Rakennusetsintää

Torstai-iltana hajutunnistusporukka oli menossa tekemään rakennusetsintätreenit Pirkkalassa erään harrastajan työpaikan varastohallissa. Me mahduttiin mukaan ja hieno reissu olikin.

Halli, missä treenasimme sisälsi musiikkifirman kamoja, joita oli hyllyittäin siellä pakattuna isoihin laatikoihin ja lattialla erilaisia viritelmiä jalustoja yms. Osassa laatikoista oli pyörät alla ja muutenkin "rullakoita" yms. oli varastossa. Varsinaisen varaston lisäksi oli duunareiden toimistotiloja, erittäin voimakkaasti pesuaineelle haiseva pyykkihuone ja vessoja. Tilassa oli kaksi varastoa, mutta käytimme vain puolikasta tällä kertaa, mikä sekin oli aivan riittävästi. Mistään pienestä hallista kun ei ollut kysymys. :)

Tarkoitus oli tehdä ihan periaatteessa hakua. Pyörittiin hallissa ensin kaikki ja sitten aina joku oli maalimiehenä piiloutuen mitä erilaisimpiin piiloihin, joita kyllä varastossa riitti. Koirissa oli paljon tasoeroa: oli nuoria koiria, oli ensikertalaisia (kuten Mahla) ja kokeneita id-jälkikoiria ja sellaisia, jotka ovat tehneet tämäntyyppistä treeniä ennenkin.

Mahla oli varastossa ihan elementissään. Se kiipeili ritiläportaita ylös ja myös toisia "tavallisia" portaita, joissa oli kiiltävä pleksipinta. Se hyppeli pyörällisten laatikoiden päälle ja jonkun rullakontyyppisen päälle niin vauhdilla, että liukuivat seinää päin. Hyvin voimakkaan tuoksuisen pyykkituvan Mahla meni tsekkaamaan ensimmäisten joukossa. Ahtaat paikat olivat Mahlalle mieleen ja keksi se sellaisen leikinkin, että menee sieltä hyllyjen alta seuraavalle käytävälle niin, että mä joudun kiertämään koko hyllykön. :) Mistään Mahla ei ollut moksiskaan. Monipuolisen tavaran lisäksi paikka oli erinomainen hajujen takia. Tavaraa käsitellään paljon ja se matkustaa muihin tiloihin ja muiden käsiteltäväksi paljon firman luonteesta johtuen. Hajumaailma oli siis hyvin runsas.

No, me ei sen kummemmin käskytetty koiria, lähdettiin vaan tsekkaamaan koiran perässä, mitä se löytää. Ohjaaja ei kenenkään kohdalla tiennyt, missä maalimies on, vaan se tuli myös ohjaajalle yllätyksenä eikä siten päässyt auttamaan koiraa. Mahla lähti innolla kiertämään ja tutkimaan varastoa. Ensimmäinen maalimies oli hyllyn alla laatikoiden takana, mutta selvästi näkyvissä istumassa lattialla. Mahla bongasi sen kun mentiin ensimmäisen kerran kyseiselle käytävälle. Mutta Mahla vain katsoi (oli selvästi muuttanut olemustaan) eikä mennyt moikkaamaan. Kun tällaista hakua ei olla tehty eikä lähtöhajuakaan annettu, Mahla ei tiennyt, että siihen äijään siellä piti reagoida. Tokalla kerralla sitten Maa meni haistelemaan maalimiehen taakse (meni siis vierestä ohi selän taakse ottamatta kontaktia) ja sieltä takaa kurkkasi sitten ja sai palkan.

Toisella kerralla meidän maalimies Satu oli piiloutunut oikeastaan melkein umpipiiloon laatikoiden väliin. Mahla paikansi maalimiehen kyllä ja jäi pyörimään alueelle. Se kävi toisella puolella nuuskuttamassa ihan vieressä, mutta ei meinannut löytää sitä n. 20cm:n koloa, mistä maalimiehelle olisi päässyt. Ja luulen, että pimeys vähän häiritsi sitä, koska sitten kun se löysi oikean kolon, meni haistamaan lähemmin ja Satu kehaisi hiljaa, Mahla säpsähti taaksepäin ja sitten vasta ikäänkuin tajusi, että tuohan on ihminen ja punki häntä heiluen rakoon. Mutta kauan tätä etsittiin ja lopulta vähän autettiinkin jäämällä itse pyörimään siihen lähelle, kun Mahla ei meinannut löytää.

Mä haluaisin kokeilla tällaisessa paikassa siten, että maalimies tekee ensin jäljen ja sitten menee piiloon ja Mahlalle annetaan lähtöhaju. Se voisi helpottaa sitä tajuamaan, mitä täältä etsitään ja että siihen johonkin on reagoitava. Kun nyt ongelma ei ollut se, etteikö Mahla olisi löytänyt vaan se, että sillä ei ollut suurempaa hinkua mennä maalimiehen luo, koska meitä muitakin ihmisiä pyöri siellä perässä useampi.

Mutta oli kyllä siistiä! Ja hieno mahdollisuus päästä tuollaiseen! Jatkossakin toivottavasti päästään, koska se on yhden harrastajan työpaikan varasto ja meidän jäljiltä kahvihuone on täynnä pientä herkkua kiitoksena, että saatiin käydä treenaamassa. :)