Ei olla Herhautokoissa paljon käyty keväällä, mutta eipä niitä ole paljon ollutkaan. Vaihtoivat päivääkin ja tänään päästiin mukaan. Tehtiin paikkamakuut alkuun. No, Mahlan toisella puolen oli kolme koiraa, kultsu vieressä ja toisella puolella kaksi koiraa, labbis vieressä. Tiesin, että labbis ei vielä kovin varma paikallaanolossa ole, mutta ohjaaja pitää sitä kiinni eikä se aiemminkaan ole aiheuttanut häiriötä, joten ei hätää. Jos se paikaltaan lähtee niin se lähtee ohjaajansa luo. En mennyt piiloon vaan tarkoitus vaan treenata sitä paikallaanpysymistä ja etäisyyttä, sitä että menen kauas koirasta, mutta se näkee mut. Olin käynyt ehkä pari kertaa palkkaamassa Mahlan, kun kävelin siitä poispäin, alkoi rähinä. Käännyin ja siellä Mahlan viereinen labbis ja reunimmainen aussie tappelivat ja pyörivät siinä tiimellyksessä kohti Mahlaa. Kauhistuneena lähdin Mahlaa kohti, mutta rauhassa, ettei Mahla lähde mukaan tai muutenkaan pidä tätä nyt jotenkin erityisenä ja kamalana asiana. Mahlan toisella puolella kultsu nousi ja lähti Mahlan vierestä muutaman askeleen kohti koiria. Mahla pyöritteli päätä, välillä katsoi mua hyvin epävarmana. Mä kehuin koko ajan kun rauhassa kävelin Maata kohti. Kun pääsin Mahlan luo, namia nassuun ja jalkojen väliin maahan syötäväksi. En vapauttanut sitä, koska tilanne oli saatu rauhoitettua ja muut koirat jo kauemmaksi. Jatkettiin makuuta siten, että menin vain metrin tai parin päähän ja varmistin, että Mahlalle ei tulisi epävarma ja epämukava olo.
Hetken kuluttua paikkamakuu otettiin uudestaan. Maa oli rauhassa ja ihan hyvin. Ei katsellut muita koiria eli ei jäänyt kaivelemaan ikäviä kokemuksia. Menin kaukaa muutamaksi sekunniksi piiloonkin muutamaan otteeseen ja palasin palkkaamaan ennen kuin ikävä tuli.
Sitten treenailtiin yhtä sun toista. Huomionarvoisena ehkä hyppy, koska sitä treenataan niin harvoin. Se meni ihan jees. Paikallaanistumista harjoiteltiin vähän ja siinä meni muutama vieras koira mun ja koiran välistä. Mahla oli hyvin pätevänä istumassa. Kakeja yhtä vaihtoa kerrallaan. Ne oli vähän löysät ja kun kaivoin sitten koirasta asennetta, totesin, että siinä saa kätensä täyteen reikiä, mutta asennetta koiraan kyllä tuli. :) Ruutu oli rakennettu jo treenien alussa, mutta Mahla ei sinne yhtään pyrkinyt. Hyvä, tällaista treeniä tarvittaisiin enemmän ja useammin, kun vaan viitsisi itsekseen treenatessakin sen ruudun aina rakentaa. Mimmu avusti, kun otettiin ruutua. Ensin kolme kertaa namille. Maa ei tiennyt, että ruudussa oli nami ja valkoinen lätkä asvaltilla ei näkynyt ihan hirveän kauas (ruutuun tullessa kyllä selvästi). Otettiin toistot aika kaukaa, osa hieman vinottain ruutuun nähden. Maa juoksi ruutuun ja juoksi sieltä takaisin mun luo. Neljäs otettiin tyhjään ruutuun. Maa reagoi maahanmenokäskyyn nopeasti, menin sen luo ruutuun palkkaamaan. Viides toisto otettiin taas niin, että namit olivat ruudussa. Tosi hyviä toistoja. Maa oli oikein hyvä. Useammin vaan näitä ja vähemmän toistoja kerrallaan (1-3) ja ei joka treeneissä tyhjää, mutta niitäkin pitää muistaa ottaa.
Semmosta, ääntelystä ei ollut haittaa (siis ei äännellyt) ja hyvin oli hereillä. Välillä palkkasin lelulla, välillä nameilla. Molemmat kelpasi, kun piti kelvata. :) Kuuma oli eikä se ole yhtään meidän juttu treenata lämpimällä kelillä. Täytynee yrittää aktivoitua aamuihin. Juomistakin harjoiteltiin. Käskystä juominen tuppaa olemaan nykyisin pieni lipaisu, kielen kosketus veteen... Palkkasin pudottamalla namin veteen, jolloin joutui vähän juomaankin samalla. Sitten se alkoi tarjota kuonon työntämistä veden alle... Kekseliästä, mutta ei sekään nyt ole ihan hyvä juttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti