Nenähommia

Koska jokaisesta treenistä en erikseen kirjoita, kirjoitan taas pientä yhteenvetoa hajutreeneistä. Kolmena peräkkäisenä viikkona käytiin maanantaitreeneissä Tampereen keskustassa. Ekalla kerralla harjoiteltiin sitä, että maalimies oli mennyt kauppaan sisälle. Kummallekin mun koirista maalimies oli Stockmannilla, tosin eri ovilla. Tämä oli hankala harjoitus, Mahla kun haistaa tuoreen jäljen, se on ihan varma, että maalimies on jemmassa ihan missä tahansa.

Seuraavat kerrat tehtiin jälkiä ilman maalimiestä ja vähän sinne rauhallisemmille kaduille (Tuomiokirkonkatu, Aleksanterinkatu). Mahla rauhoittui työskentelemään haastavassa ympäristössä hyvin. Tuhka kehittyi viikko viikolta tosi paljon. Ensin se pysähtyi katsomaan jokaista ihmistä ja autoa, vaikka sitten tuijoteltuaan jatkoi kyllä töitä. Viimeinen jälki keskustassa sujui jo hienosti, vaikka jokusia ihmisiä tuli vastaan ja autojakin meni kadulla. Tuhkalla on siis havaittavissa selkeää kehittymistä häiriönsietokyvyssä. Se on ihan huippua!

Helppoja palauttelevia jälkiä ollaan tehty jokunen, mutta tänään ajettiin noin neljä tuntia vanhaa jälkeä omakotitaloalueella Ylöjärvellä. Mahla on säätämisen mestari ja sen kanssa pitäisi taas vahvistaa sitä tyhjästä pois tulemista. Se paranee aina, kun siitä jaksan palkata. Nyt se on taas jäänyt ja Mahla menee yllättävän kauas väärään suuntaan ennen kuin toteaa tyhjäksi. Ja se ärsyttää mua.

Tuhkan jälki oli reilut 600 metriä ja Tuhka oli tosi hieno! Aiemmin mä olin sitä mieltä, että se sattuu menemään risteyksissä tuurilla oikein. Nyt mun on pikkuhiljaa myönnettävä, ettei se tuuri voi enää jatkua ja sen on pakko oikeasti osata. Tuhka vaan on hyvin vaikeasti luettava koira (jos Mahlakin on, mutta hyvin eri tavalla). Tai toisaalta se on selkeä, koska se ei kovinkaan usein harhaudu jäljeltä. Se puksuttaa menemään ihan kuin olisi lenkillä ja kulmat yms. risteykset se menee siinä samalla, mutta se ei näytä tekevän töitä. Sille siis seuraavat suunnitelmat on tehdä jäljenetsintöjä isommalta alueelta, jotta mä oppisin näkemään, koska se on jäljellä ja koska ei. Esineetkin Tuhka ilmaisee tyynesti vain kääntymällä mua kohti. Se ottaa tämän homman niin lunkisti.

Mä olen oikeastaan odottanut sitä, että Tuhkan kanssa aletaan näkemään tuloksia jäljestyksen suhteen. Se on ollut ihan pienestä asti hyvä erottelemaan hajuja, mutta jälkityöskentelyä on haitannut huomattavasti sen häiriöherkkyys. Nyt sillä alkaa olla taitoja ja kykyä keskittyä jäljestykseen myös pienessä häiriössä. Pitkä tie tästä on vielä varmaan työskentelyyn häiriössä, mutta se tekee ihan hirmuisen hienoa duunia! Eikä se enää kuseksikaan jäljestäessään, koska se on töissä.

Meillä selvästi Tuhkan vahvuus on tuo tarkka jälkityö ja Mahlan vahvuus olisi laajan alueen etsinnässä, haussa. Mutta on tää mielenkiintoinen harrastus. Ihan uskomattomia noi koirat ja miten vähän me vasta osataankaan, mutta toisaalta se on ihan hurjan paljon ja vaikeita asioita, mitä me jo osataan. Niitä osattuja asioita vaan on vaikea nähdä, kun sitä katsoo vain niihin, joita ei osaa. Mutta kyllähän tämä kaikkinensa varmasti yksi haastavimmista harrastuksista on, mitä koiran kanssa voi harrastaa.