Kesäloman alkupuolella matkasimme koirien kanssa Lappiin Saariselälle. Lumet olivat jo sulaneet ja suurimmat sulamisvedet valuneet pois, joten polut olivat kuivia ja keli mitä loistavin. Lämmintäkin riitti juuri sopivasti t-paitakeliksi, mutta vielä mukavan viileää retkeillä. Valitettavasti Mahla satutti varpaansa tai se kipeytyi rasituksesta ja parina viimeisenä päivänä Mahla joutui jäämään mökkiin lepuuttamaan jalkaansa.
Otsamotunturi Inarissa
Majoittauduimme rivitalossa Kaunispään etelärinteellä koko viikon. Alue oli hyvin hyvin rauhallinen tähän aikaan vuodesta. Paljon ravintoloita yms. oli kiinni ja oikeastaan tuntui, että vain hotellit pyörivät minimeillä. Saatiinpahan olla rauhassa!
Lumet olivat siis sulaneet jo, mutta jossain tuntureilla painanteissa vielä vähän lunta oli ja koirat tavattomasti nauttivat saadessaan pyöriä ja leikkiä lumessa. Niillä oli kovasti kivaa!
Varsinaisena tarkoituksenamme ei ollut tuntureiden huiputtaminen vaan tehdä päiväretkiä ja katsella maisemia. Lähialueen huiput tuli kuitenkin käytyä. Hienoimmat maisemat olivat Inarin Otsamolla.
Pääsiäiskuru Iisakkipäällä
Tuhka tarkkailee tuntureita Kiilopäällä.
Matkalla tavattiin Ivalossa Tuhkan emää Pennaa. Paljon oli pojassa samaa näköä, vaikka pikkuinen poika on emänsäkin rinnalla. Paljon tuntuu myös luonnepuolta perinyt äidiltään. Hienoa oli nähdä Pennaa! Siitä kun on jo tovi (3 vuotta) vierähtänyt, kun viimeksi on nähty.
Penna ja Tuhka
Etelään ajettiin Vehmersalmen kautta, jossa oltiin pari päivää paimennusleirillä. Mahla ei sielläkään saanut täyspainoisesti treenata ja sen jalka selvästi sitä vielä vaivasi. Tiistaina molemmat aloittivat pienemmissä aidoissa ja iltapäivällä mentiin metsäpaimeneen. Siellä Mahla selvästi oli kipeänoloinen, joten en sitä patistanut töihin. Tuhka teki aina sen aikaa kuin Mahlakin.
Keskiviikkona Mahlan kanssa harjoiteltiin esikokeen laidunnusosiota. Onnistui ihan hyvin. Mahlakin malttoi olla paikallaan. Tokalla kierroksella Mahla oli niin väsynyt ja ilmeisesti se tassukin edelleen vaivasi, että se jäi jumputtamaan parin jäkittävän lampaan kanssa. Mahlalla on niin paljon työmoraalia, että se ei halua jättää viimeisiä ja siksi jää äkkiä jumittamaan, kun viimeiset ei liiku.
Keskiviikkona laitettiin Tuhka töihin. Se ei meinaa kestää mun ohjauspainetta, mutta patistettiin se töihin. Aidassa kun Tuhka vaan lompsii, mutustelee kakkaa ja on kaveria lampaiden kanssa. No, käytiin varikolla vaihtamassa lampaita ja siellä pikkumies oli rohkea ja reipas eikä juuri yhtään arastellut! Porteista ja häkeistä se ottaa elukoita hyvin. Sitä vaan ei yhtään kiinnosta tasapainokuljettaminen pellolla. Ei se mikään pieni surkea porokoira ole, on sillä luonnetta ja tahtoa, juuri niin paljon kun se haluaa käyttää.
Kotonakin Tuhka on käynyt reissun jälkeen jokusen kerran hakemassa lehmiä laitumelta. Yksin. Mahlaa ei ole kelpuutettu mukaan. Pikkumies on ollut oikein pätevänä. Ei se kuljettaessa juuri mitään tee, mutta olen laittanut sitä hakemaan lehmiä, kujalla ja portilla Tuhka työskentelee oikein mukavasti. Ääntäkin on löytynyt avuksi. Työälyä siltä löytyy pikkusen enemmän kuin se näyttää. Sillä vaan ei ole rohkeutta vielä toteuttaa itseään. Lehmien kanssa sen ilme on kuitenkin enemmän työtätekevä kuin lampaiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti