Koiratanssijuttuja

Tällä kertaa tulee juttua koiratanssista. Toissapäivänä treenailtiin kotona. Ensin harjoiteltiin meidän pomppufiilistä, joka alkaa olla ihan hyvässä vaiheessa. Edelleen siinä on muutama kohta, joista en vielä tiedä, mitä siihen keksitään ja odotellaan ulos vähän lämpimämpiä ilmoja, että päästään treenaamaan sitä koreografiaa ihan oikeasti. :)

Sitten aloin etsiä musiikkia kesällä olevaan koiratanssinäytökseen lastentapahtumassa. Kaikenmoista löysin. Edelleen Vili Vilperi olisi rytmiltään ja fiilikseltään hyvin meille sopiva. Toisaalta kuuntelin tällä kertaa Smurffeja ja siitä tuli lähinnä nostalgisia ala-astemuistoja pintaan. Smurffeilla on tosi hienoja biisejä ja sieltä pari vaihtoehtoa löytyikin. Mutta onko smurffit edelleen lapsille in? No, odotellaan myös sitä cd:tä, jossa on sinä päivänä muuten soitettavaa musiikkia. Ajattelin senkin tsekata läpi.

Vähän hahmoteltiin temppuja ja juttuja, joita me osataan. Mitään varsinaista uutta ei varmaan opetella eli näillä vanhoilla taidoilla mennään. Kierähtäminen samaan aikaan kokeiltiin, mutta siitä tuli mulle melko veikeä olo. Saas nähdä toteutetaanko me semmosia juttuja. Mahla on ihana tanssikaveri, kun se tekee namin perässä ja ohjaamalla ihan melkein mitä vaan. On sen kanssa hauska hassuilla. Mitään kisatasoista koreografiaa en ole miettimässä tuonne esitykseen vaan lähinnä jotain hauskaa hommaa.

Eilen treenailtiin Kalevan Prisman pihalla vähän tokoa. Ensin rakensin ruudun. Yllätys yllätys, Maa ei meinannut millään löytää ruudun keskelle. Ekalla kerralla se kiersi kaikki törpöt. Oiskohan tää meidän purkkirataharjoittelu vähän sekottanut ja se meni nenän kanssa yrittämään, että josko täällä olisi joku haju... :) Ei kauaa ehditty puuhastella, kun eräs ohikulkija tuli huutelemaan, että koira kiinni. Laitoin Mahlan maahan ja annoin olla siinä sen aikaa, kun pappa oli mennyt kulman taakse. Huutelin takaisin, että joo niin täytyy koirien olla kiinni ja puuhailin sitä namien vientiä ruutuun ja namien täyttöä taskuihin. Kyllä meidän ruutuharjoitukset aiheuttivatkin vähän kummastusta ja huvittuneita ilmeitä ohikulkijoissa, mutta lähinnä niitä hymyileviä katseita. :)

Kun oltiin ruutuun menty neljä kertaa, menin seuruuttamaan Mahlaa sinne ruutuun. Kierrettiin törppöjä ja Maa teki tosi hienosti hommia. Veli tuli siihen, mutta Maa ei sinne lähtenyt, vaikka selvästi huomasi, kuka tuli. Oikein tyytyväinen olin Mahlaan.