Maanantaina mentiin Herhautokoihin. Tehtiin paikkamakuu alkuun. Mä menin oikeastaan Mimmun kannustamana piiloon. Huono idea. Maa ei meinannut pysyä paikallaan ja oli kovasti epävarma. Otettiin sitten treenien aikana itsekseen lyhyempiä pätkiä. Ne oli parempia. Muuten tehtiin seuraamista, kaukoja ja jääviä. Hyppyä treenattiin pitkästä aikaa myös. Siinä kannustin menemään kauemmas. Oli oikein mukavaa.
Tänään poikettiin Lielahdessa, kun mä muistin, että meillä ois ollut treenit. Löytötavaratalon parkkiksella sitten vähän tokoiltiin. Maa oli epävarma ja siksi kehuin oikeastaan kaikesta, mitä se teki. En tietenkään palkannut huonosta tekemisestä, mutta pyrin tekemään vaihtelevasti helpompaa ja vaikeampaa. Oikein ylpeä olen siitä, kuinka Maa sitten lopulta rauhoittui, sai varmuutta ja ääntely ja esim. paikallaanodottamisten eteneminen päättyi. Paikkamakuussa mulla oli hyvä idea, mutta sitten siihen ajoi joku autolla ihan viereen niin jouduttiin keskeyttämään se heti alkuunsa. No, ehkä se oli parempi, että tehtiin kaksi lyhyttä piilossa oloa ja vähän aikaa lähellä näkyvillä. Nämä Maa oli oikein rauhassa ja hyvin.
Ehkä se on vaan niin, että on mentävä sinne, missä on paljon häiriötä ja kasvatettava se itseluottamus siellä kovalla tsempillä. Piippaamisesta en välitä vaan kannustan hyvästä tekemisestä ääntelystä huolimatta. Ehkä se sillä vähenee.
Hajutunnistuksessa ollaan tehty kolmannenlaisia harjoituksia. Eli tavallista purkkirataa yhdellä oikealla hajulla ja muut hajuttomia, pari kertaa ollaan tehty yhdellä purkilla ilmaisua ja nyt hajulappujen haistelua. Pointtina on se, että mun mielestäni purkkiradalla on Mahlalle yksi asia liikaa: purkit. Leikki on Mahlan mielestä se, että mahdollisimman nopeasti käydään tökkimässä purkkeja, palkka tulee sitten jossain vaiheessa. No, ajattelin, että kokeillaan tätä hajuerotteluhommaa yksinkertaistetusti ja niin, että Mahla joutuu tekemään työt, mä en auta sitä. Levittelen siis tyhjiä ja hajustettuja harsoja maton täyteen ja annan Mahlalle lähtöhajun ja pyydän etsimään. Odotan niin kauan, että Mahla tekee ilmaisun oikealle harsolle. Jos se tulee kysymään multa apua, mä annan sille lähtöhajua uudelleen. Pienten alkukankeuksien jälkeen ja välillä on selvästi havaittavissa Mahlasta, että se yrittää oivaltaa. Okei, se kovasti yritti tarjota jokaista lappua, mutta en reagoinut siihen. Kun en palkannut, se kyllä lähti etsimään eteenpäin. Nyt olisi tärkeää, että lappuja on niin paljon, ettei se yksinkertaisesti voi kokeilla kaikkia (myös ero purkkirataharjoitukseen, jossa purkkeja on max 6). Ja kyllä, Mahla otti nenän käyttöön. Toki se kaikki lappuja myös maisteli, mutta en kiinnitä siihen mitään huomiota, se menee ohi, kun Mahla oivaltaa, mistä on kysymys. Mä uskon, että tästä harjoittelusta on hyötyä ja toisaalta ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Hajutyötä sekin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti