Tuhkan ekat epikset

Tänään lähdettiin vähän extempore käymään Lempäälässä Demarilla epävirallisissa aksakisoissa. Käytiin juoksemassa möllirata, joka oli hyppäri 45 cm:n rimoilla. Rataprofiili oli helppo meille, pari kohtaa, jossa sai olla tarkkana, ettei koira livahda väärälle esteelle.

Hengailu hallissa onnistui aika kivasti. Välillä Tuhka alkoi haukkua, kun muutkin haukkuivat. Rata meni ihan hyvin. Selvästi Tuhkaa pikkusen jännitti uusi paikka ja uusi tilanne. Mutta pääasiassa se meni ihan kivasti.

Tuomarin epävirallisen jalkamitan mukaan rata oli 128 metriä pitkä ja Tuhkan aika oli 26,25 s. Tämän perusteella etenemä olisi ollut vähän alle 4,9 m/s. Ihan en sitä usko, vaikka toisaalta rimat olivat matalalla ja kontakteja/keppejä ei ollut. Silti kuulostaa aika paljolta siihen verrattuna, miltä se tuntui. Ei nyt ihan tahmealta, mutta se viimeinen puristus kyllä puuttui. Toisaalta Tuhka oli aivan ääneti koko suorituksen ajan ja se yleensä kertoo siitä, että se keskittyy vain olennaiseen eli etenemiseen. Joka tapauksessa tämmösellä hömpöttelyllä se nopeus on kuitenkin ihan kelvollista, reippaasti yli 4 m/s, mikä olisi hienoa noin niinkuin jatkon kannalta.

Tänään tämä riitti myös voittoon. Toiseksi tullut sai myös nollan ja taisi reilulla sekunnilla hävitä meille. Voi voi, jokohan mä saisin ens vuonna Tuhkan kisavalmiiksi.

Syksyn hyppistreenit ohi

No niin. Tuhkan osalta hyppistreenit on tältä syksyltä ohi. Tulihan treenattua ja edistyttyä. Mukavia treenikamujakin oli matkan varrella mukana, aina löytyi palkkausapua ja yhdessä pohtimista puolin ja toisin.

Eilen otettiin perussarja pari kertaa lämmittelyksi. Rimat oli laitettu vähän sikin sokin, jotta sarja näyttää vähän erilaiselta ja Tuhka joutuu ajattelemaan eikä vaan räiski menemään.

Sitten tehtiin power grid, jollaista Tuhka ei ole ennen tehnyt. Se joutui aika tosissaan tekemään siinä töitä, mutta onnistui selviämään eikä kiertänyt esteitä. Alastulot oli töksähdellen ja tuli alas lähelle rimaa, pylly lensi eikä paketti pysynyt ihan kasassa. Kolmeko toistoa otettiin ja kyllä se koko ajan paransi eli muutosta tapahtui.

Sitten otettiin setti korkeuden arviointia. Korkeimmillaan käytiin 60 cm:ssä ja se meni rennosti yli. Korkeuden arviointi on ollut teemana koko syksyn. 60 cm:n rimat (ja jo alemmatkin) ovat olleet Tuhkalle jännityksen kohde. Jos se on hypännyt, se on hypännyt liian korkealta ja jäykkänä. Nyt se meni rennosti ja itsevarmasti, joten kehitystä todellakin on tapahtunut.

Vikana otettiin vielä alastuloharjoitus pehmentämään niitä alastuloja ja se meni ihan ok.

Mä olen todella tyytyväinen kehitykseen. Keväällä jatketaan hyppistreenejä ohjatusti tai itseksemme, mutta niin, että saadaan lisää varmuutta niihin korkeisiin. Tuhkan selkä on jo parempi, kun sitä on oikeasti jaksettu jumpata lähes päivittäin. Mikä hienointa, se oikeasti näkyy hyppäämisessä! Aina nimittäin näin ei ole. Jos koira käyttää kroppaansa systemaattisesti väärin, jumppakaan ei välttämättä auta. Meillä esimerkiksi Mahla osaa paljon takapään tarkkuustemppuja, tassutemppuja, peruuttamisia yms. ja voimaa sinne on jumpattu, mutta silti normaalisti liikkuessaan se ei käytä sitä takapäätä. Tuhka käyttää kroppaansa selvästikin paremmin.

Meillä olisi tarkoitus keväällä talvikaudella käydä itseksemme treenaamassa kaverin kanssa. Silloin yritän keskittyä sekä korkeuteen että vauhtiin. Ja yhtenä työstettävänä on edelleen ne kepit, koska nyt emme ole päässeet jatkamaan edelleen kesken olevaa projektiamme niiden parissa.

Hyppistreenejä

Eilen Tuhkalla oli taas ohjatut hyppistreenit. Ekaksi tehtiin kasvava sarja lämmittelynä. 

Sitten tehtiin pitkästä aikaa taipumista ja taipumisesta laukanvaihto. Taipumiset meni hyvin ja laukanvaihto oikeasta vasempaan ihan hyvin, mutta sitten iski pääjumi tai väsymys ja Tuhka yritti oikoa taipumista ja juosta suoraan kupille. Pidettiin sitten hyvin lyhyt juomatauko ja otettiin sen jälkeen vielä vasemmasta laukasta oikeaan.

Viimeisenä tehtiin korkeuden arviointia. Olikohan se korkein 55 cm, joka jännitti. Tosin Tuhka oli tuolloin jo aika väsynyt. Mä autoin sitä juoksemalla vieressä ja sinänsä hypyt näytti pääsääntöisesti ihan hyviltä.

Itse asiassa Tuhkan selkä jaksoi nyt paremmin ja pidempään koottuna. Ilmeisesti meidän tehostettu jumppa on tuonut voimaa sinne selkään lisää. On se jumpatessakin selvästi kehittynyt selästään. Etenkin ristikkäisten jalkojen nostossa on selvästi havaittuja muutoksia parempaan.

Hyppyjä ja nenähommia

Meidän arki menee samaa rataa kuin koko syksyn. Tuhkalla oli parin viikon tauko aksajutuista, mutta tällä viikolla käytiin taas hyppistreeneissä. Tehtiin ekalla kierroksella perussarjaa ohjaajan häiriöllä, tokalla ja kolmannella kierroksella korkeuden arviointia. Rima taisi käydä jossain 60 cm:n paikkeilla. Tuhka ei kertaakaan kieltäytynyt hyppäämästä eikä tehnyt jännittynyttä hyppyä eli ihan kivasti meni. Vikalla kierroksella havaittiin, että mun juokseminen Tuhkan mukana itse asiassa parantaa Tuhkan suorittamista. Silloin sen pää pysyy alhaalla, kun se ei jää kuuntelemaan, missä mä oon ja saako se nyt ihan varmasti mennä.

Tänään oltiin tekemässä tuplasokkona etsintää Nokian keskustassa. Tuplasokko tarkoittaa sitä, että minä tai takamies emme tienneet, missä jälki menee. Jokaiselle oli jaettu alue, joka piti tutkia. Jäljen lähtö tiedettiin sillä tarkkuudella, että jäljentekijä on ollut esimerkiksi apteekin ovella.

Mahla nosti jäljen hyvin, vaikka lähtöpaikalla oli yllättävän paljon kävelijöitä. Se tarkisti pienen aukion mukavasti, mutta sitten tuli vastatuuliosuus, johon meidän homma kaatui. Mahla tuli sieltä pois ja mä tulkitsin tilanteen niin, että se tuli tyhjästä pois. Sitten me peilailtiin itseämme kauppojen näyteikkunoissa ja pyörittiin ympäristössä, vaikka oikeastaan kaiken aikaa tiesin, että emme ole jäljellä. Takakautta sitten loppujen lopuksi Mahla sai jonkinlaisen ilmavainun maalimiehestä ja päädyttiin autossa istuvan maalimiehen luo. Eli maali löytyi, mutta jälki jäi valitettavasti ajamatta.

Tuhka ei nostanut omaa jälkeään siitä kohtaa, missä jäljen piti kulkea. Sen kanssa lähdettiin sitten haravoimaan alueen reunaa ja alueen toisella puolella törmättiin jälkeen, jonka Tuhka sitten nosti. Jäljentekijä oli käynyt R-kioskilla, jonka edustan Tuhka merkkasi ja siitä ei autossa istuvalle maalimiehelle ollut enää montaa kymmentä metriä.

Vaikkei me jälkiä ajettu ja maalimiehet löytyi vähän niinkuin takakautta niin mä olen tyytyväinen treenien antiin. Mä opin koiristani jonkin verran enemmän. Mahlalla on aiemminkin ollut ongelmia vastatuulen kanssa ja nyt se menee harjoiteltavien asioiden listalle. Pitäisi vaan jäljellä hoksata tällaiset kohdat ja uskoa, että kun se lähti ajamaan jälkeä, sitä voisi vähän kokeilla vielä tuollaisessa paikassa puskea eteenpäin ja sitten katsoa, tuleeko koira takaisin edelleen. Mä alan kuitenkin näkemään tuosta koirasta hetkiä, kun se on jäljellä ja koska se ei ole. Tuhka taas on tosi vaikeasti luettavissa. Kyllä me tarkisteltiin risteyksiä ja portaita tyhjiksi ja harjoitus oli ikäänkuin jäljennostoharjoitus, jollaisena se toimi hyvin. Alussa vaan ei syystä tai toisesta jälkeä nostettu.

Maanantaille suunniteltiin kuitenkin erottelutreenejä syksyn treenisuunnitelman mukaisesti. Taas vaan olisi kovasti harjoiteltavaa. Erottelun lisäksi nyt akuutteja treeniaiheita olisi vastatuuliosuudet Mahlan kanssa, jäljennostot/etsinnät ja lyhyet sokkoharjoitukset.

Tuhkalla fyssari

Tuhkalla oli tämän viikon maanantaina fyssari. Halusin tsekata Tuhkan tilanteen ja saada ohjeita selän vahvistamiseksi. Selkä on kuitenkin Tuhkan heikoin kohta. Mitään varsinaista ei lihaksistosta löytynyt. Hauikset oli pikkusen kovat ja alaselässä pieni aristus, mutta siis erittäin pieniä ja ne eivät vaikuta liikkumiseen tai lihaksiston käyttöön. Eli Tuhka on hyvässä kunnossa.

Jumppatyynyllä me olemme harjoitelleet jo aiemmin sekä etupäätä että takapäätä vahvistavia harjoituksia. Nyt kuitenkin tuli varsin selvästi esille, että meidän jumppatyyny on turhan kova eli helppo koiralle ja niinpä reissusta tarttui mukaan pehmeämpi tyyny, jolla ollaan tällä viikolla harjoiteltu.

Uuden tyynyn kanssa tasapainottelussa ja syvien lihasten käytössä on selvästi ollut harjoittelemista. Pikkuhiljaa omien palkkauskriteerien selkeytyessä ollaan kuitenkin päästy jyvälle hommasta. Myös ristikkäisten jalkojen nostoon ollaan löydetty omat käskyt ja niiden myötä se onnistuu tosi hyvin. On se jännä, että vaikka kuinka olisi tietoa, mutta sitä ei jäsentele eikä mieti niin sen mukaan ei toteuta. Keskustelu fyssarin kanssa auttoi siis tässäkin mielessä.

Tuhkan jumppa koostuu tällä hetkellä seuraavista jutuista:

1. Takajalat tyynyllä, etujalat korokkeella. Paino takana, etujalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

2. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, takajalkoja nostetaan vuorotellen ilmaan.

3. Etujalat tyynyllä, takajalat korokkeella. Paino edessä, namilla ohjataan koiran päätä molemmille sivuille ja alas.

4. Koira normaalisti lattialla seisomassa, pää ja katse suoraan eteen. Nostetaan vuorotellen ristikkäisiä jalkoja.

Mahlankin kanssa ollaan nyt jumpattu ahkerammin. Sen jumppaohjelmaan kuuluu näiden lisäksi hauisten vahvistaminen ja venyttelyitä.

Tuhkan liikkumista olen seurannut enemmän fyssarikäynnin jälkeen. On totta, että Tuhka laukkaa mielellään metsässä. Se itseasiassa ravaa tosi vähän epätasaisella alustalla. Muutenhan koirat jumppaavat metsässä kivien ja puunrunkojen päällä, mutta Tuhkan selkä tarvitsisi enemmän ravia pehmeällä alustalla. Tällöin se joutuu nostelemaan jalkoja enemmän kuin tasaisella ja selkä vahvistuisi sitä kautta. Olen nyt muutamilla lenkeillä ottanut Tuhkaa kävelemään namin kanssa tai hihnaan rauhallisemmin eli opetellaan vähän tätäkin. Laukka vahvistaa isoja lihaksia, joita niitäkin tarvitaan agilityssa, mutta selälle se ravi tekisi hyvää, joten yritämme lisätä raviliikuntaa Tuhkalle.

Hyppytekniikkaharjoittelu

Olemme olleet neljä keskiviikkoiltaa treenaamassa Parviaisen Maijun luotsaamana hyppytekniikkaa Ylöjärvellä. Pääsyy treenaamiselle on ollut se, että Tuhka on kovin epävarma korkeissa hypyissä. Se jännittää niitä selvästi. Radalla rimat ovat olleet normaalisti 45 cm, mutta siitä on vielä matkaa ylöspäin.

Neljän treenikerran annin voin koota tässä. Ensinnäkin Tuhka on motivoitunut hommaan, se osaa käyttää kroppaansa ja se on itsevarma. Liiankin itsevarma siihen nähden, että sen ehdoton rakenteellinen heikkous on jäätävän pitkä selkä. Jos Tuhka itsevarmasti vain räkäisee menemään, sen selkä retkahtaa.

Perussarjaan, joka on Tuhkalle harjoituksena erittäin tuttu, lisäsimme haastetta erilaisilla vinorimoilla, jotta saadaan se keskittymään riittävästi loppuun asti. Tuhka tarvitsee paljon erilaisia harjoitteita, jotta se ei voi vain mennä ajattelematta asiaa.

Etäisyyden arvioinnissa havaitsimme, että Tuhka ponnistaa turhan kaukaa. Se on vähän niinkuin tapa sillä. En osaa sanoa, onko tätä ongelmaa muuten esim. radalla. Mun mielestäni ei. Tuhka siis lukee etäisyyksiä hyvin, mutta se vaan ponnistaa kaukaa.

Samoi se korkeuden arviointi. Tuhka arvioi korkeutta hyvin, mutta hyppää noin 20 cm liian korkealta. Kun set pointilla vikalla kerralla nostettiin rima 55 cm niin mun silmääni se ei siinä enää loikannut niin ylikorkeasti. 65 cm:n hyppy Tuhka ei enää uskaltanut hypätä. Tuhkassa näkyy hyvin se, että se tekee joko onnistuneesti tai sitten se ei tee. Se ei siis tee varsinaisesti virheitä, koska se ei yritä asioita, joihin se ei mielestään pysty.

Tuhka on menossa noin viikon päästä fyssarille ja mä päivitän taas osaamistani selän vahvistamisen kanssa. Selkäjumppaa me ollaan tehty, mutta sitä se tarvitsee kuitenkin paljon. Ja hyppistreenit jatkuvat tulevinakin keskiviikkoina. Toivotaan, että pääsemme korkeuden arvioinnissa eteenpäin.

Hajuleiri Virroilla

Päivitykset ovat laahanneet ja unohtuneet ihan puhtaasti työkiireiden takia. Treenattu ollaan silti, mutta tietokoneen ääreen en ole ehtinyt. Nyt alkoi syysloma, joten kenties saan tämän bloginkin taas ajantasalle.

Lokakuun alussa järjestettiin meidän tunnistusjälkiporukan ensimmäinen koulutusleiri. Paikalla oli 9 aikuista, yksi vauva ja 11 koiraa. Leiripaikaksi valikoitui Virrat, tukikohtana Marttisten lomahuvilat. Voin suositella paikkaa myös eteenpäin koiraleiripaikaksi, mukavat huvilat, erinomainen ruoka ja luontoa ympärillä.

Perjantai-iltana ohjelmassa oli vain majoittumista ja syömistä. Kävimme muutaman hengen voimin tekemässä myös jäljet valmiiksi aamua varten. Illalla pidettiin myös suunnittelupalaveria seuraavaa päivää varten. Jäljet, jäljen ajajat ja takamiehet oli valmiina tiedossa, kun lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan yön yli seisseet jäljet.

Mahlalla oli metsäjälki. Lähtö sille oli hankala, mutta eka esine nousi. Ilmeisesti jälki olisi ollut erittäin lyhyt ja Mahla bongasi toisen jäljentekijän jäljen ja vaihtoi sujuvasti sille. Vaikka erottelua olemme harjoitelleet jäljillä niin yleensä nämä jäljet ovat olleet suht tuoreita ja asvaltilla. Metsässä kova vauhti teki tehtävänsä ja Mahlan saatua väärän jäljentekijän esineestä ilmavainun, se lähti sinne. Ja koska tarkkaa tietoa jäljistä tai esineistä ei ollut niin enpä osannut ottaa koiraa sieltä poiskaan.

Tuhkan aamuinen jälki oli suurimmalta osalta kävelyteillä (hiekkaa/asvalttia) majoitusrakennusten lomassa ja päättyi metsäpolulle. Tuhka veti hienosti. Huomionarvoista oli vain pieni nenän kalibrointi siirryttäessä asvaltilta metsäpolulle. Siinä Tuhka vähän pyöri ensin ennen kuin jatkoi jälkeä.

Iltapäivälle meillä oli valmiina jäljet (2-4 h vanhat) Virtain keskustassa. Jäljet ajettiin sokkona eli vain takamies tiesi, missä jälki meni. Tuhkan tapauksessa takamies luki karttaa/ohjeistusta huonosti ja olimme väärällä puolella tietä. Vaikka sen selvittyä tuntui pahalta (harjoitus epäonnistui) niin näin jälkikäteen ajatellen se opetti paljon koiran lukemista. Ja toisekseen, kun jälki tien toiselta puolelta kääntyi pois, Tuhka kadotti hajun myös toisella puolella ja ylitti tien sille puolelle, minne jälki kääntyi. Että hienoa!

Mahla ajoi pidemmän pätkän ja jos sen aamuinen jälki meni vähän plörinäksi niin iltapäivän jälki meni erinomaisesti. Mahla ajoi sitä keskittyneesti ja tarkkaan ja ylitti ison tienkin lopussa.

Maalimies jääkiekkokaukalossa, jännä oli seurata, miten koira ratkaisi tehtävän löytää tiensä maalimiehelle.

Iltapäivän toisiin harjoituksiin olimme saaneet paikallisista reserviläisistä meille vieraita maalimiehiä. Se oli ihan huippua! Tehtiin hurlumheijälkiä jäähallin ympäristössä. Omieni kanssa tein parit jälkiharjoitukset, joissa maalimies oli päässä ja pari kertaa ihmispurkkiksen. Nämä meni hienosti.

Sunnuntaina oli jäljellä vain viimeiset harjoitukset, jotka olivat lyhyet esinejäljet Virtain keskustassa. Mahla kiersi liikenneympyrää ja Tuhka pari kadunpätkää. Molemmat koirat olivat varsin väsyneitä. Ne tekivät töitä, mutta Mahlalla väsymys näkyy härväämisen lisääntymisessä ja Tuhkalla taas hitautena ja haluttomuutena. Näistäkin jäljistä selvittiin, mutta ehkä loppuun olisi voinut tehdä jotain motivoivampaa ihmisen etsintää. :)

Kerron tässä muutaman ajatuksen, jotka heräsivät viikonlopun aikana.

- Motivaatio on kaiken a ja o. Meidän pitää saada koirille hyvä motivaatio. Jos koira haistelee mielellään kusia ja merkkailee matkalla (Tuhka), vaikka jatkaakin työtä, sen motivaatio jälkeen on liian heikko. Tätä voisi harjoitella niin, että olisi lyhyt jälki, jossa paljon häiriötä (esim. koiria) ja sen päässä palkkakuppi valmiina. Tai lyhyt hurlumhei, jossa paljon häiriötä.

- Erottelu on toiseksi tärkein asia heti motivaation jälkeen. Koirat osaa jäljestää, sitä ei tarvitse niille opettaa. Mutta erottelu vaatii harjoittelua ja vahvistusta koko ajan. Aina treeneissä sotketaan tutut hajut ja esineet samalle alueelle niin, että koiran varmuus kasvaa etsiä juuri sitä tiettyä vaihtamatta missään tilanteessa jälkeä tai ilmaisemmatta muiden esineitä.

- Monipuolinen harjoittelu takaa monipuolisen osaamisen. Meidän tavoite on opettaa koirat etsimään ja löytämään tietty ihminen välittämättä ympäristöstä, häiriöistä, kuljetusta reitistä tai ihmisen sijainnista/piilosta huolimatta. Silloin meidän pitää harjoitella sitä kaikkea. Treenata kaikkea mahdollista, mitä eksynyt ihminen voi tehdä. Kävellä ympyrää, mennä umpiperiä, oikaista erikoisista paikoista, pysähtyä ja olla, mennä sisälle rakennukseen, piiloutua minne vaan. Saati sitten, mitä haasteita aika ja säätila tähän kuvioon tuo. 

Eikä kysymys ole pelkästä koiran kouluttamisesta. Erityisen tärkeää on se, että mä osaan tulkita koiraani. Jos on satanut kaatamalla vettä ja ydinjälkeä ei enää ole, mun pitää oppia harjoittelun kautta tulkitsemaan koiraani, jotta me silti voimme etsiä menestyksekkäästi tällaisissa olosuhteissa. Me ei voida olettaa, että koira jäljestää aina nenä maassa ydinjälkeä. Entä jos sitä ydinjälkeä ei enää ole (esim. asvaltilla se ei niin kauaa pysy), mutta silti pitäisi kadonnut löytää? Silloin meidän pitää osata tulkita koiraa, auttaa sitä ja löytää ne painanteet, rotvallinreunat, raput, pusikot, missä hajua vielä on. Koirat on tavattoman hyviä, meidänkin pitäisi olla. Me ohjaajat pilaamme niin paljon, jos keskitymme siihen, että koiran on ilmaistava (haukku/rulla/maahanmeno/...) löytönsä ja ajatuksena. Voi kun ei se onnistu, meidän ohjaajien on otettava vastuuta ja opeteltava lukemaan sitä koiraa. Voin kertoa, että hajuharrastuksista avautuu ihan uusi maailman, kun alkaa vain katsomaan koiran tekemistä ja heittää romukoppaan omat ajatukset siitä, miltä koiran työskentelyn pitäisi näyttää. Ne on jokainen yksilöitä, joita ei voi laittaa samasta muotista läpi.

Mutta siis, huippu leiri, huippu seura, huippuja koiria ja ens keväälle on jo mietinnässä seuraava leiri! Kerrankin ehtii suunnitella ja ajatella ja toteuttaa.

Kuluneen viikon treenejä

On aivan pakko päivittää kuluneen viikon treeneistä kahdet. Maanantaina oli hajutreenit Topin tuvalla. Treenit oli ensimmäiset kolmesta risteystreeneistä ja ne tehtiin metsässä, koska metsässä on hyvä aloittaa nämä, koska se on melko häiriötön ja helppo ympäristö. Ja mitä vielä. Treenien vetäjä oli kävellyt muutaman tunnin aiemmin jäljet valmiiksi ja illaksi meidän kanssa samoihin aikoihin paikalle pukkasi suunnistajia. Topin tuvalla oli iltarastit! Häiriötä siis saatiin. Mahlalle varasin jäljen ihan rastien vierestä, mutta Tuhkalle rauhallisemmasta suunnasta.

Ei Mahlaa ennenkään ole häiriöt haitanneet, mutta jotenkin se teki nyt muhun suuren vaikutuksen. Jäljentekijä oli kävellyt aivan yhden rastin vierestä (joten suunnistajia oli lapannut kymmenittäin alueella), mutta Mahla päättäväisesti jatkoi jäljen suuntaan. Ne paljon puhutut risteykset olivat sille helppoja, se ei edes tarkastellut suuntia vaan meni suoraan oikeaan. No, tuttu jäljentekijä tietysti helpotti asiaa, mutta ihmeissäni olen silti sen suvereenista käytöksestä. Eikä ne ympärillä juoksevat suunnistajatkaan sitä häirinneet.

Perjantaina yksi tuttu oli juoksulenkillä tehnyt meille taajamajäljet Hervantaan. Ne treenit avasivat silmiäni etenkin Tuhkan osalta. Mun mielestäni Tuhka ei jäljestä asvaltilla vaan se haahuilee, haistelee pissoja ja menee nenä korkealla sinne minne sattuu menemään. Nyt mä perun sanani. Juuri siltä se näyttää kyllä. Mä roikuin perjantaina liinan päässä ja annoin koiralle täyden vapauden tehdä ratkaisuja myös risteyksissä. Mä halusin vaan katsoa, mitä se tekee. No sehän veti ihan just ydinjälkeä risteykset, talon vierustat ja parkkipaikan. Ehkä tuo ukkeli kuitenkin tietää, mitä tekee. Se vaan on niin tavattoman eleetön...

Agility on kivaa

Tällä viikolla käytiin Tuhkan kanssa kaksi kertaa ohjatuissa aksatreeneissä. Torstaina meillä alkoi seitsemän kerran ohjattu agilitykurssi Tähtitekniikalla ja perjantaina meillä oli oman seuran agilitykoulutus, jota piti Silja Larmu.

Agility on Tuhkan kanssa ollut koko pari vuotta vaikeaa. Mulla ei ole riittänyt motivaatio treenata säännöllisesti lähinnä sen takia, että Tuhka on haastava agilitykoira. Se on rauhallinen mietiskelijä ja mä en ole saanut siitä irti oikein mitään. Tekninen esteiden opettaminen on lisäksi mun mielestäni agilityssa se välttämätön paha, kaikista tympein osa. Sitten kun koira on estevarma, alkaa kaikki se, mistä lajissa tykkään. Eli oman itsensä haastaminen.

Tällä viikolla treeneissä Tuhkasta on kuoriutunut vähän kuin eri koira. Ollaan tehty rataa, mä olen päässyt haastamaan vähän itseäni ja tuo koira on ollut aivan intoa täynnä ja ennen kaikkea antanut itsestään enemmän. Sen kanssa on ollut kivaa! Tätä fiilistä mä olen kaivannut tämän pari vuotta ja ollut lyömässä hanskoja tiskiin sen takia, että en saa tuosta koirasta sen potentiaalia irti. Sehän on nopea ja ketterä, mutta ei aksaradalla. Paitsi tällä viikolla.

Torstain treenit olivat uudessa hallissa, uusilla esteillä ja uudessa treeniryhmässä. Haittasiko se Tuhkaa? No ei tasan yhtään. Se paineli menemään siellä innoissaan, täysiä ja teki kontakteja kuin olisi aina tehnyt. Aloitettiin helpoimmasta radasta, mutta vaihdettiin lennossa tokalle kierrokselle vähän vaikeammalle radalle ja Tuhka selvisi siitä hyvin. Tai siis me selvittiin. Oman ajoituksen kanssa mulla on paljon treenaamista, mutta hyvä alku tämäkin. Muutaman vuoden tauko on totisesti saanut mut unohtamaan kaikki ajoitukseen liittyvät asiat ja oma ketteryyskin on nollissa.

Perjantaina koulutuksessa tehtiin meille aivan liian haastavaa rataa. Tai siis ei muuten, mutta siinä oli takaakiertoja. Tuhka teki niitä ihan ok, mutta koska emme ole niitä harjoitelleet, en ole tyytyväinen sujuvuuteen. Takaakierrot haluan opettaa teknisesti ensin Tuhkalle ja vasta sitten radalla. Niinkun niin monen asian. Mä haluan tietää, mitä mä teen ja luottaa siihen, että mä tiedän, mitä mä teen. Ja siihen mä en pysty, jos pitää radalla tehdä erilaisia ohjauskuvioita, joita mä en ole harjoitellut etukäteen koiran kanssa.

Tuhka teki eilen kaikki 12 keppiä peräti kaksi kertaa tosi hyvällä draivilla! Ihan mahtavaa! Meidän keppiprojekti alkaa tuottaa tulosta. Sitten meillä olisi kaikki esteet valmiina ja ens keväänä me oltais ehkä kisavalmiita, jos vaan talvi saadaan treenattua hyvin. Rimat ovat vielä toistaiseksi olleet radalla 45 cm ja yksittäisissä korkeusharjoituksissa 55-60 cm. Eli hyppytekniikka ja rimojen nostaminen on seuraava vaihe. Neljät ohjatut hyppistreenit meille on tulossa niin toivon, että siellä saadaan korkeuden arviointia tehtyä rutkasti.

Mutta siis ihan uskomatonta on se, että tuosta niin rauhallisesta koirasta, jonka palkkaaminen on ollut haaste, on saatu noin paljon irti. Mä olen oikein tyytyväinen, että olen jaksanut kaikesta huolimatta olla kärsivällinen ja luottaa siihen omaan systeemiin, mitä olen lähtenyt tekemään sen kanssa. Mä olen osannut lukea sitä koiraa siinä mielessä, että se tarvitsee aikaa sisäistäkseen asioita ja antanut sille sitä aikaa enkä muuttanut systeemiä, koska se on ainaista väkisin vääntämistä ja useimmiten mulla on ollut vaan jonkinasteinen harmitus, kun olen treeneistä lähtenyt.

Keppiprojekti etenee

Nonniin. On kai aika taas päivittää Tuhkan keppiprojektin tilannetta. Kepit oli kesän tavoite ja nyt alkaa olla kesä lopuillaan. Ihan ei valmiiksi asti päästy kesän aikana, mutta ei me kauaksikaan jääty. Tämänhetkisestä tilanteesta ei valitettavasti ole videota, mutta yritän muistaa seuraavalla kertaa nakittaa jonkun kuvaamaan.

Tänään treenailtiin Koiralassa. Tehtiin kaksi settiä keppejä. Ekassa 6-8 keppiä useampi toisto ja toisessa setissä 8-10-6-6 keppiä. Tänään myös ensimmäistä kertaa otettiin putkesta vauhtia kepeille. Tuhka tekee jonkin verran virheitä, yrittää oikoa, mutta yleensä korjaa toisella kerralla. Sisäänmenot on pääasiassa onnistuneita, jos Tuhka lähestyy keppejä hieman kauempaa eli ehtii lukea keppien aloituksen. Jos ollaan lähellä niin silloin tulee virheitä, kun se ei ilmeisesti hahmota, mikä väli on eka.

Mä olen pitänyt huolen siitä, että Tuhkan vauhti pysyy yllä eli en anna sen kävellä keppejä. Yhtenäistä rytmiä Tuhka ei ole vielä löytänyt, pomppii välillä ja välillä askeltaa. Monesti se aloittaa pomppimalla ja sitten vaihtaa matalampaan askellukseen. Mä tykkäisin, jos se askeltaisi koko ajan, mutta sitähän nyt on mahdotonta kertoa koiralle... Ehkä se toistojen myötä rutinoituu jompaan kumpaan tapaan.

Tuhkan asenteeseen mä olen tyytyväinen. Mä olen vähän oppinut sitä, miten Tuhkan kanssa kannattaa edetä. Hankalaa se mulle on, mutta tuo koira vaan vaatii sitä aikaa ja kärsivällisyyttä. Lopputulos yllättää monesti positiivisesti. Asenteen opettaminen on sillekin yksi tärkeimmistä asioista ja sitä me ollaan nyt tehty sekä kepeillä että yleisestikin agilityssa. Ajattelu on tuon koiran heikkous ja vahvuus ja mun pitää oppia käyttämään sitä entistä enemmän vahvuutena. Mutta kun se on niin vaikeeta kuumakalle-Mahlan rinnalla.

Mutta siis, tässä vaiheessa Tuhka osaa mennä kepeille riippumatta mun sijainnista ja pujotella vauhdikkaasti 10 keppiä. Ohjauspuolenvaihtoja ei olla juuri treenattu. Vielä on lisättävänä se pari keppiä ja sitten aletaan hiomaan niitä sisääntulojakin oikein olan takaa ja lisätään häiriöitä. Kyllä tässä vielä työsarkaa on ennen kuin voin sanoa, että Tuhka osaa kepit. Siihen kun ei vielä riitä 12 kepin pujotteleminen. :)

Paimennusleirillä

Elokuun alussa vietettiin viikonloppu perinteisesti Vehmersalmella Kuttukuussa paimennusleirillä. Monta kertaa leiri on ollut se viimeinen, mutta aina sinne on päässyt seuraavanakin vuonna. Ja luvattiin mennä ens vuonnakin taas. Ja taas Sinikka aloitti sillä, että kun tuo Mahla pitäisi saada esikokeeseen. Sitä suorittaa niin harva porokoira, että koska tuo olisi siihen valmis niin sen kanssa pitäisi mennä. Mutta kun ne kokeet on niin kaukana, etten sen takia viitsisi ajaa koepaikalle...

Mahla harjoitteli pääasiassa varikkotyöskentelyä. Varikko on paikka, jossa lampaat odottavat pienissä ryhmissä häkeissä, jotta jokainen pääsee vuorollaan paimennettavaksi eikä kukaan unohdu pitkäksi aikaa paimennettavaksi vaan pääsee huilimaan. Me jaettiin porukkaa varikolla. Sunnuntaiaamuna otettiin koko ryhmä L-aidasta jaettavaksi varikolle. Lähetin Mahlan hakemaan porukan, päästin niitä pienempään häkkiin sopivankokoisen porukan, kutsuin Mahlan häkkiin ja siitä jaettiin taas pienempiin satseihin pienempiin häkkeihin. Mä keskityin sähläämään porttien kanssa, auki ja kiinni ja laskemaan lampaita, Mahla hoiti asiat niin, että lampaat liikkuivat.

Toisena harjoituksen kohteena oli laidunnus eli lampaiden jättäminen tietylle alueelle ja vartioiminen. Kun lauantaiaamuna tätä kokeiltiin, saatiin lampaat, jotka eivät pysyneet paikallaan hetkeäkään... Vaikka jätin koiraa vetopaikkoihin, ne lampaat karkasivat toisaalle vetopaikkoihin. Iltapäivällä meillä oli vähän rauhallisemmat elukat ja saatiin muutama ihan onnistunutkin harjoitus, joka ei mennyt siihen, että haetaan aidan yli pomppineet lampaat takaisin...

Mahlalla suurin kehitys on tapahtunut haussa. Nyt se oikeasti lähti kiertämään koko porukkaa eikä rynninyt kohti. Mä olen aina saanut sitä pullistaa hakukaarelle, mutta nyt se haki ja käänsi isoa porukkaa tosi hyvin. Mistään pitkistä hauista ei ole kysymys, mutta suuri kehitysaskel edellisiin kesiin.

Mahla pääsi myös apukoiraksi Tuhkalle pari kertaa. Tuhka tarvitsee vielä apua ja tukea vanhemmalta koiralta. Tuhkan kehitys on kuitenkin selvästi havaittavissa. Nyt se sai lampaat hyvin liikkeelle ja sillä oli vahvuutta, mitä sillä ei aiemmin ole ollut. Ohjaukseen Tuhka vastaa vähän huonosti tai oikeastaan seisoo paikallaan, että "mitä ihmettä sä siellä heilut". Tuhkalle vahvempaa on poispäinajo kuin tasapainossa kuljettaminen, joten se pyrkii mun puolelle. Oikein mukavia pätkiä me saatiin Tuhkan kanssa tehtyä, se on selvästi mietteliäs, mutta jaksaa vain lyhyen ajan.

Tuhkan kanssa käytiin myös pari kertaa varikolla vaihtamassa lammasryhmä. Tuhka kulkee varikolla oikeastaan tosi rohkeasti. Autoin sitä toki puskemaan aidan ja lampaiden väliin, mutta muuten se ihan rohkeasti liikkui siellä. Ja vaikka oli kuraistakin!

Leirin viimeinen "mukava palautteleva treeni" on videolla. Mä huidon ihan hulluna, mutta yritin samalla ohjata kumpaakin koira... Pitäisi olla huitomatta, mutta pakko se pikkukoira oli saada sinne taakse Mahlan kanssa... Kerran sitä kumautinkin ja siitä se kyllä kiltisti meni sinne taakse, eikä tainnut traumojakaan jäädä. Tuhkalle tekisi kyllä hyvää tämä Mahlan (tai jonkun muun koiran) kanssa paimennus niin sille ei tarvitsisi antaa niin paljon ohjauspainetta vaan se sais vaan hengata mukana ja oppia siitä. Mäkin olen mallioppimisen kannattaja näissä touhuissa. Viimeisessä setissä käänsin porukkaa useamman kerran ihan sen takia, että saisin Tuhkan mukaan hommaan. Se vaan sai vähän liikaa miettimisen aihetta ja luovutti työt Mahlalle, joka kaikesta väsymyksestä huolimatta jaksaa ja jaksaa...

Jännä nähdä tuota Tuhkan touhua videolta, kun se selvästi miettii ja seurailee Mahlan tekemistä, vaikkei se ota juuri vastuuta itse. Hankalien lampaiden kohdalla se tulee komppaamaan Mahlaa, että "yhdessä me tää saadaan". Kyllä Tuhkasta vielä jotain tulee, vaikka se vähän hitaasti kehittyy ja on mietteliäs. Tottahan se on, ettei sillä samanlaista synnynnäistä taitoa ole kuin Mahlalla, että en mä sitä siinä mielessä pidä paimenkoirana, vaikka me jotain aikaan saataiskin. Mahlalla on työälyä tuohon hommaan ja sitä on siisti katsoa, vaikka me ensimmäiset vuodet käytiin kovaa keskustelua siitä, että tehdäänkö näitä hommia mulle vai ei. Tuhkalta työäly puuttuu. Toki se kehittyy uusissa haasteissa, mutta se jokin synnynnäinen ominaisuus siltä puuttuu. Toisaalta on hauska seurata, miten sen poispäinajo kehittyy. Sehän nyt periaatteessa on se porokoiran "oikea" työskentelytapa. Eihän niitä poroja tasapainossa kuljeteta.

Keppitreenit edistyy

Enää en ole jaksanut laskea treenikertoja. Niitä ei ole paljon, mutta joskus on tuossa jokunen toisto tehty pihassa. Virheitä tulee jonkin verran, mutta yksi syy on eri puolille kaatuilevat kepit. Alkaa olla aika siirtyä ihan oikeisiin keppeihin. Noita omiani en saa pysymään suorassa rivissä niin, että kepit olisivat kaikella tavalla suorassa.

Tänään lisäsin kaksi keppiä sarjaan eli nyt mennään kahdeksaa keppiä. Tästä seuraava onkin sitten täysi 12-kepin sarja. Sisääntulokulmia tulen treenaamaan vähillä kepeillä edelleen, mutta taidan tehdä kepit periaatteessa valmiiksi kohta. Kahden kepin lisääminen ei tuottanut ongelmia, joten viimeistenkään keppien tuominen ei tuottane ongelmia.

Tykkään Tuhkan tahdosta tehdä keppejä, mutta en tykkään sen huolimattomuudesta. Se höntsää tässäkin, mikä ärsyttää. Mittailin kahdeksalla kepillä vähän pujotteluaikoja. Jos se näin etenee myös 12-kepillä, se tulee pujottelemaan täyden sarjan noin 3,5 sekuntiin. Se olisi oikein hyvä. Mahla pujotteli aikanaan myös alle neljään. Joo, huiput pujottelee alle kolmeen, mutta mun ei tarvinne ihan niin sekunninosista kilpailla kepeillä, kun ei me kärkisijoista taistella muutenkaan. Alle neljään sekuntiin olen tyytyväinen, koska ei kepeillä saa aikaa tuhlatakaan.

Huhhellettä

Helteistä huolimatta kesän hajutreenitauko päättyi ja palasimme hajujen ihmeelliseen maailmaan. Tauko teki ainakin itselleni hyvää, nyt jaksaa taas miettiä ja kokeilla asioita. Aloitetaan taas alusta, kuten jokaisen tauon jälkeen, mutta tällä kertaa vähän toisin. Kokeillaan.

Sunnuntaina treenattiin heti aamusta, kun pari muutakin aamuvirkkua lähti treenaamaan. Tein ensin kummallekin pienet, yhden parkkiruudun kokoiset esineruudut pienillä esineillä. Mahla etsi oikein hienosti, keskittyneesti ja rauhassa. Tuhkan ruudussa oli vähän turhia esineitä, se bongaili niitä lähinnä silmällä.

Sitten tehtiin lyhyet esinejäljet, joissa oli pari kulmaa. Kumpikin koira lähti etsimään vain esineitä eivätkä keskittyneet jälkeen. Esineet toki löytyi hyvällä prosentilla, mutta se ei auta jälkeen. Jäniskin lymyili viereisellä nurmikolla, kun treenattiin.

Maanantaina illalla uhmattiin hellettä ja mentiin taas treenaamaan. Löydettiin hyvä varjoinen parkkis ja olo oli yllättävän hyvä illan jo vähän viiletessä. Edellisistä treeneistä oppineena lähdin kokeilemaan jäljen tarjoamista. Kaveri käveli jäljen ja vahvisti sen vedellä ja mä annoin koiran nostaa jäljen, palkkasin heti. Ja taas se sai nostaa jäljen uudelleen ja palkkasin heti. Näitä monta toistoa. Ensin kumpikin oli vähän, että mitä ihmettä, mutta loppua kohti alkoivat hoksata, että ydinjälki on nyt se juttu. Tästä jatketaan.

Ihmispurkkista harjoiteltiin yhden ihmisen verran. Lähinnä ajastusta luoda siihen ilmaisuun. Tuhkahan menee nätisti ja jää kohteelle nätisti. Mahla sen sijaan loikkii, koska tykkää ihmisistä. Nyt lähdin kieltämään sitä hyppimisestä ja otin lähestymisen uudelleen, jos se ehti hypätä. Hyppäämisen sijaan ohjasin Mahlan istumaan. Yritetään saada tähän touhuun tolkkua Mahlankin kanssa.

Loppuviikosta jatketaan systemaattisesti siihen, mihin jäätiin.

Palikka-aivo ja muut kommellukset

Parit viime aksatreenit ovat päivittämättä tänne. Viikko sitten harjoittelimme rytmitystä seuraavanlaisella radalla:

Ensin harjoiteltiin oranssit numerot ja sitten vihreät. Tuhkan kanssa ehdin kyllä ihan hyvin, vaikka liikkua toki sai. Oransseilla numeroilla 3-4 oli vähän hankala. Tuhka meinasi mennä putkesta pitkäksi. Sitten tajusin sihauttaa sille jarrua putkelle niin sitten se kääntyi näppärästi. Vihreillä numeroilla sitten 7-8 oli hankala. Tuhka oli päättänyt, että putken jälkeen mennään siihen toiseen putkeen ja karkasi mun selän takaa sinne useammankin kerran.

Tällä viikolla tiistaina ratana oli tällainen, keppien tilalla oli puomi:

 

Ukkelin kanssa tehtiin pätkää 9-11 eli pituutta harjoiteltiin. Ekaa kertaa pituudessa oli kaikki palikat ja pituutta reilusti yli metri. Namikupille sännättiin kyllä hienosti. Sen ohessa juostiin pari kertaa myös 6-9 pätkä ja puomi sujui varsin mukavasti.

Tokalla kierroksella oli tarkoitus tehdä lähtösuoraa eli oikeastaan rengasta. Otin pari kertaa ihan vaan minirenkaan ennen kuin nostin sen maxikorkeuteen. Ekaa kertaa yritin saada Tuhkan menemään maxirenkaasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuhka oli aivan kuutamolla. Laura tuli jeesimään ja me houkuteltiin ja väännettiin ja käännettiin, estettiin, tukittiin, laskettiin rengas ja nostettiin uudestaan, melkein työnnettiin koiraa renkaasta, turhaan. Vihdoin Tuhka meni, kun hajoava rengas oli vain alhaalta kiinni (Laura piti) ja ylhäältä auki. Ja kun se siitä ekan kerran hyppäsi niin sittenhän siitä pystyi menemään heti uudelleen ja uudelleen. Mutta oli se tahtojen taisto. Tuhka on kyllä niin palikka näissä. Ihan uus juttu muka...

Mahla höntsäsi mukana. Se teki temppuja, tokoa, rallytokoa ja harjoitteli suuntakäskyjä. Mahla on kyllä ihan mahdottoman pätevä ja ihana! Sen kanssa on niin käsittämättömän kiva tehdä hommia!

Myös keppihommat edistyy. Keppitreenit 19 ja 20 kuuden kepin sarjalla, jossa eka väli oli auki, neljä viimeistä keppiä suoraan. Meinaa vähän oikoa, mutta tekemisen meininki on hyvä. Kyllä me vielä tämän kesän aikana ollaan 12 suorassa kepissä!

Aksaa ja etsintöjä

Lyhyesti tiistain aksatreeneistä. Treenattiin Tuhkan kanssa kääntymisiä ja erottelua sen välillä, että jatketaanko suoraan vai käännytäänkö. Meni ihan mukavasti. Tuhka kääntyy, se kääntyy melkein paikallaan. Se hidastaa ennen estettä, kun pitää kääntyä ja käännökset ovat siksi tiukkoja. Epävarma se on, siitä ei pääse mihinkään. Uudet treenisuunnitelmat on jo mietinnässä.

Keppitreeni nro 18 tehtiin tänään aamulla. Ekaa kertaa kuusi keppiä, klo 13/19 eli vähän auki. Aluksi Tuhka pujotteli vain neljä ja oli sitä mieltä, että siitä pitäisi jo pallon lentää ja vähän jouduttiin vääntämään asian kanssa, että kyllä kaikki kuusi on pujoteltava. Kun se ekan kerran meni kaikki kuusi, ei enää ongelmia. Avoin sisäänmeno oli vähän hankala eli sisäänmenotreenejä on luvassa ihan erikseen.

Tuhka löytää raamisahan alta maalimiehen, kuvan ottanut maalimies Elise.

Eilen oltiin hajutreeneissä sahalla. Tehtiin alue-etsintää monimuotoisen sahan piha-alueella. Mahlan eka setti kahdella maalimiehellä oli helppo. Maalimiehet olivat alueen ulkoreunoilla ja löytyi nopsaan. Taisi mennä jälkeä pitkin. 

Mahlan toiselle setille pyysin maalimiehiä lähekkäin. Ihan lähekkäin ne eivät olleet, mutta piilot olivat umpipiiloja. Eka löynyt maali oli puuceessä, Mahla odotteli puuceen ovella mua ja katseli mua siihen malliin, että koitas tulla nyt jo auttaan. En ehtinyt kuitenkaan ihan puuceelle asti, kun Mahla oli raapinut ovea niin, että maalimies avasi sen ja palkkasi. Toinen oli muutaman kymmenen metrin päässä suljetussa kontissa. Henkilökohtaisesti en tiennyt, että kyseiseen konttiin edes pääsee sisälle, mutta Mahla oli niin tomera, että kokeilin päässä olevaa ovea, josko se aukeais. Kyllä se aukesi, mutta vastaan tuli niin paljon romua, etten kuvitellut maalimiehen olevan siellä. Takajoukko vähän vihjaili, että pääsiskö sinne jotain toista kautta. No, Mahla änki väkisin romujen joukkoon ja kontin toisessa päässä sitten maalimies olikin. Siellä olisi ollut toki toinen ovi. Hieno Mahlus!

Tuhkan ekalla kierroksella toinen maalimies makasi 2,5 metriä korkean lautatapulin päällä, haju siitä levisi kovin ja Tuhka teki oikeasti töitä löytääkseen ukon. Ekalla yrittämällä se ei löytynyt, mutta kun tultiin uudelleen alueelle, Tuhka alkoi hakea hajua ylempää ja nousta tapulia vasten ja silloin vasta itsekin tajusin, että tuollahan se on. Toinen maalimies löytyi pimeästä raamisahan alakerrasta, jonne Tuhka ihan hienosti uskalsi mennä. Haastava ympäristö tuo on hajujen leviämisen vuoksi.

Tokalla kierroksella Tuhka vähät välitti musta ja paineli ihan itsekseen aluetta ympäri. Mä ja takamies ei pysytty mukana ja niinpä meiltä jäi huomaamatta, kun Tuhka kävi ekalla maalimiehellä. Toinen löytyi pressun alta alueen rajalta. Sen mäkin bongasin. Mahla odottelee mua ja etsii mun kanssa, vaikka irtaantuukin hyvin. Tuhka päätti nyt mennä ihan omia reittejään eikä jäänyt mua odottelemaan. Siksipä se ilmaisu olisi hyvä opettaa...

Kaikenkaikkiaan olen tosi tyytyväinen kummankin tekemisestä, asenteesta ja ne kyllä tasan tekevät hommia. Jos tuntee meidän treeniporukan, niin helpoksi ei noille mun koirille piiloja tehdä, källejä sitäkin enemmän. Enemmän se on rakkailta treenikavereilta ohjaajan kouluttamista, ettei me ohjattais tai oletettais mitään vaan uskottais koiriamme. Nää kun tehdään aina sokkona niin, että porukasta vain joku tietää, missä maalit ovat. Eikä kahta kertaa kukaan ole samassa paikassa ihan sen vuoksi, että se helpottaa ihan turhan paljon hommaa. Aikuisten piiloleikki on aina hauskaa!

Keppiprojekti etenee

Tuhka keppiprojekti etenee. Nyt ollaan päästy neljään suoraan keppiin. Tuhka menee ne ihan hyvällä draivilla. Sisäänmenot suoralla lähestymisellä ovat hyviä, mutta tiukista kulmista tulee virheitä. Seuraavaksi palataan hieman avoimempaan kujaan taas ja otetaan kolmas keppipari juttuun mukaan. Erilaisia sisäänmenoja on vahvistettava, mutta onnistumisprosentti on silti pidettävä suurena.

Treenit 7-9: juhannuksen aikaan, 2 keppiparia klo 13/19. Yksissä treeneissä tultiin kepeille eri suunnasta kuin yleensä ja Tuhka ei meinannut millään löytää oikeaa väliä. Illalla kun paistettiin makkaraa, otettiin makkarapalkalla "väkisin" kepit ja ne meni ihan hyvin heti, kun se oli mennyt ekan kerran oikein. Seuraavana aamuna (treeni 9) noin viisi toistoa hyvin.

Treeni 10-11: (29.-30.6.) Vaihdettiin keppien paikkaa omenapuiden eteen, meni ihan hyvin. Kepit edelleen vähän auki. Vähän häiriintyi mun liikkeestä ja kyttäsi lelukättä. Edelleen sisäänmenot eivät ole varmoja, mutta vaikeampi sisääntulopuoli vaihtelee.

Treeni 12: (1.7.) Vaihdettiin keppien paikkaa navetan eteen. Edelleen kaksi keppiparia ja ne vähän auki. Meni hyvin.

Treeni 13: (4.7.) Lähes suorat kepit edelleen navetan edessä. Ei vaikeita sisäänmenoja.

Treenit 14-17: (5.-6.7.) Suorat neljä keppiä ensimmäistä kertaa. Tämä meni hyvin. Illalla kokeiltiin neljää suoraa keppiä Koiralassa treenien yhteydessä. Siellä Tuhka oli aluksi, että mitä ihmettä, mitä keppejä, missä, mitä näille tehdään. Kun se kerran meni, se tajusi kyllä, mistä on kyse. Taidettiin tehdä kolme onnistunutta kertaa. Tänään suorat neljä keppiä kahteen eri kertaan muutama toisto kerrallaan. Jälkimmäinen setti videolla.

Ratahurvittelua

Ohjattu jatkoryhmä Tuhkan kanssa on ohi tältä kesältä. Ohjattu ja ohjattu, me oltiin paikalla oikeastaan vain silloin, kun mä itse koulutin ryhmää... Vikalla kerralla en kuitenkaan tiennyt, mitä on edessä ja meillähän oli viimeisen kerran kunniaksi kisat. :) Rata ei ollut vaikea, mutta siinä tuli monenlaisia esteitä.

Ihan ensimmäiseksi harjoiteltiin rengasta. Rengas oli matala (mini/medi) ja harjoiteltiin erilaisia lähestymisiä yms. Tuhka meni tosi kivasti. Uskalsin siis ottaa samaisen renkaan myös radalla. Rata oli pelkkää suoraa paahtamista eteenpäin, putkissa tuli käännökset. Tuhkalla rimat oli 40-45 cm, rengas ja muuri matalana, pituus vajaamittainen.

Kahdella ekalla kierroksella palkkasin kontakteilta. Vikan (joka tuli myös videolle) otin ihan huvin vuoksi kisamaisesti palkkaamatta. Vikalle kiekalle laitoin myös palkkakupin, josta seuraa se, että Tuhka sikailee A:n kontaktin ihan surutta. Annoin sen kuitenkin juosta kupille, koska into on tärkeintä. Sen jälkeen palattiin muistelemaan, miten sitä A:ta suoritettiin ja palasihan se mieleen, kun oikein pinnisteli.

Tuhka on kehittynyt ihan mukavasti. Oudot esteet on sille outoja ja se jarruttaa esimerkiksi pituudelle. Mutta kun se on semmonen humputihumputimenijä. Kupille se tekee töitä ihan hyvin, mutta se saisi saada itseluottamusta ihan huomattavasti lisää. Nyt se on niin epävarma ja hidas. Ja mä ohjaan sitä vähän kuin Mahlaa, kun Tuhka tarvis liikettä ja apua paljon enemmän. Leikkimielinen kisa me voitettiin, mutta olipahan tuo ainoa maksikin.

Voi kunpa sitä jaksaisi treenata useammin niin me kehityttäis. Nyt me vähän junnataan paikallaan...

Kepit 3, 4, 5 ja 6

Treeni nro 3: Sunnuntaina kepit oli klo 13/19 ja kaksi keppiparia peräkkäin. Yhteensä noin kymmenen toistoa namipalkalle. Jyrkkä suljettu kulma oli edelleen haaste. Siinä paljon virheitä. Muuten hienosti.

Treeni nro 4: Tiistaina aamulla ja jälleen kepit oli klo 13/19 kaksi keppiparia peräkkäin. Edelleen suljettu sisääntulo vaikea, yhteensä treenin onnistumisprosentti 67 %. Palkkana pallo. Tässä video harjoituksesta:

Treeni nro 5: Keskiviikkona aamulla, edelleen kepit klo 13/19 kaksi keppiparia peräkkäin. Noin viisi toistoa, palkkana pallo. Tällä kertaa ei vaikeita sisääntuloja, mutta ohjaukset molemmilta puolilta ja oman liikkeen otin myös mukaan eli juoksin pari kertaa koiran vieressä. Ei haitannut.

Treeni nro 6: Keskiviikkona illalla, tiukensin keppejä hieman, mutta edelleen kuja on auki. En ottanut taaskaan vaikeita sisääntuloja, joten kaikki kuusi toistoa onnistuivat. Tein takanaleikkauksen kerran kumpaankin suuntaan, mikä ei häirinnyt Tuhkaa yhtään.

Pallo toimii palkkana oikein hyvin muuten, mutta Tuhka ei tuo sitä mulle takaisin. Palkkaamiseen menee siis aikaa, kun ongin palloa takaisin itselleni... Haluan silti pitää tässä hommassa lelupalkan, jos se vaan onnistuu. Olen myös pyrkinyt pitämään treenit lyhyinä eli toistoja ei ehdi olemaan montaa.

Tiistain aksat

Tiistain aksatreeneissä tuli ekaa kertaa hyvä fiilis Tuhkan kanssa. Lähinnä siis treenaamisesta. Ei tehty liikaa ja Tuhkaukkeli oli oikein reipas.

Radaksi oli rakennettu seuraavanlainen ja punaisella merkkasin, mitä tehtiin Tuhkan kanssa.

Keinulle menoa lujaa harjoiteltiin ihan alussa. Hienosti pikkumies hidastaa itse. Aika paljon otettiin keinutoistoja yhteensä, kun kerrankin sitä keinua pääsee harjoittelemaan. Se alkaa olla hyvällä mallilla. Tuhka menee keinulle lujaa, jarruttaa hyvin ja ottaa kontaktin hyvin. Itsenäisyyttä voisi olla hieman enemmän myös sen jälkeen, kun keinu on keikahtanut alas. Seuraavalla kerralla kuppi siis tähän käyttöön.

Hypyillä 5-6 harjoiteltiin käännöstä siivekkeen ympäri. Jostain Tuhka keksi mun selän taakse jäävän pussin ja se oli tosi makee käydä suorittamassa ihan ohimennen ja ihan jatkuvasti. Pussi ei kuulunut mun treenisuunnitelmiin ollenkaan. Tuhka päätti toisin. Tosi hienosti Tuhka alkoi kääntyä esteellä, kun päästiin sinne.

Puomi ja putki -erottelu sujui hyvin. Itse asiassa se ei pyrkinytkään putkeen. Kerran juoksutin putkesta putkeen myös ja silloin se sujahti putkeen hyvin. Puomi sujuu myös tosi kivasti ilman himmailuja. Hyvä niin. Kontaktit ovat siis kaikin puolin hyvällä mallilla.

Tekniikkajuttuna harjoittelin alkuperäisen radan alkua eli 2-hyppy otetaan toiselta puolelta. Tämä oli Tuhkalle järkytys, se ei meinannut millään uskoa, että hypystä mennään ohi. Palkkasin monta kertaa ihan vaan siitä, että se tuli käteen ohi esteen. Se oli kyllä eka kerta kun me tällaista tehdään, että ei sinänsä ihme, että pikkumies oli aivan kuutamolla.

Tuhkan ilmeeseen ja tekemiseen olin kertakaikkisen tyytyväinen. Nyt mä sain sitä sen omaa sinkoilua esteille, estehakuisuutta. Sitä mä olen koittanut sille rakentaa ja ehkä se nyt alkaisi näkyä, toivottavasti. Ollaan alkeisryhmien yhteydessä nyt puhuttu paljon vauhdista ja motivaatiosta. Mä olen Tuhkaa alusta alkaen lähtenyt rakentamaan osaaminen edellä ja ollut sitä mieltä, että vauhti tulee perässä. Ja näin se tuntuu menevän Tuhkan kanssa. Se tarvitsee aikaa saada rauhassa miettiä, mikä juttu tämä on ja varmuuden kautta se saa vauhdin. Mutta motivaatiosta ja innosta mä en ole tinkinyt enkä tingi ikinä. Mä haluan luoda sille innon tehdä asioita, mä haluan, että se yrittää kaikkensa. Tuhkan kohdalla se ei näy erityisenä kaahottamisena ja sata lasissa työskentelynä, mutta nopea siitä koirasta tulee omalla rauhallisella tavallaan, koska sillä on into tehdä asioita. Mä pilkon asiat juuri niin pieniksi, että tuo ajatteleva eläin saa siitä kiinni. Ja kun mä kokoan ne yhteen, hups keikkaa, se osaakin aika paljon. 

Esimerkiksi kontaktiesteet ovat tästä hyvä esimerkki. Ensin paukuteltiin keinua ja totuteltiin ääneen, jota Tuhka pentuna pelkäsi. Sitten se paukutteli keinulaudan päätä itse etutassuillaan maahan. Sitten me Hallilan maston viereisen rakennuksen matalalla betoniportaalla harjoiteltiin 2on2off. Ja sitten me yhdistettiin nämä, mentiin kontaktiesteille ja aivan kuin huomaamatta, sehän sujui hienosti. Mä jätin sen samantein tekemään hommia itse, otin etäisyyttä, en säädellyt itse sen vauhtia. Ja mikä hienointa, pienellä treenimäärällä mulla on koira, jonka voin sanoa osaavan suorittaa kaikki kontaktit. Ja se menee innokkaasti. Ihan kaikkia houkutuksia ja osaamisen varmistuskikkoja ei olla vielä tehty.

Keppiprojekti etenee, siitä toinen päivitys vähän myöhemmin niin saadaan videotkin mukaan.

Keppiprojekti treenit 1 ja 2

Tuhkan keppiprojekti on aloitettu. Alkoi se oikeastaan jo viime syksynä kahden kepin välistä sujahtelulla, mutta nyt on toivottavasti tarkoitus päästä maaliin eli saada kepit valmiiksi. 

Opetusmenetelmäksi valikoitui 2x2-menetelmä, koska kiinnostuin siitä jo vuonna 2010, kun kävin koulutuksessa asian tiimoilta. Mahla oli silloin jo kujakepit harjoitellut, joten 2x2-menetelmä jäi odottamaan seuraavaa koiraa. Keppimenetelmiä on monia, Musti aikanaan opetettiin ihan kädellä ohjaten, Mahla tosiaan kujakepeillä ja Tuhkan kanssa kokeillaan tätä. Ihan koulutuksellisessa mielessäkin odotan mielenkiinnolla tätä projektia ja sen valmistumista.

Puhun 2x2-menetelmän yhteydessä kellotaulusta. Ajatuksena on, että palkkiolinja on ikäänkuin kellotaulun klo 12/18 linja ja tämä on lopulta myös suorien keppien linja. Sitä, kuinka paljon keppipari on auki, kuvaan esimerkiksi klo 14/20 tai klo 13/19. Lyhyesti avattuna koko 2x2-menetelmän idea on opettaa koira ensin suorittamaan keppipari ja tämän jälkeen näitä keppipareja yhdistetään.

Viime syksyltä Tuhkalle on tuttu yksi keppipari ja kaksi keppiparia klo 14/20 noin 6 jalan päässä toisistaan. Eli ihan nollista ei nyt lähdetty.

Treeni nro 1: Aloitettiin yhdestä keppiparista, joka oli klo 15/21. Tämän jälkeen siirryttiin heti klo 14/20. Ja parin toiston jälkeen lisäsin toisen keppiparin, joka oli 9 jalan päässä ensimmäisestä ja samoin klo 14/20. Vähän Tuhka pohti, kun toinen keppipari lisättiin. Muuten ei ongelmaa. Hyvin haki itsenäisesti ekalle keppiparille. Ohjasin kummaltakin puolelta, mutta ei vielä haasteellisia tulokulmia.

Tänään oli treenit nro 2. Siirsin keppiparit aivan peräkkäin ja molemmat parit olivat asennossa klo 13/19. Tehtiin noin kymmenen toistoa, jotka menivät erittäin hyvin. Palkkasin heittämällä namin nurmelle. Tehtiin erilaisia sisääntuloja, vaikea oli kieppaaminen yli 90 astetta suljetusta kulmasta. Muuten kaikki oikein nappiin ja mä itse asiassa yllätyin, kuinka innoissaan pikkukoira hommia teki. Sillä on tosi makee asenne tällä hetkellä. Tätä asennetta kaivattais vähän muutenkin aksaan.

Ensimmäinen harjoitus on videolla. Mä yritän saada mahdollisimman monet treenit videolle, koska niin olisi hienoa seurata edistymistä. Toivon, että sitä kuitenkin tapahtuu. ;)

Hmm

Mä tykkään agilitysta, mutta siitä huolimatta musta tuntuu, että mä olen jokaisen harvan harjoituskerran jälkeen huonolla fiiliksellä. Ei mennyt niinkuin piti. Ja nyt en syytä koiraa. Tuhka ei tosin ole Mahla, mutta en siltä sitä odotakaan. Tuhka on luonteeltaan tosi erilainen ja agilityakin pitää lähestyä sen kanssa eri tavoin. Tuhka on iloinen ja tykkää tehdä yhdessä, se on aivan täpinöissään treeneissä. Se vaan on niin mustavalkoinen siinä, mitä se osaa ja mitä ei. Jollei se ole varma, se tekee omat ratkaisunsa eikä yritä. Sekään ei ole kuitenkaan ongelma. Siitä pääsee treenaamalla koiran vaatimalla tavalla.

Se mikä mua pännii, on oma itseni. Mä en osaa nykyisin pysyä suunnitelmissani, mä en osaa ottaa aikaa, en osaa videoida. Mä teen liikaa. Mä väitän, että se on suoraa seurausta treenimäärän vähyydestä. Mä yritän kerralla enemmän, "koska kerrankin ollaan treeneissä". Eikä se tuota tulosta. Se synnyttää pahan mielen. Tuhka ei edes kestä toistoja samalla tavoin kuin Mahla, joten sen kanssa erityisesti korostuu suunnittelu ja toteutuksen laadukkuus. Kliseisesti sanoisin, että ei siis määrä vaan laatu.

Eilen tehtiin tällaista harjoitusta. Se on jostakin 2-luokan radasta vähän lyhennetty.

1-3 käännökset ja vastaavasti 17-19 käännökset otettiin alkuun. Ukkeli teki ihan jees, mutta mulla on vähän hakemista siinä, kuinka paljon autan sitä liikkeellä ja kuinka paljon se tekee itse töitä. Sen jälkeen harjoiteltiin puomia ja keinua yksittäin. Edellisissä treeneissä Tuhka teki pari kertaa lentokeinun, nyt se selvästi otti varovasti. Se kyllä menee esteelle rohkeasti ja reippaasti ja suorittaa esteen ulkopuolisen silmin hienosti. Mutta se jännittää mun silmään selvästi. Se on tietoinen koko ajan pakoreitistä loikata esteeltä pois, vaikkei se pakoa joudu tekemään. Puomilla se myös arastelee samalla tavalla. Suorittaa ihan hyvin ja reippaasti, mutta voisi se kulkea lujempaakin. Harjoitusta ja toistoja tämä vaatii paljon. Eiköhän se varmuuskin sieltä löydy.

Periaatteesta radasta otettiin sitten toiseksi vain tuo loppusuora 12-17 niin, että vein putken jälkeen namikupin. Se aiheutti kovasti hämmennystä ja Tuhka olisi sinne singonnut monta kertaa. Muuri oli pikkumuuri ja pituuskaan ei mikään täysimittainen. Tuhkahan ei ole näitä esteitä koskaan opetellut, joskus ne ovat olleet samalla tavalla vaan radalla eikä se näytä olevan ongelma.

Jossain välissä otettiin myös rengasta yksittäin. Rengas oli minikorkeudessa ja kun herrakoira siitä ensimmäisen kerran keksi mennä läpi, se sujui ihan mukavasti. Hienoa on se, että meidän seuralla on vihdoin myös turvallinen hajoava rengas.

Koska mä olen edelleen murheen alhossa oman surkean treenisuunnittelun takia, teen tähän vähän suunnitelmaa jatkosta:

- Hyppytekniikkatreenit keskitetään lähinnä korkeusharjoitteluun: set point, korkeuden arviointi, triangeli, etäisyys+korkeus

- Ohjausharjoitukset tehdään toistaiseksi matalammilla rimoilla noin 30-45 cm. Ohjauksessa keskitytään erilaisiin käännöksiin (loivat, tiukat).

- Esteharjoittelua jatketaan erityisesti renkaan kohdalla (myös hyppistreeninä) ja kontakteilla sekä keppien harjoittelu kotona (josko jo pääsisi kunnolla aloittamaan).

- Yhden hypyn ohjausharjoituksia tehdään kotona ensin kupille ja sitten lelulle.

- Jokainen harjoitus toistomäärineen suunnitellaan etukäteen ja pysytään siinä: Aloitus helpolla / tutulla. Sitten tekniikka, joka voi olla hyppis, ohjaus tai esteharjoitus, muttei kaikkia. Lopetetaan vauhtipätkällä, joka onnistuu varmasti. Niin ja aina kellotetaan.

Lomalomalomalomaloma

Meillä alkoi kesäloma. Koirat lähti maalle jo hiukan aikaisemmin helteillä, koska kämppämme oli sisältä päivisin niin kuuma, että todettiin koirien olevan paremmin maalla. Ja siellä ne viihtyvät. On ihana katsella kuinka ne painivat ja juoksevat pitkin pihaa ja toisaalta ne vaan makailevat ja katselevat ympäriinsä. Ne ovat mukana kaikessa pikkupuuhassa pihalla. Lenkkeily metsissä on rentoa, kun muita liikkujia ei ole. Nuo eivät juuri säntäile eläinten perään, joten siinä mielessäkin saa olla aika rauhassa. Jonkun linnunpojan ne joskus löytävät, mutta lyhyesti ne käyvät vaan katsomassa ai että tuommonen ja jatkavat matkaa. Lehmien laitumella ne hengaavat jo molemmat oikein rentoutuneesti.

Oikeastaan juuri mitään treenaamiseen viittaavaa ei olla tehty. Voisi ajatella, että lomalla on aikaa, mutta toisaalta lomalla on niin kiva olla ilman aikataulutusta, että mä en sovi yhtään mitään. Tuhkan kanssa olisi tarkoitus kyllä nyt kesällä treenata aksaa. Että jos me vihdosta viimein päästäis vähän eteenpäin asioissa. Mutta kun en mä saa aikaiseksi mennä treeneihin. Jotenkin mun mielenkiinto aksaa kohtaan on aika alamaissa. Rengasta ollaan kuitenkin aloitettu opettelemaan pyöränrenkaalla. Mä opetan ensin ihan pelkän renkaan läpi hakeutumista ja kun se sujuu, otan vasta sitten sen kehikon ympärille. Kepit olisi toinen kesän projekti. Ja periaatteessa se rimojen nosto sinne maksikorkeuksiin. Tuhkalla on ihan hyvä hyppytekniikka, mutta sen pitää saada ajatella, joten se tarvitsee harjoitusta kovasti ja tekee nopeissa tilanteissa "vääriä" päätöksiä eli esim. aksassa kiertää esteen, jollei heti keksi, miten sen suorittaisi.

Lehmiä me ollaan pari kertaa ajettu niin, että kummatkin koirat ovat olleet mukana. Mahla on löytänyt rentoutta lehmien kanssa. Sen ei tarvitse enää mennä niin vauhdilla ottamaan luuloja pois vaan se käyttäytyy maltillisemmin. Tuhka taas ottaa kaiken kovin lunkisti ja lehmät on sen kavereita. Lehmien uloslaskupäivänä Tuhka sai vähän sorkastakin, mutta ei se siitä mitään oppinut. Edelleen se luottaa noihin isoihin elukoihin. Mutta toisaalta se kyllä kuljettelee lehmiä ihan mukavasti itsenäisesti omaan tahtiinsa.

Mahlan kanssa mä ajattelin meidän kesän projektiksi poispäinajon. Valitettavan vähän olen suuntakäskyjä sille opettanut, mutta toisaalta myös tajunnut, että suuntakäskyjen käyttäminenkään ei ole ihan niin yksinkertaista. Kun sitä älyä tarvitaan. Mutta jos nuo juntturat lehmät saisi hallitusti kuljetettua poispäin niin lampailla homma olisi varsin helppoa. Lampaat pysyy ryhmänä, lehmät on paljon enemmän omia yksilöitään omine päätöksineen.

Hajutreenit on meillä ainakin hetken tauolla. Toisaalta kesän aikana mulla on joitakin pehmeän alustan treenejä suunnitelmissa, koska ollaan maalla pehmeiden alustojen luona. Vanhoja jälkiä pellolla ja metsässä, jäljennostoa ja "kuviojälkiä". Tuhkalle nenää maahan, Mahlalle tarkkuutta.

Aksaa

Me ollaan käyty peräti kaksi kertaa treenaamassa aksaa! Se on hyvä saavutus. Tiistaina oltiin ihan oikeasti treeneissä, joissa tehtiin rataa. Mä lähinnä halusin palautella kontakteja mieleen. A ja puomi sujui hyvin. Keinulla piti tehdä ensin kaksi lentokeinua ennen kuin se tajusi, että pakko kai hidastaa. Sitten se meni ihan mukavasti. Täytyy ensi kerralla ottaa keinu taas ensin ihan yksinään ja palautella mieleen, että sinne mennään hitaasti. Mä kun en ole lähelläkään keinua eli en itse estä sen menoa millään tavalla vaan itse se joutuu hoksaamaan, että hitaasti on mentävä.

Ilta oli tosi lämmin ja lämpö kyllä verottaa Tuhkaa aika paljon. Mä ahnehdin vaan liikaa, kun treenaan niin harvoin. Pitäisi päästä siitä eroon. Mutta ihana on Tuhkan into!

Tänään poikettiin aamulla tekemään korkeuden arviointia 45-55cm ja yhdenlaista neliöharjoitusta. Ohjauksen mukaan eteneminen on sille hankalaa, se haluaa tehdä omia ratkaisuja. Mutta kyllä kai me yhteinen sävel vielä löydetä. :)

Videoitakin ois sitten kun niitä saan aikaiseksi siirtää koneelle.

Tuhkan MH-luonnekuvaus

Tuhkalla oli viime viikon lauantaina 22.5. Ikaalisten Koiralassa MH-luonnekuvauksessa. Aamu oli aurinkoinen ja kuuma, se vähän verotti Tuhkaakin. Tuhka ei välitä kuumasta yhtään, se hakeutuu varjoon heti.

Aloitettiin kontaktin ottamisella. Tuhka oli melko välinpitämätön, mutta ystävällinen. Se lähti testinohjaajan mukaan pois mun luota ja käsittelyn se salli nöyrästi, mutta ei ollut mitenkään innostunut. Se lähti leikkiin mukaan, mutta ei tarttunut esineeseen. Kun testinohjaaja alkoi leikkiä Tuhkan kanssa patukalla, Tuhka innostui kiskomaan sitä vastaan. Se yllätti, koska kuvittelin, ettei Tuhka välitä yhtään siitä. Korjaili otetta muutaman kerran ja siitä arvostelu.

1a Kontakti, tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.

1b Kontakti, yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta.

1c Kontakti, käsittely: 2 Väistää tai hakee tukea ohjaajasta.

2a Leikki 1, leikkihalu: 3: Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee.

2b Leikki 1, tarttuminen: 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.

2c Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudelleen. / Korjailee otetta.

Sitten takaa-ajo niin, että vähän matkan päässä viehettä vedettiin siksakkia rataa pitkin. Tuhka kyllä huomasi vieheen, mutta ei lähtenyt sen perään. Kävimme katsomassa viehettä ja homma toistettiin. Tuhka ei edelleenkään lähtenyt vieheen perään. Kyllä Tuhka luonnossa säntäilee lintujen ja pupujen perään, mutta luulen, että mun vierestä se ei edes uskaltaisi lähteä minkään perään. Tai oikeastaan se tajusi samantien, ettei se ole mikään elävä, koska eihän se lelujen peräänkään juuri lähde. Tämän jälkeen oli aktiviteettitason mittaaminen. Aikaa 3 minuuttia, jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Tuhka istahti ja istui siinä ympäristöään tarkkaillen koko kolme minuuttia.

3a Takaa-ajo: 1 Ei aloita (molemmat kerrat)

3b Tarttuminen: 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään. (molemmat kerrat)

4 Aktiviteettitaso: 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata.

Etäleikissä leikkijä ensin hiippailee kaukana, sitten ottaa lelun esiin ja leikkii. Tuhka alkoi heti möhkiä hurjaa outoa ilmestystä, meni lähemmäs möhkimään, muttei mennyt leikkijän luo. Tuhka nosti niskavillat pystyy möhkiessään, mutta niinkun tuomarit sanoivat, eihän se nyt yhtään uskottava ollut. :)

5a Etäleikki, kiinnostus: 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja.

5b Etäleikki, uhka/aggressio: 3 Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensimmäisessä tai toisessa osassa.

5c Etäleikki, uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo.

5d Etäleikki, leikkihalu: 1 Ei osoita kiinnostusta.

5e Etäleikki, yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta.

Sitten tuli haalariyllätys metsässä ja ääniherkkyys. Haalaria Tuhka pelästyi, meni kauas eikä testin sallimissa rajoissa ehtinyt mennä haistamaan haalaria. Se tuli, kun mä sitä haalarille kutsuin. Ohituksissa se vähän väisti vielä haalaria. Ääniherkkyydessä Tuhka ei ihan niin paljon pelästynyt ja meinasi samantien mennä laitetta katsomaan, kävi jo noin 20 sentin päässä räminälaitteesta, mutta sitä ei vielä hyväksytty. Tuhka tuli kuitenkin vähän kiertäen uudelleen laitteen luo.

6a Yllätys, pelko: 5 Pakenee enemmän kuin 5 metriä.

6b Yllätys, puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.

6c Yllätys, uteliaisuus: 1 Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan. / Ei mene ajoissa.

6d Yllätys, jäljellejäävä pelko: 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla.

6e Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin.

7a Ääniherkkyys, pelko: 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan.

7b Ääniherkkyys, uteliaisuus: 3 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä.

7c Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.

7d Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

Viimeinen varsinainen osio oli aaveet. Kaksi aavetta lähtee toinen vasemmasta ja toinen oikeasta etuviistosta kohti koiraa. Aave on valkoiseen lakanaan puettu ihminen, jonka naama on myös lakanan peitossa. Tuhka seisoi pitkään mun edessä ja pöhisi karvat pystyssä aaveille, mutta kun ne tulivat vaan lähemmäs ja lähemmäs, se perääntyi. Karkuun se ei kuitenkaan lähtenyt. Kovin kiinnostunut se ei aaveista ollut, se tuli katsomaan vasta, kun mä olin aaveen luona ja pyysin Tuhkaa tulemaan. Sitten se samantien ekan aaveen moikattuaan meni tutkimaan toisenkin aaveen.

Vaikka Tuhka on tuollainen epäluuloisia asioita kohtaan pöhisijä, mä tykkään siitä, että kun se käy toteamassa jutun mitättömäksi, se ei jää sitä muistelemaan pahalla. Onhan se vähän mammanpoika, joka hakee tukea ja turvaa musta.

8a Aaveet, puolustus/aggressio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.

8b Aaveet, tarkkaavaisuus: 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja.

8c Aaveet, pelko:  4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä.

8d Aaveet, uteliaisuus: 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa.

8e Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan.

Sitten lopussa uusittiin leikki ja Tuhka oli taas messissä. Se hengaa leikissä mukana, mutta eihän se tartu esineeseen. Kaksi laukausta ammuttiin leikin aikana, Tuhka jäi niitä kuuntelemaan ja keskeytti leikin, mutta ei varsinaisesti pelännyt. Sitten kaksi laukausta niin, että koira oli passiivisena ja näissäkin Tuhka kuunteli laukauksia, muttei mun silmiini pelännyt tai pyrkinyt poistumaan paikalta. Siksi vähän ihmettelen arvostelua. Leikkiin se ei kyllä varsinaisesti palannut, mutta se nyt ei kunnolla leikkinyt muutenkaan...

9a Leikki 2, leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee.

9b Leikki 2, tarttuminen: 1 Ei tartu esineeseen.

10 Ampuminen: 4 Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen.

Tuhka oli melkolailla oma itsensä. Se on semmonen jotenkin rento koira, kun se hömpöttää menemään. Se kyllä reagoi ympäristöönsä ja varsinkin outoihin juttuihin vahvasti. Sen asian kanssa me ollaan tehty töitä ihan pikkupennusta alkaen, kun jokainen vastaantulija metsässä oli mörkö, joka piti haukkua. Se on kuitenkin sen verran kuuliainen koira, että vaikka sillä on jotain pöhistävää, se yleensä tulee kutsusta luokse.

Metsätreenejä

Viime lauantaina käytiin koirien kanssa hakukoulutuksessa. Oltiin ihan ensimmäistä kertaa elämässä hakumetsässä. Ihmisiä ollaan aiemminkin etsitty raunioilta ja rakennuksista, rajatulta alueeltakin, muttei koskaan metsästä. Tämä oli mulle ihan uutta. Lisäksi oli kiva, että maalimiehet olivat kaikki koirilleni tuntemattomia. Talloimme etsittävän alueen (100x100m), joka oli keskilinjan toiselta puolelta selkeää kangasmetsää ja toisella puolella oli vähän tiheämpää kuusikkoa/nuorta kasvillisuutta. Maalimiehiä oli yhteensä neljä, jotka haettiin vuorotellen keskilinjan eri puolilta. Tämä on kai haulle tyypillistä.

Mä päästin koirat vapaaksi ihan sen takia, että ajattelin niiden orientoituvan korkealla nenällä työskentelyyn paremmin niin. Lähetin keskilinjalta etsimään ja sinnehän ne paineli menemään. Tehtiin niin, että ohjaaja meni perässä eli sai poistua keskilinjalta. Mun ei ehkä juuri olis tarvinnutkaan poistua keskilinjalta, niin hyvin noi kumpainenkin lähtivät etsimään. Ne eivät ole hakukoiria, joten ne etsivät edeten seilaamalla ja haravoimalla aluetta. Se on niiden työskentelytapa, kun etsitään esimerkiksi raunioilla tai rakennuksista. Se on tehokasta ja niille luontaista.

Vaikkei Mahla ole koskaan hakumetsässä ollut, käskin maalimiehiä heti piiloutumaan hyvin naamiointiverkkoon ja piiloutumalla puiden alle. Mahla ei siitä ollut moksiskaan, maalimiehet löytyi helposti. Tuhka toimi oikeastaan yhtä hyvin. Kerran se lähti alueelta ulos ja kauemmas ja kutsuin sen takaisin, mutta muuten homma oli sillekin simppeli. Kumpikin toimii tosi itsenäisesti, ne etenivät reippaasti ja tehokkaasti kaahottamatta kuitenkaan reikä päässä vain jonnekin. Mä olen tosi tyytyväinen. Tällaista olisi hauska tehdä joskus uudestaankin! Mitään pk-hakupistoja en kyllä ala harjoittelemaan.

Eilen jatkettiin metsässä, mutta jäljen merkeissä. Siellä meitä odotti jäljennostoharjoitus metsätieltä, jonka yli jäljentekijä oli mennyt. Jälki oli noin 18 tuntia vanha, suositulla ulkoilupaikalla ja jäljenteon aikana paikalla oli runsaasti suunnistajia. Häiriöitä ja muita ihmishajuja alueella oli siis paljon. Mahla reagoi jälkeen heti, tarkisti takajäljen ja lähti oikeaan. Tuhka teki samoin, nosti jäljen heti, mä käännyin katsomaan Satua, joka tiesi jäljen tarkan paikan ja silloin Tuhkan ajatus katkesi ja se tuli jäljeltä pois. Katsottiin sitten pätkä tietä eteenpäin, Tuhka kävi kuseksimassa ja kun tultiin takaisin, se nosti jäljen hyvin ja nyt lähdettiinkin menemään sitä pitkin.

Toisena tehtiin tuore jäljennostoharjoitus, jota metsäjälkiharrastajat sanoisivat janatyöskentelyksi. Eli nostetaan jälki ja koira joutuu selvittämään, kumpaan suuntaan jälki kulkee. Tämä oli helppo kummallekin. Palkka tuli heti, kun koira lähti oikeaan suuntaan. Tässä ei kumpikaan koira tainnut edes tarkastaa takajälkeä vaan lähtivät heti oikeaan. Toisaalta (kop kop) noilla ei mitään takajälkiongelmaa ole ollutkaan ja yleensä aina tuon koiran jäljelle niin, että se joutuu valitsemaan suunnan itse.

Metsässä on kyllä mukava puuhastella. Siellä vaan vauhti kasvaa ja nenä nousee, mutta hauskaa se on silti.

Jälkeä Tampereen keskustassa

Monet jälki-ihmiset säntäävät näihin aikoihin vuodesta metsään. Me lähdettiin katsomaan Tampereen keskustan tunnelmaa wapun jälkeen. Tuttu jäljentekijä käveli jäljet Finlaysonin mielenkiintoiseen miljööseen, jossa ei ihan hirmuista ihmisruuhkaa ollut, mutta lyhyellä liinalla sai silti mennä ja väistellä ihmisiä. 

Kaupungissa jäljestäminen on ihan oma lajinsa. Mahla ei välitä ihmisistä, autoista ja hälinästä ja Tuhkakin on oppinut niitä sietämään. Kuitenkin jäljestäessä joudut itse koko ajan pitämään silmällä muut kulkijat ja väistellä heitä, pysäyttää koiraa vähän väliä. Yritä siinä sitten vielä lukea koiraa... Kaupunkiympäristö opettaa paljon myös hajujen kulkeutumisesta. Kovalla alustalla usein hajua on eniten talon seinustoilla, rotvallinreunalla, ovisyvennyksissä yms. Autot aiheuttavat pyörteitä, rakennusten takia tuuli pyörittää hajuja omalla tavallaan ja sanomattakin selvää, että niitä ihmisten hajuja on ihan älyttömästi.

Mä oikeastaan yllätyin kuinka hienosti kumpainenkin jäljestään selviytyi. Mahlan jälki lähti Siperian liikekeskuksen edestä, Plevnalta ja meni rakennusten sisäpihoille. Satu sanoi jäljen tehtyään, että nauti. Olihan se siistiä siellä kapeassa rännissä ajaa jälkeä ja ne pienet aukiotkin selvitettiin helposti.

Tuhkan jäljellä tuli yksi haastava kohta, jossa odotin vaan juuri niin kauan, että Tuhka lähti jäljelle. Jonkun aikaa siinä pyörittiin. Autoliikenne ja tuuli tekivät oman osuutensa tähän hankaluuteen. Tuhka ei myöskään ole niin maavainuinen, että se imuttaisi asvalttia vaan sekin pyrkii pääsemään vähän helpommalla.

Malttiharjoitusta paimenessa

Wappuaaton aamua vietettiin paimennuksen merkeissä Kangasalla. Kyseinen kaikille roduille avoin paimennuspaikka muuttaa ja nyt pidettiin läksiäistreenejä. Paikalla oli enää neljä lammasta, mikä harmitti vähän itseäni, kun aiemmin ryhmän koko on ollut noin 15 lammasta. Oltiin kummankin koiran kanssa isolla pellolla.

Nuo lampaat olivat viime kesän karitsoita, joita ei ollut juuri paimennettu muuta kuin bortsuilla. Tämä tarkoitti sitä, että lampaat eivät laskeneet koiraa kovin lähelle. Porokoirille tyypilliseen tapaan nuo kumpainenkin pyrkivät työskentelemään lähellä lampaita, joten nyt lähdettiin työstämään jarruja.

Ensimmäisellä kierroksella Mahlan oli tosi vaikea malttaa. Joitakin lyhyitä onnistuneita pätkiä saatiin tehty. Hakuja kokeilin läheltä muutaman kerran, mutta niissä oikeastaan aina tapahtui se sama eli Mahla leikkasi liian lähelle lampaita ja vaikka se otti paineen heti pois, lampaat ehtivät singahtaa jo hyvän matkaa liikkeelle. Tokalla kierroksella ei sitten otettu hakuja sitä vähääkään vaan jätin Mahlan aina odottamaan, menin itse ryhmälle ja päästin sitten vasta Mahlan tulemaan. Ja tämä sujui toisella kierroksella tosi hienosti. Mentiin jokunen kerta aitaus päästä päähän ihan vaan rauhallisesti suoraan kuljettaen. Mahla malttoi ja oli hiljaa.

Paimennuspaikalle ajellessa pohdiskelin sitä, että mitä Tuhkan kanssa hommasta oikein tuleekaan. Onko sillä voimaa pysyä ryhmän toisella puolella vai pyrkiikö se hakemaan musta vielä tukea. Mutta hienostihan pikkumies pysyi toisella puolella. Ekalla kierroksella se meinasi tulla toki turhan lähelle ja käännökset eivät toimineet alkuunkaan. Tasapaino ei ole sille vielä niin vahva, että se osaisi sinne hakeutua varsinkaan tällaisilla lampailla, joilla tasapainoon pitäisi hakeutua kaukana.

Tauon aikana Tuhkakin oli pohdiskellut asioita ja toinen kierros meni hienosti. Käveltiin taas suoraan aitauksen päästä päähän ja tehtiin loivaa kaarrosta ja Tuhka pysyi hienosti riittävällä etäisyydellä. Vähän sitä sai joskus huudella mukaan, kun paskat kiinnostivat enemmän. Pari ohjattua käännöstä tein Tuhkan kanssa, kun huomasin lampaiden olevan hyvin rauhallisia ja päästävän koiran lähemmäs.

Nyt me kuitenkin löydettiin rauha ja jarrut. Kummankin koiran kanssa päästiin oikeasti tekemään sitä rauhallista peruskuljetusta, vaikka käännöksiin ei tällaisella ryhmällä kyetäkään. Se oli parhaimmillaan juuri sitä sunnuntaikävelyä, joka ei näytä yhtään miltään ulkopuolisen silmin. Mutta mä sen tiedän, että se ryhmä ei ollut ihmisvetoinen ja ne kyllä menivät välittömästi yli ja karkuun, jos koira tuli liian lähelle ja toisaalta jämähtivät paikalleen, jos koira oli liian kaukana. Mä olen tosi tyytyväinen siitä kehityksestä, että tuollaisillakin lampailla me saatiin oikeasti aikaan sellainen rauha, että mä pystyin esteettömästi ja rauhassa kävelemään käskyttämättä ja katsomatta koko ajan koiraan.

PennHIP lonkkaindeksi

Tuhkan kaikki viralliset terveystarkastukset ovat tulleet. Lonkat B/B, kyynärät ja polvet 0/0. Selkä nikamien epämuotoisuuden, spondyloosin ja välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta normaali.

Jenkeistä tuli PennHIP-kuvauksesta lonkkien passiivista (perinnöllistä) löysyyttä kuvaavat indeksit. Vasemmassa lonkassa indeksi on 0.46 ja oikeassa 0.49, joka on kaikkiin tutkittuihin rotuihin verrattuna keskitasoa. Porokoiria ei ole kuvattu tarpeeksi, jotta vertailu voitaisiin tehdä niihin. Tulos asettuu keskiarvoon myös nivelrikon kehittymisen riskiä ajatellen. Jos indeksi on alle 0.30, nivelrikkoa ei juuri esiinny ja jos yli 0.70 niin käytännössä kaikille kehittyy nivelrikkoa.

Paimennuksen alkua odotellessa

Löysin arkiston kätköistä ennen julkaisemattoman videon Tuhkan paimennuksesta viime syksyltä Kuttukuussa. Kakka maistui hyvin tuoreeltaan, mutta poika sai lampaat myös liikkeelle. Nämä päkäpäät ovat nimittäin tosi nihkeitä liikkumaan. 

Jännityksellä odotan, mitä kesä tuo tullessaan ja kuinka paljon Tuhka on näitä asioita mietiskellyt talven aikana. Perjantaina käydään Kangasalla vuoden ekoilla paimennuksilla.

Kevään ekat aksat

Poikettiin tänään Koiralaan tekemään nopeat treenit. Edelliset taisi olla joskus syyskuussa. Talven aikana piti treenata, mutta en saanut sitten kertaakaan aikaiseksi varata hallia, joten ne jäi.

Tehtiin alkuun perussarja kolme kertaa, joista jokainen jollakin tavalla vauhdista. Ne meni ihan mukavasti, vähän tuli Tuhkalle kiire, mutta selvästi kokosi ja käytti kroppaansa. Sitten vauhtiharjoitusta. Kartturi oli kovasti paljon ruosteessa, mutta eiköhän se tästä... Ainakin hauskaa oli ja sehän on pääasia. :)

Tämän kesän tavoite lienee harjoitella kepit ja rengas kuntoon. Sitten alkaa esteosaaminen olla kasassa, vaikkakin kontakteilla on vielä harjoiteltavaa ennen kuin ne ovat niin itsenäiset, mihin pyrin. Rimojen nostaminen on myös ohjelmassa, jos kaikki menee hyvin. Tuhka on eteenpäin menevää sorttia ja käännökset on sille hankalia, mutta työstetään niitä sitten vähän myöhemmin paremmin. Kunhan nyt saataisiin edes vähän tätä pakettia kasaan ensin.

Koulutusleiri

Meillä oli nyt viikonloppuna oman porukan koulutusleiri Ylöjärvellä. Suunnittelimme aikataulut ja treenit porukalla ja jokainen koirakko pääsi pureutumaan omiin ongelmiinsa. Mä otin teemaksi kummankin koiran kanssa erottelun vahvistamisen. Erottelu kummallakin on melko hyvällä tolalla ja akuutimpiakin harjoitusaiheita olisi, mutta päätin silti ottaa tämän teeman, koska porukkaa oli sen verran paikalla, että erotteluharjoituksia oli helppo järjestää. Maanantaitreeneissä yms. joutuu aina järjestelemään ja säätämään enemmän näiden toteutuksessa, joten käytin tilaisuuden hyödyksi. Hyvä niin.

Lauantaina aloitimme liikkuvalla ihmispurkkiksella. Treeniporukka siirsi/rakensi romurataa kuormalavoista ja me samalla etsimme työskentelevien ihmisten joukosta tiettyä ihmistä, Heidiä. Kumpikin koira oli aluksi vähän kummissaan. Erityisesti Mahla oli kiinnostunut kuormalavoista ja etsi sieltä esinettä. Tuhka taas halusi vaan hengata menossa mukana. Alkukankeuksien jälkeen kun pääsin palkkaamaan pari kertaa Heidin löytymisestä, ne saivat jutun juonesta kiinni ja homma sujui hienosti. Itse asiassa olen vähän yllättynytkin, kuinka hyvin ne lopulta kävivät ihmisiä läpi ja tiesivät selvästi, mitä ovat tekemässä ja ketä ovat etsimässä. Tämä haastavampi harjoitus on ollut mulla suunnitelmissa jo pidempään ja tästä on nyt jatkokehitelmiäkin mielessä.

Iltapäivällä teimme jäljillä erottelua. Ensin teimme jäljennostoharjoituksen, jossa viisi jäljentekijää oli kävellyt soraparkkiksen läpi ja oikea jälki nostettiin harhojen yli. Kumpikaan koira ei juuri reagoinut harhoihin, mutta menivät myös oikeasta ensin yli. Palatessa jälki kuitenkin nousi ihan mukavasti.

Toisena harjoituksena teimme Y-erottelujälkiä. Kaksi jäljentekijää käveli ensin yhdessä ja lähti sitten erilleen tietyssä pisteessä. Tämä meni molemmilla ensimmäisellä kerralla hienosti, mutta kuuma ja pitkä päivä alkoi verottaa koiria ja lopussa ne väsähtivät ja yrittivät etsiä vain esineitä. Erottelu onnistui kuitenkin kummaltakin ongelmitta, vaikka jälkeä eivät olisi viitsineet jatkaakaan.

Sunnuntaina sää oli päinvastainen lauantaihin verrattuna, oli kylmää ja satoi ajoittain tosi lujaa. Tehtiin omien kanssa ensin T-erottelujälki, joka oli samantapainen kuin lauantain Y, mutta nyt T:nä. Tämä meni kummaltakin aika mukavasti. Toisena tehtiin taas "kuviojälki" eli kaikka jäljentekijät kävelivät yhdessä ja haarautuivat kävelytieltä/jalkakäytävältä eri suuntiin eri risteyksissä. Mä tein itse häiriön eteenpäin. Kummatkin koirat vetivät tämän tosi hienosti! Tuhka oli jopa niin hieno, että se nosti taas uskoa Tuhkan jälkikoiran kykyihin. :)

Vielä Scentren pihassa tehtiin iltapäivällä "esinepurkkirataa" eli maahan monen eri ihmisen isohkoja esineitä ja niistä etsittiin vain tietyn ihmisen esineitä. Tämä harjoitus oli yllättävän vaikea kaikille koirille. Siinä riittää pohdintaa, mikä teki tästä niin vaikean, koska erottelua ne tekevät hyvin. Ihan viimeiseksi etsittiin vielä romuradalta saapasta, hanskaa ja sukkaa. Hyvin jaksoi kumpikin tehtä töitä ja tosi hienosti ne löysikin, vaikka selvästi vähän väsy jo alkoi olla.

Kaikenlaisia ideoita syntyi viikonlopun aikana ihanien treenikavereiden kanssa jutellessa ja koiria katsoessa. Ihmistunnistusharjoittelua jatketaan ja monipuolistetaan, esineiden erotteluharjoittelu saatiin nyt aloilleen ja sitä jatketaan, jäljellä vaihtelevuutta ja erityisesti alustanvaihtoihin keskitytään jatkossa.