen kohde. Jos se on hypännyt, se on hypännyt liian korkealta ja jäykkänä. Nyt se meni rennosti ja itsevarmasti, joten kehitystä todellakin on tapahtunut.

Vikana otettiin vielä alastuloharjoitus pehmentämään niitä alastuloja ja se meni ihan ok.

Mä olen todella tyytyväinen kehitykseen. Keväällä jatketaan hyppistreenejä ohjatusti tai itseksemme, mutta niin, että saadaan lisää varmuutta niihin korkeisiin. Tuhkan selkä on jo parempi, kun sitä on oikeasti jaksettu jumpata lähes päivittäin. Mikä hienointa, se oikeasti näkyy hyppäämisessä! Aina nimittäin näin ei ole. Jos koira käyttää kroppaansa systemaattisesti väärin, jumppakaan ei välttämättä auta. Meillä esimerkiksi Mahla osaa paljon takapään tarkkuustemppuja, tassutemppuja, peruuttamisia yms. ja voimaa sinne on jumpattu, mutta silti normaalisti liikkuessaan se ei käytä sitä takapäätä. Tuhka käyttää kroppaansa selvästikin paremmin.

Meillä olisi tarkoitus keväällä talvikaudella käydä itseksemme treenaamassa kaverin kanssa. Silloin yritän keskittyä sekä korkeuteen että vauhtiin. Ja yhtenä työstettävänä on edelleen ne kepit, koska nyt emme ole päässeet jatkamaan edelleen kesken olevaa projektiamme niiden parissa.

Hyppistreenejä

Eilen Tuhkalla oli taas ohjatut hyppistreenit. Ekaksi tehtiin kasvava sarja lämmittelynä. 

Sitten tehtiin pitkästä aikaa taipumista ja taipumisesta laukanvaihto. Taipumiset meni hyvin ja laukanvaihto oikeasta vasempaan ihan hyvin, mutta sitten iski pääjumi tai väsymys ja Tuhka yritti oikoa taipumista ja juosta suoraan kupille. Pidettiin sitten hyvin lyhyt juomatauko ja otettiin sen jälkeen vielä vasemmasta laukasta oikeaan.

Viimeisenä tehtiin korkeuden arviointia. Olikohan se korkein 55 cm, joka jännitti. Tosin Tuhka oli tuolloin jo aika väsynyt. Mä autoin sitä juoksemalla vieressä ja sinänsä hypyt näytti pääsääntöisesti ihan hyviltä.

Itse asiassa Tuhkan selkä jaksoi nyt paremmin ja pidempään koottuna. Ilmeisesti meidän tehostettu jumppa on tuonut voimaa sinne selkään lisää. On se jumpatessakin selvästi kehittynyt selästään. Etenkin ristikkäisten jalkojen nostossa on selvästi havaittuja muutoksia parempaan.

Hyppyjä ja nenähommia

Meidän arki menee samaa rataa kuin koko syksyn. Tuhkalla oli parin viikon tauko aksajutuista, mutta tällä viikolla käytiin taas hyppistreeneissä. Tehtiin ekalla kierroksella perussarjaa ohjaajan häiriöllä, tokalla ja kolmannella kierroksella korkeuden arviointia. Rima taisi käydä jossain 60 cm:n paikkeilla. Tuhka ei kertaakaan kieltäytynyt hyppäämästä eikä tehnyt jännittynyttä hyppyä eli ihan kivasti meni. Vikalla kierroksella havaittiin, että mun juokseminen Tuhkan mukana itse asiassa parantaa Tuhkan suorittamista. Silloin sen pää pysyy alhaalla, kun se ei jää kuuntelemaan, missä mä oon ja saako se nyt ihan varmasti mennä.

Tänään oltiin tekemässä tuplasokkona etsintää Nokian keskustassa. Tuplasokko tarkoittaa sitä, että minä tai takamies emme tienneet, missä jälki menee. Jokaiselle oli jaettu alue, joka piti tutkia. Jäljen lähtö tiedettiin sillä tarkkuudella, että jäljentekijä on ollut esimerkiksi apteekin ovella.

Mahla nosti jäljen hyvin, vaikka lähtöpaikalla oli yllättävän paljon kävelijöitä. Se tarkisti pienen aukion mukavasti, mutta sitten tuli vastatuuliosuus, johon meidän homma kaatui. Mahla tuli sieltä pois ja mä tulkitsin tilanteen niin, että se tuli tyhjästä pois. Sitten me peilailtiin itseämme kauppojen näyteikkunoissa ja pyörittiin ympäristössä, vaikka oikeastaan kaiken aikaa tiesin, että emme ole jäljellä. Takakautta sitten loppujen lopuksi Mahla sai jonkinlaisen ilmavainun maalimiehestä ja päädyttiin autossa istuvan maalimiehen luo. Eli maali löytyi, mutta jälki jäi valitettavasti ajamatta.

Tuhka ei nostanut omaa jälkeään siitä kohtaa, missä jäljen piti kulkea. Sen kanssa lähdettiin sitten haravoimaan alueen reunaa ja alueen toisella puolella törmättiin jälkeen, jonka Tuhka sitten nosti. Jäljentekijä oli käynyt R-kioskilla, jonka edustan Tuhka merkkasi ja siitä ei autossa istuvalle maalimiehelle ollut enää montaa kymmentä metriä.

Vaikkei me jälkiä ajettu ja maalimiehet löytyi vähän niinkuin takakautta niin mä olen tyytyväinen treenien antiin. Mä opin koiristani jonkin verran enemmän. Mahlalla on aiemminkin ollut ongelmia vastatuulen kanssa ja nyt se menee harjoiteltavien asioiden listalle. Pitäisi vaan jäljellä hoksata tällaiset kohdat ja uskoa, että kun se lähti ajamaan jälkeä, sitä voisi vähän kokeilla vielä tuollaisessa paikassa puskea eteenpäin ja sitten katsoa, tuleeko koira takaisin edelleen. Mä alan kuitenkin näkemään tuosta koirasta hetkiä, kun se on jäljellä ja koska se ei ole. Tuhka taas on tosi vaikeasti luettavissa. Kyllä me tarkisteltiin risteyksiä ja portaita tyhjiksi ja harjoitus oli ikäänkuin jäljennostoharjoitus, jollaisena se toimi hyvin. Alussa vaan ei syystä tai toisesta jälkeä nostettu.

Maanantaille suunniteltiin kuitenkin erottelutreenejä syksyn treenisuunnitelman mukaisesti. Taas vaan olisi kovasti harjoiteltavaa. Erottelun lisäksi nyt akuutteja treeniaiheita olisi vastatuuliosuudet Mahlan kanssa, jäljennostot/etsinnät ja lyhyet sokkoharjoitukset.