Tuhka paimentaa lehmiä

Menimme tänään Tuhkan kanssa viemään lehmiä (isän kolme lemmikkiä) laitumelle. En ole sitä aiemmin tehnyt, koska Tuhka on aidan takaakin jo jännittänyt isoja elukoita ja toisaalta Tuhkalla ei voima riittänyt Kuttukuun nihkeille lampaille, joten ajattelin, että Tuhka ei kuitenkaan saa lehmiä liikkeelle, joten turha edes yrittää kokeilla. Tuhka on kuitenkin kypsytellyt ajatuksiaan. Taas muistutus siitä, että sen kanssa ei tosissaan saa olla kiire minkään asian suhteen.

Kun isä oli päästänyt lehmät navetasta kujaan, jota pitkin ne menevät vähän matkaa navetan takana olevalle laitumelle, otin Tuhkan heti mukaan. Siinä pari lehmää olisi ollut hyvin kiinnostuneita Tuhkasta, mutta yhdessä ajettiin ne siitä portista laitumelle asti. Tuhka ei yhtään perääntynyt, mutta autoin sitä, jotta se saa tunteen, että kyllä me nää tästä saadaan eteenpäin. Laitumella sitten kuljetettiin lehmät poispäin ajaen toiseen päähän (ehkä vajaa sata metriä) niin, että siis me isän kanssa oltiin viimeisinä. Tuhka meni rohkeasti meidän edellä ja työnsi lehmiä eteenpäin. Yksi lehmä alkumatkasta kääntyi muutaman kerran Tuhkaa kohti, lähinnä uteliaana, ei uhkaavana, mutta Tuhka hoiti itse tilanteen ja sai lehmän kääntymään eteenpäin. Kerran se jopa otti äänen käyttöön ja komensi sillä Raakelin eteenpäin.

Laitumen toisesta päästä mennään kapeasta portista pienen epämääräisen välikön kautta sillasta toiselle laitumelle. Välikön toisella reunalla on pelkkä köysi ja yksi lehmä meni kurottelemaan sen yli heinää. Mä mietin, että Tuhkan ei varmaan kannata tuonne mennä, koska se kuitenkin pelästyttää sen lehmän niin, että se menee köydestä yli. Ennen kuin oikeastaan ehdin itse menemään tilanteeseen, Tuhka kiersi jo rauhakseltaan lehmän taa ja lehmä kääntyi pois heinikosta sillalle. Samaan aikaan toinen lehmä oli pysähtynyt syömään välikön toiselle puolen ja Tuhka lähti hakemaan sitä. Aivan "oikeaoppisesti" Tuhka kiersi lehmän takaa sen toiselle puolelle, jolla sai eläimen liikkeelle. Tuhka meni sillalle lehmien perässä ja siihen lopetettiin, kun lehmät oli saatu oikealle laitumelle.

Tuhka oli jotenkin ihan omassa elementissään, itsevarmana ja reippaana. Se toimi siinä mielessä aivan itsenäisesti, ettei se kääntynyt mua katselemaan, tullut hakemaan multa tukea tai mitään muuta. Kuulolla se oli koko ajan, mutta eipä siinä paljon tarvinnut kuin kehua sitä. Kakkaa se ei syönyt eikä tehnyt mitään muuta sijaistoimintaa vaan keskittyi täysin lehmiin. Mä en yrittänyt oikein mitenkään varsinaisesti vaikuttaa Tuhkan työskentelyyn, vaan se saikin tehdä itse hommia ja mietiskellä, että mitä ollaan tekemässä.

Mä olen hyvin yllättynyt, miten hyvin tämä meni. Meidän lehmät ovat kyllä tottuneet koiriin, mutta ei niitä juuri ole paimennettu. Lehmille reitti toiseen laitumeen on tuttu, mutta eivät ne sinne kuitenkaan itsestään kävele. Hyvä laidun aiheuttaa toki niillekin vedon ja ihmisen luo ne hakeutuvat mielellään.

Nyt kun olisi aikaa olla kotosalla ja viedä niitä useamminkin pellolle ja hakea takaisin navettaan niin saisi molemmat koirat vähän tehdä töitäkin. Mitään laidunta ympäri mä en ala lehmiä kuljettamaan, mutta siirtoja voidaan hyvinkin tehdä. Ja jos Tuhka jatkaa noin hyviä otteita lehmien kanssa niin miksen käyttäisi tilaisuutta hyödyksi. :)

Kuvat eivät ole ensimmäisestä paimennuksesta vaan otettu myöhemmiltä reissuilta.

Kesätauon aloitus paimentamalla

Tiistaina oli Tuhkalla id-jatkis. Harjoittelimme ihmispurkkirataa sisällä. Ryhmässä oli neljä koiraa, joista kaksi Tuhka mukaanlukien oli tehnyt aiemmin ihmispurkkista ja tässä se näkyi hyvin selvästi. Tuhka oli kaikessa rauhallisuudessaan erittäin taitava. Kolmannella kierroksella annoin vahingossa väärän henkilön lähtöhajun Tuhkalle ja kieltämättä näin jälkeenpäin muistellen, Tuhka oli epävarma. Tai siis se oli varmaan varma, mutta kun emäntä palkkasikin siitä, ketä oltiin etsitty aiemmin. No, Tuhka fiksuna koirana oli sitten välittämättä lähtöhajusta ja alkoi vain etsiä sitä, josta palkattiin. Harmittaa itseä ihan hirveästi, että näin pääsi käymään. Sellaista tämä harrastaminen kuitenkin on... Valitettavasti näitäkin sattuu ja sitten niitä ohjaajan virheitä korjaillaan. Tuhkan kanssa otettiin vielä viimeinen kierros pari toistoa oikealla lähtöhajulla ja oikealla maalimiehellä ja hienosti se sitä etsi. Ei siinä mitään.

"Korjaava" purkkirata tehtiin kotona keskiviikkona, koska halusin saada itselleni mielenrauhaa Tuhkan osaamisesta. Eikä se toki mihinkään ollut hävinnyt. Itsevarmasti ja vakuuttavasti se purkkista teki.

Joka tapauksessa me jäädään nyt hajujutuista kesätauolle. Jollei mitään erikoistreenejä ole tulossa, jatketaan elokuulla treenaamista. Mä olen erittäin tyytyväinen kuluneeseen kevääseen. Molempien koirien kanssa on menty kovasti eteenpäin. 

Mahla on saanut varmuutta työhönsä erityisesti sen takia, että tyhjien "ilmaisut" ovat tulleet selkeämmiksi, koska olen niistä alkanut palkata sitä. Mahlan jäljestystyyli on suurpiirteinen, mutta se kykenee tarkentamaan tarvittaessa. Mikä se "tarvittaessa" sitten on? Se on tilanteesta riippuva ja sen määrää Mahla. Nyt muutamalla jäljellä, jonka olen halunnut Mahlan ajavan tarkkaan, se ei sitä oikein tee. Sillä on draivi mennä eteenpäin, ei nostella tai tarkentaa pienenpieniä esineitä. Se tekee vain vaadittavan ja on siksi niin hyvä vaihtelevissa olosuhteissa.

Tuhkan keskittymiskyky on kehittynyt ja se on saanut monella tavalla rohkeutta. Siitä mä olen erittäin tyytyväinen. Tuhka tekee kovasti töitä, mutta sillä ei ole vielä kokemusta ratkaista ongelmia ja tehdä päätöksiä. Tämän vuoksi myös mun on vaikea lukea ja tulkita sitä. Kun Tuhkalle saa varmuutta ja saa sen osoittamaan tyhjät tyhjiksi niin ai että siitä tulee hieno! :)

Mulla on paljon suunnitelmia syksyksi. Tässä oppii koko ajan asioita itse ja sitä, että mitä ja miten kannattaa treenata. Turha sitä on harmitella, että on tehnyt asioita niin kuin on tehnyt, aina mä olen tehnyt sen mukaan, mitä olen parhaaksi nähnyt, vaikka nyt näkisin asioita eri tavalla.

Hajutreenitauko alkoi ja tänään jatkettiin paimennuksella. Mentiin taas samaan lammaspaimennuspaikkaan kuin missä jo kertaalleen tänä kesänä kävimme. Molemmat koirat olivat nyt pellolla isolla (noin 15 lammasta) ryhmällä. Tuhkan kanssa ensin tehtiin poispäinajoa yhdessä ja sitten tasapainokuljetusta niin, että mä olin ryhmällä ja Tuhka liinassa kouluttajan kanssa tuli perässä. Tuhka oli nyt selvästi enemmän kartalla, mitä tehdään. Se ei keskittynyt jätösten syömiseen vaan lampaisiin tai muhun. Peruskuljetuksessa se olisi tullut mielellään mun luo. Muutamia käännöksiä kun tehtiin, se ei lähtenyt oma-aloitteisesti tasapainottamaan. Kun sitä yritin ohjata, se vain seisoi paikallaan ja katsoi mua. Sitten vähän ajan päästä se lähti liikkeelle tasapainottamaan. Sillä on kyllä tosi pitkät piuhat! Sen piti ensin saada ajatella, että miten tämän tilanteen ratkaisisi ja se toimi vasta sitten.

Mahlan kanssa tehtiin kuten suunnittelin viime kertaisen jälkeen. Eli ei hakuja, koska ne on liian vaikeita vaan harjoitellaan sitä pakoetäisyyden tunnistamista muuten. Alkuun homma sujui hyvin. Jätin Mahlan kauas odottamaan, menin ryhmälle ja päästin Mahlan tulemaan. Mahla pysyi riittävän kaukana ja peruskuljetus toimi ihan jees ainakin suoraan. Sitten Mahla alkoi väsyä ja se ei malttanut enää pysytellä rauhassa vaan alkoi taas ottaa vauhtia ja rikkoa ryhmän varsinkin, kun ne meni hankalaan paikkaan häkin ympärille. Otettiin ne sitten kerran vielä siitä häkin ympäriltä pois ja kuljetettiin ihan lyhyt pätkä ja tauolle. 

Toinen kierros pidettiin hyvin lyhyenä, mutta Mahla toimi tosi hienosti! Se oli erittäin rauhallinen, tehtiin laitumen molemmissa päissä käännökset ja ne onnistuivat hyvin. Käännökset onnistuivat hyvin, kun Mahla ei rynnännyt kääntämään lampaita vaan se meni rauhallisesti ja liikesuunta niin, että se ei kääntynyt heti lampaiden perään jatkamaan vaan se pysyi kääntyneenä sivuttain lampaisiin nähden kunnes olimme lampaiden kanssa päässeet taas kauemmaksi. Itse asiassa näin lampaat päästivät Mahlan käännöksissä yllättävän lähelle (noin viiteenkin metriin) ilman, että ne olisivat lähteneet juoksemaan karkuun. Ne kääntyivät rauhallisesti, kun koirakin oli rauhallinen ja osasi antaa lampaille tilaa. Oikeasti tokalla kierroksella lampaat olivat koko ajan meillä hallinnassa, ne eivät kertaakaan menneet viittä metriä pidemmälle musta eikä munkaan tarvinnut karjua Mahlalle vaan pelkkä huomauttelu "nätisti" ja muutama pysäyttäminen riitti pitämään porukan kasassa. Mahla on kyllä hieno!

Noi on haastavia lampaita kuten jo viimeksi kerroin. Koira joutuu ihan todella tekemään töitä. Sen pitää ehdottomasti malttaa ja olla rauhallinen, pysyä tosi kaukana, mutta sen lisäksi se joutuu koko ajan tekemään töitä, että saa lampaat tulemaan mulle, koska noi lampaat eivät koe vetoa ihmiseen. Ei ihme, että Mahla on treenien jälkeen aivan puhki. Se on oikeasti joutunut tekemään töitä, vaikka se tekeminen oikeasti on parhaimmillaan silloin, kun koira näyttää vain lompsivan ryhmän perässä ja näyttää, ettei se tee mitään. Ja se siinä siisteintä onkin, kun saa itse kävellä eteenpäin, koira tulee perässä ja tekee vain sen, mitä on tarpeen. No sitä fiilistä ei ihan noiden lentävien lampaiden kanssa ole tullut, mutta oli se vika kierros aika siisti, kun ne lampaat pysyi koko ajan hallinnassa.

Kontaktiesteitä

Tänään oli kontaktiestekurssin kolmas kerta. Jatkettiin tekemään samanlaisia harjoituksia kuin viimeksi eli terassilta puomin alastuloa ylös ja alas, keinun paukuttelua ja A-este otettiin ensimmäistä kertaa kokonaisena. Tuhka oli aluksi A:lla vähän sitä mieltä, ettei sinne harjalle uskalla mennä ja loikkasi sitä ennen pois. No, muutaman yrityksen jälkeen kun sain sen harjan yli, se rohkaistui ja homma meni ihan hyvin. Se jarrutti hyvin alastulolla eikä kertaakaan tullut pysähtymättä alas. Otettiin A:ta yhteensä neljä toistoa ja se jää muhimaan viikoksi.

2on2off-asennon Tuhka on oppinut tosi kivasti. Se tekee sen vauhdista kylläkin hidastaen ihan reilusti, mutta siitä en ole vielä tässä vaiheessa yhtään huolissani. Tänään se ei tehnyt myöskään ennakoivaa kaikki tassut kontaktilla -juttua, mitä se viime kerralla kokeili.

Meillä olisi periaatteessa viikon päästä viimeinen kerta kurssia, mutta sovittiin jo kurssilaisten kanssa ainakin yhdestä jatkokerrasta. Näin meidän ei ole ensi kerralla vielä otettava kaikkia kontaktiesteitä kokonaisina vaan voidaan ottaa puomi ens kerralla ja sitten keinu vasta seuraavalla. Ei liikaa uusia juttuja kerralla, vaikka palasia onkin rakennettu kaikkiin esteisiin.

Paimentamassa

Käytiin tänään katsastamassa meitä lähin kaikki rodut hyväksyvä paimennuspaikka. Tuhka sai nyt liukkaita lampaita pienessä aitauksessa. Ja niitä Tuhka kyllä sai liikkeelle ja sillä vähän ajatustakin oli. Harmi vaan, että lampaat olivat niin liukkaita, että siinä tilassa ei peruskuljetusta pystynyt edes harkitsemaan eli tehtiin periaatteessa poispäinajoa yhdessä. Ja lampaat kyllä lähtivät alta liiankin kanssa... Jos nyt toinen kerta tuonne mennään niin varmaan haluan liinassa isolle pellolle tekemään tasapainossa kuljettamista, jotta sen asenne ei muutu huonompaan suuntaan. Se riski noissa liikkuvissa lampaissa on, että tottakai ne kiihdyttää koiraa eri tavalla kuin nihkeämmät eläimet.

Mahla pääsi tekemään pellolle (aidattu noin hehtaarin kokoinen pelto, jossa pitkä nurmi) harjoitukset noin 15 lampaan ryhmällä. Tämäkin ryhmä oli erittäin liikkuvainen. Se ei luottanut koiriin eikä oikeastaan ihmiseenkään, mutta toisaalta ryhmällä ei ollut varsinaisia vetopaikkoja muuta kuin pyrkimys aidan lähelle, joten ne eivät jatkuvasti karanneet jonnekin.

Mahlan kanssa pyrin tekemään ensin niin, että se hakisi mulle ryhmän. No eihän se onnistunut alkuunkaan. Mahla haki ihan hyvin (joo liian pienellä hakukaarella mutta kuitenkin), se löysäsi paineen hyvin saatuaan käännettyä lampaat, mutta se työskenteli niin lähellä, ettei ollut mitään mahdollisuutta saada pidettyä lampaita hanskassa. Mä karjuin ääneni käheäksi, kun yritin saada tilanteen jotenkin hallintaan. Siis ei Mahla rumasti lampaita kohdellut, mutta ne vaan lähti aina käsistä pois.

Tokalla kierroksella lähdin tietoisesti tekemään peruskuljetusta ja unohdin ne haut, koska ne tuntuivat olevan Mahlalle liian vaikea pala. Jätin Mahlan riittävän kauas (monta kymmentä metriä tässä tapauksessa), menin itse ryhmälle ja annoin Mahlalle luvan tulla. Näin saatiin muutama hyvä vaikkakin lyhyt pätkä aikaiseksi. Ja kyllä, niitäkin lampaita voi kuljettaa normaalisti tasapainossa, kun koira vaan malttaa ja osaa lukea ryhmää. Kouluttaja oli nimittäin sanonut kunnianhimoiseksi mun tavoitetta kuljettaa lampaita tasapainossa, realistisempaa olisi kai ollut haetuttaa lampaat ja kun ne rynnivät ohjaajasta yli, lähettää koira toiselle puolelle hakemaan niitä, käskyttää ja ohjata.

Mä luulen, että me mennään tuonne toisenkin kerran. Ei Tuhkan takia kuten alunperin mentiin, mutta Mahla on selvästi valmis tähän haasteeseen. Jatketaan aloittamalla taas suoralla tasapainokuljetuksella ja siitä käännösten kautta Mahla toivottavasti oppii lukemaan eläimiä ja sitä kautta myös hauissa se oppii malttamaan. Mahla ei ole koskaan paimentanut noin herkillä lampailla vaan oikeastaan se on aina joutunut painimaan toisen ääripään kanssa eli niiden erittäin huonosti liikkuvien paimennettavien kanssa. Siksi olisi hyvä, että Mahla oppisi lukemaan noita herkkiäkin eläimiä. Monipuolisuus on tässäkin tärkeä asia.

Mutta joo, Tuhkan kanssa täytyy miettiä hirveän tarkkaan, että mitä tehdään, koska se on niin kokematon. Tuota pyörössä pyörimistä ei tehdä kuin korkeintaan yksi kierros ja sitten kyllä täytyy päästä pellolle oppimaan niitä luonnollisia pakoetäisyyksiä, kun on tilaa ympärillä ja tasapainoon hakeutumista. Edelleenkin mun ajatus paimennuskoulutuksesta on se, että tekemällä ja työn kautta opitaan, ei teennäisillä aidassa pyörimisillä. :)

Kontaktiestekurssi

Meillä alkoi jo viikko sitten kontaktiestekurssi, jota mä itse vedän. Ajatuksena oli siis aloittaa kontaktiesteiden opettelu aivan alusta. Tuhka on yhtenä kurssilaisena ja sekin on aloittanut käytännössä aivan alusta. Olemme tehneet muutaman kerran 2on2off-asentoa Hallilassa, mutta esteillä ei olla tehty juuri mitään. Alkuvuodesta hallitreeneissä paukuttelin Tuhkalle keinua ja se sai parina kertana paukutella keinunpäätä itse maahan, mutta muuta se ei ole tehnyt.

 Ekalla kerralla Tuhka ei juuri osallistunut, koska harjoittelimme ainoastaan 2on2off-asentoa. Tänään pikkukoira pääsi sitten vähän tekemäänkin. Puomin alastulo laitettiin laskeutumaan terassilta (reilu puoli metriä) ja siinä harjoittelimme vauhdista pysähtymistä. Tuhkalle kapeaa puomia pitkin meneminen ei ollut ongelma ja pysähdyskin onnistui. Se tosin meinasi pysähtyä kaikki tassut kontaktille, mutta aina pienellä muistuttelulla tuli sieltä eteenpäin. Myös ylöspäin juostiin puomia pari kertaa. Oikein hyvä Tuhka.

Tuhka on ketterä, sillä on käsitys omasta kropastaan ja niistä paljon puhutuista takajaloista ja se on saanut rohkeutta. Vaikka se näki puomia ekaa kertaa, se ei ollut mikään ongelma. Hyvin pääsimme keskittymään siihen alastuloon. Toki tässä hommassa auttaa sekin, että mä tiedän oikeasti, mitä mä vaadin ja mihin lopputulokseen mä haluan päästä. Se auttaa tekemään kriteereistä tiukkoja ja mustavalkoisia ja se helpottaa koiraa.

Keinulla harjoiteltiin keinulaudan painamista alas ja se oli Tuhkasta ihan jees. Pelkkää 2on2offia harjoiteltiin muutama toisto myös A:lla menemättä koko estettä ja se sujui hyvin. Tuhka tarjosi itse sitä! :)

 

Kurssi jatkuu viikon päästä ja jatketaan vielä näillä samoilla harjoituksilla. Jännä, kun oikeasti koulutan omaa koiraa "samassa tahdissa" muiden kanssa niin jotenkin sitä ei vahingossakaan oikaise tai ajattele, että no edetään vaan jo seuraaviin juttuihin. Nyt ei edetä, koska mä en halua Tuhkan kanssa edetä ja kaikkien muidenkin etu on harjoitella vielä seuraava kerta näitä samoja juttuja eli totutella puomiin ja paukutella keinua. Tosin neljän kerran kurssista tulee tällä menolla ainakin viiden kerran kurssi, mutta varoittelin siitä jo alunperin, että sovitaan lisäkerroista myöhemmin. Mä en haluaisi kenenkään kanssa edetä nopeammin kuin mihin he ovat valmiita. Kontaktiesteillä takapakissa voi kuitenkin olla kysymys kuukausista tai jopa vuosista, joten otan alun mielummin vaikka liiankin varovasti kuin hätäilen.

Agility on kivaa, mutta pakko mun on myöntää, että mun kiinnostukseni on tällä hetkellä enemmän teknisissä asioissa. Miten opetan tuota ja tuota? Mitä vaihtoehtoja on? Mulla ei ole kiire eikä hinku saada mitään valmiiksi tai päästä treenaamaan rataa tai edes mitään hyödyllisiä ohjausjuttuja. Ehkä niillekin löytyy aikaa. Tämän kesän projekti on kuitenkin nuo kontaktit. Hyppytekniikan puolelta vauhtihäiriöt ja ohjaajahäiriöt. korkeuden arviointi ja hyppistreenien yhdistäminen ovat kesän suunnitelmissa. Keppien harjoittelun jätän suosiolla syksylle, jotta ehdin panostaa siihen sitten aikanaan tarpeeksi ja kontaktihommat on siihen mennessä ohi (ei sillä etteikö kontakteissa treenaamista olisi, mutta tämä alkuopetus on ohi). Syksyllä toivottavasti keppien lisäksi päästään keskittymään ohjaukseen ja käännöksiin. Ja ehkä ensi talvelle menee sitten viimeisten juttujen eli renkaan ja erimuotoisten hyppyjen, kuten muuri ja pituus, harjoittelu. Saa nähdä, ainakaan meillä ei ole kova kiire. :)

Raunioita ja aksapäivitys

Viime lauantaita vietettiin hajutreeniporukalla Hepekon raunioradalla Helsingissä. Mahla sai kaksi vierasta maalimiestä, joista ensimmäisen se noukki "helpolta" alueelta nopeasti ja toisen raunioista heti, kun sinne edettiin. Mahla teki hyvää työtä. 

Tuhka oli ekaa kertaa ihan oikeasti raunioilla. Ensin se vähän arpoi mennä vaikeakulkuisille raunioille, mutta kun menin itse sinne niin se tuli perässä ja alkoi tehdä töitä. Kumpikin maalimies oli kuitenkin koko raunioalueen toisella puolella helpommalla alueella. Eli tehtiin tosi pitkään töitä ennen kuin päästiin sinne asti. Tuhka teki erittäin hyvin hommia, se on rauhallinen, mutta eteni järjestelmällisesti ja tarkisti aluetta tarkasti.

Toiseksi mentiin tekemään rakennusetsintää. Mahlan eka maalimies oli helpossa paikassa, toinen pimeässä kellarissa. Pimeästä maalimies löytyi pyörinnän jälkeen. Mahla merkkasi selvästi portaita, mutta se ei oikein osannut mennä riittävän pitkälle pimeässä. Erittäin hyvä harjoitus!

Tuhkan eka maalimies seisoi pressun takana. Tietysti. Olinhan sanonut vahingossa aluksi kun tutustuimme paikkoihin, että jos Tuhkalle laittaa maalimiehen tuollaiseen paikkaan, se ei löydy ikinä, koska Tuhka ei uskalla mennä kahisevan pressun luo. No ei se uskaltanutkaan, mutta maalimies löytyi silti. Tuhka jäi pressun eteen, katsoi pressua ja katsoi mua "tuolla se on". :) Toinen maalimies oli keittiössä jääkaapin päällä. Tätä Tuhka joutui työstämään, mutta se teki erittäin hienosti ja pitkäjänteisesti töitä ja löytyihän se lopulta, kun oli ensin kierretty pariin kertaan koko rakennus ja keittiöstä haettu haju ehkä noin viisi kertaa. :)

Olen todella tyytyväinen kummankin koiran työskentelymoodiin. Ne jaksaa tehdä töitä ja ne selvästi tietää, mitä ne on tekemässä. 

Tiistaina käytiin aksatreeneissä Tuhkan kanssa. Tuhkis pääsi tekemään "rataa", koska ne esteet oli radalla, joita mun piti harjoitella erikseen. No tuli siinä samassa tehtyä muuten ekaa kertaa muuri ja pituuskin, mutta siinä ne meni siinä ohessa. Meidän suorittama rata oli siis ykkösluokan hyppyradan seitsemän esteen loppusuora. Kuppi loppuun ja Tuhkahan meni kovaa. Kyllä se suoraa osaa juosta. :)

Toiseksi otettiin radan alkuosaa, sekin meni ilman kupin laittamista loppuun, mutta kuppi aiheutti sen, että Tuhka veti yhden kaarroksen aina pitkäksi, koska meinasi oikoa suoraan kupille.

Kuvat: Janne V.