Pitkästä aikaa käytiin tiistaina agilitytreeneissä. Oli mun vapaavuoron vetovastuu. Tehtiin rataa, jonka mä olin suunnitellut. Siinä oli lähinnä tarkoitus olla paljon helppoa, mutta myös niitä käännöksiä, joita Tuhkan kanssa ei ole vielä juurikaan tehty. Ja toisaalta kontaktiesteet.
Ensin otettiin Tuhkan kanssa pätkä 1-10. Kolmoshyppy harjoiteltiin ihan erikseen yksittäin ensin ja parin kolmen toiston jälkeen Tuhka ymmärsi, mistä on kysymys. Muuten pätkä meni hyvin. Putkiin se painaa lujaa, mutta suoralla 8-10 se ei nähnyt suoran päässä olevaa putkea, joten se ei irronnut.
Tokalla kierroksella otettiin loppupätkä eli 10-19. Hypyt 11 ja 12 harjoiteltiin myös yksittäin. Ja vau, miten hienosti tuo pikkukoira teki, kun se pääsi jyvälle hommasta. Mä pystyn ohjaamaan sen ihan reilusti edellä, jolloin se saa mahdollisuuden ja tilaa itse tehdä ratkaisut hypyllä. Ja pikkumies teki hienosti. Rimat sillä on edelleen noin 35-40 cm ja kaikki vähän eri korkeudella. Sitä korkeampia ei radalla vielä voida ottaa, itsevarmuus ei riitä.
Me edetään palanen kerrallaan. Tuhka vaatii aikaa ja pohdintaa yksi asia kerrallaan. Se hoksaa tosi hyvin ja tekee hyvin hommia, mutta kriteerinnoston kanssa saa olla tarkkana. Se hyppää ihan hyvin, korkeammilla rimoilla ei vielä riitä itseluottamus. Mutta se joutuu keskittymään mun ohjaukseen niin paljon, että harjoitellaan sitä rimat matalalla.
A-este ja puomi ovat hienolla mallilla, vaikkei niitä olla loppujen lopuksi kun ehkä reiluissa viidessä treenissä harjoiteltu kokonaisina. Uskalsin jopa ensimmäistä kertaa jatkaa matkaa pysähdyksen jälkeen ilman palkkaa.
Seuraavaksi Tuhkan kanssa jatketaan ohjausharjoittelua, siis lähinnä käännöksiä. Keppiprojekti pitäisi myös aloittaa, samoin renkaan harjoittelu. Luustokuviin Tuhka menee talven aikana, joten sitten vasta ehkä pohditaan sitä rimojen nostoa ihan tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti