Purkkiratatreeniä

Viime viikon maanantaina purkkiratailtiin Sääksjärvellä Seijan hallilla. Silloin Mahla oli rauhallisen varma. Se ilmaisi oikean selvästi. Eilen treenailtiin taas Seijan hallilla purkkirataa. Meno oli ihan erinäköistä. Mahla oli levoton kuin mikä, ei malttanut, maisteli harsoja ja teki ihan mitä sattuu. Näin se vaihtelee. Hajut olivat taas oudot muiden tuomat hajut. Kaikesta huolimatta harjoitukset olivat hyvät ja opettavaiset.

Jos Maa kiehuu, sen kanssa pitäisi varmaan palata helpompiin harjoituksiin. Ja aina pyrkiä aloittamaan helpommalla, jotta se saa pari hyvää toistoa alle ja uskoisi itseensä ja juttuun. Eilen aloitettiin neliöllä neljällä purkilla, joista yhdessä oli haju ja muut tyhjiä. Purkit laitettiin hallin takareunaan lähelle peilejä, Maa hämääntyi peileistä kovin. Kaksi ekaa toistoa oli sille liian vaikeita siinä mielentilassa ja se jäi surffailemaan parin purkin väliä. Valitettavasti niiden parin purkin, joissa ei ollut etsittävää hajua. Maa maisteli harsoja ja nosti niitä laseista ylös. Otin normaalit lasit mukaan siksi, että ne toimivat viime kerrallakin hyvin. Nyt tästä viisastuneena seuraavalla kerralla otan kapeasuiset lasipurkit, joista Maa ei saa maisteltua harsoja. Ja näin ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi.

Ennen kolmatta toistoa Maa kiehui sen verran, että pidettiin taukoa. Ajattelin ottaa yhden "helpon" toiston kahdella purkilla ennen lopettamista. Maa pyöri hallissa levottomana hetken, tutki peilit, tutki nurkat ja purki levottomuuttaan liikkumiseen ja kyllä se siitä sitten rauhoittui. Kolmannella toistolla se sitten osui heti oikealle purkille, josta pääsin palkkaamaan. Palkkaamisesta puheenollen, mun pitäis varmaan palkata vähän pitkäkestoisemmin, jotta se vahvistaisi enemmän oikeaa.

Videolla ei ole ihan ekaa purkkirataa vaan ekan kierroksen kaksi viimeistä rataa.

Toisella kierroksella otettiin kolmella purkilla ja lähetin Maan eri toistoilla vähän eri suunnasta. Nyt Maan ilme oli ihan erilainen kuin ekalla kierroksella ja se siirtyi purkilta toiselle sukkelammin. Palkkasin taas heti, kun Maa meni oikealle purkille enkä odottanut ilmaisua. Halusin nyt vaan vahvistaa sitä oikeaa, koska Maa oli sen verran levoton. Treeneistä jäi hyvä fiilis, koska toisella kierroksella homma toimi niin paljon paremmin ja saatiin hyviä toistoja aikaan.

Muoks. Videon nähnyt "koutsimme" sanoi, että purkkien olisi hyvä olla lähempänä toisiaan. Silloin Mahlakaan ei varmaan ois jäänyt kahden purkin välille vaan ois päässyt eteenpäin. Purkkien siirtäminen kauemmas on lisähaaste koiralle ja jos tehdään muutenkin hankalia harjoituksia, tämä lisähaaste on turha.