Mun suhde agilityyn on nykyisin aika ristiriitainen. Kun treenaa harvoin, yksittäiset treenit nostavat tai laskevat mielialaa kovasti. Viime viikolla oltiin omatoimitreenaamassa Wuffin hallissa Nekalassa. Tuhka treenasi korkeutta hyppysuoralla ja keppejä. Eikä ne kepit ottanut onnistuakseen. Tehtiin treeniä lähinnä 4-6 kepillä, koska vauhtia ei löytynyt. Hyppysuora sujui mukavasti, mutta siitä huolimatta ehdin jo miettiä, että mahtaako tämä laji olla ollenkaan meitä varten.
Tänään sitten käytiin Tähtitekniikalla irtotunnilla ja Tuhka oli niin hurjan pätevä, että mähän oon ilmoittamassa sitä kohta kisoihin! Kepit mentiin ehkä kolme kertaa ja Tuhka veti ne ihan sikahienosti ja kovaa. Edelleen sillä on tekniikassa vähän hiomista, mutta treenikertojen myötä se varmasti vahvistuisi. Rimat olivat 45-50 cm ja ne meni aika rennosti. Kouluttaja on seurannut meidän touhuja viime syksystä alkaen ja sanoi, että selvää kehitystä on tullut rentoudessa. Vielä on tekemistä sekä hyppytekniikkatreenien parissa että ihan ratatreenissä. Aivan varmasti jumppa ja selän vahvistaminen on myös auttanut Tuhkaa pitämään kroppaansa kasassa.
Tyhmintä on se, että mä itse pilaan paljon. Tänään ensimmäisellä kerralla keinulla, tein Tuhkalle lentokeinun. Mulla on keinun ja puomin erotteluun oma ohjaussysteemi, joka on toiminut loistavasti. Nyt kun treenaan niin harvoin, mä unohdan sen. Ja se harmittaa. Lentokeinun jälkeen Tuhka vähän aristeli keinua, mutta toisaalta meni sitä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti