Porokoirakerhon paimennusleiri Somerolla

Viime viikonloppuna Porokoirakerho järjesti paimennusleirin Somerolla. Me olimme mukana molempina päivinä.

Mahla pyörössä. Kuva: Aino Karilas

Mahla aloitti lauantaina pyöröaitauksessa, harjoiteltiin vähän jarruja ja totuteltiin lampaisiin. Pitkää pätkää ei tehty, koska Mahla ei viitsi pyöriä kauaa pienessä aidassa. Iltapäivällä mentiin isolle pellolle noin 50 lampaan isolle laumalle. Tavoitteena oli tehdä rauhallista kuljetusta ja vähän harjoitella hakua. Mahla on pyrkii menemään mistä aita on matalin eli sen mielestä haussa riittää hakea suurin osa porukkaa. Pienellä ryhmällä se toki onnistuu, koska yksittäiset lampaat palaavat ryhmään. Ison ryhmän hajoitettua lampaat eivät kuitenkaan palaa takaisin vaan jäävät erilleen. Hetken jouduimme keskustelemaan Mahlan kanssa siitä, että pitääkö ne kaikki todella kiertää.

Kuva: Aino Karilas

Sunnuntaina jatkettiin samalla teemalla iso ryhmän kanssa. Saatiin rauhallista kuljetusta ja kun mä tarpeeksi vaadin sinne ihan ryhmän taakse kiertämistä haussa, nekin alkoivat sujua paremmin. Mahla käsittelee lampaita kuitenkin niin nätisti, että sen voi aika huoletta antaa itse kokeilla ja tehdä, vaikka epäonnistuukin välillä. Sunnuntaina se jo malttoi pitää hieman etäisyyttä lampaisiin, jolloin mä pystyn kävelemään normaalisti enkä jää ryhmän keskelle. Toisaalta koiran on vaikea hahmottaa ja säädellä nopeutta, koska sen näkökenttä sieltä takaa on aika rajallinen. Siksipä se poispäinajo olisi huomattavasti helpompi tapa siirtää niitä eläimiä.

Torronsuon kansallispuistossa

Tuhka oli lauantaina ja sunnuntain ekan kierroksen pyörössä. Tahkottiin sen kanssa ohjausta. Tuhka oli yhtä kysymysmerkkiä ja hämmentynyt. Se lähinnä käveli perässä. Tasapaino ei ole sille lainkaan vahva juttu. Ohjaukselle se on kuitenkin herkkä. 

Sunnuntaina iltapäivällä mentin isolle pellolle Tuhkankin kanssa. Ajatuksena oli, että testaan, saammeko isoa ryhmää liikkeellekään ja toisaalta ison ryhmän hallinnassa on enemmän työtä. Nooh, lampaat olivat mukavia ja Tuhka tulla köpötteli siellä perässä. Ei se hakuja tee eikä kata koko ryhmää, mutta kun on hyvin koulutetut lampaat niin se kuljettelee niitä. :) Saatiin me ne ainakin liikkumaan ja kehityksenä viime kesästä on ehkä se, että Tuhka on rohkeammin yksin ryhmän takana ja pysyy töissä ihan mukavasti. Kakka maistuu vähemmän eli sikä itsevarmuutta on tullut lisää. Tuhkakin on lampaiden kaveri ja hallinnassa, että senkin kanssa voi tehdä ja kokeilla mitä tykkää. Lapasesta homma ei ainakaan lähde.

Kaikenkaikkiaan oli kiva nähdä lappalaiskoiria paimentamassa! Kelit oli kuumat, mutta hyvin sitä pärjättiin ja koiratkin jaksoi. Lauantaina käytiin Torronsuon kansallispuistossa lenkillä paimennuksen jälkeen.