Paimennusleirillä

Kaunis, lämmin syksyinen viime viikonloppu kului rattoisasti Kuttukuussa paimennusleirillä. Leiri oli antoisa, opettavainen ja en voi sanoa kuin että hymy oli huulilla koko viikonlopun. Leiriporukka oli hyvin auttavainen ja yhteen hiileen siellä puhallettiin toinen toistamme auttaen.

Mahlan kanssa viikonlopun teema oli poispäinajo. Sitä alettiin harjoittelemaan kujassa, jossa koira kuljettaa itsenäisesti lampaita ja ohjaaja kulkee kujan ulkopuolella. Kuitenkin ehdimme tekemään monenlaisia avustavia töitä siinä ohessa.

Varikolla... Vaikkei mua eikä koiraa juuri näy. :)

Varikolla työskenneltiin hakemalla sieltä lammasryhmiä paimennusaitauksiin. Kerran koottiin laitumella syömässä ollut koko porukka, nelisenkymmentä määkivää varikolle ja jaettiin ne häkkeihin. Mahla oli tällä kertaa vähän rennompi ja paineistui vähemmän varikolla kuin viimeksi. Edelleen se on sille vähän paha paikka, mutta tällä kertaa Mahla ei väkisin yrittänyt työntää lampaita mulle vaan malttoi pysyä myös paikallaan.

Kahdesta vierekkäisestä aitauksesta lampaat pääsivät loikkimaan aidan yli ja siksi tehtiin Mahlan kanssa vajaan kahdenkymmenen lampaan jako rännissä pariin kertaan ihan tarpeeseen, ei vain harjoitellaksemme. Ja Mahlan kanssa tehtiin oikein sujuvat rännityöskentelyt. Mahla malttoi ja mä pystyin keskittymään omaan hommaani eli pelaamaan porttien kanssa. Kummasti myös porttityöskentelyt yleensäkin on helpompia, kun voi luottaa koiraan eikä tarvitse keskittyä siihen, mitä se tekee vaan keskittyy vaan omaan tekemiseensä. Peruskuljetukset ovat Mahlan kanssa helppoja ja se tuntuu hienolta.

Poispäinajot menivät itse asiassa tosi hyvin kujassa. Mahla toimii itsenäisesti, kuljettaa lampaita rauhassa ja mä ehdin yleensä hyvin toiseen päähän niin, että lampaat saivat vedon muhun kujan jälkeen. Mä innostuin asiasta jopa niin paljon, että voisin talven aikana opettaa Mahlalle suuntakäskyt, jotta päästäis ens kesänä harjoittelemaan poispäinajoa ihan oikeasti. :)

Meitä myös taas kannustettiin kisaamaan. AHBAn kisastartteja olisi ollut mahdollisuus viikonlopun aikana suorittaa, mutta Mahla oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa, että päätin, ettei siinä olisi mitään järkeä. Paimennuskoepaikat vaan ovat niin kaukana, että mua ei oikein huvita ajella päivää ihan vaan yhden koesuorituksen takia (sama pätee muissakin lajeissa). Mutta ehkä ensi kesänä sitten voitaisiin esikokeeseen mennä, vaikka samaa pohdiskelin jo tälle kesälle.

Tuhka oikeastaan yllätti sillä, että se oli ottanut harppauksen asiassa eteenpäin kesän aikana. Nyt se sai lampaat liikkeelle itse ja pysyi lauman takana. Se ei pyrkinyt mua kohti niin paljon kuin keväällä. Lisäksi se ei väistänyt lampaita, jotka pyrkivät sille sanomaan, että pidä vähän enemmän väliä. Se vaan röyhisti rintaansa ja pysyi paikallaan.

Tässä kuljetetaan Tuhkan kanssa lampaat häkin/välikön läpi takana olevalle laitumelle. Tuhka teki hienosti töitä!

Tuhkan kanssa tehtiin lyhyitä harjoituksia, mutta Tuhka teki tosi hyvin. Lauantain kolmas harjoitus oli sille jo liikaa, mutta sunnuntaina se taas jaksoi hyvin kolme harjoitusta. Pääasiassa harjoittelimme siis ihan peruskuljetusta pienellä ryhmällä sekä pienimmässä aidassa että keskimmäisellä pellolla. Tuhka oli hyvin keskittynyt työhön, ei paskansyöntiin tai haahuiluun. Sillä on ajatus tasapainosta ja se hakeutuu keskilinjalle hyvin. Vielä sillä ei ole voimaa riittävästi ja etenkin ohjauspaineen alla sen voimat hiipuivat. Paljon Tuhkaa ei tarvinnut ohjailla vaan lähinnä kehua ja kannustaa. Kyllä se ohjauspaineeseen alkoi jo sunnuntaina rentoutua niin, että pystyi keskittymään lampaisiinkin.

Tuhka on siinä vaiheessa, että se ei meinaa jaksaa saada paikallaanolevia lampaita liikkeelle, mutta pärjää hyvin, kun lampaat liikkuvat. Yritin itse helpottaa sen työtä liikkumalla reippaasti, jolloin lampaat pysyvät todennäköisemmin myös liikkeessä. Omaan ohjaamiseenikin sain taas kovasti vinkkiä etenkin silloin, kun tulee tilanne, että koira ei saa lampaita liikkeelle.

Tuhka kohtaa lampaan, ei muuten väistä, vaikka lammas sitä kokeilee. :)

Sunnuntaina kuljetimme lampaat pariin otteeseen pienestä aidasta häkin/välikön läpi toiselle laitumelle eli pääsimme harjoittelemaan porttityöskentelyä. Se meni Tuhkalta oikein hyvin. Tuhka pysähtyi hyvin portille ja toimi rauhallisesti. Ahdas välikkökään ei aiheuttanut ahdistusta Tuhkassa, vaan se pysyi rohkeasti lampaiden takana. Tuhka on tosi rauhallinen ja itsevarma. Siitä tulee kyllä luotettava ja hyvä kaveri, kun se saa rauhassa kehittyä. Hötkyilemätön käytös antaa mahdollisuuden myös sille, että se saa rauhassa itsekseen mietiskellä asioita eikä sen käytökseen tarvitse juuri puuttua esimerkiksi kenenkään turvallisuuden takia.