Yksi aamu mustan maan sijaan ulkona näytti tältä ja aamulenkille lähdettäessä nappasin kameran mukaan:
Muuten täällä on aikalailla musta maa, kuten on ollut koko talven. Tai "talven". Ei tätä nyt ihan talveksi voi kutsua...
Maanantaiset hajutreenit on kevään osalta päässeet taas vauhtiin. Kerran oltiin Ylöjärvellä Teivon suunnilla tekemässä risteystreeniä ja esineruutua. Siitä viikon päästä oltiin Pirkkalan Sarankulmassa, joka on aivan täynnä myyriä. Päätettiinkin, että sinne ei mennä uudestaan ennen kuin myyräkanta on hieman pienentynyt. Mahlaa myyrät eivät sanottavasti haitanneet, mutta jäljelle lähtö oli melko levoton ja loppuesinettä ei löytynyt, vaan sen oli joku napannut mukaansa. Itse jälkeä Maa ajoi hyvin ja bussipysäkin ongelmastakin Maa selviytyi lopulta hyvin. Jännä, kuinka sitä itsekin alkaa pikkuhiljaa ymmärtää hajujen kulkeutumisen päälle jotain, vaikka tosi paljon siihen on tarvittu kantapään kautta oppimista... Valitettavan paljon. Kun tarpeeksi monta kertaa kiskoo koiraansa pois väärästä suunnasta tietäen, että koira kyllä tietää, mitä on tekemässä, sitä alkaa antaa enemmän tilaa koiralle, vaikka se vaikeaa onkin.
Tämän viikon maanantaina oli kevään hajutreenipalaveri Sääksjärvellä. Paikalla oli peräti 15 "jälkeenjäänyttä" sekä meitä "vanhoja" vuoden takaiselta alkeiskurssilta että myös syksyn kursseilta mukaan hypänneitä. Ja enemmänkin aktiivisia on, kaikki eivät vaan päässeet mukaan palaveriin. Kovasti suunniteltiin kevään treenejä. Meitä alkaa olla niin paljon, että hommaa on organisoitava vähän enemmän kuin aiemmin. 5-6 koiraa per treeni on aivan tarpeeksi, jotta treeni-illat eivät venyisi monituntisiksi. Toisaalta on niitä perusharjoituksia, yksinkertaista jäljennostoa, esineruutua, lyhyitä esinejälkiä, joita voi isommallakin porukalla tehdä. Maanantaitreeneillä jatketaan, mutta viikolle on tarkoitus ottaa toinenkin treenipäivä, jotta kaikki pääsisivät harjoittelemaan. Me juteltiin parin kaverin kanssa, että palauteltais Hervanta-treenit taas käytäntöön. Nopeat ja lyhyet treenit lähellä kuulostaa hyvältä. :) Ikaalisista hajuhommissa on nyt jo ainakin pari koirakkoa mun lisäkseni (tunnen itseni edelleen kovin ikaalilaiseksi verrattuna tamperelaisuutta...), joten ehkä kesämmällä saadaan Ikaalisten haarakonttori pystyyn ja löydetään treeniseuraa sieltäkin (ei vain jäljentekijöitä niinkuin tähän asti). :)
Tiistaina käytiin neljän koiran voimin tekemässä jäljennostoa Hermiassa. Eka lyhyet jäljennostot, Maa oli oikein hyvä, vaikka jäljellelähtö oli taas aika vauhdikas. Tuoretta jälkeä se kuitenkin veti kovin vauhdikkaasti, mutta silti tarkasti. Esineet eivät nousseet sohjosta, pienet metalliesineet eivät näillä keleillä ole hyviä. Sitten tehtiin sokkona sellainen jälki, että yksi porukasta lähti piiloon ja ilman lähtöhajua me lähdettiin etsimään sitä. Takamiehet eivät tienneet kuin suunnan, mihin jälkentekijä oli mennyt. Kierrettiin aluetta ympäri ja yritin havaita, että koska koira saa jäljestä kiinni. Siihen tarvitsen itse vielä paljon harjoitusta uskoakseni, että Maa näyttää suunnat, joihin ei ainakaan ole mennyt. Mä luulen tulkitsevani näitä, mutten sitten kuitenkaan usko ja ole varma. Sitten kun päästiin vaikealta risteysalueelta pois, Maa sai hajusta kiinni ja sitten mentiin ja voi että kun oli ihanaa löytää "kadonnut". :)
Viime viikolla käytiin keskiviikkona hallivuorolla. Perushiljaisuustreenin yms. lisäksi tehtiin ruutua. Selvästi ei olla hetkeen tehty, koska Maa vähän seilasi ruudussa. Etäisyys oli sen verran pieni, että ruutuun laittamani namialustakin oli pieni, ettei Maa näkisi sitä heti lähdöstä, mutta se ei nähnyt sitä edes ruutuun tultaessa ja tämä aiheutta ongelmia. Ensi kerralla sitten näkyvämpi alusta niin saadaan koira suoraan keskelle. :) Meillä on omat tavoitteet ruudussa ja se on suoraan maahanmeno, vaikka kokeissa taitaa olla yleisempää vai vaaditaanko jopa, että ensin täytyy jäädä seisomaan. Me ei enää taktiikkaa vaihdeta, eihän me sellaisista pisteistä koskaan taistella, että sillä olisi mitään väliä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti