Eilen oli ihan mahtava tunnistusjäljestyksen treenipäivä! Satu oli kaikki järkännyt. Me mentiin muutaman hengen voimin tekemään aamusta esineruutuja valmiiksi Ylöjärven Deliwayn ja Löytötavaratalon pihoihin ja kauppakeskus Elon maisemiin tehtiin Ninnan kanssa toisillemme jäljet happaneen. Sitten koottiin koko porukka kasaan. Käytiin läpi päivän suunnitelma. Vahvistuksena joukossamme oli kolme naista Helsingistä, jotka tulivat katselemaan ja kommentoimaan treenejämme. Satu ohjeisti jäljentekijät matkaan.
Treeniporukka ja perässähiihtäjät
Sen jälkeen ajettiin yhtä aikaa esineruutuja. Mahlan ruudun teki Satu. Esineet olivat pieniä, mutta Mahla etsi hyvin ja ilmaisikin. Vähän oli maahanmenot nihkeitä, mutta ymmärtäähän sen, kun on märkä ja kylmä asvaltti.
Jätettiin jäljet vanhenemaan ja mentiin Koirakoutsi-areenalle kaffille. Lämpimässä hetki jos toinenkin pohdittiin yhtä sun toista. Satu oli järjestänyt meille yllätyksen, kaffeille ilmestyi tunnistusjälkikonkari-poliisikoiralaitospomo Ilkka Hormila. Ilkka tuli seuraamaan meidän treenejä. Jännitysmomentti kasvoi ehkä hieman, mutta toisaalta nyt oli mahdollisuus saada kommentteja ja vinkkejä tuollaiselta gurulta. :)
Meidän jälki oli 240 m pitkä ja noin 3 h vanha. Jäljen teki Ninna kauppakeskus Elon pihaan. Kaupat olivat pyhäinpäivän takia suljettuina, mutta Elon toisessa päässä oleva huoltsikka oli auki. Meidän perässä tuli iso joukko katselijoita mm. Helsingin naiset ja Hormila. Se tuotti alussa vähän hankaluuksia, kun tuuli juuri siltä suunnalta. Eka esine löytyi, mutta sitten lähdettiin vähän väärään suuntaan. Jälki ajettiin sokkona. Peesari tiesi, missä jälki menee, mutta minä ja takajoukko ei. Peesari ilmoitti, että mentiin väärään suuntaan jossain vaiheessa ja tultiin takaisin päin. Annoin lähtöhajun uudelleen ja sit lähdettiin oikeaan suuntaan. Sitten mentiin n. 3m yhdinjäljeltä sivussa koko suora. Käännöksessä Mahla meni hajun perässä rakennuksen seinustalle, mutta palasi sieltä nopeasti takaisin ydinjäljelle ja löysi esineenkin. Viimeisessä "risteyksen" ylityksessä ajattelin, että mitenkähän käy. Mahla lähtee helposti vastaavassa tilanteessa kuono ilmassa jonnekin, mihin tuuli on hajua painanut. Mutta nyt se hienosti laittoi kuonon maahan ja meni ydinjälkeä pitkin. Se selvisi hienosti, mä yritin kovasti katsella autoja ja ihmisiä ja väistellä heitä. :)
Jäljelle lähdössä.
Viimeisen esineen olisi pitänyt olla autonpesurakennuksen nurkalla. Sieltä ei mitään esinettä kuitenkaan löytynyt. Jäljentekijä oli haettu jäljen päästä autolla, joten jälki oikeasti päättyi sinne jonnekin. Hetki pyörittiin, kun peesarikin yritti etsiä esinettä. Sitten todettiin, ettei täällä mitään ole ja palkkasin Mahlan. Jatkossa tulisi useammin harjoitella sitä, että viimeistä esinettä ei ole vaan koira vaan kesken kaiken otetaan jäljeltä pois ja palkataan. Meillä on kuulemma viimeisen esineen syndrooma oikeastaan kaikilla. :) Ollaan treenattu aina niin, että päätetään esineeseen. Mahla teki vieraidenkin mielestä hyvin töitä, liinankäyttö oli hyvää ja kokonaisuutena oikein hyvä jälki.
Kun kaikkien jäljet oli ajettu, mentiin vielä pitämään loppupalaveria KK-areenalle. Hormila siellä antoi vinkkiä jatkoon ihan yhteisesti. Etenkin jäljentekemisestä, tuulen huomioimisesta ja hajun kulkeutumisesta. Paljon ennakkoon tuttuja juttuja, mutta kuitenkin hyvä palautella muistiin, kun on päässyt unohtumaan. Tieto ei aina riitä vaan pitää myös muistaa laittaa ne käytäntöön. Treenien monipuolisuutta vieraat korostivat. Alustanvaihtoja, välillä ihan pelkkiä pehmeitä alustoja, välillä lyhyitä jälkiä, pelkkiä jäljennostoja jne. Jäljennostoon tuli sellaista vinkkiä muutenkin, että voisi treenata niitä tiukemmin eli vaatia koiraa etsimään läheltä tarkemmin ja nostaa ydinjälki eikä päästää sitä skannaamaan isoa aluetta ja napata kiinni jostain hajusta. Mä voin vaatia ja ohjata koiraa etsimään siitä, mistä mä haluan ja etsimään järjestelmällisesti eikä vain vähän tuolta ja vähän tuolta. Tämä olisi ehkä nykyistä parempi rutiini jäljen aloittamiseen, vaikken sitten itse tietäisikään, mistä jälki alkaa.
Ilkka selittää ja me kuunnellaan.
Kaikki kuvat (c) Janne Vuorinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti