Hajukoulutuksessa ja kotitreeneissä

Tänään oli Lielahdessa Ilkka Hormilan pitämä tunnistusjäljestyskoulutus. Sen anti oli hyvin monipuolinen ja vaikka Ilkka sanoi, että tässä on pieni pintaraapaisu niin ainakin mä sain semmosen pläjäyksen tietoa, että varmaan prosessoin sitä pari seuraavaa viikkoa. :) En ala kaikkea kirjoittamaan tänne. Se ken haluaa lisätietoa hajutunnistuksesta, niin mars Ilkan luennolle, musta tuntuu että sitä tietotaitoa ja kokemusta ei ole kellään muulla Suomenmaassa. 39 vuotta herra on poliisikoirille hajutunnistusta kouluttanut ja kokeillut yhtä sun toista menestyksekkäästi ja vähemmän menestyksekkäästi.

Lyhyesti voin kirjoittaa mieleen hyvin jääneitä asioita. Koiran hajuaisti on aika uskomaton juttu. Mutta niin on hajujen "käyttäytyminen" maastossa/ilmassa. Niistä tuli paljon asiaa, joka jokaisen jälkeä harrastavan olisi kyllä syytä tietää. Toisaalta, tällä hetkellä pk-kokeissa vaadittavalle jäljestykselle on annettu säännöt ja usein lajin harrastajilla on sellainen kuva jäljestämisestä, että sitä kuuluu tehdä askel askeleelta. Koira ei kuitenkaan luonnostaan jäljestä niin. Itse asiassa tunnistusjäljestyksessä koira saa jäljestää niin kuin se parhaaksi näkee. Koira toki opetetaan jäljestämään ns. ydinjälkeä eli sitä, missä ihminen on kävellyt. Koira kuitenkin todellisuudessa jäljestää paljon myös pää ylhäällä hajuvanassa. Tämä hajuvana vie sitä välillä sivulle, mutta koira tietää, että ydinjälki löytyy maasta ja painaa päänsä tällöin alas ja tarkistaa, missä jälki menee. Näin jäljestävä koira menee oikeastaan aina esineistä yli (koska esineet ovat niin pieniä, että koira ei niitä silmällä saisi erottaa), mutta palaa niille, kun saa voimakkaan hajun niistä. Mä en tiedä, mutta pk-puolella esineistä ylimeneminen taitaa olla virhe, mikä ei oikein tue koiran luonnollista jäljestystapaa?

Jälkiharrastusta aloittaessa olisi myös syytä miettiä, mitä koiralta vaatii. Jos treenaa pelkkälle pk-jäljelle, maanpinnan rikkoutumisen hajun seuraamisen opettelu riittää. Sen sijaan jos haluaa opettaa jäljestämään (tiettyä) ihmishajua (jolloin ympäristöllä, alustalla, häiriöillä ei ole merkitystä), on koulutuksellinen tie huomattavasti pidempi. Mutta mun mielestäni tosi mielenkiintoinen! Ensimmäisenä työnä on opettaa koira erottelemaan hajuja. Tätä me olemme alkaneet tehdä. Purkkirata on perusharjoitus tähän. Samaan aikaan voi alkaa opettamaan esineiden etsimistä ja niiden ilmaisua. Itse jäljestys rakennetaan esineiden ilmaisun kautta ja esineillä koiraa palkataan. Loppujen lopuksi vain mielikuvitus on rajana, miten lajia haluaa harrastaa. Periaatteessa jälkien vanhenemisajalla, ympäristöllä, maastolla, esineillä, muodolla/reitillä, lähtöhajun muodolla (purkista, esineestä, kiinteästä paikasta kuten autosta, suoraan maasta jne), jäljen loppumisella (esine, ihminen, kesken jäljen jne.) voi pelata ja varioida rajattomasti treenejä. Ja kyllä, koira selviytyy niistä kaikista. Hajutunnistusryhmät ovat treenanneet Helsingin keskustassa vilkkaasti liikenneidyillä kaduilla, jossa haju varmasti sekottuu muihin, leviää, tuuli kuljettaa ja pyörittää sitä, mutta silti koirat selviytyvät sielläkin. Ne on opetettu hakemaan vain sitä yhtä hajua (joka sattuu joka kerta olemaan eri haju...) ja ne seuraavat sitä. Koirat on aika uskomattomia otuksia. Mutta sellaiseen on toki vähintään vuoden-parin työ, ei se ilmaiseksi tule.

Niin ja yksi asia vielä. Agility on edelleen mun mielestäni se hienoin laji, ehkä siksi, että se on ennen kaikkea ohjaajan laji eli mun harrastus ja vauhdikas sellainen ja sydän itkee aina ainakin vähän verta, kun nään muiden treenaavan. Toko ja koiratanssi ovat mulle hyvinkin vain hulluttelua ja niihin mä en kuitenkaan osaa asennoitua mitenkään pitkällä tähtäimellä. Ne on temppuilua, kouluttajan taitojen testaamista, että osaanko opettaa koirani tekemään temppuja. Niitä on kiva harrastella (ja meidän koiratanssiesitys kyllä kehittyykin koko ajan pikkuhiljaa valmiimmaksi), mutta tavoitteellisia tai pitkäntähtäimen suunnitelmia/tavoitteita mä en niihin osaa laittaa. No, ne on sitä temppuilua. :) Sen sijaan mä olen kovin kovin kiinnostunut koiralähtöisistä lajeista kuten paimennus ja nyt myös hajutunnistus. Ne on molemmat asioita, joita sä et voi koiralle opettaa vaan ainoastaan ohjata sen käyttäytymistä, ikäänkuin hallita sitä. Koiran käyttäytymisen tutkiminen on tosi mielenkiintoista, nähdä koira aidoimmillaan tekemässä sitä, mihin se on luotu. Se on aivan erilaista kuin mikään koiralle opetettu, mitä se toki tekee mielellään. Mutta esimerkiksi Mahla, joka on tavallisesti levoton, se piippaa ja "stressaa", minkä kerkiää, paitsi paimentaessa tai haistelemassa. Mä olen oppinut katsomaan koiria eri silmällä, kun näen niitä niille luonnollisissa töissä. Koirat on aika uskomattomia, ne on älyttömän fiksuja ja niillä on hurjan paljon kapasiteettia, jota me tavalliset koiranomistajat ei osata oikein mitenkään hyödyntää. Tällaiset jutut vievät kyllä mut mukanaan. Ja vaikkei Mahlan kanssa paljon päästä tekemään niin on tosi hienoa päästä seuraamaan muita koiria näissä töissä ja oppia siitä. Se, jos mikä opettaa koirista. Ja ei, sitä ei näe tokossa, agilityssa, koiratanssissa tms lajissa. (Millä en toki tarkoita, että ne olisivat jotenkin huonompia tai turhempia lajeja. Ei toki, mun mielestäni pääasia on, että kukin koirakko löytää jotain mielekästä tekemistä ja ennen kaikkea koirat saavat aktiviteetteja.)

-------------------------------------------------------------------------

Tämän päivän treenit:

su 24.3. klo 18.30

olohuoneessa

haju JL purkissa 1, purkki 2 tyhjä

1. sarja:

a) 1 purkki, otti lähtöhajun 3 kertaa, meni purkille hyvin, palkkaisin muutaman kerran

b) 2 purkkia rinnakkain | 1 2 |, meni väärälle ensin, siitä pieni hetki ennen kuin tajusi siirtyä toiselle

c) | 2 1| meni oikealle heti

2. sarja:

a) | 1     |  b) | 2    |  c) |    1 |

    |     2 |      |    1 |      | 2    |

3. sarja:

a) |     2 |  b) | 2 |  c) | 1 |

    | 1     |      | 1 |      | 2 |

Vähän meni levottomaksi. Mä olin liian hidas. Jotenkin jäin odottamaan, että se ilmaisee, mutta eihän se osaa ilmaista eikä sen tarvitse ilmaista, kun se ei tiedä, mitä ilmaista. Lisäksi se viime harjoitusta nopeammin lähti purkilta pois ikäänkuin odottamaan palkkaa multa. Höh. Nyt täytyy siis olla tarkkana jatkossa, että kehuminen tulee heti ja olla nopeammin myös koiran vieressä palkkaamassa. Ja tätä tehdään vielä pitkään... Kyllä sen sitten toivottavasti huomaa, kun se alkaa oppimaan, kun se ei enää reagoi tyhjään vaan menee nopeasti sen ohi. Toki mä vähän pelkään, että oppiiko se sitten kuuntelemaan multa, kumpi on oikea eikä tee työtä itse. Mutta ei kai sitten. Mahlan kanssa vaan tuntuisi fiksummalta antaa sen jotenkin oivaltaa mistä on kysymys sen sijaan, että mekaanisesti toistaa samaa, jossa se ei ajattele/haistele. Mutta miten sen sitten tekisi, en tiedä. Eli jatketaan vaan tätä, se on turvallisinta. :)