On aivan pakko päivittää kuluneen viikon treeneistä kahdet. Maanantaina oli hajutreenit Topin tuvalla. Treenit oli ensimmäiset kolmesta risteystreeneistä ja ne tehtiin metsässä, koska metsässä on hyvä aloittaa nämä, koska se on melko häiriötön ja helppo ympäristö. Ja mitä vielä. Treenien vetäjä oli kävellyt muutaman tunnin aiemmin jäljet valmiiksi ja illaksi meidän kanssa samoihin aikoihin paikalle pukkasi suunnistajia. Topin tuvalla oli iltarastit! Häiriötä siis saatiin. Mahlalle varasin jäljen ihan rastien vierestä, mutta Tuhkalle rauhallisemmasta suunnasta.
Ei Mahlaa ennenkään ole häiriöt haitanneet, mutta jotenkin se teki nyt muhun suuren vaikutuksen. Jäljentekijä oli kävellyt aivan yhden rastin vierestä (joten suunnistajia oli lapannut kymmenittäin alueella), mutta Mahla päättäväisesti jatkoi jäljen suuntaan. Ne paljon puhutut risteykset olivat sille helppoja, se ei edes tarkastellut suuntia vaan meni suoraan oikeaan. No, tuttu jäljentekijä tietysti helpotti asiaa, mutta ihmeissäni olen silti sen suvereenista käytöksestä. Eikä ne ympärillä juoksevat suunnistajatkaan sitä häirinneet.
Perjantaina yksi tuttu oli juoksulenkillä tehnyt meille taajamajäljet Hervantaan. Ne treenit avasivat silmiäni etenkin Tuhkan osalta. Mun mielestäni Tuhka ei jäljestä asvaltilla vaan se haahuilee, haistelee pissoja ja menee nenä korkealla sinne minne sattuu menemään. Nyt mä perun sanani. Juuri siltä se näyttää kyllä. Mä roikuin perjantaina liinan päässä ja annoin koiralle täyden vapauden tehdä ratkaisuja myös risteyksissä. Mä halusin vaan katsoa, mitä se tekee. No sehän veti ihan just ydinjälkeä risteykset, talon vierustat ja parkkipaikan. Ehkä tuo ukkeli kuitenkin tietää, mitä tekee. Se vaan on niin tavattoman eleetön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti