Tuhkan ekat aksakisat

Wohoo, taas kisapäivitys! Tuhkallekin tuloksia Koiranettiin, että me muka jotain harrastetaankin. Tuhkan kanssa korkattiin aksakisat Tampereen Hervannassa lappalaiskoirien rotumestaruuskisoissa. Mestaruuksia ei tullut eikä tuloksilla juhlittu (5 ja hyl), mutta hymyssä suin ja ihan huikealla fiiliksellä mä kotio kisoista lähdin!

Eniten jännitin sitä, että mikä tahtotila Tuhkalla on. Vieras paikka, vieraat esteet ja paljon koiria. Tuhkahan ei juuri ole missään kisannut ja treenikertojakaan ei niin kovasti ole kertynyt. Jännitys oli turhaa, koska pikkumies veti hienosti! Mä varmistelin, mikä on paha virhe, mutta olen armollinen myös itselleni. Edellisistä kisastarteista on kuitenkin aikaa jo viisi vuotta ja nämä oli tietysti Tuhkan ekat kisat.

Kummallakin radalla kepit oli hitaat, mutta meni oikein. Kontaktit oli hitaat, mutta vapautin pysähtymättä. Ekalla radalla vitonen tuli kieltona toka vika hypyltä, jonka vaan ohjasin huonosti ja Tuhka tuli ohi. Hyppyradalla säädettiin sitten vähän enemmänkin yhden hypyn ympärillä ja siitä lopulta hylky. Mutta eipä nuo haittaa. Tuhka keskittyi tekemiseen ja oli innoissaan. Se oli tärkeintä. Nyt sen kanssa uskaltaa seuraaviinkin kisoihin vaikka nämä vasta oikeastaan paljasti, kuinka alussa Tuhkan kanssa vasta ollaan.

Pieni vertailu Mahlaan. Miksi en jännittänyt kisata Mahlan kanssa? Oli millainen rata hyvänsä, mä tiesin, että mä pystyn ohjaamaan Mahlaa. Mahla oli hyvin kekseliäs ja meni juuri sinne minne sen ohjasi ja ehtikin sitä ohjata, koska mun ei tarvinnut olla sen vieressä vaan se seurasi ohjausta kauempaakin. Tuhka taas on aivan toista maata. Se ei yhtäkkisiä uusia ohjausjuttuja osaa vaan jää ihmettelemään tai tekee omia ratkaisuja.

Kuva: Outi Puhakka

Nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka työtä olisi paljon edessä.