Maanantaina päästiin tämän vuoden puolella ensimmäisiin maanantaitreeneihin. Pakkastauko siis päättyi, vaikka nyt treenailtiinkin sisällä. Päästiin erääseen oppilaitokseen sisätilaetsintöihin, ihan mahtava paikka ja mahdollisuus. Ihanista treenikavereista johtuen monenmoisia källejä nähtiin illan aikana ja kaikki harjoitukset tehtiin luonnollisesti niin, että ohjaaja ei tiennyt maalimiehen sijaintia.
Tehtiin ensin ihan perinteistä sisätilaetsintää kellarissa. Kellarissa oli useampi huone ja ne hyvin täynnä tavaraa. Kellari oli hämäränä, ohjaajalla otsalamppu niin näki olla törmäilemättä. Tuhkan maalimies oli helppo, se oli vain ryöminyt pöytien alle. Pimeydestä huolimatta tämä löytyi siis helposti. Mahlan maalimies oli rullakon takana, joka olikin hankalampi. Itse asiassa yllätyin, miten hankala se oli. Ilmeisesti ilma kiersi tilassa niin, että se painoi hajua toiselle seinustalle, jossa Mahla kovasti teki töitä.
Mahlan kanssa päästiin tekemään mielenkiintoinen harjoitus, jossa oppilaitoksen eräs ennalta tuntematon opettaja oli kävellyt luokkaan pitämään oppituntia. Meidät vietiin eräälle ovelle, josta opettaja oli kulkenut (alle tunti aiemmin) ja tehtävänä oli etsiä siihen luokkaan, missä opettaja pitää tuntia. Tilannetta ei yhtään helpottanut käytävien ja aulan tila, joka oli toisaalta varsin avara ylös ja alas. Yllätyin itse positiivisesti, kuinka hyvin Mahla työskenteli. Se tarkasteli käytäviä, mutta tuli niistä itse pois. Oikean luokan oven lähistöllä se alkoi pyöriä, mutta jonkin verran työstettiin sitä, että osattiin valita muutamasta ovesta se oikea. Minä tiesin, että luokkaa haetaan (vaikken tiennyt mitä luokkaa), mutta enpä sitä voi koiralle kertoa. Se hakee hajua. Kun oikealle ovelle päästiin, koputin oveen ja etsittävä henkilö tuli avaamaan. Ihan huikean hieno treeni!
Tuhka etsi isosta vessasta oikean kopin. Yhdessä kopissa oli siis etsittävä kohde, toinen häiriökohde oli toisessa kopissa, muut kopit olivat tyhjiä. Tämä oli yllättävän hankala harjoitus ainakin Tuhkalle. Se työskenteli aktiivisesti, mutta jäi kohdehenkilöä seuraavien koppien kohdalle jumiin. Tässäkin mietityttää tietysti se hajujen kulkeutuminen. Voisiko olla niin, että ilmavirta on ohjannut hajua viereiseen koppiin niin voimakkaasti, ettei Tuhka osannut palata takaisinpäin? Kyllä se kohdekin lopulta löytyi, mutta selvästi hajun kohdentaminen tiettyyn koppiin oli hankalaa. Minusta tuntuu, että sisätiloissa on huomattavasti hankalampaa etsiä kuin ulkona, jossa ilmavirrat on ehkä jotenkin vielä ymmärrettävissä. Sisätiloissa ilmastoinnit, viemäröinnit, ikkunat, ovet, patterit sekoittavat ilmavirtoja kovasti. Helppo ei ole läheskään aina helppo.
Tämä oli hyvä alku kevätkaudelle. Nyt kun pakkaset laskivat, lähdetään taas ulos treenaamaan jälkeä. Toivottavasti siitäkin touhusta innostun välillä kirjoittelemaan tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti