Paimennusleirillä Vehmersalmella

Noniin, parin vuoden tauon jälkeen mentiin taas Savoon paimennusleirille ja kyllä kannattikin. Leirillä oli suuri lappalaiskoiraedustus ja loput sitten melkein olivat aussieita, olipa mukana yksi sheltti ja yksi kaniininmetsästyskoirakin. :)

Perjantaina mentiin ja majoituttiin takatalolle. Vaikka leiri oli erittäin iso (18 koiraa), saimme oman huoneen käyttöön, jolloin Maa sai olla vapaana huoneessa eikä sen tarvinnut odotella autossa/häkissä koko ajan. Takatalo oli ihanan viileä paikka koiralle muuten niin lämpiminä päivinä.

Sinikka oli keksinyt meille yhtä sun toista mukavaa puuhaa. Eri koirille oli eri homma. Yksi porukka lähti lauantaina viemään uuhia (kuinkahan monta kymmentä niitä nyt sitten olikaan siinä laumassa...) 3 kilometrin päähän avolaitumelle. Me mentiin neljän koiran kanssa perään ja laidunnettiin siellä kolmisen tuntia ja tuotiin lampaat takaisin. Mukana oli talon 12-vuotias työkoira Weedy, aloitteleva porokoiranarttu ja hieman kokeeneempi ohjaaja aussienartun kanssa. Laitumella pääasiassa vaan oltiin, Weedy paimenteli vähän omaksi huvikseen siellä eli ei päästänyt lampaita metsään. Mutta kyllä me muutkin yritettiin vähän ottaa Weedyltä töitä pois ja käytiin Mahlan kanssa pariin otteeseen muuttamassa lampaiden suunta pois läheisen talon pihasta ja pidettiin vahtia, etteivät lampaat tule meidän tavaroita syömään. Muuten Mahlalle teki erityisen hyvää vaan olla ja hengata lampaiden lähellä ja muiden koirien kanssa ilman että saa leikkiä tai rellestää menemään.

No sitten lähdettiin takaisin, kun saatiin liikenteenohjaajat paikalle. Lauman edessä ja takana meni liikenteenohjaajat, joiden tehtävä oli pysäyttää kaikki autot ja informoida tilanteesta. Yksi auto tuli vastaan ja se pysähtyi ja odotti, että me lampainemme menemme ohi. Eräässä vähän leveämmässä mutkassa tuli auto takaa, mutta yllättävän helposti saimme lampaat toiseen reunaan ja ojaan, jolloin auto pääsi ohittamaan. Aluksi edessä oli jarrukoirana ainoastaan Weedy ja aussie yritti mennä sinne myöskin ja me porokoirinemme tulimme takana. Se ei kuitenkaan onnistunut, aussie ei pysynyt edessä kuin hetken. Ihan hetken olimme kaikki kolme takana, mutta paine oli niin kova, että lampaat menivät liian lujaa. Hetken myös kokeilimme, että kolme koiraa on edessä ja vain aloitteleva porokoira oli takana. Se sujui periaatteessa hyvin, mutta aussie ei edessä viihtynyt, joten heidän oli pakko mennä taakse. Mahla kesti lampaiden paineen hyvin ja vaikkei se töitä tehnyt hidastaakseen lampaita, se hidasti pelkällä olemuksella. Saipahan katsella myös työkoiran jarrutustyötä ja toivottavasti sai siitä jotain ajattelemisen aihetta pieneen päähänsä.

Matkalla pysäytettiin lampaat juomaan. Yksi piha oli eräässä alamäessä, johon lampaita ei saanut päästää. Alamäki on sinänsä paha, että lampaat tulevat sitä kovempaa. Mahla kulki kuitenkin ojassa lauman reunalla ja näin sai estettyä lampaiden menon hoidetuille pihanurmikoille. Mahla teki takanaollessaan mielestäni ihan hyvää duunia, vaikkakin lauma liikkui aika kovaa, että painetta ei olisi tarvinnut käyttää ihan niin paljon. Se kuitenkin varmisteli, että kaikki pysyvät mukana ja toimi hyvin rauhallisesti.

Myöhemmin iltapäivällä mentiin sitten aitaan tekemään kuljetusharjoituksia. Tässä video ensimmäisestä:

Aluksi kuljin takaperin, mutta käännyin etuperin Sinikan käskystä. Ja hyvinhän se Mahla hommansa hoiti. Yksi musta lammaskin opetti Maalle käytöstapoja ja se teki varmasti hyvää Mahlalle. Eihän Mahla siitä ole moksiskaan ja kovasti yrittää hallita lammasta, vaikka se tuleekin päälle. Ja jotain se oppii, koska ottaa seuraavan kerran lampaat rauhallisemmin eikä tämän jälkeen lampaat sitä vastaan nouse. Hyvä. Lampaat on hyviä opettajia.

Sunnuntaina aamulla saatiin taas työtehtäviä. Me lähdimme pässi-karitsalauman kanssa metsään. Meidän kanssa oli tarkoitus tulla yhden ohjaajan kaksi partista, mutta toinen niistä meni takatalon rappusille ja oli sitä mieltä, että ei tule. Eikä tullut. Niinpä kahden koiran avulla yritettiin selvitä. Pässit ja karitsat lähtivät ihan kivasti pihatietä, mutta pääsivät kääntymään takaisin. Siitä ne menivät lammikon rantaan ja siitä saunarakennuksen taakse... Siellä Mahla löysi ensimmäisen aseen näitä vaikeita elukoita vastaan, se teki nopeita valehyökkäyksiä äänellä tehostettuna ja se auttoi saamaan karitsat liikkeelle. Eläimet saatiin takaisin tielle. No siitä ne menivät tien yli toiselle puolelle "metsikköön". Sieltä me niitä melkein yksitellen sitten kaivettiin eteenpäin. Sitten ne pääsivät yleiselle tielle mäen päällä, josta piti kääntyä metsätielle. No, aika kivasti saatiin ne siitä käännytettyä oikeaan suuntaan. Ja niin päästiin metsään. Siinä annettiin lampaiden syödä hetki ennen kuin lähdettiin takaisin. Takaisintulo olikin sitten melko hillitty ja hallittu. Oikein hyvä kummankin koiran osalta.

Mahlalle pässi-karitsalauma teki hyvää. Pässit ja karitsat eivät todellakaan ole niin helppoja paimentaa kuin uuhet. Pässit ovat kovapäisiä ja yhden kaveruksen kanssa Maa löikin päätä seinään, kun ei se meinannut liikkua sitten millään. Karitsat taas eivät välitä koirasta. Lauma ei laumaannu siten kun uuhet vaan leviää ympäriinsä. Niillä ei myöskään voi käyttää vetona ihmistä, koska ne eivät lähde seuraamaan ketään. Yhdessä vaiheessa Mahlasta huomasi, kuinka se meinasi lyödä hanskat tiskiin, että eihän nämä liiku mihinkään. Mutta sitkeästi jatkettiin ja me toisen ohjaajan kanssa autettiin koiria, mikä pystyttiin. Loppumatkasta selvästi huomasi, että Mahla oli keksinyt tavan liikuttaa karitsoita, se kiilasi, taklasi ja töni niitä. Se ikäänkuin kropallaan siirteli niitä eteenpäin, ei käyttänyt välttämättä ääntä eikä nopeita syöksähdyksiä vaan rauhallisesti vaan tuli kylkeen ja tönäisi liikkeelle. Hyvä Mahla. :) Hyvin se myös ystävystyi lampaiden kanssa, kun se kulki hajanaisessa laumassa vähän missä sattui, kun eläimiä sai yksitellen nyppiä liikkeelle. Mutta selvittiin reissusta, kaikki lampaat takaisin kotiin.

Iltapäivällä tehtiin vielä viimeiset harjoitukset aidassa. Koirat olivat jo ihan puhki, niin oli Mahlakin. Tässä videolla paimennuksen alku:

Lopusta ei tullut kunnollista videota. Alkuun Maa teki ihan hyvin hommia, vaikka on selvästi väsynyt. Sitten se väsähti ihan totaalisesti ja jatkettiin vielä pieni pätkä siten, että Sinikka tuli tukemaan koiraa. Viimeinen paimennus näytti oikeastaan kaikkien osalta ihan samalta, osa ohjaajistakin turhautui, kun koirat eivät enää toimineet. Ne eivät enää jaksaneet. Oli hyvä kuitenkin päästä vielä näiden helppojen uuhien pariin, että Mahlalle jäi siitä hyvä fiilis eikä sellaista fiilistä kuin aamuisesta paimennuksesta, että ei nämä tottele.

Mahla on vahva koira paimentamaan. Lampaat hakeutuivat aidassa varikonpuoleiseen päätyyn (sininen pressu reunalla) aitaan kiinni. Vaatii koiralta rohkeutta ja kovuutta saada ne sieltä irti. Mahlan kanssa tilanne näyttää tosi helpolta, se vaan menee sinne aivan kuten muuallekin ja lampaat lähtevät. Taas viikonlopun aikana kuitenkin tuli selvästi esille, että ei se ole niin helppoa. Osalla oli ihan todellisia ongelmia saada lampaita sieltä mihinkään. 

Videon lopussa on kuva pienestä Titi-uu - possusta. Se oli Mahlalle ihan kauhistus. Kerran se uskalsi mennä haistamaan Titi-uun pyllyä, mutta muuten se vain haukkui possua. Videolla viimeisenä näkyvä koira on Sinikan toinen työkoira, koolie.

Mitä opittiin? Mahla oppi tosi paljon. Mun mielestäni oli tosi hyvä saada Mahlalle pitkäkestoisen työn suorittamista. Se on sitä todellista työtä ja siinä koira todella oppii. Se ei ole jatkuvaa käskyttämistä vaan sitä, että koira tekee virheitä, oppii ja oivaltaa. Isot laumat eivät myöskään ole yhden koiran vastuulla vaan niissä oli useampi koira mukana, jolloin toiset paikkaavat toisten virheitä ja aloittelevat koirat saavat rauhassa tutustua, mistä tässä on kysymys. Mä opin luottamaan koiraani enemmän. Kyllä Mahla osaa, se kypsyy vuosi vuodelta paremmin ja paremmin. Mahlalla on sellainen luonne, että se voisi toimia työkoirana. Haukkukin jäisi pois, jos se pääsisi enemmän paimentamaan. Sen huomasi jo viikonlopun pidemmillä paimennuksilla, ei Mahla siellä käyttänyt ääntä kuin hyvin harkitusti tehosteena. Pienessä aidassa se huutaa, ihan turhaa räksyttämistä. Tosin aidassakin se on hiljaa, kun se joutuu miettimään ja esimerkiksi kääntämään laumaa. Haukkuminen ei ole mitään kiihtynyttä haukkua vaan nimenomaan matalaa, rauhallista, aivan turhaa. Pitkillä paimennuksilla Mahla toimi myös muuten rauhallisemmin kuin aidassa, joten ne olivat todella hyviä kokemuksia siltäkin kantilta. Aidassa lauma oli pieni, vain muutaman lampaan kokoinen, jolloin se liikkuu paljon ketterämmin kuin isot laumat, joita laidunnettiin.

Yksi huomionarvoinen asia mielestäni taas oli se, että vaikka Mahla on lähellä lampaita (lampaat päästävät sen tosi lähelle), lampaat eivät rynni mun ohi. Pari kertaa sotkeuduin lampaisiin lähinnä sellaisessa tilanteessa, kun olin itse vaihtamassa suuntaa. Mutta muuten sain kyllä tosi rauhassa kulkea edessä.

Oli tosi opettavainen ja hieno viikonloppu. Oli hieno nähdä muita lappalaisia ja kuinka nekin paimensivat hienosti. Tosin lappalaisilla tuntuu olevan työmoraalin kanssa vähän tahkoamista aina, onko pakko tehdä. Mahla ei tällä kertaa kysellyt sitä oikeastaan ollenkaan, vasta aivan väsyneenä sunnuntaina iltapäivällä aidassa se alkoi hakeutua pois hommista. Mutta aikaisemmilla kerroillahan Maa on aina testaillut, että onko pakko ja lähtenyt töihin vasta, kun on todennut, että on pakko. :)