Keskiviikkona oli koiratanssikurssin viimeinen kerta ja vuorossa esitykset. Aika lupaavia ja hyviä koirakoita siellä on, nyt vaan jatkamaan harrastusta! Mekin esitettiin "uusi" ohjelma vähän helpotettuna, panostin lähinnä haukkumattomuuteen ja alkuosa menikin miltei ääntelemättä. Vähän mä saisin rauhoittua ja tehdä positionvaihdot rauhassa, mutta muuten se meni yllättävän hyvin.
Koiratanssin jälkeen tehtiin ryhmässä paikkamakuu. Mahlan kanssa kokeiltiin Riittan ohjeen mukaan niin, että kylvetään nameja siihen koiran eteen. No niitä kylvettiin ja Maa ei voinut maata, kun ei saanut ottaa vaan lähti pakenemaan. Kävin aina ohjaamassa uudelleen makaamaan, jos koira peruutti. Ja Riitta huuteli sinne piiloon, mitä Mahla tekee. Jos ja kun tätä nyt jaksaisi treenata, niin ehkä siitä vielä hyvä tulisi. Musta vaan tuntuu tällä hetkellä, että siihen tarvitaan aina muita koiria ja ihmisiä, että treenistä on hyötyä. Yksin se on paikallaan paremmin. Tosin, sitäkin voisi hyödyntää tämän ongelman ratkomisessa.
Ja sitten vähän tokoiltiin. Kerran juostiin tyhjään ruutuun. Seurailtiin ja sellaista. Mä yritän tehdä Mahlan kanssa asennetreenejä nyt. Ja sillä lähteä ehkä ratkomaan tuota ääntely- ja härväämisongelmaa. Aina uusia ideoita, joita mä en jaksa kuitenkaan kauaa tehdä. Mutta tätä kokeillaan nyt. Mulla on sen verran kunnianhimoa, että haluaisin saada tämän pakan kuntoon. Tuntuu niin turhalta käydä kokeissa, saada joltain tuomarilta niitä ykkösiä ja koira on aivan surkea. Mä haluan ansaita tulokset, jos niitä on tullakseen. Pääasiassa mä haluan kuitenkin ratkoa ongelman ja uskoa, että tällaiset voi ratkaista. :)
Keskiviikkona käytiin vielä tekemässä jälki keskustassa. Sen oli tehnyt Maalle tuntematon henkilö. Pituutta oli 330m, esineet sukanpaloja ja jälki vanheni tunnin. Aika hienosti selvittiin. Yksi kohta oli ongelmallinen, mutta kierrettyään kolmisen kertaa toisen puskan ja kerran toisen, se pääsi kohdasta eteenpäin. Mahla on ihailtavan sitkeä!
-----------------
Torstaina käytiin Tampereella ja sieltä tullessa poikettiin Viitapuistossa agilityn vapaavuorolla. Mahla ei agilitya päässyt tekemään, mutta hetkeksi mentiin kentälle tokoilemaan ja leikkimään. Kauko-ohjaukseen Mahlan oli vaikea keskittyä, joten sitä vähän hinkattiin. Seuraamisessa tehtiin sitä asennetreeniä ja Maa oli hienosti kyllä mukana. Vähän turhankin innokas.
Sitten käytiin ajamassa eka sokkojälki. Miia H oli tehnyt urheilukentän parkkikselle lyhyen jäljen, mä tiesin vaan lähtöpaikan. Esineet oli pieniä klemmareita, jälki oli vanhentunut noin tunnin ja parkkis oli kovin vilkas jalkapalloilijoiden toimesta. Jäljelle löydettiin ja hyvin ylitettiin "tie" ja jatkettiin matkaa. Esineitä löytyi alkuun kolme, sitten ei yhtään. Mä mietin jo, että missähän ollaan. Kerran vein koiran takaisin sinne, missä oltiin viimeksi varmasti oltu jäljellä ja löydettiin neljäs esine. No, viimeinen esine (erivärinen klemmari) ei löytynyt, joten en tiennyt, mihin jälki päättyy. Lähdettiin vähän aikaa pyörittyämme pois. No, jälkeenpäin kuulin Miialta, että jälki oli päättynyt kutakuinkin siihen, siis esineitä ei pitänyt enää ollakaan montaa. Ja Mahla oli jatkanut jälkeä juuri siihen oikeaan suuntaan, mihin jäljentekijä oli jatkanut. No niin, että näin. Mä oon välillä tosi idiootti. Sokkojäljet on ok, mutta lähtöpaikan lisäksi olisi hyvä kuulla viimeisen esineen sijaintipaikka, jotta vaikka sitä ei löydy, tietäisi, mihin se päättyy...
-------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti