Tokoilua

Torstaina käytiin Mahlan kanssa kaupoilla. Poikettiin Pirkkalassa kauppakeskus Veskan pihassa tokoilemassa. Tehtiin paikkamakuuta. Oli vähän levotonta, mutta ihan jees. Rakensin siinä samalla ruudun. Sitten tehtiin lyhyt seuraaminen, joka oli aivan mahdoton. Odotin koira perusasennossa niin kauan, että se hiljeni ja päästin vasta sitten ruutuun. Meni aika kivasti heti keskelle kupille.

Eilen oli aksan pohjataitokurssi. Huikeeta nähdä niin suurta kehitystä joidenkin kohdalla. Vau. Mutta kyllä se silti niin on, että koirakosta näkee yhdellä kerralla, mihin niistä on. En edelleenkään muuta mielipidettäni siitä, että heti ekan kerran jälkeen osaan sanoa, ketkä voi alkeiskurssille ottaa. Kaikkien osalta toki toivon, että jatkavat koiran kanssa harrastamista, mutta arkitottelevaisuuskurssi voisi olla jollekin parempi paikka. Olisi nimittäin kivempi tarjota juuri kyseistä koirakkoa kehittäviä harjoituksia ja vinkkejä eikä yrittää laittaa kaikkia samasta tuutista läpi. Olen silti yrittänyt pysyä jotenkin sillä tiellä, että he ovat ilmoittautuessaan ilmoittautuneet agilityn pohjataitokurssille ja niin, eihän tänne esitietovaatimuksia ollut. Kaikista heistä on agilitya harrastamaan jossain vaiheessa. Toiset eivät ihan vielä ole valmiita, mutta mahdollisuudet on vain ja ainoastaan ohjaajien käsissä.

Ei pitänyt lätistä siitä kurssista. Mutta on ollut opettavaista vetää tuollaista kurssia, kun mä en tällaisia kursseja ole vetänyt. Koska mä en ole alkeiskurssejakaan suuremmin vetänyt vaan saanut aina jo jollain tasolla olevia harrastajia ohjatakseni niin tämä on aika mielenkiintoista. Ennen kaikkea tosi kivaa. Ainoastaan se jää harmittamaan, että kun mä katson eri koirakoiden toimintaa tulevaisuuden seuraamuksineen enkä pelkästään tätä hetkeä, mä haluaisin jotenkin saada selvitettyä heille, miten heidän toimintansa vaikuttaa pitkäjänteisesti koiraan. Agility (tai ylipäänsä koiraharrastukset) ei ole vain sitä, miten tästä nyt selvitään parhaiten vaan se on pitkä tie.

Niinkuin on hajutunnistus pitkä tie. :) Pohjataitokurssin jälkeen Elina teki meille esineruudun. Ruudut olivat suurinpiirtein kahden parkkiruudun kokoisia. Esineet olivat turhan isoja, avaimenperän kokoisia ja Mahla käytti enemmän silmää kuin nenää. Mutta Mahla ilmaisi melkein kaikki esineet maahanmenolla. Hyvä. Yhtälailla palkkasin ne, joille Maa jäi seisomaan. Ilmaisu ei ole nyt sellainen juttu, mitä mä siltä vaadin. Se on hieno juttu, että se ilmaisee, mutta pääasia on se, että esineet löytyy.

Sitten tehtiin vielä viimeiseksi "jälki" parkkiruutujen poikki siten, että yksi esine oli yhdessä ruudussa. Hajuvesivana näkyi maassa ja Maa meni oikeastaan taas silmällä, mutta ilmaisi esineet maahanmenolla. Ja Mahla oli myös hyvässä vireessä ja rauhassa, joten sinänsä Mahlalta hyvn fiksua toimintaa. Jos esineet on niin isoja, että ne näkee, niin tottakai se on koiralta järkevää käydä ne katsastamassa. Se meidän, jotka esineitä kylvää, tehtävä tehdä harjoituksesta kyllin vaikea eli niin, että koiran täytyy käyttää nenää. Summa summarum: jatkossa pienemmät esineet. :)